tiistai 30. syyskuuta 2008

Melkoinen lenkki

Tänän ehti taas jo alkaa hämärtää kun oltiin lenkillä tyttöjen kanssa. Oltiin jo kävelty pitkään ja lähestymässä kotia. Espoossa hiekkateillä pidin vielä tytöt vapaana, mutta kun tuli koira vastaan, laitoin ne kiinni ja mentiin nätisti ohi pentu namuja syöden. Ajattelin kävellä sitten vielä metsän reunaan asti koirat hihnoissa, onneksi.

Kun oltiin jo lähellä metsää, Fisu rupesi vähän tuijottelemaan yhteen pihaan ja vetämään. Pysähdyin ja odottelin, että hihna löystyy, johon meni nyt vähän kauemmin aikaa kuin yleensä. Kun taas jatkettiin, näin yhdellä pihalla liikkuvan jonkin eläimen. Kurkottelin katsomaan paremmin ja tajusin sen olevan kettu. Olin niin keskittynyt eläimen bongailuun, että Fisun remmi pääsi irti mun kädestä kun se yhtäkkiä haukahti ja kiskaisi (oli siis myös huomannut ketun).

Fisu ryntäsi pihalle, mutta ehti vain muutamien metrien päähän, kunnes karjaisin. Huusin sille niin lujaa, että ihmettelin itsekin, miten paljon ääntä tarvittaessa lähtee. "EI MENE!!" kaikui varmaan kilometrin päähän... Ihme kyllä Fiz pysähtyi. Kutsuin sen äkkiä luo taskusta namuja kaivaien ja pentu onneksi totteli. Palkkasin sen tosi helpottuneena. Kettu oli jo ehtinyt kadota kun sitä yritin vielä nähdä. No, ei mikään ihme jos sekin mun huutoa pelästyi.

Loppulenkin tytöt saivatkin mennä hihnoissa. oikaistiin vielä metsän läpi, mikä ei tosin siinä vaiheessa enää kamalasti houkutellut hämärässä kettujen reviirillä. Olen toki repolaisiin ennenkin ihan meidän lähistöllä törmännyt, mutta viimeisestä kerrasta oli varmaan jo vuosi aikaa. Mutta ilmeisesti ne vieläkin tällä alueella liikuskelevat.

Muuten lenkki sujui hyvin. Ollaan jo useasti lenkkeilty ilman liinaa ja ei ole enää pitkään aikaa huutoryntäyksiä tapahtunut kenenkään luo. Tänäänkin tuli silloin tällöin ihmisiä metsässä ja peltojen laidoilla vastaan, mutta F pysyi hienosti hallinnassa ja tuli heti luo kun kustuin. Muutenkin voin luottaa siihen jo vähän enemmän, eikä tarvitse olla enää heti sitä huutamassa luokse vaikka joku olisikin näkyvissä. Pari koiraakin tuli vastaan kun tytöt olivat vapaana ja päästiin niistä ohi hienosti ilman huutoa tai huonoa käytöstä.

En tosin tiedä miten Fisu reagoisi jos metsässä tulisi yllättäen koira vastaan ja se olisi vapaana. Mutta paikoissa joissa näkee vähän pidemmälle, ei enää tuntuisi olevan mitään ongelmia. Metsässäkin on nyt paljon kivempi kulkea kun ei tarvitse koko ajan vilkuilla joka suuntaan ja vahtia pentua silmä tarkkana.

Tänäänkin pennun läheltä metsästä ilmestyi yhtäkkiä mies, kun itse olin kauempana takana. Fisu heilautti häntää pari kertaa, ei haukkunut tai huutanut ja tuli taas heti kutsusta takaisin. Reipas tyttö. =)

Välillä otin aina sivulletuloja lenkin lomassa, jotka sujuivat ihan kivasti. Vieläkin käsi tarvitaan tosin mukaan avuksi, pelkkä sana ei vielä riitä.

Kuvia lenkiltä:



Pentu vaanii Maisaa


Maisa poseeraa




Tytöt pellolla


Fisu tähystää


Kuvat saa klikkaamalla isommiksi

maanantai 29. syyskuuta 2008

Pantaostoksilla

Tänään innostuin mm-kisoissa ostamaan tytöille uudet pannat. Ajattelin ostaa molemmille tyylikkäät mustat pannat, mutta kuinkas sitten kävikään.....


