Eilen otin molemmat tytöt mukaan Maisan treeneihin. Mentiin ensin ulkokentälle, verkotin kepit. Otin ensin Maisan kanssa keppejä pari kertaa, jos sillekin olisi verkoista jotain hyötyä. Otin lopussa reilusti sivuetäisyyttä, Maisalle tuli hätä ja se hyppäsi vikan verkkopätkän yli. Just... Otettiin uudestaan, mutta nyt jouduin avustamaan vähän turhan paljon, että se teki loppuun asti. Saatiin kai jokunen onnistuminen.
Kun Fisu pääsi seinästä irti ja treenaamaan, se kävi niin sairaan kuumana, etten ole vielä koskaan nähnyt sillä sellaista tulisuutta! Koira oli niin kierroksilla, että olin ihan ihmeissäni. Otettiin keppejä ja millä vauhdilla F ne teki! :o En meinannut ihan uskoa. Keppien puolivälissä oli vieressä hyppy poikittain, joka otettiin aina mukaan, joten sisäänmenoille tuli hyvä kulma. F oli vain niin upea, ettei mitään rajaa.
Jatkettiin pari kertaa kepeiltä muutamalle hypylle ja Fisu pysyi just ja just nahoissaan. oli ihan uskomattoman kivaa kun koira oli kerrankin ihan yli-innokas. Mä huusin ja kannustin ja nauroin niin lujaa, että kymmenen minuutin treenin jälkeen ei paljoa ääntä enää lähtenytkään. mutta kyllä oli kivaa. :D
Tehtiin myös parit kontaktit, tosi vauhdilla mutta silti ihan puhtaasti. Rengasta otettiin erikseen, lähetin sille kaukaa ja F haki hienosti ihan itsenäisesti. Pätevä tyttö! Otettiin sitten Oreniuksen vinkistä ihan lyhyitä parin hypyn pätkiä ja heti perään aina kunnon palkka, jotta koiralle jää mieleen, että palkka voi lentää ihan koska vaan, eikä aina pitkän pätkän jälkeen. Lyhyempiä harjoituksia siis, niin ehkä vauhtikin säilyy paremmin.
Varmasti se, että M sai tehdä ensin ja oli kentän laidalla huutamassa Fisun tehdessä hommia vaikutti paljonkin, mutta oli se vain hauska huomata, että tästäkin koirasta virtaa saa esiin.
Maisan treenivuorolla tehtiin ihan kiva rata, jossa taas huomasi miten mun todellakin täytyisi tehdä jotain käännöksissä, jotta se koiraa kääntyisi. Jos sen vaan lähettää kaukaa, niin kaarroksia tulee. Kokeiltiin nytkin niistoilla ja usea kohta parani ihan älyttömästi. Eron huomasi tosi selvästi. Jotenkin kai olen kuvitellut, että jos menen itse hypyllä koiran lähelle, se hidastaa koiraa. Mutta eipä oikeastaan, ja lyhyempi kaarros hyödyttää kuitenkin enemmän.
En oikeastaan edes huomaa, mutta pidän tosi paljon etäisyyttä Maisaan, mikä usein on aika turhaa. Pitäisi siis muistaa mennä käännöksissä mukaan ja todella kertoa koiralle, että nyt käännytään. Aikaa olisi ollut vielä enempäänkin, mutta lähdettiin vähän kesken pois, kun Maisa oli musta vielä viikonlopun jäljiltä vähän vaisumpi kuin yleensä. Ei rasiteta pieniä jalkoja liikaa. Otettiin loppuun vielä keinua erikseen, kun viime treeneissä M teki aika kamalia hyppyjä enenn keinun laskeutumista maahan... nyt otti ihan hyvin.
Kivat treenit kuitenkin, etenkin kikkuraisen osalta. Huippu fiilis!
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
maanantai 23. marraskuuta 2009
Viikonlopun agilityt
Viikonloppumme oli vahvasti agilitypainotteinen. Perjantaina oli Fisun ryhmävuoro ja lauantaina osallistuttiin molempien kanssa heelereiden agilitypäivään Juha Oreniuksen opissa.
