Eilen yritettiin vähän olohuonetokoilla Fisun kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Koira oli ihan innoton ja mikään ei oikein toiminut. Jotenkin tosi hankalaa kun ei ole tilaa tehdä mitään, leikkiminen ei toimi tossa vireessä ja tilassa ja kaikki oli vaan ihan laimeaa. :( Halutaan eroon pakkasista! Ja lumesta... :o
Täytyy ruveta käymään joskus vaikka päivisin purinalla nyt kun mulla on aikaa ja kun F lopettaa juoksunsa. Jotenkin Korrien kurssilla Fisun vire oli (tokoon) ihan loistava ja oli älyttömän hyvä fiilis treenata innokasta (toko)koiraa. Jospa paikalla siis olisi merkitystä, agihalli kun Fisulle ainakin taitaa tuoda "tekemisen meininkiä".
Täytyy myös ottaa huomioon, että koiralla on juoksu nyt ja hormonit varmasti tekee osansa.
Jotain hyvää treenissä kuitenkin oli: otettiin alkuun taas koiran aktiiviseksi opettamista :) ja Fisuhan alkaa tarjota jo vaikka mitä! Ja mä kun luulin tota passiiviseksi eläimeksi... :-O Itse olen ollut ihan tyhmä.
Sain Fisun jopa heiluttamaan kättä, vaikka tätä sille en ole edes varsinaisesti opettanut etukäteen temppuna. On se (sittenkin) fiksu tyttö! =)
torstai 4. maaliskuuta 2010
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Fisu Fiskars Kultakala 2-vuotias!!
Tällaisena pyöreäkorvaisena pakettina tulin vajaa 2 vuotta sitten:
Kasvatin koipia...
Ja pikkuhiljaa kasvoin muutenkin vähän isommaksi. Pyöreät korvat ovat silti säilyneet!
Fisu rakas kultapieni ihanainen rakkauspakkaus on siis tullut kahden vuoden ikään! Koira on vieläkin ihan(an) lapsi, lapsellinen, vauvamainen, älytön hauskuuttaja = pelle, joten vielä ei ihan aikuisia taideta olla. ;) Toivottavasti ei koskaan aikuistutakaan! Fisu on niiiin ihana hassuttelija, että toivottavasti ei vakavoidukaan ihan lähiaikoina. No, siitä tuskin on pelkoa... :p
Onnea Fisu!! <3
Kasvatin koipia...
Ja pikkuhiljaa kasvoin muutenkin vähän isommaksi. Pyöreät korvat ovat silti säilyneet!
Fisu rakas kultapieni ihanainen rakkauspakkaus on siis tullut kahden vuoden ikään! Koira on vieläkin ihan(an) lapsi, lapsellinen, vauvamainen, älytön hauskuuttaja = pelle, joten vielä ei ihan aikuisia taideta olla. ;) Toivottavasti ei koskaan aikuistutakaan! Fisu on niiiin ihana hassuttelija, että toivottavasti ei vakavoidukaan ihan lähiaikoina. No, siitä tuskin on pelkoa... :p
Onnea Fisu!! <3
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Hakua
Sunnuntaina käytiin Lissun ja Terhin kanssa hakuilemassa. Oli tarkoitus treenailla Tuomarinkylässä samalla parkkiksella kuin pari vikkoa sitten, mutta nyt porukkaa (hiihtäjiä ym) oli niin paljon liikkeellä, ettei parkkis ollutkaan tyhjänä.
Ajettiin siis vähän matkan päähän jonkun toimistotalon tyhjälle parkkikselle ottamaan ilmaisutreeniä. Paikka olikin ihan hyvä, muutama auto siellä täällä toi pari hyvää piiloa ja valkoisten pressujen avulla pääsi hyvin piiloutumaan hankeen.
Fisulle otettiin eka mm haamuna, joka jatkoi rekan taa piiloon. F lähti hirmuisella vauhdilla perään, ja hyppäsi suoraan n. metrin syvyiseen hankeen. Vähän sai tyttö tehdä töitä, että pääsi lumessa äijälle asti. :) Rullan otti hyvin, mutta sylkäisi sen mulle ihan liian kaukana. Sama toistui seuraavallakin, joten otettiin sitten vararulla käyttöön jottei tulisi palkattua huonosta suorituksesta.
Jouduin taas vähän kannustamaan Fisua, jotta se toi rullat loppuun asti. Jostain syystä sillä nyt tökkäsi se, että olin selkä siihen päin kyykyssä, vaikka aiemmin tälläkin tavalla oli toiminut ja rullat palautuneet loppuun asti.
