Kallis maahanmeno

Eilen käytiin pyörähtämässä tokokokeessa, mutta tällä kertaa meidän osuus jäi vähän lyhkäiseksi. Olin jotenkin jo lähtiessä tosi väsähtänyt ja huonolla tuulella, ei ehkä kauhean hyvä lähtökohta yhtään millekään.
Koepaikalla oltiin hyvissä ajoin, käytin koiria metsässä (Maisa oli turistina mukana).

Koiria oli AVOssa 11 kappaletta, paikallaolot kahdessa ryhmässä. Oltiin taas jälkimmäisessä, meidän numero oli luokan viimeinen. Ekan ryhmän lopetellessa mentiin Fisun kanssa kehän laidalle odottelemaan. Fisu olisi vain nuuskinut maata koko ajan, ei kiva. En agitreeneissäkään annan sen nuuskuttaa silloin kun ollaan jotain menossa tekemään, joten kielsin nytkin. Vielä jonottaessamme vuoroa kehään tyyppi olisi vain ollut nenä maassa koko ajan, en tykännyt.

Paikallaolorivissä F oli aika oma itsensä, ei vaikuttanut olevan erityisen kuulolla, muttei ihan korvatonkaan. Kun tuli aika antaa käsky, F ei liikkunut mihinkään. Toistakaan käskyä se ei "kuullut", kuten ei kolmattakaan. Jätin sen siis istumaan. En tiennyt, olisinko saanut antaa sille tyyliin miljoona käskyä, jotta olisin saanut sen makaamaan, eikä siinä tilanteessa oikein voinut alkaa kyselemään, kun muut jo lähtivät piiloon...

Hyvinhän Fisu pysyi paikallaan, siellä se istui kuin tatti. Kun koirat sai vapauttaa, käskin Fisua menemään maahan, mutta se ei totellut vieläkään. Sain sen vihdoin makaamaan näyttämällä kädellä. Ärsytti ihan suunnattomasti. En vain jaksa tajuta, mikä Fisulle tuli. Onhan se ollut tosi huonosti kuulolla paikallaoloissa yleensäkin, mutta nyt ei todellakaan ollut kyseessä muu kuin tottelemattomuus. Heh, kiva tulla tokokokeeseen ja todeta, että koira ei tottele sen vertaa, että menisi maahan edes kolmen käskyn jälkeen. Okei, siellä satoi, mutta maa ei edes ollut märkä, eikä Fisu yleensä niin hienohelmainen edes ole. Sitä ei vain huvittanut.

No eipä huvittanut muakaan sitten enää. Harmi, että kisakirjaa piti odotella koko luokan loppuun, muuten olisin lähtenyt kotiin saman tien. Vein Fisun autoon ja otin Maisan kävelylle. Yritin keräillä itseäni ärsytykseltä... Hetken mietin, että pitäisikö käydä kehässä katsomassa, jos koiraa huvittaisikin tehdä jotain, mutta totesin, että jos meiltä uupuu jo 30 pistettä, niin ei ole toivoakaan saada enää hyvää tulosta aikaiseksi. Ja jos jokainen koe syö Fisun innostusta, niin miksi mennä turhaan tappamaan sen tokoiluhaluja enää yhtään enempää?

Vähän ajan kuluttua olin sen verran palautunut ärsytykseltä, että päätin käyttää odotteluajan hyödyksi ja treenata kisaamisen sijaan. Fisu oli ihan hyväntuulinen treenaamaan päästessään, yritin olla itsekin. Ihan hyvä treeni saatiin aikaiseksi, palkkasin osassa liikkeistä, osassa en. Luoksetuloa otettiin lopuksi takapalkalla, lelupalkalla ja lyhyempinä osina, muuten tehtiin suht' kokeenomaisesti.

Tuli kyllä taas vähän sellainen fiilis, että mitä järkeä tässäkään harrastuksessa on... Jos Fisua ei huvita tehdä kehässä mitään mun kanssa, niin mitä kivaa tässä on? Mä en itse jaksa motivoitua mihinkään lajiin täysillä ilman, että voisi joskus myös osallistua kokeisiin ja kilpailuihin, joten vähän taas turhauttaa. Kohta meiltä alkaa lajit loppua kesken. Että sellainen kisareissu. Pisteitä nolla ja ohjaaja keskeytti kokeen. Hienoa.