Eilen oli taas Maisalla treenit parin viikon tauon (hallin talkoot + mulla kirjotukset) jälkeen. Ehdittiin tehdä vain yksi rata, joka tosin oli ehkä vähän normaalia haastavampi, tosi sujuva kuitenkin. Tehtiin Maisan kanssa se pariin kertaan ja kokeiltiin muutamia kohtia aina eri tavoilla. Todettiin, että takaaleikkaus jonkin verran hidastaa Maisan menoa, joten tällä radalla valssi toimi paremmin ainakin yhdessä kohtaa.
Hankaluuksia tuotti putki A:n alla. Sinne tultiin kepeiltä siten, että piti kuljettaa koira kokonaan A:n ylösmenon ohi ja putkeen sen alla. Moni koira oli menossa A:lle. Maisa ei tosin niin tehnyt, vaan tyssäsi juuri ennen kuin olisi mennyt putkeen. Taisin itse siis jo liikkua toiseen suuntaan, joten Maisa pysähtyi No, toisella kertaa tämäkin jo onnistui. Radalla oli myös pussi pitkästä aikaa, mikä sujui hyvin. Puomin kontaktit menivät ihan kivasti, Maisa jäi vain aluksi tuijottamaan alastulon vieressä olevaa puun lehteä, jota taisi raukka luulla namulätkäksi... Mutta kun käskin sen alas, se meni oikeaan kohtaan ja pysähtyi. Hienoa.
Nyt ollaan treenattu melkein aina vinkulelun kanssa, mikä nykyään onnistuukin, Maisa kyllä käy kuumana, muttei liian. A:ta ei vieläkään tehty, yritetään päästä joku kerta taas matalaa harjoittelemaan...
Lopuksi kävin ulkokentällä tekemässä pennun kanssa vähän jotain pientä. Tehtiin taas mutkaputken kanssa, pari hyppyä vähän eri linjassa sen jälkeen tai ennen putkea. Hyvin pentu jo hakee hyppyjä, eikä tule niistä enää ohi.Takaaleikkaus hypyllä oli vielä liian haastava, mutta putkella onnistui. :) Putkeen Fisu hakee muutenkin jo tosi hyvin.
Tänään mulla oli vapaapäivä, joten käytiin aamupäivällä Kristan ja russeleiden kanssa treenaamassa. Mukaan tuli myös Kristan kaveri pyrtsinsä kanssa.
Tehtiin taas yhtä Jaakon rataa, samaa, jota joskus vähän aloitettiin Kristan kanssa. Nyt tehtiin se ihan loppuun asti, tosin pätkissä. Rata oli tosi hyvä, siinä oli paljon hirmu hyödyllisiä kohtia, missä kokeiltiin kaikenlaisia "vaikeampia" ohjauskuvioita.
Aloitettiin siis "aikuisten" koirien radalla. Tehtiin sylkkäreitä, poispäinkäännöksiä, persjättöjä ja kaikkea "kivaa" radalla. Maisan kanssa tehtiin taas ihanan vingun kanssa, joten vauhtia ja intoa riitti tosi hyvin. Maisa irtoaa nykyään hirmu hyvin, välillä liikaakin. Nytkin pariin kertaan tiukissa kohdissa se irtosi väärälle hypylle, mitä se harvoin tekee.
Vaikea oli putken jälkeen kohta, missä koira näki suoraan puomin, mutta olisi pitänyt mennä hypylle puomin vieressä. Hyppy piti vielä koiran mennä takaa, joten ohjaaminen sinne oli aika haastavaa. Ensin Maisa meni aina suoraan puomille. Kun sain sen sitten puomin ohi, se teki hypyn väärin päin. Ei helppoa. Lopulta saatiin kohta onnistumaan ja päästiin jatkamaan.
Yhteen kohtaan tein hyppyjen väliin persjätön, jota en oikeastaan koskaan ole tehnyt paitsi putkilla. Hyvin onnistui ja Maisa tuli heti oikeaan käteen, eikä hakenut väärin mun selän taa, mitä vähän pelkäsin.
Kepeille tein poispäinkäännöksen, mikä onnistui tosi hienosti, Maisa kääntyi hyvin ja haki heti oikeaan väliin. :) Myös yhdellä hypyllä tuli poispäinkäännös, mikä myös toimi hyvin.
Keppien jälkeen oli myös aika tiukka kohta, jossa Maisan olisi pitänyt tulla yhden hypyn ohi, mikä aiemmin radalla mentiin jo kahteen kertaan siinä kohtaa. Ensin Maisa teki siis väärän hypyn, mutta kun otettiin uudestaan, se kääntyi hyvin sen ohi. Lopussa oli myös sylikäännöksen paikka, mikä myös muutaman kerran jälkeen onnistui. Tosi hyvä treeni, oli kiva kokeilla kaikenlaisia vaikeampia juttuja. Tuntuu, että normaaleissa treeneissä radat on sen verran helppoja ettei niissä pääse mitään ihmeellisempiä tekemään...
