...ei tällä kertaa kohdistu etelään, vaan tokokokeeseen! :-D
Sain Fisulle peruutuspaikan huomiseksi iltakokeeseen. Jännittää! Mutta mennään kokeilemaan. Siellähän nähdään, mitä koira osaa ja mitä ei.
Eilen tehtiin hyvin pieni ja iloinen kertailutreeni, ja Fisuhan osasi ihan kaiken! Emme kuitenkaan ylpisty tästä, vaan tsempattava on vielä. ;)
Täytyy tänään kertailla vielä agitreenien lomassa. Ehkäpä Fisu ei aksaa tänään. Tokohyppy täytyy ottaa vielä, samoin jäävät. Mikä eniten jännittää, on liikkeestä seis. Eilen treenituokiossa toimi hienosti, mutta illalla istui ainakin kaksi kertaa. Auts.. Noh, vielä varmistellaan meidän virittelykäskyt. :)
Samoin luoksetulo menee miten menee, eli ihan vinksalleen. Kunhan tulee nopeasti. :D
Eipä tässä sen suurempia tavoitteita, rentoon suoritukseen pyritään. Onhan tää kuitenkin eka tokokoe ikinä - sekä mulle että koiralle!
tiistai 7. kesäkuuta 2011
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Mielenrauhaa metsästämässä (ja taas varvaspäivitys)
Hitto kun ei vaan osaa luottaa siihen, että se varvas olisi jo kunnossa. Tällä viikolla on jo kahdesti sydän jättänyt lyöntejä välistä kun Fisu on alkanut yhtäkkiä ontua jalkaa. Just sitä tiettyä jalkaa.Ensin tiistaina agilityistä palatessa F rupesi yhtäkkiä ihmettelemään jalkaansa. Huomasin, että se tuli nokkospensaasta, joten en huolesunut sen enempää, jalkakin toimi ihan hyvin pienen tassuhieronnan jälkeen.
Mutta kun seuraavana päivänä pienen kivikkoisen jokivilvoittelun jälkeen F rupesikin kävelemään kolmella jalalla, meinasi tulla itku. Olin jo hetken ihan varma, että varvas on taas poikki ja näin jo mielessäni kaikki kauhukuvat siitä, mitä se tarkoittaisi. Hetki ihmeteltiin jalkaa yhdessä, tunnustelin varvasta, mutta mitään hyötyä siitä ei ole, kun luu on muutenkin niin kumman mallinen nykyään. Hetki surkuteltiin asiaa, mutta kohta päästiin varovasti jatkamaan lenkkiä. Loppumatka käveltiin normaalisti, mutta pakko oli silti heti soittaa ja varata aika ortopedille. Mennään siis ensi viikolla vielä kontrollikuviin, jotta nähdään, mikä varpaan tilanne on.
Totesin, että maksan mielelläni yhden ortopedikäynnin verran siitä, ettei joka lenkillä tarvitse kytätä koiran varpaita ja miettiä, laskiko se tällä kertaa vähemmän painoa vasemmalle takajalalle kuin muille.... Varmaan kuvista nyt selviää, onko jalka nyt oikeasti kunnossa ja voinko vihdoin lopettaa siitä stressaamisen. Ensi torstaihin asti yritetään ottaa rauhallisesti ja vältetään mm. nokkospensaita.
Mutta kun seuraavana päivänä pienen kivikkoisen jokivilvoittelun jälkeen F rupesikin kävelemään kolmella jalalla, meinasi tulla itku. Olin jo hetken ihan varma, että varvas on taas poikki ja näin jo mielessäni kaikki kauhukuvat siitä, mitä se tarkoittaisi. Hetki ihmeteltiin jalkaa yhdessä, tunnustelin varvasta, mutta mitään hyötyä siitä ei ole, kun luu on muutenkin niin kumman mallinen nykyään. Hetki surkuteltiin asiaa, mutta kohta päästiin varovasti jatkamaan lenkkiä. Loppumatka käveltiin normaalisti, mutta pakko oli silti heti soittaa ja varata aika ortopedille. Mennään siis ensi viikolla vielä kontrollikuviin, jotta nähdään, mikä varpaan tilanne on.
Totesin, että maksan mielelläni yhden ortopedikäynnin verran siitä, ettei joka lenkillä tarvitse kytätä koiran varpaita ja miettiä, laskiko se tällä kertaa vähemmän painoa vasemmalle takajalalle kuin muille.... Varmaan kuvista nyt selviää, onko jalka nyt oikeasti kunnossa ja voinko vihdoin lopettaa siitä stressaamisen. Ensi torstaihin asti yritetään ottaa rauhallisesti ja vältetään mm. nokkospensaita.
maanantai 30. toukokuuta 2011
Alikiitoo
Viime viikolla jäi ohjatut agitreenit väliin kun itse olin reissussa, joten käytiin loppuviikosta sekä torstaina että perjantaina pitämässä pienet treenit hallilla. Torstaina tehtiin helpohkoa radanpätkää, jossa vaikeutena lähinnä keppikulmat. Fisu teki muutamissa pätkissä, eikä vielä täyspitkää rataa. Kepit se taisi loistavasti ja muutenkin tsemppiä oli ihan kympillä! Koira meni lujaaaa! Otettiin jo puomia radalla ja A:ta sekä keinua erikseen. Hienosti pieni muistaa kontaktitkin taas puolen vuoden tauon jälkeen. Oli älyttömän kiva taas treenata ja Fisu oli ihan super!