Pe tehtiin pientä tekniikkaratapätkää ja itsenäisinä harjoitteina keppejä sekä mutkaputkesta ulospäin kääntymisiä. Kepit sujui loistavasti, otin verkoista muutaman välin auki, ei haitanneet menoa ja vauhti oli super! Tehtiin pari toistoa vaihtelevista kulmista ja otin itse sivuetäisyyttä ja vaihtelin paikkaa. Putkesta ulospäin kääntymiset sujui myös aika hyvin, vaikkei niitä oltu pahemmin ennen tehty. Hyvin Fisu kekkasi homman.
Ratapätkä oli ihan hyödyllinen ja huomattiin, miten eri ohjaustavoilla sai Fisuun erilailla potkua. Eka ohjausversio oli varma ja toimiva, mutta toisella annoin koiralle enemmän mahdollisuuksia näyttää osaamisensa ja tehdä itsenäisemmin, mistä Fisu saikin paljon lisää tsemppiä. Hauska huomata. Hyvät treenit ja F jaksoi kivasti loppuun asti. Hienoa. :)
Lauantaina Oreniuksen koulutuksessa aloitin Fisun kanssa 8.30 mölliryhmässä ja Maisan vuoro oli kisaavien ryhmässä klo 16.30. Rata oli loppujen lopuksi sama kaikilla ryhmillä, joten oltaisiin hyvin voitu olla molempien sessejen kanssa samassa ryhmässä, mutta ehkä oli ihan hyvä että sai keskittyä aina yhteen koiraan kerralla. Ja saipahan nukuttua päikkärit välissä. ;)
Fisu oli älyttömän pätevä sillä rata ei todellakaan ollut mikään helppo ja kyseessä oli kuitenkin 24 esteen pitkä rata. Ei tehty yhdessä pätkässä koko rataa (koska mokattiin jo ennen puoliväliä ekan kerran... (; ) vaan hiottiin aina lyhyitä pätkiä sen mukaan missä tuli ongelmia. Jospa saisin radan jossain vaiheessa näytille niin voisin selittää tarkemmin.
Fisun kanssa hiottiin mm. kohtaa, jossa koiran piti irrota kunnolla pituudelle kun ohjaaja jäi taaemmas ja kääntyi toiseen suuntaan. Tätä otettiin lelua heittävän apuohjaajan kanssa kun ei muuten meinannut irrota tarpeeksi pitkälle. Lopulta F ehdollistuikin irtoamiseen niin hyvin että jatkoi radalla vielä pitkälle pituuden jälkeen ("MISSÄ SE LELU??"), mutta ihan hyvä niin. Kokeilin radalla kaikennäköistä "uutta", mitä Fisun kanssa ei treeneissä ole tullut vielä vastaan. Mm. persjättöjä ei ole sen kanssa tullut oikein tehtyä, mutta sekin toimi mainiosti parissakin kohtaa.
Fisu teki rataa ihan hirmuisen hyvin, ja näytti mulle, etttä todella osaa jo paljon. Ja nyt koira jaksoi oikeasti tsempata tosi hyvin loppuun asti, vaikka oltiin vuorossa lähes puoli tuntia. Hinkattiin myös kohtaa, jossa oli välistävedon jälkeen takaakierto seuraavalle hypylle, jolta valssi ja taas tiukka käännös seuraavalla. Myös keppien jälkeen oli vähän vaikea haku hypylle, mutta saatiin nämäkin kohtuuhyvin toimimaan. Kepeiltä käännyttiin vahvasti sivulle, mikä hidasti pujottelua aika lailla, mutta verkkojen kanssa koiralla ei onneksi ollut mahdollisuutta lopettaa liian aikaisin.
Sain myös vinkkejä Fisun treenaamiseen, Juha otti Fisun rauhallisen temperamentin hyvin huomioon ja osasi antaa neuvoja nopeuden ja draivin esiin saamiseen. Hyä koulutus kaiken kaikkiaan.