No, helpotettiin vähän jotta saatiin onnistumisia. Etsiminen Fisulta sujui tosi hyvin, ja rullat se otti hienosti, mutta taisi olla palkalle liian kiire, kun ei meinannut tuoda rullaa mulle kunnolla. Otettiin loppuun kaksi ihan näkyvillä olevaa maalimiestä ihan rullakertauksina. Nyt onneksi sujui, kun vähän tsemppasin. Ihan hyvä loppu treenille siis.
Välillä pieni takapakki varmaan opettaakin ihan hyvin. Toviottavasti Fisulla taas jotkut herneet törmäili siellä pienessä päässä. =)
Ajettiin siis vähän matkan päähän jonkun toimistotalon tyhjälle parkkikselle ottamaan ilmaisutreeniä. Paikka olikin ihan hyvä, muutama auto siellä täällä toi pari hyvää piiloa ja valkoisten pressujen avulla pääsi hyvin piiloutumaan hankeen.
Fisulle otettiin eka mm haamuna, joka jatkoi rekan taa piiloon. F lähti hirmuisella vauhdilla perään, ja hyppäsi suoraan n. metrin syvyiseen hankeen. Vähän sai tyttö tehdä töitä, että pääsi lumessa äijälle asti. :) Rullan otti hyvin, mutta sylkäisi sen mulle ihan liian kaukana. Sama toistui seuraavallakin, joten otettiin sitten vararulla käyttöön jottei tulisi palkattua huonosta suorituksesta.
Jouduin taas vähän kannustamaan Fisua, jotta se toi rullat loppuun asti. Jostain syystä sillä nyt tökkäsi se, että olin selkä siihen päin kyykyssä, vaikka aiemmin tälläkin tavalla oli toiminut ja rullat palautuneet loppuun asti.
No, helpotettiin vähän jotta saatiin onnistumisia. Etsiminen Fisulta sujui tosi hyvin, ja rullat se otti hienosti, mutta taisi olla palkalle liian kiire, kun ei meinannut tuoda rullaa mulle kunnolla. Otettiin loppuun kaksi ihan näkyvillä olevaa maalimiestä ihan rullakertauksina. Nyt onneksi sujui, kun vähän tsemppasin. Ihan hyvä loppu treenille siis.
Välillä pieni takapakki varmaan opettaakin ihan hyvin. Toviottavasti Fisulla taas jotkut herneet törmäili siellä pienessä päässä. =)
perjantai 26. helmikuuta 2010
Meillä juostaan
Fisu aloitti juoksunsa alkuviikosta, joten tulee vähän taukoa harrastamisista. Valitettavasti myös tokokurssin vika kerta jää väliin. :(
Katsotaan milloin Maisa aloittaa omansa.
Katsotaan milloin Maisa aloittaa omansa.
maanantai 22. helmikuuta 2010
Kisaura korkattu!
Eilen käytiin Fisun kanssa aloittamassa virallinen kisaura. Oltiin Masalassa KKK:n kisoissa hyppärillä. Tuomarina oli Esa Muotka, ja rata näytti melko vaikealta minien kisaa katsoessa. Erityisesti keppikulma kauhistutti, umpikulma joka oli aika vaikea ohjauksen kannalta. Pari haastavaa putken päätäkin näytti radalla olevan.
Fisun vuoro tuli tosi äkkiä tutustumisen jälkeen. Meidän piti olla viidensiä, mutta välistä puuttui ainakin yksi koira, ehkä parikin. Ehdin vain vähäsen leikittää sitä ennen rataa, enkä hetsata ja kuumentaa ehkä ihan niin paljoa kuin normaalisti olisin tehnyt. Juuri ennen meidän vuoroa F rupesi pitämään toista korvaa ihan kumollaan ja pysähtyi rapsuttelemaan, myös ravisteli päätään. Onneksi koira lähti kuitenkin hyvin radalle, vauhtiakin oli aikalailla tarpeeksi.
Rata alkoi ihan hyvin, mutta keppeihinhän se kaatui. ;-) Mitenköhän arvasin... Olin ajatellut ottaa Fisun kunnolla haltuun ennen kepukoita, ja lähettää sen huolellisesti, mutta vauhtia oli kohdassa niin paljon, että F paineli ihan itse suoraan kepeille ja aloitti ihan väärin. Kutsuin takaisin ja lähetin uudestaan, nyt sujui hienosti. Vikalla kepillä F vilkaisi mua tyyliin "onko tääkin vielä pakko kiertää", mutta jatkoi onneksi loppuun kun kehoitin.
