Fisu löysi kesken lenkin tuntemattoman postilaatikon päältä yksinäisen rukkasen. Ja siitäkö vasta riemu repesikin! :D Saatiin kunnon rukkasentapposessio aikaiseksi, eikä F olisi millään malttanut jättää aarrettaan matkalle. Hih. Viime viikot on olleet koirille niin kuolettavan tylsiä, että pitääkin iloita kaikesta, mistä kykenee. Onneksi F näyttää tulevan toimeen ilman treenejä & kunnon lenkkejä. Voi kun odotan sitä päivää kun Fisu pääsee taas juoksemaan vapaana ilman huolta.
Kai hän tietää, ettei mudi ole ehjä jos ei saa juosta...
"Kai hän tietää ettei ihminen ole ehjä
jos ei voi nauraa
Kai hän tietää ettei ihminen olis ihminen
jos ei vois olla
Iloinen aina
silloin kun haluaa
Iloinen aina
silloin on olo kuin taakka putoais pois"
-Egotrippi - Iloinen aina
No, maanantaina suunnataan taas ortopedille uusiin kuviin. Peukut ja varpaat (heh) pystyssä, että luutuminen olisi alkanut/edistynyt/ varvas saadaan pitää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti