Kouluttautumassa

Vietimme viikonlopun Fisun kanssa Kennelliiton koulutuksessa Inkoossa. Menen itse kesällä taas leiriohjaajaksi, joille viikonloppu oli järjestetty. Luentojen lisäksi ohjelmassa oli myös monenlaista koirallista koulutusta. Fisu pääsi leikkikouluun, agitreeneihin, hakuhommiin ja esine-etsintään. Leiriltä kotiintuomisena olikin aika väsynyt pieni mudi. :)

Agitreeneissä tehtiin muutamalla esteellä ohjaustekniikkaa. Ohjelmassa mm. pakkovalssi jaakotuksella ja ilman, twisti ja saksalainen. Näitä ollaan ennenkin tehty, mutta ihan hyvä oli kerrata ohjauksia ihan pieni pätkä kerrallaan. Saatiin kouluttaja Ninalta myös hyviä vinkkejä Fisun vauhdikkuuden ja kiihdytysten parantamiseksi. Kokeiltiin lopuksi ihan yksinkertaista vauhtitreeniä, jossa ideana on, että ohjaan koiran esim. takaakiertoon, tai valssilla kääntymään hypyllä ja spurttaan saman tien kovaa vauhti poispäin kutsuen Fisun mukaan. Palkaksi lelu ja leikki. Alkuun F oli ihan hölmistynyt, mutta parilla toistolla lähti mun perään jo huomattavasti liukkaammin. Tätä täytyy jatkaa treeneissä.

Kuten kisapostauksessa totesinkin, Fisun heikkous on juuri vauhdin hidastuminen käännöksissä ja heikko kiihtyvyys niiden jälkeen. Pitäisikin siis treenata erikseen näitä kohtia ja opettaa koiraa siihen, että käännöksen jälkeen matka jatkuu taa nopeasti seuraavaan paikkaan. Näistä luvassa tehotreeniä!

Agiliitäjä odottaa vuoroaan.

Leikkikoulutuksessa meillä oli muutama pk-harrastaja ohjaajina ja vuorotellen jokainen koirakko pääsi näyttämään leikkimistään ja sai vähän vinkkejä. Olikin hauskaa nähdä eri koirien "taistelua" kun rotukirjo vaihteli käyttömalista jenkkicockeriin. :) Fisua yleisö ja uusi paikka ei haitanneet, vaan vetolelu oli ihan yhtä mieluisa kuin muutenkin. Koulutuksesta jäi mieleen ainakin ajatus siitä, että pitäisi enemmän miettiä sitä, miten leikki-/palkkaushetken lopettaa. Leikin lopuksi koira saa tietysti voittaa lelun, mutta sen jälkeen lähdetään yhdessä paikalta pois. Jos koira tiputtaa lelun, se saa jäädä matkan varrelle, jos se haluaa kantaa sen itse pois, niin hyvä. Muutenkin leikki olisi hyvä lopettaa kun koiralla on vielä intoa, eikä silloin kun koira jo kyllästyi. Ei nyt mitään uusia ahaa-elämyksiä varsinaisesti, mutta ihan hyvä välillä miettiä palkkaamistapojaankin. Myös se, että koira saa paljon enemmän itsevarmuutta leikkiin kun sen jalat pysyvät tukevasti maassa, oli hyvä pointti. Jos koiraa "nostelee" lelulla ilmaan (edes etujalkojen verran), tulee koiralle epävarmempi olo. Koiran nostelu nyt ei myöskään ole erityisen terveellistä, sillä rajun leikin tiimellyksessä koira voi helposti satuttaakin itsensä...

Tänään sunnuntaina vuorossa oli pelastuskoirahommat ja Fisu pääsi vähän verestämään hakumuistoja. Tehtiin ihan hauskaa helppoa näköisällä olevalle maalimiehelle lähettämistä suorapalkalla. Alkuun F oli vähän ihmeissään, että mikäs juttu tämä olikaan, mutta ainahan sille herkut kelpaa, eikä mukavat ihmisetkään pahitteeksi ole. :) 

Esine-etsintää F ei ollutkaan tehnyt (muistaakseni) vuoden 2010 jälkeen, mutta tässä Fisu onkin aina ollut luonnonlahjakkuus. :D Muistan aina, miten hämmästynyt olin hakutreeniaikoina, kun F vain paineli metsään ja aina myös toi sieltä esineen mukanaan. Koiran nenä on mieletön! Tehtiin muutama ihan helppo etsintä lähietäisyydellä, eikä "maastoakaan" (lumi) tallattu tai mitään. Mutta Fisulla oli hauskaa! Vitsi, millaisella itsevarmuudella toi mun söpöläinen kilttipieni tekee asiat, joissa se kokee tietävänsä mitä tekee. Niin mukavaa katsottavaa! =)

Lopuksi F sai vielä etsiä yhden maalimiehen umpparista pressun alta. Se meni sivuille vilkaisematta kahden ekan pressulla peitetyn häkin ohi ja paineli ihan suoraan viimeisenä ollelle piilolle, jossa maalimies odotteli namujen kanssa. Ohjaajan mukaan Fisu oli toinen päivän n. 20 koirasta, joka meni suoraan ilmavainun avulla oikealle piilolle. No, moni muu koira ei ollut koskaan haku-/etsintäjuttuja tehnytkään, mutta olin silti ylpeä Fisustani. Kyllä se varmasti vielä hakuoppinsa muistaisi jos treenaamaan pääsisi! Hitsi, kun kalenterissa olisi enemmän tunteja ja mulla olisi auto ja hakutreenit kestäisi vähän vähemmän aikaa ja ja ja.... Ehkä vielä joskus voidaan jatkaa sitäkin harrastusta. Toivottavasti vielä joskus. :)

Ennen vikaa treenivuoroa Fisu näytti jo kysyvän, että onko pakko. Raukka olisi jo painunut pitkille unille. Väsyttävä viikonloppu meille molemmille, mutta kovin antoisa ja paljon uusia treenivinkkejä saatiin kotiinvietäväksi. Koirien ensiapuluento oli erityisen hyvä ja paikallaan. Täytyykin parannella kodin ea-varustusta!

Täytyy vielä lopuksi todeta, kuinka suunnattoman iloinen olen tuosta koirasta. Ihan uskomatonta, miten helppoa sen kanssa on olla reissussa.... Ei haittaa tuntemattomat huonekaverit, ei haittaa jäädä yksin outoon asuntolahuoneeseen, ei haittaa 30 muuta koiraa ympärillä, ei haittaa yhtään mikään. On se vaan niin ihana kaveri. Fisu on mun aarre.

"Enks mä sais vaan nukkuu?"