Loppurata meni oikein mallikkaasti, vaikeaksi luulemani putken ohituskin oli ihan piece on cake ja muutenkin Fisu suoriutui radasta tosi hienosti. =) On se vaan pätevä tyttö!
Tuloksena siis 5vp ja aika -5,86. Tämä riitti kolmanteen sijaan kisassa ja saatiin palkinnot kotiinviemisiksi. :)
Olipa hauskaa!
Kamera ei valitettavasti kestänyt kylmyyttä, joten video jäi saamatta. Ehkä sitten ensi kisoista.
Täytyy kehua Masalan hallia, kisapaikkana se oli tosi miellyttävä. Hallissa oli hyvin tilaa ja lämmitys oli ehdoton plussa -15 asteen kelissä. Tänne tullaan uudestaankin!
Mielenkiintoinen juttu sattui kisassa toisiksi tulleille, nimittäin oikeasti suoritus olisi ollut hylätty. Koira ei pujotellut vikaa väliä, ja ohjaaja jatkoi seuraavalle esteelle. Tuomari ei kuitenkaan tätä huomannut, joten tulos nolla hyvällä ajalla. :D Mutta niinhän se on; mitä tuomari ei nää, ei ole tapahtunut...
Joten oikeastihan Fisu olisi sijoittunut toiseksi 8)
Fisun vuoro tuli tosi äkkiä tutustumisen jälkeen. Meidän piti olla viidensiä, mutta välistä puuttui ainakin yksi koira, ehkä parikin. Ehdin vain vähäsen leikittää sitä ennen rataa, enkä hetsata ja kuumentaa ehkä ihan niin paljoa kuin normaalisti olisin tehnyt. Juuri ennen meidän vuoroa F rupesi pitämään toista korvaa ihan kumollaan ja pysähtyi rapsuttelemaan, myös ravisteli päätään. Onneksi koira lähti kuitenkin hyvin radalle, vauhtiakin oli aikalailla tarpeeksi.
Rata alkoi ihan hyvin, mutta keppeihinhän se kaatui. ;-) Mitenköhän arvasin... Olin ajatellut ottaa Fisun kunnolla haltuun ennen kepukoita, ja lähettää sen huolellisesti, mutta vauhtia oli kohdassa niin paljon, että F paineli ihan itse suoraan kepeille ja aloitti ihan väärin. Kutsuin takaisin ja lähetin uudestaan, nyt sujui hienosti. Vikalla kepillä F vilkaisi mua tyyliin "onko tääkin vielä pakko kiertää", mutta jatkoi onneksi loppuun kun kehoitin.
Loppurata meni oikein mallikkaasti, vaikeaksi luulemani putken ohituskin oli ihan piece on cake ja muutenkin Fisu suoriutui radasta tosi hienosti. =) On se vaan pätevä tyttö!
Tuloksena siis 5vp ja aika -5,86. Tämä riitti kolmanteen sijaan kisassa ja saatiin palkinnot kotiinviemisiksi. :)
Olipa hauskaa!
Kamera ei valitettavasti kestänyt kylmyyttä, joten video jäi saamatta. Ehkä sitten ensi kisoista.
Täytyy kehua Masalan hallia, kisapaikkana se oli tosi miellyttävä. Hallissa oli hyvin tilaa ja lämmitys oli ehdoton plussa -15 asteen kelissä. Tänne tullaan uudestaankin!
Mielenkiintoinen juttu sattui kisassa toisiksi tulleille, nimittäin oikeasti suoritus olisi ollut hylätty. Koira ei pujotellut vikaa väliä, ja ohjaaja jatkoi seuraavalle esteelle. Tuomari ei kuitenkaan tätä huomannut, joten tulos nolla hyvällä ajalla. :D Mutta niinhän se on; mitä tuomari ei nää, ei ole tapahtunut...
Joten oikeastihan Fisu olisi sijoittunut toiseksi 8)
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Aagiiliitoo
Maisan treenit piti eilen Timo Rannikko. Tehtiin aika mukavan kinkkistä rataa, jossa sai todella pitää koiran hanskassa, jos meinasi ettei mennä väärille esteille. ja mehän mentiin. :) Mentiin toki paljon myös oikeille ja hiottiin vaikeat kohdat toimivammiksi.