Maisa teki samaa rataa vähän vaikeampana versiona. Pienellä oli niin kovasti virtaa! Kävi mielessä, että voisi alkaa ottaa treeneihin korvatulpat mukaan, Maisa kun huutaa ihan taukoamatta ennen radalle pääsyä. Harrastaakohan korvatulppia monikin agiliitäjä? Ihmettelen, jos ei, en vain ole aiemmin tullut ajatelleeksi.
Perjantaina muotoiltiin kentällä valmiina olleesta radasta oma versio ja tehtiin siitä paria eri muunnosta. Fisulle lähinnä irtoamistreeniä, muutamia haltuunottokohtia vain. Jaakotuksen tein pari kertaa ihan vahingossa, kun Maisalle kuvio tulee niin luonnostaan, mutta Fisukin tajusi sen ihan heti, ei ihmetellyt yhtään. Fiksu tyttö. :) Radalla oli puomi ja keinu, A:ta ei tällä kertaa otettu ollenkaan. Vaikka kyllä se varvas nyt näyttää jo kestävän ihan hyvin, ei kai sitä enää pahemmin tartte varoa.. Mikä on i-ha-naa!!
Maisa sikaili keinulla, kuten yleensä, sitä jauhettiin pariin otteeseen. Se vain niin mielellään hyppäisi pois ennen kuin lauta pamahtaa alas, pelkää kai kolahdusta. Toisena vaihtoehtona on, että se tulee tosi hitaasti ja jää turhan ylös odottelemaan, enkä tiedä onko se sen parempi vaihtoehto. Kepit sentään sujui ihan mallikkaasti.
Lopuksi kerrattiin Fisun kanssa tokohyppy, ilman lelua. Ja ihan hyvin hyppäsi. Kyllä se sen jo osaa.
Treenien jälkeen lähdettiin vielä vanhan kodin ympäristöön tekemään kunnon lenkki tutuissa metsissä ja pelloilla. Kyllä tytöt nautti! Illalla otin vielä koirat mukaan kaverille Kallioon ja siellä mulla olikin kaksi sopivan väsähtynyttä koiraa. :-)
Hyvä tunne kun on kunnolla saanut tyttöset väsytettyä. Näitä päiviä lisää!
Tosin, nyt alkaakin työt, mikä vähän rajoittaa tyttöjen kanssa kesästä nauttimista.. :( Mutta onpahan illat aikaa olla aktiivinen.
Viikonloppu vietettiin vielä mökillä riehuen (siis koirat, en minä :D ), joten ekaa pitkää työpäivää varten koirien pitäisi olla vielä vähän väsähtäneitä.
Maisa teki samaa rataa vähän vaikeampana versiona. Pienellä oli niin kovasti virtaa! Kävi mielessä, että voisi alkaa ottaa treeneihin korvatulpat mukaan, Maisa kun huutaa ihan taukoamatta ennen radalle pääsyä. Harrastaakohan korvatulppia monikin agiliitäjä? Ihmettelen, jos ei, en vain ole aiemmin tullut ajatelleeksi.
Perjantaina muotoiltiin kentällä valmiina olleesta radasta oma versio ja tehtiin siitä paria eri muunnosta. Fisulle lähinnä irtoamistreeniä, muutamia haltuunottokohtia vain. Jaakotuksen tein pari kertaa ihan vahingossa, kun Maisalle kuvio tulee niin luonnostaan, mutta Fisukin tajusi sen ihan heti, ei ihmetellyt yhtään. Fiksu tyttö. :) Radalla oli puomi ja keinu, A:ta ei tällä kertaa otettu ollenkaan. Vaikka kyllä se varvas nyt näyttää jo kestävän ihan hyvin, ei kai sitä enää pahemmin tartte varoa.. Mikä on i-ha-naa!!
Maisa sikaili keinulla, kuten yleensä, sitä jauhettiin pariin otteeseen. Se vain niin mielellään hyppäisi pois ennen kuin lauta pamahtaa alas, pelkää kai kolahdusta. Toisena vaihtoehtona on, että se tulee tosi hitaasti ja jää turhan ylös odottelemaan, enkä tiedä onko se sen parempi vaihtoehto. Kepit sentään sujui ihan mallikkaasti.
