Viikonlopun agiliitoja

Perjantaina pakkanen paukkui, mutta päätettiin silti lähteä Fisun kanssa hallille käymään. Eipä meitä ollut kuin 3 ryhmäläistä paikalla, mutta saatiin vähän estetreeniä tehtyä. F sai tehdä Jälleen keppejä ja keinua, muutama hyppy ja putki otettiin ihan vauhtipätkänä.

Aloitettiin kuudella kepillä ilman verkkoja. Toimii, jos en jätä lelua päätyyn. Jos lelu on odottamassa, F ei malta tehdä vikaa väliä. Sitten siirryttiin 12:lle kepukalle, joilla muutama verkkopätkä ja parit muovilänget. Alku oli "tyhjää". Ihan ok sujui, ei mikään huippuvauhti ollut. Kuulemma pujottelu näytti paljon paremmalta alussa, kun ei ollut mitään ylimääräistä, verkkoja tai tai ohjureita "häiritsemässä". Verkkojen kohdalla asento muuttui korkeammaksi. Oli muutenkin vähän ongelmaa keskittymisessä, F ei meinannut aloittaa oikein, mutta tämä taisi johtua mun mokailusta, koira ei vissiin nähnyt koko keppejä... Vähän p.ska fiilis jäi taas näistä, tosi jähmeää menoa.

No, otettiin välillä keinua, joka sekin alkoi tökkiä. F teki alkuun pari oikein hyvää toistoa, mutta yhtäkkiä hyppäsikin pois kesken kaiken ja alkoi probleemoida. Huomattiin, että keinu oli vähän hutera ja liikkui sivusuunnassa aavistuksen. Ilmeisesti tämä alkoi häiritä koiraa. Siirryttiin sitten toiselle, tukevammalle keinulle ja otettiin pari toistoa vielä, ettei jäänyt paha maku suuhun.

Otin sitten vielä kuutta keppiä ilman apuja, mutta jotenkin mua häiritsee, että ilman verkkoja mun täytyy itse olla paljon enemmän mukana ja tavallaan auttaa koiraa juoksemalla vieressä ja kannustamalla. kun en nyt haluaisi jäädä sitten siihen kiinni, että koira tarvitsee mut lähelle voidakseen pujotella. Kun verkoilla nimenomaan olen alusta asti hakenut itsenäisyyttä.

No, rupesin kuitenkin miettimään, että ehkä sekin on parempi kuin se, ettei päästä koskaan verkoista eroon. Niinpä otettiin härkää sarvista ja mentiin 12:lle kepille. Niinhän se Fisu sitten pujotteli kaikki 12, ekaa kertaa ilman apuja. Ja ihan hyvinhän se meni. Tavallaan ongelma taitaakin olla vaan mun pään sisällä. Olen ajatellut, että ei se suju, tarvitaan verkkoja ja ties mitä, mutta kertaakaan en ole kokeillut, mitä koira tekee ilman apuja. Mutta sehän pujottelee! Ja mitä sitten, jos mun täytyy juosta alkuun vieressä,pääseehän siitä eroon! Mutta verkoista ei pääse eroon muuten kuin ottamalla ne verkot pois... :o Ihmeteltiin siis yhdessä koiran kanssa koiran osaamista, ja riehuttiin oikein kunnolla palkaksi. Jätettiin treeni tähän, hyvillä mielin. :)


Lauantaina sitten käytiin ekaa kertaa tutustumassa Sporttikoirahalliin. Ja kiva halli olikin. Lämmitetty sisätila tuntui perjantain -15 asteen treenien jälkeen aika luksukselta. ;-) Kyseessä oli siis "MuRo"-treeni mudiloiden ja kroatien kesken. Kouluttajana meillä oli Nina Frantsi. Tehtiin aika perusrataa, mutta ei selvästi ollut meidän päivä tällä kertaa. Eka kämmi tuli viidennellä esteellä, puomi oli ihan suorassa linjassa edelliseltä esteeltä, mutta silti mentiin siitä nätisti ohi. Fisu oli puomilla muutenkin vähän jännänä, selvästi uudenlaiset alumiiniesteet oli sille vähän ihmeelliset. Ihan hyvä siis käydä harjoittelemassa.

