Blogin päivittely on taas vähän jäänyt. Tosi vähän ollaan treenattu viime aikoina.
Tällä viikolla käytiin vihdoin ottamassa pieni hyvän mielen agitreeni. Tytöillä oli hauskaa. :)
Kisoja katsellaan joko lämmitettyihin halleihin talvelle tai sitten aktiivisemmin vasta keväämmällä. Mua ei oikein pakkaskisat nappaa...
Yritän kirjoitella alkavan ja menneen talven tavoitteista lähiaikoina. Ensin täytyy miettiä, mitä tältä vuodelta halutaan tavoitella :)
torstai 5. tammikuuta 2012
tiistai 6. joulukuuta 2011
Takaisin maan pinnalle
Edellisten kisojen jälkeen kuvittelin, että olisimme vihdoin löytäneet Fisun kanssa yhteisen agilitysävelen, mutta viikonlopun kisat osoittivat jälleen asian todellisen laidan. Fisu ei vain osaa lukea mun ohjausta. Tai sitten mä en osaa ohjata niin että Fisu ymmärtää.
Ajoimme siis sunnuntaina Hyvinkään koiraurheilukeskukseen kisaamaan kaksi starttia. Eksyttiin matkalla, mutta onneksi olin varannut hyvin aikaa eikä tullut kiire. Tuomarina toimi Seppo Savikko, joka oli (muidenkin kuin mun mielestä) rakentanut aika haastavat radat.
Eka rata meni meidän osalta ihan pieleen. F tuli heti tokan esteen väärältä puolelta, korjasin ja jatkettiin vähän matkaa, kunnes F haki hypyn sijaan putkeen ja siitä siis hylly kuudennella esteellä. Jatkettiin taas vähän matkaa oikeaa rataa, mutta A:n jälkeen F jätti taas yhden hypyn väliin (todennäköisesti oletin, enkä ohjannut). Taas pieni pätkä oikein, kunnes kolmanneksi vikalta hypyltä kielto. Taaskin kyseessä takaakierto, jossa ilmeisesti käänsin itse liikaa. Tuloksena siis kamala HYL ja sellainen turhauma ettei tosikaan. Ihan surkea fiilis kun rata menee noin pieleen. Tuntui, ettei osattu yhtään mitään, koira teki ihan mitä sattuu ja virheet oli ihan naurettavan noloja. Ei kai koiran enää tässä vaiheessa pitäisi jättää esteitä väliin, jotka on suoraan sen linjalla, vaikka itse ohjaisinkin vähän heikommin? Tuntuu, että koiran itsevarmuuden lisääntyminen ja ohjaajan kuuntelu korreloivat hyvin negatiivisesti keskenään... Kontaktit F sentään teki hyvin, jotain positiivista.
No, tiesin kyllä, että itsestäni suurimmat syyt löytyy surkeaan suoritukseen. Keräilin itseäni ennen seuraavaa rataa ja yritin kovasti valmistautua tekemään paremman suorituksen. Toinen rata, hyppäri, oli myös aika kinkkinen, ehkei kuitenkaan ihan yhtä vaikea kuin ensimmäinen. Tämä meni meidän osalta sentään hieman paremmin. Alkupätkä sujui oikeastaan aika kivastikin, mutta puolivälissä F ei hypännyt takaakierrossa ja ajautui liian kauas esteen taa. Korjasin ja jatkettiin loppuun. Vähän kaarroksia ajoittain ja pientä eriaikaisuutta koiran kanssa, mutta muuten mukiinmenevä suoritus. Tuloksena 5. Tältä radalta tuli nollia vain kaksi (kisaajia n. 23).
Hyppäri sentään vähän paransi mielialaa, mutta kaiken kaikkiaan jäi aika turhautunut fiilis koko kisareissulta. Mukavaa oli kuitenkin, että tuomari taputti kaikille suorituksille, ehkäpä hän näki meissäkin jotain hyvääkin. Olisi paljon nolompaa poistua radalta hiljaisen myötähäpeän vallitessa. :-D
En oikein tiedä mitä tässä ajattelisi. Ehkä tämä oli vain yksi epäonnistunut suoritus, joita tulee. Jotenkin aina vain yleistän tällaiset sähläämiset siihen, että me ei vain osata ja ollaan huonoja. Mutta ehkä kisavuoden lopettaminen tällaiseen ketutukseen tekee sen, että tuleva kisakausi aloitetaan entistä suuremmalla tsempillä? Ainakin sovitaan niin.
Nyt ei jäänyt harmittamaan, ettei ollut ketään mukana kuvaamassa. Tuskin niitä videoita viitsisi jälkikäteen katsoa...
Ajoimme siis sunnuntaina Hyvinkään koiraurheilukeskukseen kisaamaan kaksi starttia. Eksyttiin matkalla, mutta onneksi olin varannut hyvin aikaa eikä tullut kiire. Tuomarina toimi Seppo Savikko, joka oli (muidenkin kuin mun mielestä) rakentanut aika haastavat radat.