Lopuksi kerrattiin Fisun kanssa tokohyppy, ilman lelua. Ja ihan hyvin hyppäsi. Kyllä se sen jo osaa.
Treenien jälkeen lähdettiin vielä vanhan kodin ympäristöön tekemään kunnon lenkki tutuissa metsissä ja pelloilla. Kyllä tytöt nautti! Illalla otin vielä koirat mukaan kaverille Kallioon ja siellä mulla olikin kaksi sopivan väsähtynyttä koiraa. :-)
Hyvä tunne kun on kunnolla saanut tyttöset väsytettyä. Näitä päiviä lisää!
Tosin, nyt alkaakin työt, mikä vähän rajoittaa tyttöjen kanssa kesästä nauttimista.. :( Mutta onpahan illat aikaa olla aktiivinen.
Viikonloppu vietettiin vielä mökillä riehuen (siis koirat, en minä :D ), joten ekaa pitkää työpäivää varten koirien pitäisi olla vielä vähän väsähtäneitä.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Agii + sukulaisii
Eilen oli meille suuri päivä: Fisu sai ekaa kertaa treenata agilitya jalka ilman pakettia! Ja jalkahan näyttää kestävän! SUPER!! :-D
Fisu teki muutaman pienen pätkän Maisan jälkeen ja kyllä olikin intoa! Fisu oli niin hyvä ja taitava ja innokas, että olisin voinut nauraa riemusta koko radan ajan. Kyllä oli hauskaa! Ehkä me vielä päästään ihan teenaamisen makuun. ;) Aloitetaan nyt pikkuhiljaa vähän kerrallaan tehdä enemmän, ja seuraillaan, että jalka pysyy oireettomana. Sanoinkuvaamattoman ihanaa silti!
Maisakin teki innokkaan radan useampaan otteeseen, taisteltiin mm. kepeille umpikulmaa takaaleikaten, minkä M olisi niin mielellään oikaissut... Kokeitiin alun kieputuksessa myös useampia eri tekniikoita, Maisa on niin helppo kun sen kanssa voi tehdä vaikka miljuuna toistoa, eikä vauhti tai into lopahda kesken. Varsinkaan kun palkkana on iiihana "Kana-kana"-vinkulelu :D
Fisu kertaili myös tokoa ja samat murheenkryynit vain junnaa paikallaan. Luoksetulo suoraan sivulle on niiin vaikea. Aina tarttee avun, muuten ei vaan onnistu. :/ Toinen, mikä nykyään on vähän heikommalla mallilla, on hyppy. Se on alkanut lelupalkan jälkeen ennakoimaan niin pahasti, että meinaa jäädä odottelemaan lelun lentämistä. Hitsi. Saatiin ihan hyviä toistoja kuitenkin. Vaadin hypyn ennen kuin lelu liikkui mihinkään. Ehkä jatkossa otetaan vaan namupalkalla. Viimeksi lähetin kosketusalustalle ja se toimi ihan hyvin.
Eilen Fisu taas unohti totaalisesti, miten mennäään maahan... :o Otettiin alkuun liikkeestä seis, mikä toimi hienosti(!), ja vähän myöhemmin (välissä tehtiin muuta) liikkeestä maahan olikin niiin vaikea! Ei vaan mennyt maahan, ei millään. Kunnon käsiapu siis mukaan, jotta saatiin koira makuulle ollenkaan. Ihmeongelmointia.. Lopuksi kunnon vääntämisen jälkeen toimi taas, siitä superpalkka.
Muuten toimi aika kivasti, etenkin seuraus oli tehokasta. Vas. käännöksiin saisi tulla vähän vielä lisää takapään käyttöä, sitä pitäisi vahvistaa jälleen. Ihan hyvö se on, kunpa vain itse aktivoituisin treenaamaan...
Tänään treffattiin pitkästä aikaa Fisun rakkaat Ruuti-äiti ja Riesa-sisko. Käytiin tutustumassa Johannan uuden kodin ulkoilumaastoihin, jotka osoittautuivat oikein hyviksi. Peltoa, metsää, lääniä. Voi, kateus. :)
Fisu oli taas oma maan matonen -itsensä. Koirat pääsi vetämään kunnon rallit pelloilla, hauskaa! Fisukaan ei ole montaa kertaa vielä päässyt kunnolla juoksemaan, mutta nyt vihdoin tuli tilaisuus. Ja kyllä se nauttikin! <3
Fisu johti letkaa ;-)
Kisuli <3
Fisu teki muutaman pienen pätkän Maisan jälkeen ja kyllä olikin intoa! Fisu oli niin hyvä ja taitava ja innokas, että olisin voinut nauraa riemusta koko radan ajan. Kyllä oli hauskaa! Ehkä me vielä päästään ihan teenaamisen makuun. ;) Aloitetaan nyt pikkuhiljaa vähän kerrallaan tehdä enemmän, ja seuraillaan, että jalka pysyy oireettomana. Sanoinkuvaamattoman ihanaa silti!