Heti alkuun oli vähän hankala kohta, ekan hypyn jälkeen oli tosi vahvasti seuraava tarjolla, mutta sinne ei suinkaan pitänyt mennä, vaan vieressä vinottain olevalle hypylle. Sain kuin sainkin Maisan ihan oikein hypyn ohi, mutta mun sylkkäri tokalla hypyllä ei oikein toiminut, vaan M kääntyi aina väärään suuntaan. Lopulta saatiin sujumaan, piti vain pitää huoli, että mun käsi pysyy tarpeeksi edessä, eikä vie koiraa taakse.
Kepeille vienti sujui tosi hyvin, kulma ei kuitenkaan ollut ihan helpoimmasta päästä. Keppien jälkeen käännyttiin tiukasti okserille. Maisa ei ihan hahmottanut toista rimaa, joten se tuli vähän ikävästi hypyn päälle. Se meni ihan noloksi ja selvästi itsetuntoon kolahti tommoinen moka vähän pahasti. Otettiin alusta koko juttu, M varoi okseria aika lailla, mutta muutenkin matka jatkui ihan ok.
Meinattiin mennä puomille kun piti ottaa putki sen alta ja kun olisi pitänyt mennä puomille, valittiinkin putki. ;) Uusintayrittämällä onnistui.
Loppu"suora" oli myös aika kinkkinen, oli useampi takaakierto ja hyppyjen linjat vaihteli. Otin ekan hypyn puolivalssina ja toiselle lähetin takaakiertoon. Koiran linja ei kuitenkaan ollut ihan suora, joten saatiin kokeilla vähän eri vaihtoehtoja. Lopulta otettiin kokeiluun persjättötyyliset sokkarit (?), joihin mulla kesti aika kauan totuttautua. Piti harjoitella pitkään ilman koiraa ennen kuin motoriikka alkoi sujua. :D Olen niin huono jättämään koiraa selän taa, että tämmöiset vaatii multa tosi paljon ponniteluja. :p
No, sain lopulta tehdä kolmet peräkkäiset sokkarit ja aina tokalla ja kolmannella sujui oikeasti hyvin. Kuulemma koiralle oli tosi selvää mihin mennään ja linja tuli paljon paremmaksi. Eka hyppy vain jotenkin tökki, mä en vaan saanut omaa toimintaa jotenkin koordinoitua. Ilmeisesti mulla oli liikaa aikaa miettiä, kun taas kiireisemmissä kohdissa toimi paljon paremmin. Ei siis pitäisi miettiä liikoja.
Rata kokonaisuudessaan oli tosi hyödyllinen. Taas opittiin uutta. Sain myös palautetta, että muutamissa käännöksissä turhaan peruuttelen koiran kanssa, mikä hidastaa Maisan menoa huomattavasti. Pitäisi mieluummin kääntyä vikkelään ja ohjata koiraa ollen itse nenä menosuuntaan. Ihan totta.
Fisu pääsi sitten viereiselle kentälle ottamaan pientä reeniä. Aloitettiin taas kepeillä, yksi ohjuri lopussa toisella puolella. Koira oli tosi innokkaana taas alkuun, joten kepit sujui tosi mahtavalla vauhdilla ja loppuun asti hyvin. Jätettiin yhteen onnistuneeseen suoritukseen, ei viitsi tylsistyttää Fisua näillä enempää nyt kun vauhti on vielä hyvä.
Seuraavaksi kertailtiin hypyillä mm. välistävedot ja takaaleikkaukset molemmin puolin. Hyvin toimi. Kentällä oli sopivasti putkia ja matalia hyppyjä aseteltuna, joilla sitten otettiin lyhyitä pätkiä hyvällä palkalla.
Välillä kertailtiin kaikki kontaktit, hyvin toimi. Puomilla saisi olla vauhtia vähän lisää, A tehtiin tosi kovaa! Keinukin oli ihan hyvä.
Loppuun otettiin pari helppoa vauhtipätkää ja mentiin hirmu lujaa. :) Kunnon palkka ja Fisu tykkäsi.
Mietin, treenaillaanko enää perjantaina kauheasti ennen sunnuntain kisoja, ettei tule yliannostusta. Ehkä ainakin käydään kertailemassa kepukat, ehkä vähän jotain pientä kivaa sen lisäksi. Aika jännää. :)
Heti alkuun oli vähän hankala kohta, ekan hypyn jälkeen oli tosi vahvasti seuraava tarjolla, mutta sinne ei suinkaan pitänyt mennä, vaan vieressä vinottain olevalle hypylle. Sain kuin sainkin Maisan ihan oikein hypyn ohi, mutta mun sylkkäri tokalla hypyllä ei oikein toiminut, vaan M kääntyi aina väärään suuntaan. Lopulta saatiin sujumaan, piti vain pitää huoli, että mun käsi pysyy tarpeeksi edessä, eikä vie koiraa taakse.