Maisan kanssa koulutuksessa sujui paremmin kuin koskaan. Maisalla oli niin meno päällä, että huh huh! Pieni koira painoi Ihan Täysillä ja oli vain niin taitava ettei mitään rajaa. Tehtiin rata varmaan vähintään viisi kertaa ja aina saatiin parannettua jotain. Ei kuitenkaan taidettu saada yhtäkään nollarataa, kun aina sattui joku tyhmä kämmi, mutta kovasti yritettiin. Ja pätkittäin sujui vain niin loistavasti. Tästä tuli taas ihan mielettömästi tsemppiä ja motivaatiota jatkoon, oli kyllä vain niin hyvä päivä meillä.
Maisalla ongelmakohdiksi muodostui tiukat käännökset (ylläri..) sekä kepeillä vikan välin kirous (YLLÄRI!!). Ihan tyhmissä kohdissa tuli aina virheet, jos tuli. Vikalla kertaa kun meidän piti tehdä vielä kaikkien pätkien hiomisten jälkeen rata kokonaisuudessaan läpi, koira tulikin loppusuoralla ohi tokavikasta hypystä. Ja muuten puhdas (ja tosi tyylikäs, vaikka itse sanonkin) rata... Mutta sitähän se on. Vaikeissa kohdissa sitä tsemppaa, mutta lopulta virheet tulee tosi noloista paikoista. No, sainpahan taas muistutuksen siitä, että pitäisi mustaa keskittyä ihan täydellisesti koko radan ajan, eikä saisi herpaantua hetkeksikään. Se on niin pienestä kiinni, ettei ole varaa pitää mitään itsestäänselvänä.
Muita huomionarvoisia juttuja Maisan kanssa oli mm. vastaisella kädellä kepeille ohjaaminen, kun kepeille tultiin kovalla vauhdilla suoraan A:lta, mikä toimikin tosi hyvin. Mä kun en yleensä käytä vastaista kättä paitsi käännöksissä. Toinen oli niistot tiukoilla hypyillä, jotka joissain kohdissa toimi tosi hyvin. Ja mun pitäisi kuulemma vedättää Maisaa vielä eteenpäin, kun sillä saa vauhtia vielä vähän lisää.
Maisa (ja minäkin, ihan totta!) sai taas hirmuisesti kehuja, on se vaan niin älyttömän hyvä. Tosi, tosi hyvä päivä, ei voi muuta sanoa! =) (=
Pe tehtiin pientä tekniikkaratapätkää ja itsenäisinä harjoitteina keppejä sekä mutkaputkesta ulospäin kääntymisiä. Kepit sujui loistavasti, otin verkoista muutaman välin auki, ei haitanneet menoa ja vauhti oli super! Tehtiin pari toistoa vaihtelevista kulmista ja otin itse sivuetäisyyttä ja vaihtelin paikkaa. Putkesta ulospäin kääntymiset sujui myös aika hyvin, vaikkei niitä oltu pahemmin ennen tehty. Hyvin Fisu kekkasi homman.
Ratapätkä oli ihan hyödyllinen ja huomattiin, miten eri ohjaustavoilla sai Fisuun erilailla potkua. Eka ohjausversio oli varma ja toimiva, mutta toisella annoin koiralle enemmän mahdollisuuksia näyttää osaamisensa ja tehdä itsenäisemmin, mistä Fisu saikin paljon lisää tsemppiä. Hauska huomata. Hyvät treenit ja F jaksoi kivasti loppuun asti. Hienoa. :)
Lauantaina Oreniuksen koulutuksessa aloitin Fisun kanssa 8.30 mölliryhmässä ja Maisan vuoro oli kisaavien ryhmässä klo 16.30. Rata oli loppujen lopuksi sama kaikilla ryhmillä, joten oltaisiin hyvin voitu olla molempien sessejen kanssa samassa ryhmässä, mutta ehkä oli ihan hyvä että sai keskittyä aina yhteen koiraan kerralla. Ja saipahan nukuttua päikkärit välissä. ;)
Fisu oli älyttömän pätevä sillä rata ei todellakaan ollut mikään helppo ja kyseessä oli kuitenkin 24 esteen pitkä rata. Ei tehty yhdessä pätkässä koko rataa (koska mokattiin jo ennen puoliväliä ekan kerran... (; ) vaan hiottiin aina lyhyitä pätkiä sen mukaan missä tuli ongelmia. Jospa saisin radan jossain vaiheessa näytille niin voisin selittää tarkemmin.