Puomi otettiin pariin kertaan erillisenä. Maisalla toimii tosi hyvin lelupalkka puomilla. Se on sen verran kuumana vinkujen kanssa, että se menee hyvällä vauhdilla alas asti, mutta malttaa kuitenkin pysähtyä. Sitten heti vapautus ja palkka. Saapa nähdä miten kontaktit sitten taas kisoissa toimii kun joskus lähdetään jälleen agiradoille. Toistaiseksi kuitenkin mennään vielä hyppäreitä A-ongelmien takia. En tosin tiedä, miten Maisa nyt tekisi normaalin A:n kun ei olla sitä otettu niin pitkään aikaan..
Sitten oli Fisun vuoro. Tehtiin ensin verkkokeppejä pari kertaa, niitä ei ollakaan vielä muualla kuin kotipihassa päästy tekemään. Alkuun ei tajunnut mistä oli kyse ja hyppäsi verkon yli. Jo toisella kerralla se meni kuitenkin jo hyvin kun vähän kädellä avustin. Kolmannella kerralla se pujotteli jo ihan itse, ilman apuja. Muutaman viimeisen kepin kohdalla se rupesi vähän ihmettelemään, "eikö nää lopu koskaan?", mutta teki sitten loppuun asti kun autoin taas vähän.
Seuraavaksi tehtiin pari eteenmenoaputken ja hypyn kanssa, hyvin meni. Fisu hakee edelleen hyvin namukupille eikä jää katselemaan missä mä tulen.
Seuraavaksi mentiin tekemään pari pätkää siitä radasta, jota oltiin "isojen" (=pienien) koirien kanssa tehty. Otettiin taas kupin kanssa siten, että kuppi jäi esim. kahden peräkkäisen hypyn taa ja sitä ennen tehtiin pari hyppyä jotenkin, sylkkärillä tms. ja sitten lähetys kupille.
Putkilla kokeilin taas takaaleikkauksia, jotka onnistui jo hyvin. Tehtiin kaikenlaisia parin hypyn "ratoja" erilaisilla munnelmilla. Takaakiertoja, josta putkelle, sylkkäreitä ym. Hyvin Fisu tosiaan hakee jo hypyt. Vaikka itse olisin jo vähän edellä ja suorin linja mun perään olisi hypyn ohi, Fiz tekee kuitenkin hypyn, mikä on huimaa edistystä aiemmasta.
Jätin aina välillä Fisun paikalle hypyn taa ja kävin sitten palkkaamassa. Ja Fisuhan istuu kuin tatti, tosi hienosti! Lopuksi otin vielä pari peräkkäistä hyppyä innostin lelun kanssa Fisua vauhtiin. Fiz ei vielä tee mitenkään kovin nopeasti, mutta toivottavasti vauhtia tulee pikuhiljaa lisää. Ehkä mun kannattaisi tehdä sen kanssa nyt enemmän suoria pätkiä, jos sillä saisi vähän paremmin vauhtia pentuun. Se on kuitenkin ihan älyttömän nopea, joten toivottavasti saman vauhdin saisi myös agilityyn...
Hyvä treenipäivä siis tänään, molemmat tytöt saivat taas kunnolla tehdä kaikennäköistä uutta.
torstai 2. lokakuuta 2008
tiistai 30. syyskuuta 2008
Melkoinen lenkki
Tänän ehti taas jo alkaa hämärtää kun oltiin lenkillä tyttöjen kanssa. Oltiin jo kävelty pitkään ja lähestymässä kotia. Espoossa hiekkateillä pidin vielä tytöt vapaana, mutta kun tuli koira vastaan, laitoin ne kiinni ja mentiin nätisti ohi pentu namuja syöden. Ajattelin kävellä sitten vielä metsän reunaan asti koirat hihnoissa, onneksi.
Kun oltiin jo lähellä metsää, Fisu rupesi vähän tuijottelemaan yhteen pihaan ja vetämään. Pysähdyin ja odottelin, että hihna löystyy, johon meni nyt vähän kauemmin aikaa kuin yleensä. Kun taas jatkettiin, näin yhdellä pihalla liikkuvan jonkin eläimen. Kurkottelin katsomaan paremmin ja tajusin sen olevan kettu. Olin niin keskittynyt eläimen bongailuun, että Fisun remmi pääsi irti mun kädestä kun se yhtäkkiä haukahti ja kiskaisi (oli siis myös huomannut ketun).