Kepeille vienti sujui tosi hyvin, kulma ei kuitenkaan ollut ihan helpoimmasta päästä. Keppien jälkeen käännyttiin tiukasti okserille. Maisa ei ihan hahmottanut toista rimaa, joten se tuli vähän ikävästi hypyn päälle. Se meni ihan noloksi ja selvästi itsetuntoon kolahti tommoinen moka vähän pahasti. Otettiin alusta koko juttu, M varoi okseria aika lailla, mutta muutenkin matka jatkui ihan ok.
Meinattiin mennä puomille kun piti ottaa putki sen alta ja kun olisi pitänyt mennä puomille, valittiinkin putki. ;) Uusintayrittämällä onnistui.
Loppu"suora" oli myös aika kinkkinen, oli useampi takaakierto ja hyppyjen linjat vaihteli. Otin ekan hypyn puolivalssina ja toiselle lähetin takaakiertoon. Koiran linja ei kuitenkaan ollut ihan suora, joten saatiin kokeilla vähän eri vaihtoehtoja. Lopulta otettiin kokeiluun persjättötyyliset sokkarit (?), joihin mulla kesti aika kauan totuttautua. Piti harjoitella pitkään ilman koiraa ennen kuin motoriikka alkoi sujua. :D Olen niin huono jättämään koiraa selän taa, että tämmöiset vaatii multa tosi paljon ponniteluja. :p
No, sain lopulta tehdä kolmet peräkkäiset sokkarit ja aina tokalla ja kolmannella sujui oikeasti hyvin. Kuulemma koiralle oli tosi selvää mihin mennään ja linja tuli paljon paremmaksi. Eka hyppy vain jotenkin tökki, mä en vaan saanut omaa toimintaa jotenkin koordinoitua. Ilmeisesti mulla oli liikaa aikaa miettiä, kun taas kiireisemmissä kohdissa toimi paljon paremmin. Ei siis pitäisi miettiä liikoja.
Rata kokonaisuudessaan oli tosi hyödyllinen. Taas opittiin uutta. Sain myös palautetta, että muutamissa käännöksissä turhaan peruuttelen koiran kanssa, mikä hidastaa Maisan menoa huomattavasti. Pitäisi mieluummin kääntyä vikkelään ja ohjata koiraa ollen itse nenä menosuuntaan. Ihan totta.
Fisu pääsi sitten viereiselle kentälle ottamaan pientä reeniä. Aloitettiin taas kepeillä, yksi ohjuri lopussa toisella puolella. Koira oli tosi innokkaana taas alkuun, joten kepit sujui tosi mahtavalla vauhdilla ja loppuun asti hyvin. Jätettiin yhteen onnistuneeseen suoritukseen, ei viitsi tylsistyttää Fisua näillä enempää nyt kun vauhti on vielä hyvä.
Seuraavaksi kertailtiin hypyillä mm. välistävedot ja takaaleikkaukset molemmin puolin. Hyvin toimi. Kentällä oli sopivasti putkia ja matalia hyppyjä aseteltuna, joilla sitten otettiin lyhyitä pätkiä hyvällä palkalla.
Välillä kertailtiin kaikki kontaktit, hyvin toimi. Puomilla saisi olla vauhtia vähän lisää, A tehtiin tosi kovaa! Keinukin oli ihan hyvä.
Loppuun otettiin pari helppoa vauhtipätkää ja mentiin hirmu lujaa. :) Kunnon palkka ja Fisu tykkäsi.
Mietin, treenaillaanko enää perjantaina kauheasti ennen sunnuntain kisoja, ettei tule yliannostusta. Ehkä ainakin käydään kertailemassa kepukat, ehkä vähän jotain pientä kivaa sen lisäksi. Aika jännää. :)
maanantai 15. helmikuuta 2010
Aktiiviviikonloppu
Vkloppuna oli aika paljon kaikkea koiramaista toimintaa. Perjantaina Fisun agitreenit, lauantaina lihashuoltoluento & -koulutus ja sunnuntaina hakutreenit, joiden jälkeen kävin vielä Purinalla palelemassa kisatöiden merkeissä.