Eka rata meni meidän osalta ihan pieleen. F tuli heti tokan esteen väärältä puolelta, korjasin ja jatkettiin vähän matkaa, kunnes F haki hypyn sijaan putkeen ja siitä siis hylly kuudennella esteellä. Jatkettiin taas vähän matkaa oikeaa rataa, mutta A:n jälkeen F jätti taas yhden hypyn väliin (todennäköisesti oletin, enkä ohjannut). Taas pieni pätkä oikein, kunnes kolmanneksi vikalta hypyltä kielto. Taaskin kyseessä takaakierto, jossa ilmeisesti käänsin itse liikaa. Tuloksena siis kamala HYL ja sellainen turhauma ettei tosikaan. Ihan surkea fiilis kun rata menee noin pieleen. Tuntui, ettei osattu yhtään mitään, koira teki ihan mitä sattuu ja virheet oli ihan naurettavan noloja. Ei kai koiran enää tässä vaiheessa pitäisi jättää esteitä väliin, jotka on suoraan sen linjalla, vaikka itse ohjaisinkin vähän heikommin? Tuntuu, että koiran itsevarmuuden lisääntyminen ja ohjaajan kuuntelu korreloivat hyvin negatiivisesti keskenään... Kontaktit F sentään teki hyvin, jotain positiivista.
No, tiesin kyllä, että itsestäni suurimmat syyt löytyy surkeaan suoritukseen. Keräilin itseäni ennen seuraavaa rataa ja yritin kovasti valmistautua tekemään paremman suorituksen. Toinen rata, hyppäri, oli myös aika kinkkinen, ehkei kuitenkaan ihan yhtä vaikea kuin ensimmäinen. Tämä meni meidän osalta sentään hieman paremmin. Alkupätkä sujui oikeastaan aika kivastikin, mutta puolivälissä F ei hypännyt takaakierrossa ja ajautui liian kauas esteen taa. Korjasin ja jatkettiin loppuun. Vähän kaarroksia ajoittain ja pientä eriaikaisuutta koiran kanssa, mutta muuten mukiinmenevä suoritus. Tuloksena 5. Tältä radalta tuli nollia vain kaksi (kisaajia n. 23).
Hyppäri sentään vähän paransi mielialaa, mutta kaiken kaikkiaan jäi aika turhautunut fiilis koko kisareissulta. Mukavaa oli kuitenkin, että tuomari taputti kaikille suorituksille, ehkäpä hän näki meissäkin jotain hyvääkin. Olisi paljon nolompaa poistua radalta hiljaisen myötähäpeän vallitessa. :-D
En oikein tiedä mitä tässä ajattelisi. Ehkä tämä oli vain yksi epäonnistunut suoritus, joita tulee. Jotenkin aina vain yleistän tällaiset sähläämiset siihen, että me ei vain osata ja ollaan huonoja. Mutta ehkä kisavuoden lopettaminen tällaiseen ketutukseen tekee sen, että tuleva kisakausi aloitetaan entistä suuremmalla tsempillä? Ainakin sovitaan niin.
Nyt ei jäänyt harmittamaan, ettei ollut ketään mukana kuvaamassa. Tuskin niitä videoita viitsisi jälkikäteen katsoa...
torstai 24. marraskuuta 2011
Sama kala, eri vaatteet
Kyllä se karva vaan muuttaa koiran näköä tosi paljon!
Näyttelymudi:
(Kuva: Satu Lowndes)
Katumudi:
Tällä hetkellä Fisu on mahdollisesti karvattomampi kuin koskaan aiemmin... Nyt kun katson "karvaisia" kuvia siitä, niin tuntuu kuin katsoisi omaa tuttua jonkun peruukin kanssa. Mudiforumilla Fisu sai uuden lempinimen: Kalapuikko!
Näyttelymudi:
(Kuva: Satu Lowndes)
Katumudi:
Tällä hetkellä Fisu on mahdollisesti karvattomampi kuin koskaan aiemmin... Nyt kun katson "karvaisia" kuvia siitä, niin tuntuu kuin katsoisi omaa tuttua jonkun peruukin kanssa. Mudiforumilla Fisu sai uuden lempinimen: Kalapuikko!
Liikoja miettimättä
Viikonloppuna käytiin Lohjalla kisaamassa pari rataa Fisun kanssa. Kisapaikka oli loistava, lämmitetty halli, jossa keinonurmi! Oltiin paikalla tuttuun tapaan reilu puoli tuntia ennen omaa arvioitua tutustumista. Kävin ilmossa ja katselin pari minisuoritusta ja valmistautumaan kuulutettiinkin jo luokan päättävää koiraa. Olin vähän pihalla, että onko seuraava rata jo meidän, mutta kohta selvisi, että kyllä vain on. Menin siis suoraan tutustumiseen ja sieltä kiireellä lämppäämään koiraa. Onneksi Fisu lämmittelee itsensä aika tehokkaasti (ja halli tosiaan oli lämmin), joten suurempaa paniikkia ei tullut. Oltiin suunnilleen luokan puolivälissä, joten ei jäänyt aikaa hermoilla tai jännittää. ;)
Tämä osoittautuikin hyväksi valmistautumiskeinoksi kisaan: suoraan radalle enempää ajattelematta. Tehtiin hyvä nolla, jolla sijoituttiin toiseksi 23 koirakosta! Aika -5,01 s ja etenemä 3,91 m/s. Vähän jännitti, että voitaisiinko saada jopa serti, mutta voiton vei meidän ex-kouluttaja, jolle serti meni. Hienoa oli kuitenkin päästä palkinnoille ja palkinnot oli hyvät! =) Nollia tuli yhteensä viisi, joten sijoitus oli iloinen yllätys! Rata oli aika miellyttävä, ei mikään ihan helppo, mutta tosi sujuva. Koira pääsi menemään aika vauhdikkaastikin, pääsin itsekin juoksemaan. ;) Tuomarina oli Kari Jalonen. Harmittaa kovasti, ettei rata tullut videolle. :(
