Supertreeniä!

Fisu on ollut tällä viikolla ihan uskomattoman pätevä agilitykoira! Treenailtiin ma ja ti, molemmat tytöt mukana kummallakin kerralla.

Maanantain treeni aloitettiin ulkokentällä pienellä motivaatiotreenillä. F sai ensin keräillä intoa kentän reunalla Maisan treenatessa vähän jotain. Kohta F pääsi kertailemaan vähän puomia ja jotain pientä. Ja kyllä ritti taas vauhtia! ;-)

Varsinaisissa treeneissä tehtiin kokopitkä rata, jossa kontakteista puomi ja keinu ja kepit löytyi myös. "Lämmittelin" Fisua taas leikkimällä Maisan kanssa ennen sen vuoroa (kyllä, pientä pikkukoiran hyväksikäyttöä , myönnän) ja sitten pääsi F radalle. Ja Fisuhan pinkoi minkä kerkesi ja oli vain ihan älyttömän taitava! Puomin kontakti täydellinen, kepit aivan loistavat! Keinulla vielä vähän avustin, en antanut kolahtaa ihan täysillä ja palkkasin, mutta sekin sujui tosi hienosti. Loppuradalla sain juosta ihan tosissaan, että ehdin valssailemaan niinkuin olin suunnitellut.

Pieni virhekin tuli radalla, F kääntyi yhdessä kohtaa jostain syystä hypyltä väärään suuntaan, vaikka mielestäni käänsin juuri toiseen suuntaan. Sama kävi ainakin yhdelle muullekin koiralle, joten ehkä kohdassa oli koiran näkökulmasta joku juttu, mitä en osannut huomioida. Tokalla kertaa kääntyi oikein, mutta kolautti rimaa, kun kääntyi ilmeisesti vähän liiankin tiukasti. Harjoiteltiin tätä kohtaa erikseen niin, että lähetin Fisun hypylle ja kouluttajamme oli palkkaamassa koiran siellä. Vähän itsenäisyyttä haettiin tässä. F repi intona Jaakon kanssa leluaan. =)

Muutenkin ainoa juttu, mitä coach meidän radasta keksi parannettavaa, oli juurikin itsenäisyys. F saisi irrota vähän lisää ja vauhtia tulisi vielä lisää, kun koira hakisi vähän itsenäisemmin. Vaikka mä olin jo nyt ihan huuli pyöreänä Fisun vauhdista! :O Mutta ihan totta se on, täytyisi vähän panostaa vielä irtoamiseen. Jäi ihan huippuhyvä fiilis treeneistä. FISU OSAA! <3


Tiistaina mentiin hallille hyvissä ajoin ennen Maisan treenien alkua. Halli olikin vielä tyhjänä, joten mentiin sisään reenailemaan. Otin Maisan kanssa alkuun vähän pientä treeniä, kontaktien kertailua ja kepeillä haettiin vähän etäisyyttä (hyvin toimi!). Maisa on niin helppo ohjattava. :)

Sen jälkeen pääsi Fisu taas irti. Ja millä innolla! :D Aloitettiin kepeillä, sairas vauhti ja silti haki oikein, ihan upeeta! Ei toisteltu niitä enempää, vaan jatkettiin puomille. Nyt ollaan saatu kontakteillekin tosi hyvin vauhtia. Olen alkanut käyttää välillä lelupalkkaa niilläkin ja näyttäisi toimivan. Vaihtelen myös, palkkaanko kontaktille vai kutsunko suoraan pois palkalle. Välillä kuitenkin käyn myös namulla vielä palkkaamassa pysähtymisestä.

Kertailtiin myös A:ta, hieno oli. Sitten otettiinkin projektiksi keinu. Olen jo pitkään jahkaillut, usklataisinko jättää jo avun pois ja nyt sitten päästin kokeilla. Ensin pari toistoa mahdollisimman vähällä avustuksella (ihan pieni kolahduksen pehmennys), ja sitten totuuden hetki. Koira hypyn kautta puomille, ja suoritus täysin ilman apua. Oli tosi hieno! Kunnon palkka ja uusiksi. Vähän jännitin, miten koira nyt tekee, mutta mitä vielä! F meni ihan yhtä vauhdilla, ihan yhtä pitkälle ja jäi ihan yhtä hienosti kontaktille! Ei näyttänyt kolahdus hätkähdyttävän pätkääkään. :-) Vielä parit toistot, ja tosi hienosti meni! Jee, mikä riemu! Katsotaan miten sujuu seuraavalla kerralla, jäikö yhtään kummittelemaan kolahdus koiran mieleen. Epäilen kuitenkin, niin varmasti se nyt jo sujui.

Jossain välissä F sai vähän huilia ja Maisa taas pientä treenailua, ja sitten F pääsi vielä puuhailemaan jotain. Taidettiin kertailla kepukat vielä, vähän haastavampi sisäänmeno, joka sekin sujui. No big deal, sanoo Fisu! :D Eniten keskityttiin pitämään vauhti ja into yllä, ja se onnistui. :)

En osaa edes kuvailla miten hienolta tuntuu kun koira on taas täynnä intoa ja tekee täysillä! Lehmäilyn ja agimasennuksen jälkeen on nyt ihan voittaja-olo. Fisu on vain niin hieno, vaikkakin välillä haastava treenattava. En tosin tiedä, mistä muutos johtuu. Onko meidän motivaatiotreenit tuottaneet tulosta, oliko lehmäily ja kaikki sen sivutuotteet vain hormonaalisia juttuja, vai onko kyse vain siitä, millä tassulla koira sattuu heräämään?

Varmaankin hormonit on yksi syy. Haluaisin kuitenkin uskoa, että olen myös itse oppimnut paremmaksi säätelemään Fisun treeniä ja tietämään mitä sen kanssa kannattaa tehdä ja mitä ei. No, oli syy mikä tahansa, tärkeintä on juuri nyt se, että olo on mahtava ja treeni sujuu. Iloista!

Tästä on hyvä jatkaa.

Ainiin, Maisan treeneihin. Ratana oli Juha Oreniuksen koulutuksesta "niistotreeni", jossa siis saatiin todella harjoitella niistoja. Olikin kiva huomata, miten hyvin ne tietyissä tilanteissa toimi. Ainakin muiden koirien kohdalla näytti siltä, ja taisi Maisakin tajuta ne aika hyvin. Rata kokonaisuudessaan oli tosi kiva, haastava, mutta hirveän sujuva. Jostain syystä keppien sisäänmenot taas tökkivät, vaikka sama kulma viime treeneissä sujui heittämällä. Varmastikaan en vain itse keskittynyt tarpeeksi.

Olen vihdoin oppinut käyttämään myös persjättöjä, vaikka edelleen koen ne vähän epäluonnollisiksi. En vain mielelläni jättäisi koiraa selän taakse. Mutta olen oppinut. Ja Maisan kanssa niitä uskaltaa huoletta tehdä, koska se hakee esteet kuitenki, vaikka mun ohjaus olisi vähän niin ja näin. Hyvä rata siis ja Maisa oli etevä pieni. Muutamia kohtia hiottiin vielä paremmiksi ja taidettiin pari virhettäkin tehdä, niitä sitten korjailtiin. Sai Maisakin kunnon treenin, hyvä!