Perjantain agitreenit meni vähän päin vastoin kuin viikko sitten. Nyt tehtiin ensin tosi hieno upea rata, ja seuraava suoritus möhlittiin. Viimeksi taas eka rata meni vähän palasiksi, mutta toisella kertaa parannettiin huimasti ja jäi tosi hyvä fiilis loppuun.. No, toki eka hyvä rata oli iloinen juttu. Ainoa huono puoli radassa oli se, että se olisi ollut hyllyn arvoinen. Itse tutustuin ihan väärin. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, ja meidän tekemä rata oli kyllä tosi hieno. ;)
Fisun tosin otti yhden väärän putken pään, mutta sitä lukuunottamatta oli ihan täydellinen suoritus. Käännökset oli loistavat, kerrankin onnistuin kertomaan koiralle etukäteen mihin matka jatkuu, eikä tullut kilometrin pituisia kaarroksia. Vauhtia oli kuitenkin hulluna! Koira irtosi tosi hyvin, mutta pysyi myös hallussa kun oli tarve. Kerta kaikkiaan jäi ihan todella hyvä tunne radasta. =)
Radalla oli keinu, mutta siinä oli ohjaaja laskemassa. Fisu otti keinun tosi nätisti, ihan ok vauhdilla, mutta stoppasi silti hyvin ja malttoi myös pysyä. Liike jatkui kuitenkin tosi hyvin kun jatkettiin matkaa. Keppejä tai muita kontakteja ei radalla ollut. Kepukat otettiin sitten ihan yksittäisenä kertaalleen. Yksi ohjuri oli, ja mentiin sairaan hienosti. Jee. :)
Toisella kertaa samalla radalla tulikin sitten vähän mokia. Ei edelleenkään päästy samaisen tyrkyllä olevan putken pään ohi, vaan taas koira lukitsi sen suoraan ja sinne meni! En saanut Fisua koko treenien aikana siis oikeaan päähän ja lopulta aikakin loppui ihan kesken. Käytiin sitten lopuksi toisella kentällä treenimässä vähän vastaavaa kohtaa, mutta eihän se ihan sama asia enää ollut. Höh. Tavallaan ihana, että koira irtoaa ja tekee vauhdilla, mutta voisi välillä vähän kuunnellakin... No ei vaan, oikeasti Fisu on kyllä tosi hyvin ohjattavissa, nyt oli vaan vaikea kohta.
Käännökset tehtiin tällä radalla vähän liian tiukiksi, niin tiukiksi, että koira ei lopulta hypännyt vaan kääntyi jo ennen hyppyä. Fisu on vielä sen verran epävarma, että kun olen jo liikaa menossa toiseen suuntaan, se ei suoritakaan estettä, vaan tulee mukaan. Multa siis malttia näihin. Radalla oli kuitenkin hyvä vauhti ja ihan hyviä kohtiakin oli. Mm. hyvä pimeä putkikulma ja pari ihan onnistunutta käännöstä. ihan kivasti sujui siis kuitenkin, mitä nyt pari mokaa.
loppuun treenattiin parit jaakotukset ihan kokeillakseni, olisiko tämä toiminut radalla yhdessä kohtaa (en uskaltanut vielä itse treenissä kokeilla). No, ihan hyvin toimi, joten ehkä ensi kerralla rohkaistun. ;)
Lauantaina sitten käytiin Fiskarsin kanssa opettelemassa lihashuoltoa. Ensin oli parin tunnin luento, ja sen jälkeen hieromis- & venyttelyosuus. Luento varsinkin oli oikein hyödyllinen, käytiin mm. lämmittely-, verryttely-, treeni-, palautumis-, lepo- ym. asioita läpi. Hyvin hyödyllistä asiaa, paljon uuttakin.
Tämän jälkeen vuorossa oli itse toimintaosuus. Fisu oli koko luennon ajan makoillut rentona mun vieressä, mutta nyt kun hänelle olisi pitänyt tehdä jotain, neiti menikin jäykäksi kuin mikä. F ei arvostanut ollenkaan ajatusta kyljellään käsiteltävänä makaamisesta, vaan päätti istua paikallaan korvat luimussa. No, turhaan sitä pakottamaan, raukka ahdistuisi vain enemmän. Mulle tuli yllätyksenä, että tämä oli Fisulle "kova pala", kun se yleensä on niin leppoisa halittava käsiteltävä koira. Mutta ehkäpä tällaista on harjoiteltu liian vähän. Toki tilanne oli koiralle vähän outo, kun ympärillä oli paljon muita koiria. Ehkä siksi ei nyt haluttu käydä palleroitavaksi makoilemaan. No, sain kuitenkin itse käsityksen siitä, mitä tuli tehdä ja ollaankin kotona harjoiteltu oppeja.