Fisu irtosi tosi hyvin, ja meni oikeasti lujaa! Yhden hypyn käännös vähän venyi, ja keinu oli vähän hidas, mutta muuten aika hyvä suoritus! Olin tyytyväinen. :)
Toiselle radalle lähdin tosi itsevarmalla fiiliksellä. Ekan radan onnistuminen antoi hyvää tsemppiä. Vaikkei rata vaikuttanut oikeastaan ekaa pahemmalta, niin meidän suoritus meni kyllä aika sähläämiseksi. Kolmannelta esteeltä tuli kielto (koira ei nähnyt hyppyä, kun olin itse edessä ohjaamassa takaakiertoon..). Siitä jatkui ihan jees, kunnes F päätti kahdessa välistäveto-/haltuunottokohdassa olla kuuntelematta ja painaa vain lähimmäklle hypylle juuri siltä puolelta, mikä ekana tulee vastaan. Okei, varmasti munkin moka, etten kääntänyt tarpeeksi/hidastanut hyvissä ajoin, mutta kyllä menee vähäsen mudinkin piikkiin. Hauskaa oli, että koira irtosi ja oli itsenäinen, mutta tuloksena se näkyi HYLlyn muodossa. ;) Korjasin molemmat virhekohdat, ja jatkettiin rataa jotenkuten loppuun, kunnes Fisu tuli vielä tokavikana esteenä olleen putken ohi. Koira tuli pussista ulos, ja mä hienosti peitin näkyvyyden putkelle... Mentiin silti suoraan maaliin. Rata ei ehkä ollut erityisen kaunista katseltavaa, joten video taitaa jäädä julkaisematta. :p
Kisoista jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis! Mahtavaa huomata, että kyllä mekin kilpaillaan niistä palkintosijoista ihan siinä missä muutkin. Fisu oli myös tosi nopea ja innokas. Mulle se on kaikkein tärkeintä, oli tulos mikä tahansa. Lehmäily on niin nähty juttu, että vauhdikkaan koiran ohjaaminen on vaan ihanaa! (Kyllä kai Fisultakin kohtu viedään, jos sillä päästään hormonivaikutuksista eroon...)
Myös kontaktit toimi hyvin (keinuun tosin pitäisi treenata vauhtia lisää), sekä kepit! Molemmilla radoiolla sisäänmeno oli avokulma: F haki hienosti sisään. Kepeiltä lähdettiin ekalla radalla päällejuoksuna (tosi hyvä!) ja tokalla valssilla (toimi myös!). Pujottelun osaava koira on aika kiva! (Sori nyt vaan, Maisa)
Hyllyradan videolta huomasin, että lähdössä Fisu varasti jopa pari metriä eteenpäin. Tästä lähtien koira jää siis istumaan lähdössä. Olen vaan pitänyt seisomista parempana lähtökohtana liikkeellelähtöön, mutta varmaan istuminen on hyvä ottaa tilalle varmuuden vuoksi. Ei Fisu ole ennen mun mielestä valunut, mutta en halua että se oppii sitä tapaa.
Kaiken kaikkiaan tosi hyvä kisareissu ja "joudun" ehkä ilmoittamaan vielä (ainakin) yksiin kisoihin tänä vuonna, kisakärpäsen puremaan kun ei ole kuin yksi lääke... ;-)
Tiistaina käytiin taas Oreniuksen opissa "Huippis-ryhmän" kanssa. Tällä kertaa rata oli oikeasti tosi vaikea. Tiesin jo heti alkuun että me ei siitä ihan kunnialla selvitä. :D Okei, väärä asenne lähteä yrittämään, mutta täytyy kai todellisuus ottaa vastaan kuitenkin.
Heti alku tuotti meille (ja muille) ongelmia. Suorassa linjassa 2 hyppyä ja pituus, joiden jälkeen tiukka käännös takaakierrolle. Sain (epäonnistumisten jälkeen) ohjeet ihan siitä lähtien, missä asennoissa pidän jalat ja missä kohtaa otan koiran haltuun, mutta oli se vaan vaikea. Koira tuli aina satasta suoraan mun syliin ja ajautui selän taa eikä suinkaan toivotun hypyn taa... Tämä sain oikeasti toimimaan vasta seuraavan päivän omissa sulkeisissa.
Muita vaikeita kohtia oli mm. päällejuoksujen ja välistävetojen muodossa. Okeim, myönnän: välistävetoja meidän pitää treenata ja paljon! Samalla kun koira on selvästi saanut itsenäisyyttä, se kuuntelee selvästi vähemmän.
Opettavainen treeni kuitenkin. Tämän pohjalta saadaan treenattavaa taas vähäksi aikaa...
Eilen, keskiviikkona, käytiinkin heti omalla hallilla päiväsaikaan ottamassa vähän "korjaussarjaa" kisojen ja huippiksen jäljiltä. Treenattiin tosiaan alkusuora, jolta takaakierrolle ja saatiin nyt onnistumaan. Päivän teemana oli myös itsenäisyys kepeillä. Tehtiin sekä namualustan kanssa että ilman ja voi hitsiläinen, miten taitava pujottelija Fisusta on tullut! Sain lähettää sen takaaleikaten ja juosta itse toiselle puolelle keppejä/ihan mihin vaan ja Fisu vain pujottelee. Miten siistiä! :-D
Otettiin myös keinua vauhdin lisäämistarkoituksessa, saatiin hyviä toistoja. Mun pitää varmaan muuttaa käskytystä, kun alkuun olen pitänyt keinulla tosi varoittavaa käskyä lentokeinujen pelossa. Nyt tuntuu kuitenkin, että tällä vien koiralta vauhdin pois, mikä ei tietenkään ole hyvä. Huomasin, että ekalla kertaa puomilla F meni ylösmenon tosi varoen, joten selvästikin erottelu ei ole sille ihan selkeä.