Maisakin teki innokkaan radan useampaan otteeseen, taisteltiin mm. kepeille umpikulmaa takaaleikaten, minkä M olisi niin mielellään oikaissut... Kokeitiin alun kieputuksessa myös useampia eri tekniikoita, Maisa on niin helppo kun sen kanssa voi tehdä vaikka miljuuna toistoa, eikä vauhti tai into lopahda kesken. Varsinkaan kun palkkana on iiihana "Kana-kana"-vinkulelu :D
Fisu kertaili myös tokoa ja samat murheenkryynit vain junnaa paikallaan. Luoksetulo suoraan sivulle on niiin vaikea. Aina tarttee avun, muuten ei vaan onnistu. :/ Toinen, mikä nykyään on vähän heikommalla mallilla, on hyppy. Se on alkanut lelupalkan jälkeen ennakoimaan niin pahasti, että meinaa jäädä odottelemaan lelun lentämistä. Hitsi. Saatiin ihan hyviä toistoja kuitenkin. Vaadin hypyn ennen kuin lelu liikkui mihinkään. Ehkä jatkossa otetaan vaan namupalkalla. Viimeksi lähetin kosketusalustalle ja se toimi ihan hyvin.
Eilen Fisu taas unohti totaalisesti, miten mennäään maahan... :o Otettiin alkuun liikkeestä seis, mikä toimi hienosti(!), ja vähän myöhemmin (välissä tehtiin muuta) liikkeestä maahan olikin niiin vaikea! Ei vaan mennyt maahan, ei millään. Kunnon käsiapu siis mukaan, jotta saatiin koira makuulle ollenkaan. Ihmeongelmointia.. Lopuksi kunnon vääntämisen jälkeen toimi taas, siitä superpalkka.
Muuten toimi aika kivasti, etenkin seuraus oli tehokasta. Vas. käännöksiin saisi tulla vähän vielä lisää takapään käyttöä, sitä pitäisi vahvistaa jälleen. Ihan hyvö se on, kunpa vain itse aktivoituisin treenaamaan...
Tänään treffattiin pitkästä aikaa Fisun rakkaat Ruuti-äiti ja Riesa-sisko. Käytiin tutustumassa Johannan uuden kodin ulkoilumaastoihin, jotka osoittautuivat oikein hyviksi. Peltoa, metsää, lääniä. Voi, kateus. :)
Fisu oli taas oma maan matonen -itsensä. Koirat pääsi vetämään kunnon rallit pelloilla, hauskaa! Fisukaan ei ole montaa kertaa vielä päässyt kunnolla juoksemaan, mutta nyt vihdoin tuli tilaisuus. Ja kyllä se nauttikin! <3
Fisu johti letkaa ;-)
Kisuli <3
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Reffeillä
Oltiin sunnuntaina Fisun kanssa (Maisa lähti mökkeilemään) katsomassa pk-tapahtuman näyttelyn valtavaa mudimäärää ja myöhemmin illalla Ojangossa muditreffeillä. Oli hauska nähdä jälleen kymmeniä mudeja ja mudisteja samassa paikassa. Fisukin pääsi taas liehittelemään mammaa & sisaruksia ja treffeillä vähän riehumaan Rondan ja Rositan kanssa. Kivaa!
Muutama muiden nappaama kuva Fisusta:
F löysi heti oman paikkansa äidin ja siskon jaloista ;-) "Mä oon nääääin pieni"
Muutama muiden nappaama kuva Fisusta:
F löysi heti oman paikkansa äidin ja siskon jaloista ;-) "Mä oon nääääin pieni"
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Treeniä + terveysasiaa
Tiistaina taas käveltiin agitreeneihin. Uskalsin ottaa Fisunkin kanssa jo muutamia pätkiä, jalka vielä paketissa. F sai kerrata myös keppejä sekä puomia, ja vielä muisti! Myös ratapätkä sujui oikein taitavasti ja innokkaasti, hauskaa!
Maisa kulki kuten yleensä, innolla ja kovaa! Täytyisi kai tilata lisenssi tälle vuodelle, se kun on jotenkin unohtunut. Vihdoin alan uskoa, että ollaan voitettu varvaskirous ja päästään jatkamaan normaalia elämää. Nyt F on saanut liikkua jo enemmän ilman suojaa ja hyvin on näyttänyt jalka kestävän. Miten helpottavaa!
Tokoja kerrattiin Fisun kanssa, mutta mua alkaa aina turhauttaa se luoksetulo kun ei se vain toimi. F jää aina ties minne vinoon, eikä vaan osaa tulla sivuun ilman apuja. Liian laiska treenaaja ja liian sama vanha ongelma. Äh. Muuten kyllä osasi. Jäävät oli hienot, samoin seuruu tuntui toimivan. Voi kun jaksaisi treenata ahkerammin.
