Kasvamista ja vähän järkevöitymistä

Tuntuu että joissain tilanteissa pentu tuntuisi olevan jo melko fiksu tai oppinut kun taas välillä iskee ihan epätoivo ku se ei osaa eikä tottele.
Itsenäinen se on, mutta toisaalta tykkää kuitenkin myös puuhata yhdessä, leikkiä tai "opiskella" namujen kanssa.

Hihnakäyttäytymistä pitäisi harjoitella enemmän, toisin sanoen hihnakävelyä tulisi harrastaa enemmän. On vain niin paljon kivempaa painua metsään ja päästää koirat vapaiksi. Mutta silloin ei opita olemaan vetämättä ja kävelemään nätisti... Fisu on nyt keksinyt uuden viihdykkeen tylsään hihnakävelyyn. Se roikkuu remmissä. Mieluiten Maisan remmissä ja siitähän Maisa riemastuu. Eli ei. Fisu ärisee hihnalle, Maisa ärähtelee Fisulle tasaisin väliajoin. Oppimista siis on vielä paljon.

Vapaana olo kyllä sujuu. Vitsailinkin, että ainoa "käsky", minkä Fisu todella osaa on vapaa. Silloin lähdetään ja kovaa. Nykyään pentu tulee mielellään luokse vaikka olisi vähän jotain haistelemassa. Eikä se enää juokse ohikaan, vaan tulee hakemaan namut mielellään. Mutta nyt pari päivää sitten kun vastaantulija ensi kertaa yllätti meidät ennen kuin ehdin pentua napata kiinni, oli se jo menossa tutustumaan heihin. No, heilläkin oli pentu joten ei haitannut että Fisu meni häiritsemään, mutta kyllä se vähän ärsytti kun en sitä saanut mitenkään pyydystettyä...

Aluksi toinen pentu (lähes samanikäinen saksanseisoja) ei ollut kovin kiinnostunut Fisusta mutta pian alkoikin leikkiä rajustikin. Fisu ei kuitenkaan tykännyt tästä, vaan näytti hampaita pariin otteeseen ja tuli mua vasten pomppimaan. En aluksi tajunnut mitä se haluaa, mutta sitten ymmärsin, että sehän haki turvaa mun luota. Tämä oli niin uusi juttu Fisulta että olin alkuun ihan hämilläni. Sen verran itsenäinen pentu siis on. Seisoja laitettiin sitten hihnaan ja jatkoimme kohta matkaa.

Nykyään Fisu on myös selkeästi kiinnostuneempi musta lenkeillä kuin aiemmin. Se vilkuilee usein missä menen ja tulee välillä ihan lähelle (tod.näk. namujen toivossa...). Eli jonkinlaista kehitystä on taas ilmennyt.

Luvan se pyytää hienosti saadakseen ruoan, päästäkseen vapaaksi ja välillä päästäkseen ulos. Katsekontaktilla siis. Usein ruoan yhteydessä harjoittelemme jotain pieniä temppuja, sivullaoloa, paikallaoloa, maahanmenoa, jälkojen välissä pujottelua ja ympäri pyörähtämistä. Kyllähän se oppii ja mielellään ruoan toivossa tekee.

Pihassa kuitenkin edelleen ollaan melko kurittomia jos jokin "aarre" löytyy suuhun. Silloin juostaan pensaissa ja ympäri pihaa eikä todellakaan anneta ottaa kiinni. Mutta ehkä tämäkin jossain vaiheessa vähenee....

Tokossa ei olla pariin viikkoon käyty, mutta ehkä nyt torstaina taas päästään.

Fisu on kyllä ihan hullu löytämään kaikkea ällöä ja tuntuukin että sillä on aina jotain suussa. Mökillä kaivoin kolme tielle liiskaantunutta sammakkoa, puolikkaan pullapitkon (kyllä, se ylettää pöydän reunalle) ja kanankakkaa sen suusta. Hevostallien lähistöllä kun liikutaan, sillä on yleensä aina suu täynnä **skaa ja kun kävelimme Espooseen järven rantaan kahlailemaan, löysi se jostain valtavan hauen leukaluun jonka kanssa se juoksi hullut hepulit kunnes pyydystin sen kiinni. Ja ikävä kyllä joudun turhankin usein kosketuksiin näiden ällötysten kanssa, sillä en viitsi sen ihan kaikkea sentään antaa syödä...