Puomilla otettiin toistoja namualustan kanssa (pitkästä aikaa), tavoitteena itsenäistää suoritusta. Etenkin jos itse joudun jäämään taka-alalle, F jatkaa hitaasti loppuun. Tätä saisi siis parantaa.
Tehotreenissä oli myös välistävedot, jotka tuottivat nytkin ongelmia. Totesin, että ei koira kykene kääntymään, jos en kunnolla hidasta/varoita tulevast käännöksestä etukäteen. Ja onhan se ihan selvää. Fisulla alkaa olla vauhtia (ja sitä irtoamisalttiutta) niin hyvin, että myös hidastukset on otettava käyttöön ihan tosissaan. Mutta on se vaan mageeta, että koira oikeasti menee ja lujaa! En vain voi lopettaa iloitsemista. :):)
Maisan kanssa tehtiin samoja juttuja, ja Maisahan osasi luonnollisestikin kaiken. :) Pikkukoira tuntui ehkä ekaa kertaa vähän hitaalta. Joskushan on ollut se tilanne, että Maisan kanssa on saanut juosta kovempaa kuin Fisun kanssa, mutta ehkä nyt ollaan päästy sen vaiheen ohi (onneksi!).
Olen kyllä ihan sitä mieltä, että mulla on käsissä ihan loistava, kehittyvä agilitykoira. Fisu on ihan super!
Oreniukselta sain seuraavia kommentteja:
-mun pitäisi lähteä nopeammin tilanteesta toiseen, liikkeellelähtöjen pitäisi olla tehokkaampia (tästä olen kuullut ennenkin, mun valssit on esim. luokattoman epäsujuvia)
-Fisu on melko hyvin kääntyvä koira, joten paikoitellen käännän sitä liiankin voimakkaasti
-välistävetokohdassa sain ohjeeksi tehä ihan kokonaisen valssin peruutetun puolivalssin sijaan ja kääntää siitä takaisin oikeaan suuntaan (alunperin yritin välttää koko välistävedon eri ratkaisulla, ei mennyt läpi...). mun peruuttelut vasta hitaita onkin, joten niistä eroon!
-Fisulle toimii kaikkein huonoiten takaa ohjaaminen, joten mieluummin vedätystä lisää ja esim. takaaleikkaukset minimiin
Näistä jatketaan!
(Blogipäivitykset tuntuu pahasti jäävän muiden hommien alla, mutta yritän parhaani...)
Tämä osoittautuikin hyväksi valmistautumiskeinoksi kisaan: suoraan radalle enempää ajattelematta. Tehtiin hyvä nolla, jolla sijoituttiin toiseksi 23 koirakosta! Aika -5,01 s ja etenemä 3,91 m/s. Vähän jännitti, että voitaisiinko saada jopa serti, mutta voiton vei meidän ex-kouluttaja, jolle serti meni. Hienoa oli kuitenkin päästä palkinnoille ja palkinnot oli hyvät! =) Nollia tuli yhteensä viisi, joten sijoitus oli iloinen yllätys! Rata oli aika miellyttävä, ei mikään ihan helppo, mutta tosi sujuva. Koira pääsi menemään aika vauhdikkaastikin, pääsin itsekin juoksemaan. ;) Tuomarina oli Kari Jalonen. Harmittaa kovasti, ettei rata tullut videolle. :(
Fisu irtosi tosi hyvin, ja meni oikeasti lujaa! Yhden hypyn käännös vähän venyi, ja keinu oli vähän hidas, mutta muuten aika hyvä suoritus! Olin tyytyväinen. :)
Toiselle radalle lähdin tosi itsevarmalla fiiliksellä. Ekan radan onnistuminen antoi hyvää tsemppiä. Vaikkei rata vaikuttanut oikeastaan ekaa pahemmalta, niin meidän suoritus meni kyllä aika sähläämiseksi. Kolmannelta esteeltä tuli kielto (koira ei nähnyt hyppyä, kun olin itse edessä ohjaamassa takaakiertoon..). Siitä jatkui ihan jees, kunnes F päätti kahdessa välistäveto-/haltuunottokohdassa olla kuuntelematta ja painaa vain lähimmäklle hypylle juuri siltä puolelta, mikä ekana tulee vastaan. Okei, varmasti munkin moka, etten kääntänyt tarpeeksi/hidastanut hyvissä ajoin, mutta kyllä menee vähäsen mudinkin piikkiin. Hauskaa oli, että koira irtosi ja oli itsenäinen, mutta tuloksena se näkyi HYLlyn muodossa. ;) Korjasin molemmat virhekohdat, ja jatkettiin rataa jotenkuten loppuun, kunnes Fisu tuli vielä tokavikana esteenä olleen putken ohi. Koira tuli pussista ulos, ja mä hienosti peitin näkyvyyden putkelle... Mentiin silti suoraan maaliin. Rata ei ehkä ollut erityisen kaunista katseltavaa, joten video taitaa jäädä julkaisematta. :p
Kisoista jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis! Mahtavaa huomata, että kyllä mekin kilpaillaan niistä palkintosijoista ihan siinä missä muutkin. Fisu oli myös tosi nopea ja innokas. Mulle se on kaikkein tärkeintä, oli tulos mikä tahansa. Lehmäily on niin nähty juttu, että vauhdikkaan koiran ohjaaminen on vaan ihanaa! (Kyllä kai Fisultakin kohtu viedään, jos sillä päästään hormonivaikutuksista eroon...)