Fisun kanssa hiottiin mm. kohtaa, jossa koiran piti irrota kunnolla pituudelle kun ohjaaja jäi taaemmas ja kääntyi toiseen suuntaan. Tätä otettiin lelua heittävän apuohjaajan kanssa kun ei muuten meinannut irrota tarpeeksi pitkälle. Lopulta F ehdollistuikin irtoamiseen niin hyvin että jatkoi radalla vielä pitkälle pituuden jälkeen ("MISSÄ SE LELU??"), mutta ihan hyvä niin. Kokeilin radalla kaikennäköistä "uutta", mitä Fisun kanssa ei treeneissä ole tullut vielä vastaan. Mm. persjättöjä ei ole sen kanssa tullut oikein tehtyä, mutta sekin toimi mainiosti parissakin kohtaa.
Fisu teki rataa ihan hirmuisen hyvin, ja näytti mulle, etttä todella osaa jo paljon. Ja nyt koira jaksoi oikeasti tsempata tosi hyvin loppuun asti, vaikka oltiin vuorossa lähes puoli tuntia. Hinkattiin myös kohtaa, jossa oli välistävedon jälkeen takaakierto seuraavalle hypylle, jolta valssi ja taas tiukka käännös seuraavalla. Myös keppien jälkeen oli vähän vaikea haku hypylle, mutta saatiin nämäkin kohtuuhyvin toimimaan. Kepeiltä käännyttiin vahvasti sivulle, mikä hidasti pujottelua aika lailla, mutta verkkojen kanssa koiralla ei onneksi ollut mahdollisuutta lopettaa liian aikaisin.
Sain myös vinkkejä Fisun treenaamiseen, Juha otti Fisun rauhallisen temperamentin hyvin huomioon ja osasi antaa neuvoja nopeuden ja draivin esiin saamiseen. Hyä koulutus kaiken kaikkiaan.
Maisan kanssa koulutuksessa sujui paremmin kuin koskaan. Maisalla oli niin meno päällä, että huh huh! Pieni koira painoi Ihan Täysillä ja oli vain niin taitava ettei mitään rajaa. Tehtiin rata varmaan vähintään viisi kertaa ja aina saatiin parannettua jotain. Ei kuitenkaan taidettu saada yhtäkään nollarataa, kun aina sattui joku tyhmä kämmi, mutta kovasti yritettiin. Ja pätkittäin sujui vain niin loistavasti. Tästä tuli taas ihan mielettömästi tsemppiä ja motivaatiota jatkoon, oli kyllä vain niin hyvä päivä meillä.
Maisalla ongelmakohdiksi muodostui tiukat käännökset (ylläri..) sekä kepeillä vikan välin kirous (YLLÄRI!!). Ihan tyhmissä kohdissa tuli aina virheet, jos tuli. Vikalla kertaa kun meidän piti tehdä vielä kaikkien pätkien hiomisten jälkeen rata kokonaisuudessaan läpi, koira tulikin loppusuoralla ohi tokavikasta hypystä. Ja muuten puhdas (ja tosi tyylikäs, vaikka itse sanonkin) rata... Mutta sitähän se on. Vaikeissa kohdissa sitä tsemppaa, mutta lopulta virheet tulee tosi noloista paikoista. No, sainpahan taas muistutuksen siitä, että pitäisi mustaa keskittyä ihan täydellisesti koko radan ajan, eikä saisi herpaantua hetkeksikään. Se on niin pienestä kiinni, ettei ole varaa pitää mitään itsestäänselvänä.
Muita huomionarvoisia juttuja Maisan kanssa oli mm. vastaisella kädellä kepeille ohjaaminen, kun kepeille tultiin kovalla vauhdilla suoraan A:lta, mikä toimikin tosi hyvin. Mä kun en yleensä käytä vastaista kättä paitsi käännöksissä. Toinen oli niistot tiukoilla hypyillä, jotka joissain kohdissa toimi tosi hyvin. Ja mun pitäisi kuulemma vedättää Maisaa vielä eteenpäin, kun sillä saa vauhtia vielä vähän lisää.