Olen vaivihkaan aloittanut harjoitukset kun koira pötköttää muutenkin raukeana paikallaan. Ja kas vain, Fisu on tuntunut ihan tykkäävän. Se on vain heti epäluuloinen jos sitä yrittää yhtään väkisin asetella mihinkään. Edetään siis Fisun ehdoilla. Harjoittelu jatkuu.
Sunnuntaina lähdettiin aamusta Fisun kanssa Tuomarinkylään hakuilmaisuja kertaamaan. Aivan ihana aamu, kaunis kuin mikä. Pirullisen kylmä vain oli kunnes aurinko alkoi lämmittää.
Otettiin treeni parkkipaikalla, näkölähtöjä paikallaan oleville maalimiehille rullan hakemisen kertauksena. Intoa oli riittämiin! On hauskaa, miten hyvin homma motivoi Fisua, ei todellakaan tarvita mitään virittelyjä mun toimesta, vaan koira kuumentaa itsensä ihan täysin. Ja hyvin muistettiin tämäkin juttu. Tauko oli varmaan tehnyt vain hyvää.
Panostin rullan vastaanottamisessa siihen, ettei koira pomppaa, vaan luovuttaa rullan nätisti. Menin itse kyykkyyn selkä koiraan päin, jolloin se malttoi tuoda rullan nätisti mulle. Alkuun se vähän sylkäisi, mutta seuraavilla pistoilla toi ihan käteen asti. Hienosti!
Rullat se nappasi hyvällä otteella ja eteni hienosti mun luo. En edes kutsunut sitä turhaan (paitsi ekalla vahingossa). Näytöille mentiin, tuttuun tapaan, vauhdilla. Fisulla oli kivaa! Palkalla mentiin taas hienosti makaamaan, ihan pyytämättä. On se hieno tyttö. (:
Lopuksi tehtiin lenkki mudiloiden kesken, ihana aurinko lämmitti mukavasti. Fisu ja Urkki oli kuin mikäkin rakastunut pariskunta. Heh!
Perjantain agitreenit meni vähän päin vastoin kuin viikko sitten. Nyt tehtiin ensin tosi hieno upea rata, ja seuraava suoritus möhlittiin. Viimeksi taas eka rata meni vähän palasiksi, mutta toisella kertaa parannettiin huimasti ja jäi tosi hyvä fiilis loppuun.. No, toki eka hyvä rata oli iloinen juttu. Ainoa huono puoli radassa oli se, että se olisi ollut hyllyn arvoinen. Itse tutustuin ihan väärin. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, ja meidän tekemä rata oli kyllä tosi hieno. ;)
Fisun tosin otti yhden väärän putken pään, mutta sitä lukuunottamatta oli ihan täydellinen suoritus. Käännökset oli loistavat, kerrankin onnistuin kertomaan koiralle etukäteen mihin matka jatkuu, eikä tullut kilometrin pituisia kaarroksia. Vauhtia oli kuitenkin hulluna! Koira irtosi tosi hyvin, mutta pysyi myös hallussa kun oli tarve. Kerta kaikkiaan jäi ihan todella hyvä tunne radasta. =)
Radalla oli keinu, mutta siinä oli ohjaaja laskemassa. Fisu otti keinun tosi nätisti, ihan ok vauhdilla, mutta stoppasi silti hyvin ja malttoi myös pysyä. Liike jatkui kuitenkin tosi hyvin kun jatkettiin matkaa. Keppejä tai muita kontakteja ei radalla ollut. Kepukat otettiin sitten ihan yksittäisenä kertaalleen. Yksi ohjuri oli, ja mentiin sairaan hienosti. Jee. :)
Toisella kertaa samalla radalla tulikin sitten vähän mokia. Ei edelleenkään päästy samaisen tyrkyllä olevan putken pään ohi, vaan taas koira lukitsi sen suoraan ja sinne meni! En saanut Fisua koko treenien aikana siis oikeaan päähän ja lopulta aikakin loppui ihan kesken. Käytiin sitten lopuksi toisella kentällä treenimässä vähän vastaavaa kohtaa, mutta eihän se ihan sama asia enää ollut. Höh. Tavallaan ihana, että koira irtoaa ja tekee vauhdilla, mutta voisi välillä vähän kuunnellakin... No ei vaan, oikeasti Fisu on kyllä tosi hyvin ohjattavissa, nyt oli vaan vaikea kohta.
