Tokoilua

Mehän ihan innostuttiin treenaamaan. Eilen tokoiltiin meidän futiskentällä Fiskarsin kanssa kaksin (okei, Maisa kannusti). Vähän häiriötäkin oli, meidän kylän teinit pyöri mopoineen lähistöllä.

Treenattiin eritoten maahanmenoa. Liikkeestä ja ilman. Ja nythän se taas toimi. Ehkä käskytin vahvemmin/selkeämmin itse, hyvin tipahti. =) Seurauspätkiä myös, käännöksillä. Hyvältä tuntui, Fisu on kyllä kehittynyt huomattavasti. Vasemman käännöksissä takapää toimi kivasti. Tein ihan liioiteltuja käännöksiä, jotta koira oikeasti teki töitä.

Otettiin myös temmonvaihteluita mukaan. Musta F seurasi hitaasti oikein hyvin (tätä tehtiin kai ekaa kertaa), samoin juostessa pysyi nätisti paikka ja kontakti. Pätevä koira!

Välissä Maisa sai tehdä vähän temppuja, kertailtiin tanssikuvioita. Voi miten innokkaasti pikkukoira temppuili! <3 Se vaan tykkää opsikella.

Fisu sai harjoitella tauon jälkeen vähän seisomista. Tästä ei ollut oikeestaan mitään hajua.. Kovin herkästi meinasi istahtaa tai tippua maahan. Mun piti auttaa aika paljon käsimerkillä kuonon eteen, melkein lyödä sitä naamaan: "STOP!". Mutta alkoi tämäkin hahmottua jossain vaiheessa. Täytyy nyt vaan olla tarkkana, etten sekoita maahanmenoa ja seisomista Fisun päässä.

Parit luoksetulot tehtin myös. Vähän lyhyemmällä matkalla sivulle ja vauhtiluoksetulo kunnon matkalla. Sivulle tullessa tarvitsee vielä pienen avun multa, muuten rupeaa arpomaan, tuleeko eteen vai sivulle ja todennäköisesti valitsee jonkun välimuodon. Mutta kun otan pienen vartaloavun mukaan kun koira on jo lähellä, se tulee nätisti ja oikein. Ja aika nopeastikin. Kivaa. Unohdetaan eteentulo siis vähäksi aikaa. Ehkä tosin voisi jossain vaiheessa harjoitella molemmat kuntoon erikseen, kaipa koira senkin ymmärtäisi...

Lopuksi otettiin kunnon lelupalkka mukaan ja lopetettiin hyvään, nopeaan luoksetuloon. Nyt jäi oikein hyvä mieli treenistä, kyllä Fisu tokoillakin osaa! :-)

Fisussa on kyllä tapahtunut muutosta vähän kaikessa treenaamisessa. Vire on ihan toisenlainen kuin vielä vuosi sitten. Enää mun ei tarvitse koko ajan hermoilla, kyllästyykö koira hommaan, onko se liian matalassa vireessä, pitäisikö mun innostaa sitä lisää. Tosi helpottavaa, kun saa keskittyä itse treenaamiseen. Fisu tuntuu paljon innokkaammalta kuin ennen, ja työskentelee mielellään. Olen tosi mielissäni tästä. Ehkä Fiskars alkaa olla kypsempi kunnon treeniin, ja itsekin varmasti olen kehittynyt palkkauksessa, ja treenin säätelyssä. Yhteistyö alkaa siis sujua. Fisua on ilo treenata!