Lyhyen oksentelunestolääkekuurin jälkeen F jatkoi pahoinvointiaan vielä muutamana päivänä, mutta nyt tilanne näyttäisi rauhoittaneen, toivottavasti myös jatkuu hyvänä. Vaihdoin sen ruoan herkkämahaisten versioon, ja toistaiseksi on tuntunut hyvältä muutokselta. Pidetään jonkin aikaa ruokavalio ihan vakiona, jos sekin auttaisi oksukierteen selättämiseen.
Käytiin viettämässä äitienpäivää mummin merenrantamökillä, ja kyllä koirat nautti! Pari kuvaa:
Näin leveää hiekkasärkkää pitkin päästiin kuivin jaloin "meidän saareen"
Sakemanni :D
Maisa kulki kuten yleensä, innolla ja kovaa! Täytyisi kai tilata lisenssi tälle vuodelle, se kun on jotenkin unohtunut. Vihdoin alan uskoa, että ollaan voitettu varvaskirous ja päästään jatkamaan normaalia elämää. Nyt F on saanut liikkua jo enemmän ilman suojaa ja hyvin on näyttänyt jalka kestävän. Miten helpottavaa!
Tokoja kerrattiin Fisun kanssa, mutta mua alkaa aina turhauttaa se luoksetulo kun ei se vain toimi. F jää aina ties minne vinoon, eikä vaan osaa tulla sivuun ilman apuja. Liian laiska treenaaja ja liian sama vanha ongelma. Äh. Muuten kyllä osasi. Jäävät oli hienot, samoin seuruu tuntui toimivan. Voi kun jaksaisi treenata ahkerammin.
Lyhyen oksentelunestolääkekuurin jälkeen F jatkoi pahoinvointiaan vielä muutamana päivänä, mutta nyt tilanne näyttäisi rauhoittaneen, toivottavasti myös jatkuu hyvänä. Vaihdoin sen ruoan herkkämahaisten versioon, ja toistaiseksi on tuntunut hyvältä muutokselta. Pidetään jonkin aikaa ruokavalio ihan vakiona, jos sekin auttaisi oksukierteen selättämiseen.
Käytiin viettämässä äitienpäivää mummin merenrantamökillä, ja kyllä koirat nautti! Pari kuvaa:
Näin leveää hiekkasärkkää pitkin päästiin kuivin jaloin "meidän saareen"
Sakemanni :D
torstai 28. huhtikuuta 2011
Uusissa maisemissa ja jo treenataan!
Muuton kanssa on ollut sen verran tekemistä, ettei pahemmin ole ehtinyt blogia päivittämään.
Reilu viikko ollaan nyt oltu uudessa osoitteessa ja koirat on sopeutuneet hirmu hyvin. Olin ihan yllättynyt, kun heti tänne tultuaan ne asettui ihan taloksi. Yleensä kun käydään vaikka kylässä jossain uudessa paikassa, tytöt tarkastaa paikan ja toteaa, että tämän on nyt nähty, jatketaan matkaa. :-) Mutta jotenkin ne näytti tajuavan, että tänne me nyt jäädään. Ehkäpä tutut huonekalut helpotti asian sisäistämistä.
En tiedä, oliko näillä asioilla mitään yhteyttä, mutta heti ekana muuton jälkeisenä yönä Fisu alkoi oksennella ja sitä jatkui (öisin) useamman päivän ajan. Päivisin se oli pirteä ja melko hyvinvoiva, mutta öisin jouduin aina pariin otteeseen heräämään siivoamaan oksennuksia. Neljän yön jälkeen olinkin ihan kuollut ja suunnattiin eläinlääkäriin. Mitään kummaa ei siellä löydetty, joten saatiin pahoinvoinnin estolääkitys, mikä auttoikin heti. Fisulla on joskus aiemminkin ollut pahoinvointijaksoja, mutta yleensä ne olvat ilmenneet ruohon syömisenä ja sen puklailuna. Nyt ekaa kertaa homma jatkui näin öisin. Mutta onneksi oikea lääkitys taas pelasti. Ei tullut tenttiin lukemisestakaan yhtään mitään kun aamuisin silmät ristissä heräsi siivoilemaan ja järjestelemään uutta kämppää. Olikin luksusta, kun ekan kerran sai nukkua koko pitkän yön heräämättä kertaakaan. Jätin Maisan yhdeksi yöksi "mummolaan" yökylään, jotta rauha oli taattu. Maisakin oli nauttinut nukkuessaan äidin peiton alla ja saadessaan kaiken huomion. Win win! =)
Fisu on ollut hiljainen kerrostaloasukki, kuten uumoilinkin, mutta Maisakin on yllättänyt esimerkillisyydellään. Montaa kertaa ei olla haukuttu, lähinnä rapussa juoksevia (lapsia, pyh!) vähän kommentoitu. Mutta aika vähän täällä kuuluukaan mitään, varsinkaan seinien takaa. Parveke on ollut jo kovassa käytössä, tytötkin tykkää haistella uusia tuulia siellä. Hesari haukuttiin kahtena ekana yönä (pyhien takia montaa ei ole vielä tullut), mutta nyt kahtena viimeisenä yönä ei olla enää vaivauduttu. Mietinkin, voisiko hesarin jakaja olla niin ystävällinen, että haukkumisen kuultuaan on alkanut tiputtaa sen vähemmällä kolahduksella postiluukkuun? Ainakin viime yönä olin kuulevinani paljon pienemmän äänen kuin aiemmin. Jatketaan kuulostelua.