Myös kontaktit toimi hyvin (keinuun tosin pitäisi treenata vauhtia lisää), sekä kepit! Molemmilla radoiolla sisäänmeno oli avokulma: F haki hienosti sisään. Kepeiltä lähdettiin ekalla radalla päällejuoksuna (tosi hyvä!) ja tokalla valssilla (toimi myös!). Pujottelun osaava koira on aika kiva! (Sori nyt vaan, Maisa)
Hyllyradan videolta huomasin, että lähdössä Fisu varasti jopa pari metriä eteenpäin. Tästä lähtien koira jää siis istumaan lähdössä. Olen vaan pitänyt seisomista parempana lähtökohtana liikkeellelähtöön, mutta varmaan istuminen on hyvä ottaa tilalle varmuuden vuoksi. Ei Fisu ole ennen mun mielestä valunut, mutta en halua että se oppii sitä tapaa.
Kaiken kaikkiaan tosi hyvä kisareissu ja "joudun" ehkä ilmoittamaan vielä (ainakin) yksiin kisoihin tänä vuonna, kisakärpäsen puremaan kun ei ole kuin yksi lääke... ;-)
Tiistaina käytiin taas Oreniuksen opissa "Huippis-ryhmän" kanssa. Tällä kertaa rata oli oikeasti tosi vaikea. Tiesin jo heti alkuun että me ei siitä ihan kunnialla selvitä. :D Okei, väärä asenne lähteä yrittämään, mutta täytyy kai todellisuus ottaa vastaan kuitenkin.
Heti alku tuotti meille (ja muille) ongelmia. Suorassa linjassa 2 hyppyä ja pituus, joiden jälkeen tiukka käännös takaakierrolle. Sain (epäonnistumisten jälkeen) ohjeet ihan siitä lähtien, missä asennoissa pidän jalat ja missä kohtaa otan koiran haltuun, mutta oli se vaan vaikea. Koira tuli aina satasta suoraan mun syliin ja ajautui selän taa eikä suinkaan toivotun hypyn taa... Tämä sain oikeasti toimimaan vasta seuraavan päivän omissa sulkeisissa.
Muita vaikeita kohtia oli mm. päällejuoksujen ja välistävetojen muodossa. Okeim, myönnän: välistävetoja meidän pitää treenata ja paljon! Samalla kun koira on selvästi saanut itsenäisyyttä, se kuuntelee selvästi vähemmän.
Opettavainen treeni kuitenkin. Tämän pohjalta saadaan treenattavaa taas vähäksi aikaa...
Eilen, keskiviikkona, käytiinkin heti omalla hallilla päiväsaikaan ottamassa vähän "korjaussarjaa" kisojen ja huippiksen jäljiltä. Treenattiin tosiaan alkusuora, jolta takaakierrolle ja saatiin nyt onnistumaan. Päivän teemana oli myös itsenäisyys kepeillä. Tehtiin sekä namualustan kanssa että ilman ja voi hitsiläinen, miten taitava pujottelija Fisusta on tullut! Sain lähettää sen takaaleikaten ja juosta itse toiselle puolelle keppejä/ihan mihin vaan ja Fisu vain pujottelee. Miten siistiä! :-D
Otettiin myös keinua vauhdin lisäämistarkoituksessa, saatiin hyviä toistoja. Mun pitää varmaan muuttaa käskytystä, kun alkuun olen pitänyt keinulla tosi varoittavaa käskyä lentokeinujen pelossa. Nyt tuntuu kuitenkin, että tällä vien koiralta vauhdin pois, mikä ei tietenkään ole hyvä. Huomasin, että ekalla kertaa puomilla F meni ylösmenon tosi varoen, joten selvästikin erottelu ei ole sille ihan selkeä.
Puomilla otettiin toistoja namualustan kanssa (pitkästä aikaa), tavoitteena itsenäistää suoritusta. Etenkin jos itse joudun jäämään taka-alalle, F jatkaa hitaasti loppuun. Tätä saisi siis parantaa.
Tehotreenissä oli myös välistävedot, jotka tuottivat nytkin ongelmia. Totesin, että ei koira kykene kääntymään, jos en kunnolla hidasta/varoita tulevast käännöksestä etukäteen. Ja onhan se ihan selvää. Fisulla alkaa olla vauhtia (ja sitä irtoamisalttiutta) niin hyvin, että myös hidastukset on otettava käyttöön ihan tosissaan. Mutta on se vaan mageeta, että koira oikeasti menee ja lujaa! En vain voi lopettaa iloitsemista. :):)
Maisan kanssa tehtiin samoja juttuja, ja Maisahan osasi luonnollisestikin kaiken. :) Pikkukoira tuntui ehkä ekaa kertaa vähän hitaalta. Joskushan on ollut se tilanne, että Maisan kanssa on saanut juosta kovempaa kuin Fisun kanssa, mutta ehkä nyt ollaan päästy sen vaiheen ohi (onneksi!).