Fisu ryntäsi pihalle, mutta ehti vain muutamien metrien päähän, kunnes karjaisin. Huusin sille niin lujaa, että ihmettelin itsekin, miten paljon ääntä tarvittaessa lähtee. "EI MENE!!" kaikui varmaan kilometrin päähän... Ihme kyllä Fiz pysähtyi. Kutsuin sen äkkiä luo taskusta namuja kaivaien ja pentu onneksi totteli. Palkkasin sen tosi helpottuneena. Kettu oli jo ehtinyt kadota kun sitä yritin vielä nähdä. No, ei mikään ihme jos sekin mun huutoa pelästyi.
Loppulenkin tytöt saivatkin mennä hihnoissa. oikaistiin vielä metsän läpi, mikä ei tosin siinä vaiheessa enää kamalasti houkutellut hämärässä kettujen reviirillä. Olen toki repolaisiin ennenkin ihan meidän lähistöllä törmännyt, mutta viimeisestä kerrasta oli varmaan jo vuosi aikaa. Mutta ilmeisesti ne vieläkin tällä alueella liikuskelevat.
Muuten lenkki sujui hyvin. Ollaan jo useasti lenkkeilty ilman liinaa ja ei ole enää pitkään aikaa huutoryntäyksiä tapahtunut kenenkään luo. Tänäänkin tuli silloin tällöin ihmisiä metsässä ja peltojen laidoilla vastaan, mutta F pysyi hienosti hallinnassa ja tuli heti luo kun kustuin. Muutenkin voin luottaa siihen jo vähän enemmän, eikä tarvitse olla enää heti sitä huutamassa luokse vaikka joku olisikin näkyvissä. Pari koiraakin tuli vastaan kun tytöt olivat vapaana ja päästiin niistä ohi hienosti ilman huutoa tai huonoa käytöstä.
En tosin tiedä miten Fisu reagoisi jos metsässä tulisi yllättäen koira vastaan ja se olisi vapaana. Mutta paikoissa joissa näkee vähän pidemmälle, ei enää tuntuisi olevan mitään ongelmia. Metsässäkin on nyt paljon kivempi kulkea kun ei tarvitse koko ajan vilkuilla joka suuntaan ja vahtia pentua silmä tarkkana.
Tänäänkin pennun läheltä metsästä ilmestyi yhtäkkiä mies, kun itse olin kauempana takana. Fisu heilautti häntää pari kertaa, ei haukkunut tai huutanut ja tuli taas heti kutsusta takaisin. Reipas tyttö. =)
Välillä otin aina sivulletuloja lenkin lomassa, jotka sujuivat ihan kivasti. Vieläkin käsi tarvitaan tosin mukaan avuksi, pelkkä sana ei vielä riitä.
Kuvia lenkiltä:
Pentu vaanii Maisaa
Maisa poseeraa
Tytöt pellolla
Fisu tähystää
Kuvat saa klikkaamalla isommiksi
Kun oltiin jo lähellä metsää, Fisu rupesi vähän tuijottelemaan yhteen pihaan ja vetämään. Pysähdyin ja odottelin, että hihna löystyy, johon meni nyt vähän kauemmin aikaa kuin yleensä. Kun taas jatkettiin, näin yhdellä pihalla liikkuvan jonkin eläimen. Kurkottelin katsomaan paremmin ja tajusin sen olevan kettu. Olin niin keskittynyt eläimen bongailuun, että Fisun remmi pääsi irti mun kädestä kun se yhtäkkiä haukahti ja kiskaisi (oli siis myös huomannut ketun).
Fisu ryntäsi pihalle, mutta ehti vain muutamien metrien päähän, kunnes karjaisin. Huusin sille niin lujaa, että ihmettelin itsekin, miten paljon ääntä tarvittaessa lähtee. "EI MENE!!" kaikui varmaan kilometrin päähän... Ihme kyllä Fiz pysähtyi. Kutsuin sen äkkiä luo taskusta namuja kaivaien ja pentu onneksi totteli. Palkkasin sen tosi helpottuneena. Kettu oli jo ehtinyt kadota kun sitä yritin vielä nähdä. No, ei mikään ihme jos sekin mun huutoa pelästyi.
Loppulenkin tytöt saivatkin mennä hihnoissa. oikaistiin vielä metsän läpi, mikä ei tosin siinä vaiheessa enää kamalasti houkutellut hämärässä kettujen reviirillä. Olen toki repolaisiin ennenkin ihan meidän lähistöllä törmännyt, mutta viimeisestä kerrasta oli varmaan jo vuosi aikaa. Mutta ilmeisesti ne vieläkin tällä alueella liikuskelevat.