Lähimaastoihin ollaan jo tutustuttu, ja hyvinhän tääällä riittää kävelyreittejä. Keskuspuisto alkaa heti kun käppäilee Hämeenlinnanväylän toiselle puolelle, eikä sinne ole kuin kymmenisen minuuttia käveltävää. Lähinnä vapaana juostavia metsiä kaivataan, niitä ei olla erityisemmin vielä löydetty. Täytyy ulottaa tutkimusretkiä vähän kauemmaskin, jos löytyisi syrjäisempiä reittejä. Me mieluummin kuljettaisiin ilman ketään ulkopuolisia "häiriköitä". :D Hiljaisiin metsiin kun on totuttu, heh. Oravia täällä on ihan kamalasti, mikä saa Fisun käymään vähän kierroksilla. Se kun ei voi sietää niitä. Ja se on myös mestari bongaamaan ne, vaikka kuusen latvasta.
Kaikin puolin muutto sujui kuitenkin hyvin ja tytöt on todella yllättäneet mut helppoudellaan. On ilo omistaa näin sopeutuvaiset koirat. :-)
Pari (känny)kuvaa uusista löhöilypaikoista ja uusista maastoista:
Mudin tyyliin:
Bongaa nenä!
Fisuhan viihtyi sohvan alla jo aiemmassa kodissakin ;)
Uudessa metsässä (mun lempiharrastus.... tää poseeraus! no ei, oikeesti vaan ootan herkkupalkkaa hienosta kiipeämisestä)
Varpaan tilannetta en olekaan hetkeen päivitellyt. Nyt olen uskaltautunut tekemään lyhyemmät (remmi)lenkit jo ilman "pakettia" eli ihan naturell, ja hyvin jalka on näyttänyt kestävän. Pidemmille lenkeille vielä paketoin jalan, mutta muuten se saa jo olla ihan normaalisti. Viime kuvien jälkeen ortopedi antoi ohjeeksi, että kahden kuukauden jälkeen (eli parin viikon päästä) saataisiin jo alkaa treenailla ja mennä entiseen malliin. Vähän pelottaa, miten uskallan antaa Fisun taas rellestää, mutta katsotaan pikkuhiljaa, miten jalka kestää.
Tällä viikolla alkoi jo kesäkauden agitreenit ja tiistaina voitiinkin ekaa kertaa kävellä purinalle. Kuin siistiä! :D Fisu sai tehdä pari putkea ja puomin alastuloa, mutta muuten se vielä tyytyi pieniin tokoiluihin.
Maisa oli taas niin intona (koskapa ei olisi? :p) ja saikin tehdä useita pätkiä rataa. Kokeiltiin monia eri ohjauksia lyhkäisiin pätkiin. Hauskaa treenata pitkästä aikaa.
Oltiin niin aktiivisia, että käveltiin myös tänään hallille ottamaan pientä treeniä. Maisa kertaili jaakotuksia ja saksalaisia, jotka tuotti ti päänvaivaa. Miten se voisi sujua, jos sitä välttelee niin paljon kuin suinkin? ;-) Mutta nyt saatiin toimimaan, Maisa-hiiri oli taidokas! Keppikulmien kanssa taisteltiin, ja keinuakin otettiin pitkästä aikaa. Ei siitä hyvää tulla millään saamaan, mutta olkoon.
Uskalsin ekaa kertaa yli viiteen(!) kuukauteen ottaa agia Fisunkin kanssa. Otettiin pari ihan lyhyttä juttua, putkia, pussia ja paria matalaa hyppyä. Fisulla oli siis jalka paketissa. Hyvin tuntui kuviot olevan vielä muistissa, mitä nyt keppien kanssa piti vähän enemmän muistutella. Tehtiin niitä vain kuudella ja saatiin ihan hyviä toistoja. Keinukin kerrattiin. Kyllä oli hauskaa mudillilla, voi että! Ja todisteeksi treenista oli taas ohjaajan käsi tutuilla naarmuilla. Miten oudoista asioista voikaan ihminen tulla iloiseksi?? :D
Kerrattiin myös tokoa, oikeastaan koko alo vähän lyhyenä versiona, eikä mitenkään järjestyksessä. Seuraa yhä hyvin, ja nyt käännöksetkin tuntui ihan ok. Kuukausi sitten lähes kaikki oli ihan unohtunut. :o Eikä me montaa kertaa senkään jälkeen olla reenailtu. Mutta ainakin vähän yritetään.