Olen kyllä ihan sitä mieltä, että mulla on käsissä ihan loistava, kehittyvä agilitykoira. Fisu on ihan super!
Oreniukselta sain seuraavia kommentteja:
-mun pitäisi lähteä nopeammin tilanteesta toiseen, liikkeellelähtöjen pitäisi olla tehokkaampia (tästä olen kuullut ennenkin, mun valssit on esim. luokattoman epäsujuvia)
-Fisu on melko hyvin kääntyvä koira, joten paikoitellen käännän sitä liiankin voimakkaasti
-välistävetokohdassa sain ohjeeksi tehä ihan kokonaisen valssin peruutetun puolivalssin sijaan ja kääntää siitä takaisin oikeaan suuntaan (alunperin yritin välttää koko välistävedon eri ratkaisulla, ei mennyt läpi...). mun peruuttelut vasta hitaita onkin, joten niistä eroon!
-Fisulle toimii kaikkein huonoiten takaa ohjaaminen, joten mieluummin vedätystä lisää ja esim. takaaleikkaukset minimiin
Näistä jatketaan!
(Blogipäivitykset tuntuu pahasti jäävän muiden hommien alla, mutta yritän parhaani...)
tiistai 8. marraskuuta 2011
Hyvä hylly
Sunnuntaina käytiin Purinalla Fisun kanssa juoksemassa yksi agirata. Olikin sikakivaa kisata "pitkästä aikaa"! :) Tuomarina oli Seppo Savikko, joka oli tehnyt alkuun aika kinkkiseltä vaikuttavan radan. Eipä se sitten niin kamala ollutkaan kun itse pääsi kokeilemaan. Kuitenkin rataantutustumisessa jäi aika epävarma fiilis, en yhtään ehtinyt miettiä ohjausta loppuun asti ja tutusuminen jäi vähän ikävästi kesken. Jonkun verran oli siis pohtimisen arvoisia kohtia.
Mikä oli ehkä parasta, oli että Fisu oli tosi tosi innokkaana, hyvässä vireessä ja nopea! Vaikka itse möhlin meille hyllyn, niin ei jäänyt yhtään harmittamaan, oli vaan niin hauska kisata Kisulin kanssa! =)
Meidän rata alkoi ihan lupaavasti, päästiin yli puolenvälin mun mielestä tosi sujuvasti, kunnes sitten putki A:n alla koitui meidän kohtaloksi. Olin rataantutustumisessa miettinyt, ja ennen kisaa Maijun kanssa todennut, että koira pitää lähettää A:lle ja antaa sille tilaa, muuten se tulee putkeen. Ja kuinkas sitten kävikään? Mä rynnin edelliseltä hypyltä kamalaa vauhtia kohti putkea ja vedän koiran sinne mukanani. Ehdin tajuta, että ainiin, tässä olisi pitänyt odottaa, mutta samassa koira oli jo putkessa ennen kuin ehdin tilannetta pelastaa. Harmi. Oli vain mukamas kiire, vaikkei kohdassa olisi tarvinnut etumatkaa mihinkään.
No, positiivista oli hyvä koira, vauhti, hyvät käännökset (niinkin hyvät, että parissa kohtaa oli hilkulla, jättääkö koira hyppäämättä kun käänsin niin vahvasti), toimivat kontaktit. A:lla F pysähtyi kontaktilla, mutta lähti liikkeelle ennen (sanallista) lupaa. otettiin se siis vielä uudestaan, ja sitten juostiin puomin kautta maaliin. Jätettiin yksi vaikea pyörityskohta siis väliin matkan varrelta.
Jotenkin tuli silti sellainen ahaa-elämys, että hei, kyllä me osataan. Mulla on ollut vähän sellainen olo kolmosluokissa Fisun kanssa, että me ollaan ihan noviiseja ja muut oikeasti kilpailee, mutta nyt tajusin, että kyllä mekin kuulutaan sinne muiden sekaan. Fisu on kehittynyt muutamassa kuukaudessa ihan valtavasti!
Jäi hinku kisata lisää, siispä seuraavat ilmot menemään!
Mikä oli ehkä parasta, oli että Fisu oli tosi tosi innokkaana, hyvässä vireessä ja nopea! Vaikka itse möhlin meille hyllyn, niin ei jäänyt yhtään harmittamaan, oli vaan niin hauska kisata Kisulin kanssa! =)
Meidän rata alkoi ihan lupaavasti, päästiin yli puolenvälin mun mielestä tosi sujuvasti, kunnes sitten putki A:n alla koitui meidän kohtaloksi. Olin rataantutustumisessa miettinyt, ja ennen kisaa Maijun kanssa todennut, että koira pitää lähettää A:lle ja antaa sille tilaa, muuten se tulee putkeen. Ja kuinkas sitten kävikään? Mä rynnin edelliseltä hypyltä kamalaa vauhtia kohti putkea ja vedän koiran sinne mukanani. Ehdin tajuta, että ainiin, tässä olisi pitänyt odottaa, mutta samassa koira oli jo putkessa ennen kuin ehdin tilannetta pelastaa. Harmi. Oli vain mukamas kiire, vaikkei kohdassa olisi tarvinnut etumatkaa mihinkään.
No, positiivista oli hyvä koira, vauhti, hyvät käännökset (niinkin hyvät, että parissa kohtaa oli hilkulla, jättääkö koira hyppäämättä kun käänsin niin vahvasti), toimivat kontaktit. A:lla F pysähtyi kontaktilla, mutta lähti liikkeelle ennen (sanallista) lupaa. otettiin se siis vielä uudestaan, ja sitten juostiin puomin kautta maaliin. Jätettiin yksi vaikea pyörityskohta siis väliin matkan varrelta.