Muuten lenkki sujui hyvin. Ollaan jo useasti lenkkeilty ilman liinaa ja ei ole enää pitkään aikaa huutoryntäyksiä tapahtunut kenenkään luo. Tänäänkin tuli silloin tällöin ihmisiä metsässä ja peltojen laidoilla vastaan, mutta F pysyi hienosti hallinnassa ja tuli heti luo kun kustuin. Muutenkin voin luottaa siihen jo vähän enemmän, eikä tarvitse olla enää heti sitä huutamassa luokse vaikka joku olisikin näkyvissä. Pari koiraakin tuli vastaan kun tytöt olivat vapaana ja päästiin niistä ohi hienosti ilman huutoa tai huonoa käytöstä.
En tosin tiedä miten Fisu reagoisi jos metsässä tulisi yllättäen koira vastaan ja se olisi vapaana. Mutta paikoissa joissa näkee vähän pidemmälle, ei enää tuntuisi olevan mitään ongelmia. Metsässäkin on nyt paljon kivempi kulkea kun ei tarvitse koko ajan vilkuilla joka suuntaan ja vahtia pentua silmä tarkkana.
Tänäänkin pennun läheltä metsästä ilmestyi yhtäkkiä mies, kun itse olin kauempana takana. Fisu heilautti häntää pari kertaa, ei haukkunut tai huutanut ja tuli taas heti kutsusta takaisin. Reipas tyttö. =)
Välillä otin aina sivulletuloja lenkin lomassa, jotka sujuivat ihan kivasti. Vieläkin käsi tarvitaan tosin mukaan avuksi, pelkkä sana ei vielä riitä.
Kuvia lenkiltä:
Pentu vaanii Maisaa
Maisa poseeraa
Tytöt pellolla
Fisu tähystää
Kuvat saa klikkaamalla isommiksi
maanantai 29. syyskuuta 2008
Pantaostoksilla
Tänään innostuin mm-kisoissa ostamaan tytöille uudet pannat. Ajattelin ostaa molemmille tyylikkäät mustat pannat, mutta kuinkas sitten kävikään.....
Mut ylipuhuttiinkin ostamaan vähän värikkäämmät. :D Musta etenkin toi Fisun panta on tosi makee. Nyt näkyy tytöt pimeässä, kun on kunnon heijastimelliset pannat!
Ostin myös Maisalle ihanan pienen lammaspehmolelun, minkä sisällä on vinku. Maisa rakastui heti ja lähti kirputtamaan uutta ystäväänsä.
Mut ylipuhuttiinkin ostamaan vähän värikkäämmät. :D Musta etenkin toi Fisun panta on tosi makee. Nyt näkyy tytöt pimeässä, kun on kunnon heijastimelliset pannat!
Ostin myös Maisalle ihanan pienen lammaspehmolelun, minkä sisällä on vinku. Maisa rakastui heti ja lähti kirputtamaan uutta ystäväänsä.
lauantai 27. syyskuuta 2008
Tuhma pentu
Fisu käyttäytyi tänään ihan uskomattoman törkeästi.
Olin lähdössä agi-MM -kisoja katsomaan ja heittelin namuja Fisulle etsittäväksi mun huoneeseen, jonka ovella koiraportti oli kiinni. F siis ulkopuolella odottamassa pääsyä huoneeseen. No, Maisakin tietysti huomasi mun aikeet ja tuli myös portille kuikuilemaan.
Ja mitä tekee pentu? Irvistää ja ärähtää Maisalle! :O Siinä vaiheessa mä näin niin punaista etten varmaan koskaan ennemmin.. Mä en yhtään voi sietää tollaista käytöstä ja kerroin myös Fisulle mielipiteeni asiaan. Aika nöyrää koiraa oltiin vähän sen jälkeen ja ihan syystä.
Aiemmin F ei ole vielä kenellekään (etenkään Maisalle!) koskaan ärähdellyt, joten olin ihan ihmeissäni. Fisun huone ja Fisun lelut....
Olin lähdössä agi-MM -kisoja katsomaan ja heittelin namuja Fisulle etsittäväksi mun huoneeseen, jonka ovella koiraportti oli kiinni. F siis ulkopuolella odottamassa pääsyä huoneeseen. No, Maisakin tietysti huomasi mun aikeet ja tuli myös portille kuikuilemaan.
Ja mitä tekee pentu? Irvistää ja ärähtää Maisalle! :O Siinä vaiheessa mä näin niin punaista etten varmaan koskaan ennemmin.. Mä en yhtään voi sietää tollaista käytöstä ja kerroin myös Fisulle mielipiteeni asiaan. Aika nöyrää koiraa oltiin vähän sen jälkeen ja ihan syystä.
