Agilitykuulumisia

Sunnuntaina oltiin Maisan kanssa taas kisaamassa. olin ajatellut, että omalla hallilla Maisa suorittaisi ongelmaiset kontaktit normaalisti (niinkuin treeneissä) mutta kisat olivatkin ulkona (missä esteet ovat yleensä huonot), joten tiesin oikeastaan heti ettei ole paljoa odotettavissa.

A:n alastulo meni ehkä vielä hitaammin kuin aiemmilla kerroilla ja puomille Maisa kieltäytyi kahdesti menemästä. Kepeilläkin tuli vielä yksi sisäänmenovirhe. Pisteitä saatiin siis 15 ja yliaikaa samaiset 15 ja risat. Tultiin kuitenkin neljänsiksi kun tuloksia tuli vain neljä. No, saatiinpahan sitten edes ruokapussi kotiin vietäväksi, vaikkei se nyt kovasti mieltä piristänytkään...

Positiivista oli kuitenkin, että Maisa suoritti okserin (yleensä menee rimaa hipoen) ja metallisen oudon renkaan tosi hyvin.

Maanantaina mentiin sitten seuramme järjestämälle "esteklinikalle" saamaan vähän vinkkejä ongelmakohtiin.

Kun näytettiin, miten meidän A sujuu, Maisa teki vähän parempaan vauhtiin kuin yleensä. Sanoinkin, ettei suoritus ollut Maisalle edes kovin hidas, mutta kouluttajan mielestä todella oli. Kouluttaja kertoi tietävänsä koiria joilla on esim. kynsi kolahtanut A:n poikkipuihin ja vähän sattunut. Varmaan Maisalla käynyt just niin koska se tosiaan kerran vinkaisi alastulolla (siitä olen kertonutkin aiemmin) ja oikeastaan sen jälkeen on ollut vielä entistä hitaampi. Nyt vasta tajuaa yhteyksiä näiden välillä kun alkaa ihan miettimään...

Mutta siis kouluttajamme sanoi että jos se pelkää ja himmailee ettei taas sattuisi niin tuskin auttaa esim. namulla vedättää (sitä kokeiltiinkin eilen) koska ei se tee siten yhtään nopeammin. Kouluttajan mielestä kannattaisi tehdä ulko-A:ta ja madaltaa se ihan loivaksi ja opettaa koiralle että se kuuluu mennä kovaa läpi. Sitä alamme siis tekemään.

Keinun Maisa teki ihan ok vauhdilla ja kouluttajan mielipide oli oikeastaan että kun Maisa kerta ei halua juosta ihan päähän asti kun ei ilmeisesti tykkää pamahduksesta niin se on reilumpaa että Maisa saa sen suorittaa niinkuin tahtoo. Mutta jos sitä haluaa vähän nopeammaksi niin laittaa vaan namuja esim. siihen mistä kontaktipinta alkaa, ei ihan päähän. Mutta kun se ei tykkää mennä täysillä sinne päähän asti niin ei se varmaan tule koskaan sitä ainakaan mielellään tekemään.

Kepeillä sai moni koira (tai siis ohjaaja) vinkiksi kanaverkkojen käyttämisen. Siten että koira oppii suorittamaan itsenäisesti huolimatta siitä missä omistaja on. Todennäköisesti tulen Fisulle opettamaan kepit verkkojen ja kujakeppien avulla.

Kun eilen kokeilin Maisan kanssa keppejä niin huomasin ettei se tosiaankaan tarvitse apuani yhtään. Olen vain itse jäänbyt kiinni sihen, että näytän vieläkin kädellä, vaikka todellisuudessa Maisa ei selvästikään edes katso muhun. Joten tästä lähtien kuljen ködet tiukasti sivuilla. Ja muutenkin mun pitäisi alkaa pikkuhiljaa lisätä omaa etäisyyttä kun Maisa kerta kestää sen että lähden vähän kerrallaan kauemmaksi.

Puomia ei tehty mutta kun kysyin meidän ongelmasta niin kouluttaja sanoi että kannattaisi vaan yrittää saada Maisalle paljon hyviä kokemuksia monissa eri paikoissa ja katsoa aina että puomi on tukeva eikä heilu. Mutta minkäs sille kisoissakaan mahtaa jos puomi on hutera... :|

Mutta kaiken kaikkiaan saimme ihan hyviä neuvoja ja näistä jatkamme torstaina treenaamista. Tänään jätin treenit väliin jotta Maisa sai yhden lepopäivän kahden agipäivän jälkeen. Tänään käytiin vielä illalla kevyt hölkkälenkki ja Maisa tuli tosi hyvin mukana. Se selvästi tykkää miljona kertaa enemmän kun saa hölkötellä vapaana. Ainoa vaan, että silloin se laukkaa, eikä ravaa niinkuin mieluummin tahtoisin mutta mitäs tuosta.