Mut ylipuhuttiinkin ostamaan vähän värikkäämmät. :D Musta etenkin toi Fisun panta on tosi makee. Nyt näkyy tytöt pimeässä, kun on kunnon heijastimelliset pannat!

Ostin myös Maisalle ihanan pienen lammaspehmolelun, minkä sisällä on vinku. Maisa rakastui heti ja lähti kirputtamaan uutta ystäväänsä.

lauantai 27. syyskuuta 2008

Tuhma pentu

Fisu käyttäytyi tänään ihan uskomattoman törkeästi.
Olin lähdössä agi-MM -kisoja katsomaan ja heittelin namuja Fisulle etsittäväksi mun huoneeseen, jonka ovella koiraportti oli kiinni. F siis ulkopuolella odottamassa pääsyä huoneeseen. No, Maisakin tietysti huomasi mun aikeet ja tuli myös portille kuikuilemaan.

Ja mitä tekee pentu? Irvistää ja ärähtää Maisalle! :O Siinä vaiheessa mä näin niin punaista etten varmaan koskaan ennemmin.. Mä en yhtään voi sietää tollaista käytöstä ja kerroin myös Fisulle mielipiteeni asiaan. Aika nöyrää koiraa oltiin vähän sen jälkeen ja ihan syystä.

Aiemmin F ei ole vielä kenellekään (etenkään Maisalle!) koskaan ärähdellyt, joten olin ihan ihmeissäni. Fisun huone ja Fisun lelut....

torstai 25. syyskuuta 2008

Viime viikkojen kuulumisia

Vihdoin on taas aikaa muullekin kuin nenä kirjassa pänttäämiselle...
Noin viikkoon en ole ehtinyt koirien kanssa lenkkeilemään lähes ollenkaan, mutta onneksi ne ovat sentään äitini kanssa päässeet ulkoilemaan, muu aktivointi sitten onkin ollut aika vähäistä. :( Mutta nyt siihen taas panostetaan sitten sitäkin enemmän.

Harmillisesti meidän pentutoko siiryi samalle päivälle (ja samaan aikaan) kuin Maisan agility, joten täytyy miettiä siirrytäänkö kotitokoiluun vai keksitäänkö joku muu paikka treenaamiselle. :/ Harmi, tuo kurssi on ollut mukavan rento meille matalien tavoitteiden sunnuntaitokoilijoille, mutta samalla kuitenki aika monipuolinen ja kiva.

Maisan juoksuja ei vielä kuulu, joten päästiin viikonloppuna osallistumaan jälleen kisoihin hyppyradalle. Tällä kertaa onni suosi vähän paremmin; tuloksena 0 virhepistettä ja yliaikaa 0,73s eli nollaksi tuo tulos laksetaan (0-0,99). Olin tosi tyytyväinen suoritukseen ja oikeastaan ihmeissäni ettei saatu enempää yliaikaa. Rata oli melko lyhyt (n. 104m, 17 estettä), oten ihaneaika oli vain 31sekuntia. Aika vähän siis, ja sitä kaikki tuntuivat ennen kisaa kauhistelevan... Meidän sijoitus oli viides.

Rata oli peruskiva, aika paljon suoraakin etenemistä, mutta pari haastavampaa kohtaa ja mm. kepeille mentiin aika hankalasta kulmasta. Vähän tiukemmilla käännöksillä aikakin olisi vähän tuosta parantunut. Mutta: ensimmäinen kolmosluokan nolla kasassa! Ei siihen voi olla kuin tytyväinen.

Lähiaikoina olen jotenkin alkanut luottaa Maisaan enemmän radalla. Tuntuu, että ainainen varmistelu on jäänyt vähemmälle ja on jotenkin tosi helpottavaa kun voi luottaa siihen, että koira todella osaa. Se on mieletön tunne kisoissakin. :)

Pennun kanssa (mitä nyt olen ehtinyt sen kanssa aikaa viettämään) on myös sujunut hyvin. Tottelemattomuuskohtauksia pihassa ei ole tapahtunut moneen viikkoon (kop kop) ja jotenkin se tuntuisi olevan helpompi ja yhteistyöhalukkaampi kuin ennen. Ikään kuin se alkaisi vihdoin oikeasti kunnioittaa mua. Muutenkaan sitä ei enää koko aikaa mieti, että mitäköhän tästä tulee, osaanko toimia oikein pennun kanssa ja onnistunko saamaan siitä kelpo koirakansalaisen. Fisu tuntuisi olevan jo ihan fiksu tapaus.