Aiemmin F ei ole vielä kenellekään (etenkään Maisalle!) koskaan ärähdellyt, joten olin ihan ihmeissäni. Fisun huone ja Fisun lelut....
torstai 25. syyskuuta 2008
Viime viikkojen kuulumisia
Vihdoin on taas aikaa muullekin kuin nenä kirjassa pänttäämiselle...
Noin viikkoon en ole ehtinyt koirien kanssa lenkkeilemään lähes ollenkaan, mutta onneksi ne ovat sentään äitini kanssa päässeet ulkoilemaan, muu aktivointi sitten onkin ollut aika vähäistä. :( Mutta nyt siihen taas panostetaan sitten sitäkin enemmän.
Harmillisesti meidän pentutoko siiryi samalle päivälle (ja samaan aikaan) kuin Maisan agility, joten täytyy miettiä siirrytäänkö kotitokoiluun vai keksitäänkö joku muu paikka treenaamiselle. :/ Harmi, tuo kurssi on ollut mukavan rento meille matalien tavoitteiden sunnuntaitokoilijoille, mutta samalla kuitenki aika monipuolinen ja kiva.
Maisan juoksuja ei vielä kuulu, joten päästiin viikonloppuna osallistumaan jälleen kisoihin hyppyradalle. Tällä kertaa onni suosi vähän paremmin; tuloksena 0 virhepistettä ja yliaikaa 0,73s eli nollaksi tuo tulos laksetaan (0-0,99). Olin tosi tyytyväinen suoritukseen ja oikeastaan ihmeissäni ettei saatu enempää yliaikaa. Rata oli melko lyhyt (n. 104m, 17 estettä), oten ihaneaika oli vain 31sekuntia. Aika vähän siis, ja sitä kaikki tuntuivat ennen kisaa kauhistelevan... Meidän sijoitus oli viides.
Rata oli peruskiva, aika paljon suoraakin etenemistä, mutta pari haastavampaa kohtaa ja mm. kepeille mentiin aika hankalasta kulmasta. Vähän tiukemmilla käännöksillä aikakin olisi vähän tuosta parantunut. Mutta: ensimmäinen kolmosluokan nolla kasassa! Ei siihen voi olla kuin tytyväinen.
Lähiaikoina olen jotenkin alkanut luottaa Maisaan enemmän radalla. Tuntuu, että ainainen varmistelu on jäänyt vähemmälle ja on jotenkin tosi helpottavaa kun voi luottaa siihen, että koira todella osaa. Se on mieletön tunne kisoissakin. :)
Pennun kanssa (mitä nyt olen ehtinyt sen kanssa aikaa viettämään) on myös sujunut hyvin. Tottelemattomuuskohtauksia pihassa ei ole tapahtunut moneen viikkoon (kop kop) ja jotenkin se tuntuisi olevan helpompi ja yhteistyöhalukkaampi kuin ennen. Ikään kuin se alkaisi vihdoin oikeasti kunnioittaa mua. Muutenkaan sitä ei enää koko aikaa mieti, että mitäköhän tästä tulee, osaanko toimia oikein pennun kanssa ja onnistunko saamaan siitä kelpo koirakansalaisen. Fisu tuntuisi olevan jo ihan fiksu tapaus.
On myös ihanaa voida luottaa pentuunkin. Voin päästää sen irti ilman liinaakin ja luottaa siihen ettei se karkaa tai lähde omille teilleen ja tulee takaisin kutsuttaessa. Luottamus helpottaa aika lailla jokapäiväistä elämä.
Noin viikkoon en ole ehtinyt koirien kanssa lenkkeilemään lähes ollenkaan, mutta onneksi ne ovat sentään äitini kanssa päässeet ulkoilemaan, muu aktivointi sitten onkin ollut aika vähäistä. :( Mutta nyt siihen taas panostetaan sitten sitäkin enemmän.
Harmillisesti meidän pentutoko siiryi samalle päivälle (ja samaan aikaan) kuin Maisan agility, joten täytyy miettiä siirrytäänkö kotitokoiluun vai keksitäänkö joku muu paikka treenaamiselle. :/ Harmi, tuo kurssi on ollut mukavan rento meille matalien tavoitteiden sunnuntaitokoilijoille, mutta samalla kuitenki aika monipuolinen ja kiva.
Maisan juoksuja ei vielä kuulu, joten päästiin viikonloppuna osallistumaan jälleen kisoihin hyppyradalle. Tällä kertaa onni suosi vähän paremmin; tuloksena 0 virhepistettä ja yliaikaa 0,73s eli nollaksi tuo tulos laksetaan (0-0,99). Olin tosi tyytyväinen suoritukseen ja oikeastaan ihmeissäni ettei saatu enempää yliaikaa. Rata oli melko lyhyt (n. 104m, 17 estettä), oten ihaneaika oli vain 31sekuntia. Aika vähän siis, ja sitä kaikki tuntuivat ennen kisaa kauhistelevan... Meidän sijoitus oli viides.