Otettiin myös tokohyppy. Sitä ei ihan meinattu muistaa. F lähti vakuuttavasti hypylle, mutta kesken kaiken usko loppuikin ja se jäi ihan hypyn eteen tyhmänä, ihan kuin kysyen "mitä tässä pitikään tehdä?". No, vähän muistuteltiin ja saatiin ihan ok hyppyjä. Tosi lähelle se hyppäsi, mutta yli kuitenkin. Luoksetulosta ei varmaan koskaan saada erityisen hyvää. Suorapalkalla on tietty vauhtia, mutta muuten ei kamalasti ja se sivulletulo vain tökkii tökkii tökkii. Äh, kun on vaikea.
Liikkeestä maahan ja seis oli hienoja, tosin ensin F seisomisen tilalle tarjosi istumista. Miksi ihmeessä olen koskaan opettanut sille liikkeestä istumista. Varmaan vuoteen olla sitä edes tehty, ja silti se sitä tykkää tarjota. Plääh. Mutta sen jälkeen teki hienoja stoppeja.
Mukavaa mukavaa treeniä, pitkästä aikaa! :)
Reilu viikko ollaan nyt oltu uudessa osoitteessa ja koirat on sopeutuneet hirmu hyvin. Olin ihan yllättynyt, kun heti tänne tultuaan ne asettui ihan taloksi. Yleensä kun käydään vaikka kylässä jossain uudessa paikassa, tytöt tarkastaa paikan ja toteaa, että tämän on nyt nähty, jatketaan matkaa. :-) Mutta jotenkin ne näytti tajuavan, että tänne me nyt jäädään. Ehkäpä tutut huonekalut helpotti asian sisäistämistä.
En tiedä, oliko näillä asioilla mitään yhteyttä, mutta heti ekana muuton jälkeisenä yönä Fisu alkoi oksennella ja sitä jatkui (öisin) useamman päivän ajan. Päivisin se oli pirteä ja melko hyvinvoiva, mutta öisin jouduin aina pariin otteeseen heräämään siivoamaan oksennuksia. Neljän yön jälkeen olinkin ihan kuollut ja suunnattiin eläinlääkäriin. Mitään kummaa ei siellä löydetty, joten saatiin pahoinvoinnin estolääkitys, mikä auttoikin heti. Fisulla on joskus aiemminkin ollut pahoinvointijaksoja, mutta yleensä ne olvat ilmenneet ruohon syömisenä ja sen puklailuna. Nyt ekaa kertaa homma jatkui näin öisin. Mutta onneksi oikea lääkitys taas pelasti. Ei tullut tenttiin lukemisestakaan yhtään mitään kun aamuisin silmät ristissä heräsi siivoilemaan ja järjestelemään uutta kämppää. Olikin luksusta, kun ekan kerran sai nukkua koko pitkän yön heräämättä kertaakaan. Jätin Maisan yhdeksi yöksi "mummolaan" yökylään, jotta rauha oli taattu. Maisakin oli nauttinut nukkuessaan äidin peiton alla ja saadessaan kaiken huomion. Win win! =)
Fisu on ollut hiljainen kerrostaloasukki, kuten uumoilinkin, mutta Maisakin on yllättänyt esimerkillisyydellään. Montaa kertaa ei olla haukuttu, lähinnä rapussa juoksevia (lapsia, pyh!) vähän kommentoitu. Mutta aika vähän täällä kuuluukaan mitään, varsinkaan seinien takaa. Parveke on ollut jo kovassa käytössä, tytötkin tykkää haistella uusia tuulia siellä. Hesari haukuttiin kahtena ekana yönä (pyhien takia montaa ei ole vielä tullut), mutta nyt kahtena viimeisenä yönä ei olla enää vaivauduttu. Mietinkin, voisiko hesarin jakaja olla niin ystävällinen, että haukkumisen kuultuaan on alkanut tiputtaa sen vähemmällä kolahduksella postiluukkuun? Ainakin viime yönä olin kuulevinani paljon pienemmän äänen kuin aiemmin. Jatketaan kuulostelua.
Lähimaastoihin ollaan jo tutustuttu, ja hyvinhän tääällä riittää kävelyreittejä. Keskuspuisto alkaa heti kun käppäilee Hämeenlinnanväylän toiselle puolelle, eikä sinne ole kuin kymmenisen minuuttia käveltävää. Lähinnä vapaana juostavia metsiä kaivataan, niitä ei olla erityisemmin vielä löydetty. Täytyy ulottaa tutkimusretkiä vähän kauemmaskin, jos löytyisi syrjäisempiä reittejä. Me mieluummin kuljettaisiin ilman ketään ulkopuolisia "häiriköitä". :D Hiljaisiin metsiin kun on totuttu, heh. Oravia täällä on ihan kamalasti, mikä saa Fisun käymään vähän kierroksilla. Se kun ei voi sietää niitä. Ja se on myös mestari bongaamaan ne, vaikka kuusen latvasta.