Jotenkin tuli silti sellainen ahaa-elämys, että hei, kyllä me osataan. Mulla on ollut vähän sellainen olo kolmosluokissa Fisun kanssa, että me ollaan ihan noviiseja ja muut oikeasti kilpailee, mutta nyt tajusin, että kyllä mekin kuulutaan sinne muiden sekaan. Fisu on kehittynyt muutamassa kuukaudessa ihan valtavasti!
Jäi hinku kisata lisää, siispä seuraavat ilmot menemään!
lauantai 5. marraskuuta 2011
Treeniä ja kiireitä
Muiden kiireiden takia blogin päivittely tuntuu taas jäävän vähemmälle. Treenattu ollaan kuitenkin, agia parikin kertaa viikossa. Listailen myöhemmin, mitä ollaan opittu/keksitty viime viikkojen aikana. Otettiin myös minitokotreeni ekaan kertaan piiiitkään aikaan, jei!
torstai 13. lokakuuta 2011
Agilityilee jälleen
Pari viikkoa viime treeneistä, pienen tauoan jälkeen maistuu taas. :)
Tiistaina käytiin taas Juha Oreniuksen opissa Vantaalla. Aika haastava rata oli taas meidän päänmenoksi odottamassa, mutta kuitenkin mukavan sujuva ja suoritettavissa, ei siis mahdoton. ;) Yllättävän hyvin Fisu selviytyi, vaikka vaikeitakin paikkoja riitti.
Päivän sana taisi olla takaakierto, niitä radalla riitti. F oli jotenkin vähän tahmea irtoamaan, ja mun piti aika pitkälle se viedä aina takaakierroissa. Vauhti ei ehkä ollut ihan tykimmillään, mutta rata olikin sen tyyppinen, ettei monessakaan kohtaa päässyt hirveällä vauhdilla painamaan. Mistä olen ylpeä, on se, että uskallan nykyään kokeilla myös niitä vaikeampiakin ohjauksia, joista ei ole lähellekään täyttä onnistumisvarmuutta. Esim. tiistaina kokeilin jaakotuksia kahteen eri kohtaan, vaikkei olla niitä Fisun kanssa kamalasti harrastettu. Mutta hyvin toimivat, kannatti yrittää. :) Eihän siitä mitään opikaan, jos ei yritä uutta.
Kepit oli radalla vähän kiperässä kohtaa, alku puomin ylösmenon vieressä ja loppupäässä koiran piti kääntyä 180 astetta takaisinpäin. Sisäänmenon F haki edeltävän jaakotuksen ansiostab hyvin, eikä lähtenyt hakemaan puomia. Lopussa mun piti tulla koiran mukana aika pitkälle, koska en uskalla jäädä taka-alalle, ettei F tule kesken pois (vaikkei se sitä yleensä teekään). Anyway, pitää muka varmistella (se siitä uuden kokeilusta). Tästä tuli vähän tönkkö ohjaus seuraaville hypyille, oli pakko pari askelta peruuttaa koiran edessä. Tähän voitaisiin miettiä joku toimivampi ratkaisu ensi tiistain ryhmävuorolla.
Kontaktit toimi hienosti (jes, nää F osaa!). Tosin keinun suoritus on vieläkin vähän epävarma lätäkkötreenien jälkeen (vieläkin harmittaa). Mutta parempi jo.
Loppusuoralla mentiin sikakovaa, F tykitti ihan täysillä! :-D
26 esteen rata sai (ohjaajan) jalat ihan maitohapoille. Lopuksi rykäistiin hela hoito (ilman virheitä!) alusta loppuun, ja just ja just riitti henki kehumaan koiraa vikan hypyn jälkeen... Happea!
Kommentteja suorituksesta:
-Fisu kulkee tosi lähellä mua, mikä hidastaa suoritusta. mun pitäisi vedättää enemmän, jolloin vauhti pysyisi paremmin. myös Fisun itsenäisyyttä pitäisi vahvistaa.
-mulla on turhaan jaakotuksissa (ja joissain muissakin kohdissa) vastakkainen käsi mukana ohjauksessa. se tekee välillä sen, ettei koira suoritakaan estettä, kun mun käännöksen ohjaus on liian vahva. Fisu on muutenkin hyvä kääntymään, joten vastakkainen käsi on ihan turhaa koiran häirintää.
-itse totesin, että nyt otetaan projektiksi takaakiertoon lähetys. niitä toistetaan seuraavat treenikerrat ja yritetään saada koira hakemaan niitä mahd. kaukaa ja itsenäisesti. tässä seuraava projekti. :)
Sikakivat treenit, ihanaa kun saa kunnolla juosta ja hikoilla ja olla ihan kuollut kotiinlähtiessä! Tykkään! :) :)
Tänään käytiin ottamassa pienehköt keskipäivän agiliidot Purinan pihalla. Maisa kertaili lähinnä keppejä ja keinua. Kepeillä suoritus oli nyt onneksi hyvä. Viimeksi sille tuli ihme ongelma vikan välin suhteen. Pieni koira paineistui kai mun irtoamisesta, eikä enää voinut pujotella loppuun kohta ollenkaan. Huh, nyt onneksi oli viime kerran ongelma unohtunut. Keinukin oli ihan jees.