Rata oli peruskiva, aika paljon suoraakin etenemistä, mutta pari haastavampaa kohtaa ja mm. kepeille mentiin aika hankalasta kulmasta. Vähän tiukemmilla käännöksillä aikakin olisi vähän tuosta parantunut. Mutta: ensimmäinen kolmosluokan nolla kasassa! Ei siihen voi olla kuin tytyväinen.
Lähiaikoina olen jotenkin alkanut luottaa Maisaan enemmän radalla. Tuntuu, että ainainen varmistelu on jäänyt vähemmälle ja on jotenkin tosi helpottavaa kun voi luottaa siihen, että koira todella osaa. Se on mieletön tunne kisoissakin. :)
Pennun kanssa (mitä nyt olen ehtinyt sen kanssa aikaa viettämään) on myös sujunut hyvin. Tottelemattomuuskohtauksia pihassa ei ole tapahtunut moneen viikkoon (kop kop) ja jotenkin se tuntuisi olevan helpompi ja yhteistyöhalukkaampi kuin ennen. Ikään kuin se alkaisi vihdoin oikeasti kunnioittaa mua. Muutenkaan sitä ei enää koko aikaa mieti, että mitäköhän tästä tulee, osaanko toimia oikein pennun kanssa ja onnistunko saamaan siitä kelpo koirakansalaisen. Fisu tuntuisi olevan jo ihan fiksu tapaus.
On myös ihanaa voida luottaa pentuunkin. Voin päästää sen irti ilman liinaakin ja luottaa siihen ettei se karkaa tai lähde omille teilleen ja tulee takaisin kutsuttaessa. Luottamus helpottaa aika lailla jokapäiväistä elämä.
tiistai 16. syyskuuta 2008
Hyllyilemässä
Eilen otettiin Maisan kanssa hylly piirimestaruuskisojen hyppäriltä. Agiradalle ei vieläkään osallistuttu eikä siis kilpailtu piirimestaruuksista sen koommin.
Maisa suoritti tosi hyvin, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Alku oli sen verran hankala, että ohjasin Maisan heti ekan esteen jälkeen väärälle hypylle. Mun keho osoitti suoraan sinne ja olin ilmeisesti ihan myöhässä ohjauksen kanssa, joten Maisahan suoritti niinkuin mun ohjeet tulkitsi. No, ei siinä mitään, jatkettiin rata loppuun ja loppu menikin hienosti. Maisa oli mun mielestä myös aika nopea, varmaan pieni vinkukana mun taskussa nosti sen virettä sopivasti. ;)
Vaikka virheeseen kului varmaan parisen sekuntia, niin ihanneaika (45s, radan pituus n. 170m) alittui silti melkein sekunnilla. Olin oikeastaan aika yllättynyt ja tietysti tosi iloinen, kiva tietää että meidän nopeus ihanteeseen riittäisi. Rata ei mikään kamalan vaikea ollut, mutta muutama aika kinkkinen kohta löytyi. Kepeille mentiin 90 asteen (umpi?)kulmassa ja se onnistui tosi hyvin. Parissa kohtaa käännökset meni vähän pitkiksi, mutta muuten aika sujuva suoritus mun mielestä. Ei mitään läheltä piti -tilanteita vaikka joissain kohdissa oli hämääviä esteitä lähellä lisäämässä vaikeuskerrointa...
ALkuun tietty harmitti aika paljon kun kuitenkin 0 oli aika lähellä, mutta täytyy kuitenkin olla tyytyväinen hyvään suoritukseen. Etenkin Maisalta hyvään.
Nyt purikin sitten kisakärpänen, ja tekisi mieli ilmoittaa kaikkiin mahdollisiin kisoihin, mutta täytyy varmaan kuitenkin vielä vältellä niitä A-esteitä ja sallistua siis vain hyppyradoille. Harmi kun niitä on niin vähän.
Mutta kohta tulee Maisalle juoksu (olisi pitänyt alkaa jo), joten taukoa joudutaan ottamaan kuitenkin.
Nyt blogi elää hiljaiselämää reilun viikon kun kirjoittaja keskittyy muihin kirjoituksiin. ;) Eli siis tiiviiseen lukemiseen vielä vähän aikaa...