Kaikin puolin muutto sujui kuitenkin hyvin ja tytöt on todella yllättäneet mut helppoudellaan. On ilo omistaa näin sopeutuvaiset koirat. :-)
Pari (känny)kuvaa uusista löhöilypaikoista ja uusista maastoista:
Mudin tyyliin:
Bongaa nenä!
Fisuhan viihtyi sohvan alla jo aiemmassa kodissakin ;)
Uudessa metsässä (mun lempiharrastus.... tää poseeraus! no ei, oikeesti vaan ootan herkkupalkkaa hienosta kiipeämisestä)
Varpaan tilannetta en olekaan hetkeen päivitellyt. Nyt olen uskaltautunut tekemään lyhyemmät (remmi)lenkit jo ilman "pakettia" eli ihan naturell, ja hyvin jalka on näyttänyt kestävän. Pidemmille lenkeille vielä paketoin jalan, mutta muuten se saa jo olla ihan normaalisti. Viime kuvien jälkeen ortopedi antoi ohjeeksi, että kahden kuukauden jälkeen (eli parin viikon päästä) saataisiin jo alkaa treenailla ja mennä entiseen malliin. Vähän pelottaa, miten uskallan antaa Fisun taas rellestää, mutta katsotaan pikkuhiljaa, miten jalka kestää.
Tällä viikolla alkoi jo kesäkauden agitreenit ja tiistaina voitiinkin ekaa kertaa kävellä purinalle. Kuin siistiä! :D Fisu sai tehdä pari putkea ja puomin alastuloa, mutta muuten se vielä tyytyi pieniin tokoiluihin.
Maisa oli taas niin intona (koskapa ei olisi? :p) ja saikin tehdä useita pätkiä rataa. Kokeiltiin monia eri ohjauksia lyhkäisiin pätkiin. Hauskaa treenata pitkästä aikaa.
Oltiin niin aktiivisia, että käveltiin myös tänään hallille ottamaan pientä treeniä. Maisa kertaili jaakotuksia ja saksalaisia, jotka tuotti ti päänvaivaa. Miten se voisi sujua, jos sitä välttelee niin paljon kuin suinkin? ;-) Mutta nyt saatiin toimimaan, Maisa-hiiri oli taidokas! Keppikulmien kanssa taisteltiin, ja keinuakin otettiin pitkästä aikaa. Ei siitä hyvää tulla millään saamaan, mutta olkoon.
Uskalsin ekaa kertaa yli viiteen(!) kuukauteen ottaa agia Fisunkin kanssa. Otettiin pari ihan lyhyttä juttua, putkia, pussia ja paria matalaa hyppyä. Fisulla oli siis jalka paketissa. Hyvin tuntui kuviot olevan vielä muistissa, mitä nyt keppien kanssa piti vähän enemmän muistutella. Tehtiin niitä vain kuudella ja saatiin ihan hyviä toistoja. Keinukin kerrattiin. Kyllä oli hauskaa mudillilla, voi että! Ja todisteeksi treenista oli taas ohjaajan käsi tutuilla naarmuilla. Miten oudoista asioista voikaan ihminen tulla iloiseksi?? :D
Kerrattiin myös tokoa, oikeastaan koko alo vähän lyhyenä versiona, eikä mitenkään järjestyksessä. Seuraa yhä hyvin, ja nyt käännöksetkin tuntui ihan ok. Kuukausi sitten lähes kaikki oli ihan unohtunut. :o Eikä me montaa kertaa senkään jälkeen olla reenailtu. Mutta ainakin vähän yritetään.
Otettiin myös tokohyppy. Sitä ei ihan meinattu muistaa. F lähti vakuuttavasti hypylle, mutta kesken kaiken usko loppuikin ja se jäi ihan hypyn eteen tyhmänä, ihan kuin kysyen "mitä tässä pitikään tehdä?". No, vähän muistuteltiin ja saatiin ihan ok hyppyjä. Tosi lähelle se hyppäsi, mutta yli kuitenkin. Luoksetulosta ei varmaan koskaan saada erityisen hyvää. Suorapalkalla on tietty vauhtia, mutta muuten ei kamalasti ja se sivulletulo vain tökkii tökkii tökkii. Äh, kun on vaikea.
Liikkeestä maahan ja seis oli hienoja, tosin ensin F seisomisen tilalle tarjosi istumista. Miksi ihmeessä olen koskaan opettanut sille liikkeestä istumista. Varmaan vuoteen olla sitä edes tehty, ja silti se sitä tykkää tarjota. Plääh. Mutta sen jälkeen teki hienoja stoppeja.
Mukavaa mukavaa treeniä, pitkästä aikaa! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
