Kolmas nousunolla!!

Tänään nappasi Maisa-neiti viimeisen nousunollansa kakkosluokasta!
Olen ihan hämilläni, en ollut todellakaan osannut odottaa tällaista tulosta, suoraan sanoen mulla ei ollut mitään odotuksia koko kisojen suhteen. Koska Maisa on tosiaan ollut niin hidas kontakteilla, mietin vielä eilen pitkään lähdetäänkö tänään ollenkaan kisoihin. Olin nimittäin ihan varma, että vauhti olisi taas sellainen että puhtaallakin radalla tulisi kontaktien takia reilusti yliaikaa.

Mutta onneksi lähdettiin. Porvoossa agiradalla Maisa teki nollan ihmeellisen nopeaan vauhtiin. Eihän se ihan normaalivauhtia edelleenkään mennyt, joten jouduin odottamaan vielä medi- ja maksiluokkien ajan tuloksia ja pohtimaan ylittyikö ihanneaika vai ei. Nollia ei ollut tullut montaa, mutta olin tosi epävarma meidän ajasta. Radalla kun on vaikea itse hahmottaa, millaiseen vauhtiin edetään. Lopulta meidän aika oli 45s. eli ihanne alittui tasan sekunnilla! Tultiin toisiksi ja napattiin sitten serti kolmosluokkaan!

Vaikka rata tuntui tutustumisessa aika kinkkiseltä, suorittaessa se meni ihmeen helposti. Yhdessä valssissa olin ehkä hieman Maisan tiellä, mutta muuten rata sujui melko sujuvasti. Kepeille meno oli taas vähän normaalia haasteellisempi. Parin hypyn suoran jälkeen tehtiin vasemmalle u-käännös kepeille. Senkin Maisa suoritti hyvin. Keppien jälkeen valssasin, sillä en uskaltanut leikata takaa seuraavalla hypyllä. Valssi osoittautui kuitenkin oikein toimivaksi ratkaisuksi ja päästiin jatkamaan hyvin.

Puomi meni tosi hyvään vauhtiin, olin ihan ihmeissäni Maisan reippaudesta. Muurilla jännitin lentääkö palat, kun siihen tultiin sellaisesta kulmasta, ettei koira nähnyt muuria heti. Pysyivät kuitenkin paikallaan. :)

A:n alastulo oli yhä vähän hidas, mutta paljon parempi kuin mitä on nähty. Keinukin meni ihan ok:sti, hidastaen, muttei ihan liikaa. Olin siis radan jälkeen mielettömän iloinen (Maisan) suorituksesta. Hihnan palauttajakin nauroi mulle, taisin olla pelkkää hymyä...

Radan jälkeen olo oli todella hyvä. Olin Maisaan niin tyytyväinen, etten jaksanut paljoakaan jännätä mikä meidän aika ja sijoitus olisi. Se oli oikeestaan ihan sama. Mutta kaiken lisäksi kun sijoituttiin toisiksi, ei olisi oikeastaan paremmin voinut käydä. Nollia taisi tulla yksi tai muutama muukin mutta vain meillä kahdella ensimmäiseksi tulleella oli ihanneaika alittunut. Kisaajia oli meidän luokassa 12.

En kyllä vieläkään ihan ymmärrä, miten Maisa meni niin reippaasti, mutta ehkä eilisestä esteklinikasta oli hyötyä. Ei voi kuin olla iloinen pikkuisen Maisan suorituksesta. Kyllä se vaan osaa ihmetyttää. Juuri kun vähiten odottaa mitään niin saakin yllättyä ihan todella.

Luultavasti kuitenkin sekin vaikutti Maisaan ja muhun että mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia tai paineita kisalle. Varmaan olimme molemmat paljon rennompia ja teimme radan rentoutuneemmin. Pitäisi siis normaalistikin osata ottaa ihan rennosti ja olla toivomatta liikoja.

Nyt sitten pidetään kisataukoa ja treenataan paljon madallettua A:ta jotta saataisiin alastulon vauhtia vielä paremmaksi. Saatetaan jossain vaiheessa mennä kokeilemaan pari kolmosluokan hyppäriä ihan jotta saadaan vähän tuntumaa kolmosiin. :) Mutta ainakaan agiradoille ei vielä vähään aikaan mennä ennen kuin kontaktit on paremmassa jamassa. Katsotaan lähdetäänkö HAU-openeihin, ainakin puomikokemuksena nekin olisivat varmaan ihan hyödyllisiä...

Maisa on SUPER!