*huoh*
Maisa suoritti tosi hyvin, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Alku oli sen verran hankala, että ohjasin Maisan heti ekan esteen jälkeen väärälle hypylle. Mun keho osoitti suoraan sinne ja olin ilmeisesti ihan myöhässä ohjauksen kanssa, joten Maisahan suoritti niinkuin mun ohjeet tulkitsi. No, ei siinä mitään, jatkettiin rata loppuun ja loppu menikin hienosti. Maisa oli mun mielestä myös aika nopea, varmaan pieni vinkukana mun taskussa nosti sen virettä sopivasti. ;)
Vaikka virheeseen kului varmaan parisen sekuntia, niin ihanneaika (45s, radan pituus n. 170m) alittui silti melkein sekunnilla. Olin oikeastaan aika yllättynyt ja tietysti tosi iloinen, kiva tietää että meidän nopeus ihanteeseen riittäisi. Rata ei mikään kamalan vaikea ollut, mutta muutama aika kinkkinen kohta löytyi. Kepeille mentiin 90 asteen (umpi?)kulmassa ja se onnistui tosi hyvin. Parissa kohtaa käännökset meni vähän pitkiksi, mutta muuten aika sujuva suoritus mun mielestä. Ei mitään läheltä piti -tilanteita vaikka joissain kohdissa oli hämääviä esteitä lähellä lisäämässä vaikeuskerrointa...
ALkuun tietty harmitti aika paljon kun kuitenkin 0 oli aika lähellä, mutta täytyy kuitenkin olla tyytyväinen hyvään suoritukseen. Etenkin Maisalta hyvään.
Nyt purikin sitten kisakärpänen, ja tekisi mieli ilmoittaa kaikkiin mahdollisiin kisoihin, mutta täytyy varmaan kuitenkin vielä vältellä niitä A-esteitä ja sallistua siis vain hyppyradoille. Harmi kun niitä on niin vähän.
Mutta kohta tulee Maisalle juoksu (olisi pitänyt alkaa jo), joten taukoa joudutaan ottamaan kuitenkin.
Nyt blogi elää hiljaiselämää reilun viikon kun kirjoittaja keskittyy muihin kirjoituksiin. ;) Eli siis tiiviiseen lukemiseen vielä vähän aikaa...
*huoh*
lauantai 13. syyskuuta 2008
Järkeä päähän
Nyt pain päivän ajan on tuntunut, että pentu alkaisi vähän järkevöityä. Muutaman kerran olen tosiaan joutunut kovistelemaan Fisua vähän kovemmin ja ehkä vain kuvittelen, mutta sen jälkeen F on tuntunut jotenkin vähän kiltimmältä. Esim. pihassa ei ole tällä viikolla muistaakseni kertaakaan tullut ongelmia sisäänmenon kanssa. Fisu on tullut nätisti perässä, eikä ole yrittänytkään heittäytyä hankalaksi.
Fisulla on myös aiemmin ollut tietty ilme, mistä on nähnyt että se aikoo alkaa ärsyttää. Sellainen en-muuten-varmasti-tee-niinkuin-haluat -ilme. Mutta nyt tätä kyseistä ilmettä ei ole näkynyt vähään aikaan. Sen tilalle on tullut ajoittain olen-ihan-pieni-kiltti-tyttö -ilme. Tuntuisi myös vähän siltä, kuin Fiz olisi alkanut kunnioittaa mua vähän enemmän. En tosin tiedä onko näillä tuntemuksilla mitään perää, mutta n. viikon ajan on ollut jollain tavalla helpompaa.
Sen jälkeen kun kahdesti jouduin turvautumaan Fisulle ilmeisesti tähän mennessä pahimpaan rangaistukseen, sen luotani pois häätämiseen, F on tarkkaillut mua vähän enemmän ja ollut aiempaa vähän herkempi jos olen vaikka joutunut sitä nappaamaan poskivilloista tai torunut kovemmin. Itse asiassa olen pari kertaa nyt huomannut, että F on myö ihan selvästi reagoinut pelkkään sanalliseen kieltoon/torumiseen, aiemminhan se ei ole niistä välittänyt yhtään.