On myös ihanaa voida luottaa pentuunkin. Voin päästää sen irti ilman liinaakin ja luottaa siihen ettei se karkaa tai lähde omille teilleen ja tulee takaisin kutsuttaessa. Luottamus helpottaa aika lailla jokapäiväistä elämä.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Hyllyilemässä

Eilen otettiin Maisan kanssa hylly piirimestaruuskisojen hyppäriltä. Agiradalle ei vieläkään osallistuttu eikä siis kilpailtu piirimestaruuksista sen koommin.

Maisa suoritti tosi hyvin, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Alku oli sen verran hankala, että ohjasin Maisan heti ekan esteen jälkeen väärälle hypylle. Mun keho osoitti suoraan sinne ja olin ilmeisesti ihan myöhässä ohjauksen kanssa, joten Maisahan suoritti niinkuin mun ohjeet tulkitsi. No, ei siinä mitään, jatkettiin rata loppuun ja loppu menikin hienosti. Maisa oli mun mielestä myös aika nopea, varmaan pieni vinkukana mun taskussa nosti sen virettä sopivasti. ;)

Vaikka virheeseen kului varmaan parisen sekuntia, niin ihanneaika (45s, radan pituus n. 170m) alittui silti melkein sekunnilla. Olin oikeastaan aika yllättynyt ja tietysti tosi iloinen, kiva tietää että meidän nopeus ihanteeseen riittäisi. Rata ei mikään kamalan vaikea ollut, mutta muutama aika kinkkinen kohta löytyi. Kepeille mentiin 90 asteen (umpi?)kulmassa ja se onnistui tosi hyvin. Parissa kohtaa käännökset meni vähän pitkiksi, mutta muuten aika sujuva suoritus mun mielestä. Ei mitään läheltä piti -tilanteita vaikka joissain kohdissa oli hämääviä esteitä lähellä lisäämässä vaikeuskerrointa...

ALkuun tietty harmitti aika paljon kun kuitenkin 0 oli aika lähellä, mutta täytyy kuitenkin olla tyytyväinen hyvään suoritukseen. Etenkin Maisalta hyvään.
Nyt purikin sitten kisakärpänen, ja tekisi mieli ilmoittaa kaikkiin mahdollisiin kisoihin, mutta täytyy varmaan kuitenkin vielä vältellä niitä A-esteitä ja sallistua siis vain hyppyradoille. Harmi kun niitä on niin vähän.

Mutta kohta tulee Maisalle juoksu (olisi pitänyt alkaa jo), joten taukoa joudutaan ottamaan kuitenkin.

Nyt blogi elää hiljaiselämää reilun viikon kun kirjoittaja keskittyy muihin kirjoituksiin. ;) Eli siis tiiviiseen lukemiseen vielä vähän aikaa...
*huoh*

lauantai 13. syyskuuta 2008

Järkeä päähän

Nyt pain päivän ajan on tuntunut, että pentu alkaisi vähän järkevöityä. Muutaman kerran olen tosiaan joutunut kovistelemaan Fisua vähän kovemmin ja ehkä vain kuvittelen, mutta sen jälkeen F on tuntunut jotenkin vähän kiltimmältä. Esim. pihassa ei ole tällä viikolla muistaakseni kertaakaan tullut ongelmia sisäänmenon kanssa. Fisu on tullut nätisti perässä, eikä ole yrittänytkään heittäytyä hankalaksi.

Fisulla on myös aiemmin ollut tietty ilme, mistä on nähnyt että se aikoo alkaa ärsyttää. Sellainen en-muuten-varmasti-tee-niinkuin-haluat -ilme. Mutta nyt tätä kyseistä ilmettä ei ole näkynyt vähään aikaan. Sen tilalle on tullut ajoittain olen-ihan-pieni-kiltti-tyttö -ilme. Tuntuisi myös vähän siltä, kuin Fiz olisi alkanut kunnioittaa mua vähän enemmän. En tosin tiedä onko näillä tuntemuksilla mitään perää, mutta n. viikon ajan on ollut jollain tavalla helpompaa.