Pätkäistiin ensin rata ennen keppejä. Kerroin meidän "vahongosta", että edellisenä päivänä tehtiin ekaa kertaa kepit ilman apuja, ja päätettiin että koitetaan ne kerran erillisenä. Sujuihan ne, melkein loppuun asti, kunnes vika väli taas unohtui. Ja vika oli taas ihan täysin mun. Kuulemma juuri vikan välin kohdalla mun oma linja siirtyi sivuun ja niin koirakin tuli mukana, jättäen pujottelematta. Siis mikä hemmetin kirous tässäkin on, etten voi juosta suoraan? Aina sama juttu Maisan kanssa ja näköjään "periytän" nyt Fisullekin saman ongelman. Prkl! Mulle siis harjoitukseksi piirtää viiva maahan ja juosta suoraan sitä pitkin. Terve... Fisu olisi tehnyt ihan oikein, jos en olisi pilannut sen suoritusta. :(

No, ei jääty kuitenkaan hinkkaamaan näitä nyt enempää, vaan jatkettiin rataa. Seuraavaksi ei osattu valita oikeaa putken päätä. Kohta oli jotenkin erityisen vaikea, kun meinasi tulla seinä vastaan, ja siksi mun liike väkisinkin pysähtyi, joten F jäi epäilemään putkella. Saatiiin "läksyksi" harjoitella takaaleikkauksia putkella, mikä vähän ketutti, koska kyllähän F ne osaa. Oli nyt vain olosuhteista kiinni, ettei onnistunut...

A:llakin vähän hidasteltiin, mutta saatiin kehuja hyvistä kontakteista. Loppurata meni ihan ok, mutta mun sijoittumisessa oli vähän ongelmaa. On niin vaikea miettiä rataantutustumisessa omaa liikkumista, kun koiran vauhdista ei koskaan tiedä. Jos vauhtia löytyy, jään pahasti jälkeen, mutta nyt meno ei taas ollut ihan vauhduikkaimmasta päästä, joten olin liian edellä, ja jouduin odottelemaan koiraa, mikä sitten vähän haittasi sujuvuutta. Lopussa myös takaaleikkaus meni vähän pieleen ajoituksen ja sijoituksen ollessa pielessä. Taas saatiin ohjeeksi opetella takaaleikkaus ennen kuin käytetään sitä radalla, mutta kyllähän F sen jo osaa.

Jäi siis sinänsä vähän huono fiilis, että lähes kaikki ohjeet mitä saatiin oli sellaisia asioita, jotka jo onnistuu, mutta nyt vain ei yhtään toimineet. Ei siis onnistuttu sellaisissa jutuissa, joiden jo pitäisi olla kunnossa. Se vähän harmittaa.

F ei esim. irronnut yhtään niin hyvin kuin yleensä, joka teki kaikesta vähän jähmeämpää kuin normaalisti. Vauhti myös hiipui loppua kohden. Ehkä siinä vaiheesa pitäisi aina jo lopettaa, koska ratatreeni alkaa olla aika tehotonta huonolla vireellä.

Lopuksi sain vähän vielä neuvoja tietynlaisen hyppytekniikan opettamiseen, että koira osaisi tiukoissa käännöksissä "heittää takapuolen" hypyn yli ja siten kääntyä menosuuntaan. Fisulta tämä luonnistui ihan hyvin, joten harjoittelulla varmasti tulisi olemaan ihan hyödyllinen juttu.

Ihan hyvä koulutus siis, mutta vähän harmillista, ettei meillä kaikki toiminut ihan yhtä hyvin kuin normaalisti, tuntui siksi ettei saatu koulutuksesta ihan kamalasti irti. Varmaan jotain tarttui kuitenkin mukaan tästäkin.

Nyt yritetään vain keskittyä niihin kepukoihin ja vauhdin ylläpitämiseen, muut on toistaiseksi toisarvoisia juttuja.