Fisu irtoili takaakiertoihin. Kyllä se niihin ihan hyvin lähtee, tiistaina vain tuntui, että se oli koko ajan mussa kiinni, ihan kuin liimattuna. No, näitä jatketaan. Nyt muistin, että mun piti ottaa myös irtoamistreeniä, no, ens kerralla.
Kertailtiin myös puomin nopeita kontakteja (superhienot lelupalkalla!) sekä keinua nakin kanssa. Hyvin maistui. :)
Tulipa hyvä mieli agisulkeisista ihan omassa rauhassa ja omien parhaiden treenikaverien kanssa! Just sopivaa opiskelun sijaistoimintaa. ;-)
Tiistaina käytiin taas Juha Oreniuksen opissa Vantaalla. Aika haastava rata oli taas meidän päänmenoksi odottamassa, mutta kuitenkin mukavan sujuva ja suoritettavissa, ei siis mahdoton. ;) Yllättävän hyvin Fisu selviytyi, vaikka vaikeitakin paikkoja riitti.
Päivän sana taisi olla takaakierto, niitä radalla riitti. F oli jotenkin vähän tahmea irtoamaan, ja mun piti aika pitkälle se viedä aina takaakierroissa. Vauhti ei ehkä ollut ihan tykimmillään, mutta rata olikin sen tyyppinen, ettei monessakaan kohtaa päässyt hirveällä vauhdilla painamaan. Mistä olen ylpeä, on se, että uskallan nykyään kokeilla myös niitä vaikeampiakin ohjauksia, joista ei ole lähellekään täyttä onnistumisvarmuutta. Esim. tiistaina kokeilin jaakotuksia kahteen eri kohtaan, vaikkei olla niitä Fisun kanssa kamalasti harrastettu. Mutta hyvin toimivat, kannatti yrittää. :) Eihän siitä mitään opikaan, jos ei yritä uutta.
Kepit oli radalla vähän kiperässä kohtaa, alku puomin ylösmenon vieressä ja loppupäässä koiran piti kääntyä 180 astetta takaisinpäin. Sisäänmenon F haki edeltävän jaakotuksen ansiostab hyvin, eikä lähtenyt hakemaan puomia. Lopussa mun piti tulla koiran mukana aika pitkälle, koska en uskalla jäädä taka-alalle, ettei F tule kesken pois (vaikkei se sitä yleensä teekään). Anyway, pitää muka varmistella (se siitä uuden kokeilusta). Tästä tuli vähän tönkkö ohjaus seuraaville hypyille, oli pakko pari askelta peruuttaa koiran edessä. Tähän voitaisiin miettiä joku toimivampi ratkaisu ensi tiistain ryhmävuorolla.
Kontaktit toimi hienosti (jes, nää F osaa!). Tosin keinun suoritus on vieläkin vähän epävarma lätäkkötreenien jälkeen (vieläkin harmittaa). Mutta parempi jo.
Loppusuoralla mentiin sikakovaa, F tykitti ihan täysillä! :-D
26 esteen rata sai (ohjaajan) jalat ihan maitohapoille. Lopuksi rykäistiin hela hoito (ilman virheitä!) alusta loppuun, ja just ja just riitti henki kehumaan koiraa vikan hypyn jälkeen... Happea!
Kommentteja suorituksesta:
-Fisu kulkee tosi lähellä mua, mikä hidastaa suoritusta. mun pitäisi vedättää enemmän, jolloin vauhti pysyisi paremmin. myös Fisun itsenäisyyttä pitäisi vahvistaa.
-mulla on turhaan jaakotuksissa (ja joissain muissakin kohdissa) vastakkainen käsi mukana ohjauksessa. se tekee välillä sen, ettei koira suoritakaan estettä, kun mun käännöksen ohjaus on liian vahva. Fisu on muutenkin hyvä kääntymään, joten vastakkainen käsi on ihan turhaa koiran häirintää.
-itse totesin, että nyt otetaan projektiksi takaakiertoon lähetys. niitä toistetaan seuraavat treenikerrat ja yritetään saada koira hakemaan niitä mahd. kaukaa ja itsenäisesti. tässä seuraava projekti. :)
Sikakivat treenit, ihanaa kun saa kunnolla juosta ja hikoilla ja olla ihan kuollut kotiinlähtiessä! Tykkään! :) :)
Tänään käytiin ottamassa pienehköt keskipäivän agiliidot Purinan pihalla. Maisa kertaili lähinnä keppejä ja keinua. Kepeillä suoritus oli nyt onneksi hyvä. Viimeksi sille tuli ihme ongelma vikan välin suhteen. Pieni koira paineistui kai mun irtoamisesta, eikä enää voinut pujotella loppuun kohta ollenkaan. Huh, nyt onneksi oli viime kerran ongelma unohtunut. Keinukin oli ihan jees.
Fisu irtoili takaakiertoihin. Kyllä se niihin ihan hyvin lähtee, tiistaina vain tuntui, että se oli koko ajan mussa kiinni, ihan kuin liimattuna. No, näitä jatketaan. Nyt muistin, että mun piti ottaa myös irtoamistreeniä, no, ens kerralla.
Kertailtiin myös puomin nopeita kontakteja (superhienot lelupalkalla!) sekä keinua nakin kanssa. Hyvin maistui. :)
Tulipa hyvä mieli agisulkeisista ihan omassa rauhassa ja omien parhaiden treenikaverien kanssa! Just sopivaa opiskelun sijaistoimintaa. ;-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