Sen jälkeen kun kahdesti jouduin turvautumaan Fisulle ilmeisesti tähän mennessä pahimpaan rangaistukseen, sen luotani pois häätämiseen, F on tarkkaillut mua vähän enemmän ja ollut aiempaa vähän herkempi jos olen vaikka joutunut sitä nappaamaan poskivilloista tai torunut kovemmin. Itse asiassa olen pari kertaa nyt huomannut, että F on myö ihan selvästi reagoinut pelkkään sanalliseen kieltoon/torumiseen, aiemminhan se ei ole niistä välittänyt yhtään.

Pari kertaa se on lenkillä jäänyt musta vähän matkan päähän varmistelemaan etten aio taas häätää sitä pois laumasta, jos olen sille korottanut ääntä tms. Aluksi ihmettelin mitä se pentu jäi odottelemaan mua tuijottaen, mutta sitten tajusin, että se oli huolissaan olenko sille taas vihainen. Kun sanoin sille että se vi tlla, ei mitään hätää, sehän tuli oikein iloisena hätnä heiluen mua "halaamaan", selvästi huojentuneena siitä etten ollutkaan sille suuttunut. Muutenkin siitä on tullut ihanan halittava koira, se istuu mielellään ihan lähellä ja tulee välillä suukottamaan ym. :)

Eilen oltiin vähän normaalia myöhemmin (kuitenkin suht valoisaan aikaan) lenkillä. Kaikista synkimmässä kohdassa metsässä tuli yhtäkkiä maastopyöräilijä vastaan. Fisu huomasi tämän ensimmäisenä ja lähti haukkuen tätä kohti. Liina oli musta muutamien metrin päässä, joten en siihen heti ylettynyt. Karjaisin siis todella kovaa "EI!" ja pentuhan pysähtyi heti ja tuli takaisin mun luo! :o Kehuin tästä oikein kovasti ja palkitsin namulla. Pyöräilijäkin oli pysähtynyt, varmaan pelästyi mun huutoa ( :D ), joten otin koirat kiinni ja sanoin pyöräilijälle että tämä voi mennä ohi. =)
Olin mielettömän tyytyväinen pentuun, se totteli kyllä hienosti ja liinaa ei tarvittu ollenkaan.

Myöhemmin samalla lenkillä meidän edellä metsässä kulki n. 100 metrin päässä 2 ihmistä ja koira. Fisu meinasi aina välillä vähän pöhistä näille, muttei ollut missään vaiheessa lähdössä haukkumaan heille tms. Ja Fisu myös tuli aina luokse kun pyysin.

Selvästi siis ainakin hetkellistä parannusta pennun tapoihin on tapahtunut. Toviottavasti nämä muutokset ovat myös pysyviä...

Treeniä, treeniä

Eilen käytiin sekä agiliitämässä että tokoilemassa.
Pennulla oli siis tottis ja sitä ennen käytiin ottamassa lyhyet (mutta tehokkaat!) agilityt Purinalla. Otin myös Maisan mukaan, kun en ollut ehtinyt sitä erikseen lenkittää.

Maisan kanssa otettiin agikentällä vähän irtoamisia, keppejä, pimeitä putkikulmia ja erilaisia pieniä ohjauskuvioita parilla hypyllä. Tehtiin ihanan vinkulelun kanssa ja intoa ainakin riitti! Kepit hyvät, irtoaminen hyvä, kaikki sujui. =)

Fisun kanssa otettiin ihan tavallisia hyppyjä muutamia peräkkäin ja vähän kuljetuksia
- -
| (hyppyjä kaikki, eivät oikein asetu kohdilleen... keskimmäinen hyppy kahden välissä)
Esim. tuollaisessa kuviossa olevien kolmen hypyn kanssatehtiin erilaisia harjoituksia, mm-. ihan tavallisesti kolme peräkkäin, sitten takaaleikkaustuolla keskimmäisellä hypyllä ym. vaihtelevia juttuja, takaakiertoja ym. Kivasti onnistui, Fiz alkaa selvästi jo hahmottaa hyppyjä, eikä nytkään yrittänyt enää kertaakaan tulla siivekkeen ohi mun vieressä. Hyvä!