Pari kertaa se on lenkillä jäänyt musta vähän matkan päähän varmistelemaan etten aio taas häätää sitä pois laumasta, jos olen sille korottanut ääntä tms. Aluksi ihmettelin mitä se pentu jäi odottelemaan mua tuijottaen, mutta sitten tajusin, että se oli huolissaan olenko sille taas vihainen. Kun sanoin sille että se vi tlla, ei mitään hätää, sehän tuli oikein iloisena hätnä heiluen mua "halaamaan", selvästi huojentuneena siitä etten ollutkaan sille suuttunut. Muutenkin siitä on tullut ihanan halittava koira, se istuu mielellään ihan lähellä ja tulee välillä suukottamaan ym. :)
Eilen oltiin vähän normaalia myöhemmin (kuitenkin suht valoisaan aikaan) lenkillä. Kaikista synkimmässä kohdassa metsässä tuli yhtäkkiä maastopyöräilijä vastaan. Fisu huomasi tämän ensimmäisenä ja lähti haukkuen tätä kohti. Liina oli musta muutamien metrin päässä, joten en siihen heti ylettynyt. Karjaisin siis todella kovaa "EI!" ja pentuhan pysähtyi heti ja tuli takaisin mun luo! :o Kehuin tästä oikein kovasti ja palkitsin namulla. Pyöräilijäkin oli pysähtynyt, varmaan pelästyi mun huutoa ( :D ), joten otin koirat kiinni ja sanoin pyöräilijälle että tämä voi mennä ohi. =)
Olin mielettömän tyytyväinen pentuun, se totteli kyllä hienosti ja liinaa ei tarvittu ollenkaan.
Myöhemmin samalla lenkillä meidän edellä metsässä kulki n. 100 metrin päässä 2 ihmistä ja koira. Fisu meinasi aina välillä vähän pöhistä näille, muttei ollut missään vaiheessa lähdössä haukkumaan heille tms. Ja Fisu myös tuli aina luokse kun pyysin.
Selvästi siis ainakin hetkellistä parannusta pennun tapoihin on tapahtunut. Toviottavasti nämä muutokset ovat myös pysyviä...
Fisulla on myös aiemmin ollut tietty ilme, mistä on nähnyt että se aikoo alkaa ärsyttää. Sellainen en-muuten-varmasti-tee-niinkuin-haluat -ilme. Mutta nyt tätä kyseistä ilmettä ei ole näkynyt vähään aikaan. Sen tilalle on tullut ajoittain olen-ihan-pieni-kiltti-tyttö -ilme. Tuntuisi myös vähän siltä, kuin Fiz olisi alkanut kunnioittaa mua vähän enemmän. En tosin tiedä onko näillä tuntemuksilla mitään perää, mutta n. viikon ajan on ollut jollain tavalla helpompaa.
Sen jälkeen kun kahdesti jouduin turvautumaan Fisulle ilmeisesti tähän mennessä pahimpaan rangaistukseen, sen luotani pois häätämiseen, F on tarkkaillut mua vähän enemmän ja ollut aiempaa vähän herkempi jos olen vaikka joutunut sitä nappaamaan poskivilloista tai torunut kovemmin. Itse asiassa olen pari kertaa nyt huomannut, että F on myö ihan selvästi reagoinut pelkkään sanalliseen kieltoon/torumiseen, aiemminhan se ei ole niistä välittänyt yhtään.
Pari kertaa se on lenkillä jäänyt musta vähän matkan päähän varmistelemaan etten aio taas häätää sitä pois laumasta, jos olen sille korottanut ääntä tms. Aluksi ihmettelin mitä se pentu jäi odottelemaan mua tuijottaen, mutta sitten tajusin, että se oli huolissaan olenko sille taas vihainen. Kun sanoin sille että se vi tlla, ei mitään hätää, sehän tuli oikein iloisena hätnä heiluen mua "halaamaan", selvästi huojentuneena siitä etten ollutkaan sille suuttunut. Muutenkin siitä on tullut ihanan halittava koira, se istuu mielellään ihan lähellä ja tulee välillä suukottamaan ym. :)
Eilen oltiin vähän normaalia myöhemmin (kuitenkin suht valoisaan aikaan) lenkillä. Kaikista synkimmässä kohdassa metsässä tuli yhtäkkiä maastopyöräilijä vastaan. Fisu huomasi tämän ensimmäisenä ja lähti haukkuen tätä kohti. Liina oli musta muutamien metrin päässä, joten en siihen heti ylettynyt. Karjaisin siis todella kovaa "EI!" ja pentuhan pysähtyi heti ja tuli takaisin mun luo! :o Kehuin tästä oikein kovasti ja palkitsin namulla. Pyöräilijäkin oli pysähtynyt, varmaan pelästyi mun huutoa ( :D ), joten otin koirat kiinni ja sanoin pyöräilijälle että tämä voi mennä ohi. =)
Olin mielettömän tyytyväinen pentuun, se totteli kyllä hienosti ja liinaa ei tarvittu ollenkaan.
Myöhemmin samalla lenkillä meidän edellä metsässä kulki n. 100 metrin päässä 2 ihmistä ja koira. Fisu meinasi aina välillä vähän pöhistä näille, muttei ollut missään vaiheessa lähdössä haukkumaan heille tms. Ja Fisu myös tuli aina luokse kun pyysin.
Selvästi siis ainakin hetkellistä parannusta pennun tapoihin on tapahtunut. Toviottavasti nämä muutokset ovat myös pysyviä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
