Siedätyshoitoa vahingossa

Keskiviikkona sain yhtäkkiä kutsun katsomaan epävirallista pk-tokokoetta ja päätin lähteä sinne Fisun kanssa. Ajattelin, että voidaan itsekin vähän tokoilla siinä sivussa ja saada hyvää häiriötreeniä. En yhtään tajunnutkaan, että siellä ammuttaisiin aika paljon.

Kun vihdoin päästiin perille Talinhuipun kentälle (matkalla harhailtiin edestakaisin paikkaa etsien ja lopulta poliisikin pysäytti meidät) ja käveltiin autolta kentän laidalle, "kehässä" ammuttiinkin melkein samantien kaksi kertaa. Fisulla meni taas häntä alas ja se alkoi taas vähän ihmetellä. Se nousi mua vasten, varmaan syliin halusi päästä. No, en itse reagoinut ja lähdettiin sitten kävelemään siihen ympäristöön. F palautui tilanteesta aika nopeasti ja päätettiin lähteä vähän matkan päähän kävelylle.

Jäätiin mäen päälle sopivan etäisyyden päähän vähän tokoilemaan. Sinnekin kuului laukaukset, mutta sen verran hiljaisina, ettei Fisu niistä oikeastaan välittänyt, vain vilkaisi aina äänen suuntaan. Kohta mentiin takaisin kentän laidalle seurailemaan ja Fisu pääsi Pantsen ja Urkin kanssa leikkimäänkin. Yhdessä vaiheessa tuli laukaus kun F leikki, mutta silloin se ei tuntunut paljoa välittävän, hetken aikaa katseli ympärilleen. Mudeja olikin paikalla aika kiitettävästä; Fisu turistina, Pieksu, Pantse, Urkki, Muru ja Sulo.

Lopun aikaa käveltiin aina ennen laukauksia kauemmas ja sitten tultiin taas takaisin. Fisu aina vilkaisi äänen suuntaan, muttei enä näyttänyt pelkäävän tai muten reagoivan. Jännä juttu myös, että viereisen raviradan kuulutukset ja mitkälie fanfaarit ei saaneet Fisussa mitään reaktiota aikaan, vaikka ne välillä kuului melkein laukauksia kovempina...

Kuitenin Fisulle oli varmaan ihan hyvä tapahtuma tämä ja ammunnan kuleminen ehkä oli ihan hyödyksi. Lopuksi tosiaan reaktio oli jo hyvin pieni, eikä Fisu missään vaiheessa esim. kieltäytynyt tulemasta sinne, missä oli ammuttu, eli pelko ei mitenkään jäänyt päälle.

Tokoilu sujui myös ihan hyvin häiriöistä huolimatta. Otettiin sivulletuloa, lyhyitä seurauspätkiä, nopeita maahanmenoja, eteentuloa ym. perusjuttuja, mitä yleensäkin jauhetaan. Nykyään Fisulla tuntuu vire olevan vähän parempi tokoilussa, mikä on hyvä. Lelun kanssa esim. eteentulot ja nopeat maahanmenot toimii tosi hyvin, mutta sitten sivulletuloa ei voi lelun kanssa ottaa, koska tyttö ei malta tehdä enää kunnolla... Nakki on siis perusjuttujen hinkkaamisessa kuitenkin paras.

Eilen tokoiltin myös kotosalla ihan samoja juttuja tehden. Metallinen ketjupanta on kai vähän jo ehdollistunut Fisun mieleen "työpantana", tai ainakin se innostuu heti kun pannan kaivaa esiin. Ehkä se myös tajuaa siitä, mitä ollaan menossa tekemään. Tokoillessa käytän aina välillä lelua jotta vietti pysyy oikeana, ja tämä toimiikin aika hyvin. Fisulle kuitenkin kelpaa myös ruokapalkka oikein hyvin silloin kun lelu lähtee piiloon.

Viime päivinä on ollut muutenkin aika paljon ohjelmaa koirilla. Keskiviikkona käytiin ennen tätä tapahtumaa taas hölkällä ja tänään otin Maisankin mukaan hölkälle, kun lähdettiin metsään ja pelloille juoksemaan. Maisalle en viitsinyt ottaa hihnaa ollenkaan edes mukaan lenkille, se sai tulla perässä omaan tahtiin (kuten tietysti Fisukin melkein koko matkan). Mentiin ihan kevyttä hölkkää, joten Maisakin tuli ihan mielellän mukana, eikä vauhti ollut sille liian kova. Fisusta nyt ei tarvitse erikseen edes mainita - se nyt on aina valmis ihan kuinka pitkään lenkkiin tahansa ja millä vaan vauhdilla. :)

Oli kerrankin kaksi oikeasti väsynyttä koiraa (ainakin hetken), kun lenkiltä tultiin. Ilmakin oli aika lämmin ja lenkille tuli kuitenkin yli tunti pituutta, josta reilu puolet hölkkää. =)