Käännökset tehtiin tällä radalla vähän liian tiukiksi, niin tiukiksi, että koira ei lopulta hypännyt vaan kääntyi jo ennen hyppyä. Fisu on vielä sen verran epävarma, että kun olen jo liikaa menossa toiseen suuntaan, se ei suoritakaan estettä, vaan tulee mukaan. Multa siis malttia näihin. Radalla oli kuitenkin hyvä vauhti ja ihan hyviä kohtiakin oli. Mm. hyvä pimeä putkikulma ja pari ihan onnistunutta käännöstä. ihan kivasti sujui siis kuitenkin, mitä nyt pari mokaa.
loppuun treenattiin parit jaakotukset ihan kokeillakseni, olisiko tämä toiminut radalla yhdessä kohtaa (en uskaltanut vielä itse treenissä kokeilla). No, ihan hyvin toimi, joten ehkä ensi kerralla rohkaistun. ;)
Lauantaina sitten käytiin Fiskarsin kanssa opettelemassa lihashuoltoa. Ensin oli parin tunnin luento, ja sen jälkeen hieromis- & venyttelyosuus. Luento varsinkin oli oikein hyödyllinen, käytiin mm. lämmittely-, verryttely-, treeni-, palautumis-, lepo- ym. asioita läpi. Hyvin hyödyllistä asiaa, paljon uuttakin.
Tämän jälkeen vuorossa oli itse toimintaosuus. Fisu oli koko luennon ajan makoillut rentona mun vieressä, mutta nyt kun hänelle olisi pitänyt tehdä jotain, neiti menikin jäykäksi kuin mikä. F ei arvostanut ollenkaan ajatusta kyljellään käsiteltävänä makaamisesta, vaan päätti istua paikallaan korvat luimussa. No, turhaan sitä pakottamaan, raukka ahdistuisi vain enemmän. Mulle tuli yllätyksenä, että tämä oli Fisulle "kova pala", kun se yleensä on niin leppoisa halittava käsiteltävä koira. Mutta ehkäpä tällaista on harjoiteltu liian vähän. Toki tilanne oli koiralle vähän outo, kun ympärillä oli paljon muita koiria. Ehkä siksi ei nyt haluttu käydä palleroitavaksi makoilemaan. No, sain kuitenkin itse käsityksen siitä, mitä tuli tehdä ja ollaankin kotona harjoiteltu oppeja.
Olen vaivihkaan aloittanut harjoitukset kun koira pötköttää muutenkin raukeana paikallaan. Ja kas vain, Fisu on tuntunut ihan tykkäävän. Se on vain heti epäluuloinen jos sitä yrittää yhtään väkisin asetella mihinkään. Edetään siis Fisun ehdoilla. Harjoittelu jatkuu.
Sunnuntaina lähdettiin aamusta Fisun kanssa Tuomarinkylään hakuilmaisuja kertaamaan. Aivan ihana aamu, kaunis kuin mikä. Pirullisen kylmä vain oli kunnes aurinko alkoi lämmittää.
Otettiin treeni parkkipaikalla, näkölähtöjä paikallaan oleville maalimiehille rullan hakemisen kertauksena. Intoa oli riittämiin! On hauskaa, miten hyvin homma motivoi Fisua, ei todellakaan tarvita mitään virittelyjä mun toimesta, vaan koira kuumentaa itsensä ihan täysin. Ja hyvin muistettiin tämäkin juttu. Tauko oli varmaan tehnyt vain hyvää.
Panostin rullan vastaanottamisessa siihen, ettei koira pomppaa, vaan luovuttaa rullan nätisti. Menin itse kyykkyyn selkä koiraan päin, jolloin se malttoi tuoda rullan nätisti mulle. Alkuun se vähän sylkäisi, mutta seuraavilla pistoilla toi ihan käteen asti. Hienosti!
Rullat se nappasi hyvällä otteella ja eteni hienosti mun luo. En edes kutsunut sitä turhaan (paitsi ekalla vahingossa). Näytöille mentiin, tuttuun tapaan, vauhdilla. Fisulla oli kivaa! Palkalla mentiin taas hienosti makaamaan, ihan pyytämättä. On se hieno tyttö. (:
Lopuksi tehtiin lenkki mudiloiden kesken, ihana aurinko lämmitti mukavasti. Fisu ja Urkki oli kuin mikäkin rakastunut pariskunta. Heh!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