Kokeiltiin myös pimeää putkikulmaa, mikä onnistui hienosti, vaikkei sellaista oltu aiemmin tehty.
_ _
U (putki oli siis hyppyjen välissä)
Tuon tyylisellä kuviolla ( U=putki) tehtiin myös erilaisia juttuja. Mm. putkensuun ohi kuljetus, hypyn takaakierto+putki ym. Hyviä treenejä saa ihan muutamala esteellä tehtyä.

Otettiin taas pitkästä aikaa myös keinua, jonka alla maksipöytä. Alkuun Fisua pelotti aika lailla, mutta muutaman kerran jälkeen se alkoi jo olla reippaampi. Alussa houkuttelin sen namujen kanssa ylös asti ja laskin keinun hiljaa alas samalla syöttäen. Lopulta Fisu tuli jo aika reippaasti ylös asti, missä se sai namuja ja hiljaa taas laskettiin keinu pöydän päälle. Keinun alastulokontaktilla aina pysäytän Fisun 2o2o -asentoon ja syötän siinä parit namut, vaikken todennäköisesti aio siltä tulevaisuudessa pysähtymistä noin vaatia. Mutta oppiipahan ettei siitä rynnätä kesken kaiken pois..


Sitten siirryttiin tokokentälle, Maisa meni autoon odottamaan.

Treeneissä oli tosi vähän väkeä, mutta saatiin hyvät harjoitukset silti tehtyä. Aloitettiin taas sivulletulolla. Fisu hakee mielestäni paikan jo tosi hyvin, se tulee lähele ja on suorassa. Käsimerkki on jo aika pieni. Harjoiteltiin tätä jo vähän vaikeammista kohdista, eikä pelkästään suoraan edestä. Mm. mun vasemmalta etuviistosta, mikä myös sujui hyvin.

Seuraavaksi otettiin seuraamisen alkeita. Käveltiin siis aina askel tai pari kerrallaan, ja koira pysyyi jalassa kiinni. Imutusseuraamiseksi tätä ilmeisesti kutsutaan. ;) Fiz pysyy hienosti jalassa kiinni ja hakee koko ajan vain paikkaa sivulla. Seuraavaksi voisi alkaa tähän lisätä käännöksiäkin.

Seuraavana otettiin liikkeestä maahanmenoja. Koiraa siis houkuteltiin kulkemaan vierellä ja autettiin se sitten maahan. Maahanmenossa Fisu tarvitsee vielä käden mukaan alas asti, siitä pitäisi alkaa pikkuhiljaa päästä eroon. Muuten onnistui hyvin, Fiz kävi suoraan makaamaan. Näitä otettiin aika monta kertaa.

Otettiin vielä kaukokäskyjen alkeita. ihan vain vaihdettiin koiran asentoa istu-maahan-istu... tarkoituksena, että koiran perä pysyy paikallaan ja se oppii että liike kuuluu suorittaa niin ettei se missään vaiheessa liiku yhtään eteenpäin. Fisu teki nätisti, istumasta se käy maahan hyvin ja nopeasti, samoin maasta ylös tietysti namu nenässä kiinni).

Lopuksi mentiin tiviiseen rinkiin niin että koirat olivat omistajan edessä takapää rinkiin sisäänpäin. Ja namuja sai koirat koko ajan. Ideana tässä, että koira oppii luottamaan omistajaan ja olemaan välittämättä siitä mitä selän takana tapahtuu. Fisu oli tosi reipas, ei välittänyt yhtään takana olevista muista tyypeistä tai äänistä, söi vaan tyytyväisenä. Sitten kaikki antoi vielä jonkun käskyn koiralle (meillä maahan), jonka koirat suorittivat ringissä yhä selkä muihin päin. Hyvin totteli F, eikä muut haitanneet sitä nytkään yhtään. Sitten kunnon palkka ja vapautus.

Hyvät tottistreenit ja hienosti opiskeli Fiskars! =)

Lopuksi vielä eräs pieni poika halusi tulla Fisua silittämään kun ihastui siihen niin kovasti treenejä seuratessaan. Fisu oli reipas, heilutti pojalle häntää ja tutustui siihen nätisti. Ei hyppinyt, ei riehunut tms. Kun poika oli nähty, F:n kiinnostus loppui ja se vain tyytyi seisomaan paikallaan pojan sitä silittäessä. Hienosti käyttäytyi siis. Hyvää harjoitusta Fisulle, jonka tuttavapiiriin ei oikein lapsia kuulu.