Vihdoin alkaa näkyä valoa tämän pitkän pitkän tunnelin päässä...
Fisun kanssa ollaan vihdoin päästy taas kunnolla lenkkeilemään ja mudi on taas saanut elämänilonsa takaisin saadessaan juosta ja leikkiä. Mikään ei ole niin ihanaa kuin juokseva koira, joka rakastaa juosta. Fisu on niiiiin iloinen! Niin pitkään kuin paketti pysyy jalassa, annan sen mennä ja nauttia. Kuitenkaan ei vielä koirakavereiden kanssa voida riehua, koska ei mikään paketointi sellaisessa menossa pysy. Mutta juokseminen jo onnistuu. Voi että, mikä onni. Ei mudi ole onnellinen jossei saa juosta.
Ollaan myös pitkästä aikaa otettu pari tokotreeniä ja muistuteltu unohdettuja asioita. Eka treeni oli vähän mitä oli, mutta jo tokalla kertaa koira oli oikein pätevä. Kyllä ne "vanhat" taidot näköjään vielä muistuu, vaikka treenitaukoa on ollut useampi kuukausi. Mutta mikä oli vielä parempaa kuin hyvän mielen treeni, oli Fisun riemu sen saadessa päästää höyryjä mun hanskan kanssa treenin päätteeksi. :-D F juoksi ja juoksi ja riehui ympäri kenttää, lumikasojen päälle, murisi itsekseen, syöksyi mua kohti hanskansa kanssa ja jatkoi taas menemään. Mulla oli hauskempaa kuin pitkään aikaan ja Fisulla varmasti hauskinta moneen kuukauteen! Voi pientä. Mutta onneksi nyt näyttää jo hyvältä. Jos jalka saadaan kesäksi kuntoon niin ei riemulla rajaa!
Maailman hauskin ja ihanin ja tärkein pieni. <3
Mikä on parempaa kuin onnellinen mudi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No ei mikään! :)
Ja toivottavasti myös Maisalla on hyvät voinnit.
Kiitos, Maisakin voi jo hyvin. :) Nyt toisella kertaa haava näyttää parantuneen siististi!
Lähetä kommentti