Lambileiri

Reissattiin siis Vehmersalmelle paimennusleirille su-ma. Meno-ja paluumatkat olivat aika tuskaa ilmastoinnista huolimatta, mutta onneksi ei sentään tarvinnut yksin ajella. Fisu ja Muru (myös Terhi ja Noora :D ) tulivat tosi hyvin toimeen, uiskentelivat yhdessä, matkustivat nätisti takaluukussa ja intoutuivat kämpillä vähän possuilemaan vuorotellen. Fisu oli ensin syönyt 2 naudan maharullaa Terhin puolelta kun jäi yksin ja myöhemmin Muru söi pienen pussillisen Froliceja ihan omin luvin. Omatoimisia tyttöjä! :D

Majoitus oli erikoisuudessaan yllättävän mukava. Toki oli hiki 24/7 ja suihkun puute vähän harmitti, mutta hyvin pärjättiin kuitenkin. Lampaat eivät oikein nauttineet helteestä, joten paimentaminen jäi harmillisen vähälle. Sunnuntaina ei ollut tarkoituskaan treenata, joten harjoitukset alkoivat maanantai-aamuna. Treenattiin pari tuntia, jonka jälkeen oli ohjelmassa lounas ja parin tunnin siesta, joka venyikin iltayhdeksään saakka. Silloin oli edes vähän viileämpää, joten saatiin vähän jotain tehtyä lambien kanssa. Tiistaina herättiinkin kuudelta, jotta päästiin ajoissa pellolle. Ohjelma loppuikin sitten jo aamupäivällä, joten pakattiin ja lähdettiin rannan kautta kotimatkalle.

Mutta siihen paimentamiseen.. Alun harjoitukset tehtiin suunnilleen saman kokoisessa aitauksessa kuin Somerollakin. Siinä oli kunnolla tilaa kuljetella lampahia sinne ja tänne. Ensin ohjaaja sai mennä koiran kanssa lampaiden perässä, koira kytkettynä. Sinikka kulki lauman mukana ja ohjasi sauvalla koiraa ja ohjaajaa. Fisu tuli rauhallisena mun kanssa. Fisulla jäi turhan paljon aikaa katsella kärpäsiä, haistella maata ym. koska itse olin niin hidas. Sinikan mukaan Fisu on vahva koira, joten sen etäisyys lampaihin oli aika pitkä. Osittain kai siksikin sille jäi aikaa muuhun puuhailuun.

Seuraava harjoitus tehtiinkin niin, että itse olin lauman kanssa sauva kädessä, ja Sinikka tuli koiran kanssa (hihnassa) perässä. Tätä tehtiin muistaakseni kaksi kertaa. Fisu tuli ihan nätisti perässä, ja kuunteli sauvaa ja ohjeita ihan hyvin. Muutaman kerran F meinasu innostua vähän liikaa, otti äänen mukaan ja riehaantui, mutta rauhoittui hyvin kun muistutin asiasta. Osassa harjoituksista Fisu oli vapaana, ja silti se hillitsi itsensä hyvin, eikä riehunut.

Tiistaina tehtiin kaksi harjoituskertaa isohkossa pyöröaitauksessa. Koira oli vapaana. Nyt jouduin itse paljon enemmän hommiin ja miettimään taas askelkuviot uusiksi. Fisu oli jotenkin aika passiivinen, mutta se johtui kuulemma siitä, että lampaat ottavat sen niin tosissaan ja mä toisaalta olen niin hidas itse, että sekin passivoi koiraa. Mutta seuraavallakin kerralla kun ihan keskityin nopeasti (takaperin..) kävelyyn, niin siltikään se ei mun mielestä muuttanut asiaa. Kun hätistin koiraa sauvalla kiertämään, niin se tuntui vain väistävän johonkin ja jumittuvan sinne. Miten mäkään voin liikkua nopeasti, jos koira tökkii jossain paikallaan?

Kun tuskailin koiran liikkumattomuutta, Sinikka tuli näyttämään miten homma oikeasti toimii ja Fisuhan pelitti tosi hyvin! Ärsyttävää kun ei vaan itse osaa! :[ Pyöröhäkkeilyissä Fisu kuitenkin toimi mun mielestä paremmin kuin isossa aitauksessa, siihen sai ainakin kontaktia paremmin.. Kuitenkin kaikissa treeneissä este kaikelle järkevälle toiminnalle on lähinnä oma osaamattomuus.

Saatiin palautetta, että Fisu tarttisi multa enemmän innostusta ja mun täytyisi osata nostaa omaa "habitustani" korkeammalle, jotta Fisuun saisi paremmin tekemisen meininkiä. Fisu ja mä ollaan kai molemmat vähän rauhallisia, mikä ei välttämättä ole ihan paras yhdistelmä. Mutta näillä mennään, täytyy itse opetella vaan temperamenttisemmaksi ohjaajana. :-) Muissa lajeissa mielestäni osaankin sen jo aika hyvin, mutta uudet jutut vaativat niin paljon muuta aivotyötä, että koiran tsemppaus unohtuu...

Ehkä treenin osalta leiri ei meille ollut kamalan antoisa, tuntui vähän siltä, ettei kehitytty oikein mihinkään suuntaan.. Fisu alkoi pyöröhäkissä välillä napsia kärpäsiä, mikä sekin varmaan oli tietynlaita protestointia. Se ei kuitenkaan yrittänyt lähteä pois hommista. Kiva oli kuitenkin nähdä, että koira toimisi, kun mukana olisi vain toimiva ohjaaja...

Vaikka paimentaminen jäi vähän tyngäksi, niin nautin koko reissusta ihan suunnattomasti! Olisinko voinut kaksi lomapäivääni paremmin valita?? Auringonpalvojalle helle sopi mainiosti, ja sekään ei haitannut yhtään, että "piti" käydä useasti uimassa Vehmersalmella, syödä jäätelöä ja olla vaan rasittumatta lämmöstä liikaa. :) Täydellisiä lomapäiviä siis, oikeaa elämysmatkailua!

Fisua kärpäset vähän häiritsivät ja kuumuus tuntui öisin aitassa aika kovalta. Myös "mini"possu oli sen mielestä vähän pelottava, mutta muuten sekin oli oikein pätevä reissukoira. (=

Reissun kohokohtia oli myös Fisun uimaan "oppiminen"! Käytiin useita kertoja uittamassa koiria, jolloin Fisu alkuun kahlaili kuten normaalistikin. Se on aina menyt lelun perässä niin pitkälle, kun jalat ylettävät pohjaan. Nyt kuitenkin koirakavereiden läsnäolo taisi tehdä vähän paineita pienelle mudille, joka päättikin reippaana uida lelunsa perään! Olin ihan mielettömän iloinen. Riehuttiin vedessä ja Fisu lähti monta kertaa uintipyrähdykselle lelun perään! IHANAA!! Seuraavana päivänä se taas kahlaili ja riekkui vedessä, muttei ihan uiskennellut kuitenkaan. Olen kuitenkin ihan satavarma, että siitä saadaan vielä uimari. Fisun uimatyyli oli myös ihan moitteeton, ei mitään roiskimista ja räpellystä, vaan tosi siistiä menoa. :) Hauskaa!

Paimennuksesta tulee (ehkä) videoita ja koko reissusta kuvamateriaalia kunhan ehditään.