Maisa (ja minäkin, ihan totta!) sai taas hirmuisesti kehuja, on se vaan niin älyttömän hyvä. Tosi, tosi hyvä päivä, ei voi muuta sanoa! =) (=
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Maisa liitelee
Raahauduttiin eilen kuitenkin agilitytreeneihin, Maisan kanssa kaksistaan. En jaksanut ottaa Fisua mukaan kun ei ollut sellainen olo, että jaksaisi panostaa niin täysillä ja ei olisi reilua Fisua kohtaan aiheuttaa sille todennäköisesti turhauttavia treenitilanteita. Maisan kanssa on huolettomampaa, se ei ole niin herkkä mun mielialoista eikä haittaa vaikken itse olisikaan ihan 100% mukana. Fisun kanssa kun pitää antaa aina vähintään 110%. ;)
Meitä kouluttamassa oli tällä kertaa Seppo. Olikin ihan kiva päästä taas hänen oppiinsa pitkästä aikaa. Tehtiin 24 esteen rata, joka oli aika sujuva ja tuntui kivalta ohjata. Muutama välistäveto vauhdista, takaakiertoja, sivuttain irtoamista ja myös vauhtipätkiä sisältyi tähän rataan. Tehtiin heti ekalla kertaa virheettä, ja Maisa sai (jälleen) kehuja. :)
Saatiin vähän palautetta, kehuja ja parannettavaa. Alussa olin vähän "löysä" ja koira kaartoi turhaan, siihen jämäkkyyttä omaan liikkeeseen,. Muutamassa kohtaa piti myös saattaa koiraa pidemmälle, jottei sille tulisi sellaisia "minne nyt?" -kohtia, jolloin se hidastaa ja kysyy multa neuvoa. Kuulemma Maisasta näki radalla tosi hyvin, milloin se tietää mihin ollaan menossa ja muutamassa kohtaa koira selvästi hidasti kun se hetkeen oli epävarma. Sain kuitenkin myös kehuja aikaisesta käskytyksestä tietyissä kohdissa.
Tehtiin rata vielä toiseen kertaan. Nyt nämä kohdat, joihin piti kiinnittää huomiota, vähän paranivat, mutta muuten suoritus oli vähän tehottomampi kuin eka. Ehkä koira väsyi, ehkä itse en ollut yhtä keskittynyt. Ihan hyvin meni kuitenkin, eikä otettu enempää.
Oltaisiin tehty vielä toinen pätkä ja tutustuinkin siihen, mutta päätin lopulta ettei tehdä enempää Maisan kanssa, kun aiempi oli onnistunut niin hyvin ja jotta jäisi hyvä fiilis treeneistä molemmille. Kello alkoi olla myös niin paljon, ettei oltaisi pahemmin ehdittykään. Oli kuitenkin ihan kiva katsella pari muuta suoritusta radalla, kyllä siitäkin vähän oppi vaikkei itse tehnytkään.
Ihan mukavaa oli kuitenkin, Maisa ainakin oli ihan intona kun viime viikolla oli treenit jääneet väliin. Maisa pieni superhiiri. :)
Meitä kouluttamassa oli tällä kertaa Seppo. Olikin ihan kiva päästä taas hänen oppiinsa pitkästä aikaa. Tehtiin 24 esteen rata, joka oli aika sujuva ja tuntui kivalta ohjata. Muutama välistäveto vauhdista, takaakiertoja, sivuttain irtoamista ja myös vauhtipätkiä sisältyi tähän rataan. Tehtiin heti ekalla kertaa virheettä, ja Maisa sai (jälleen) kehuja. :)
Saatiin vähän palautetta, kehuja ja parannettavaa. Alussa olin vähän "löysä" ja koira kaartoi turhaan, siihen jämäkkyyttä omaan liikkeeseen,. Muutamassa kohtaa piti myös saattaa koiraa pidemmälle, jottei sille tulisi sellaisia "minne nyt?" -kohtia, jolloin se hidastaa ja kysyy multa neuvoa. Kuulemma Maisasta näki radalla tosi hyvin, milloin se tietää mihin ollaan menossa ja muutamassa kohtaa koira selvästi hidasti kun se hetkeen oli epävarma. Sain kuitenkin myös kehuja aikaisesta käskytyksestä tietyissä kohdissa.
Tehtiin rata vielä toiseen kertaan. Nyt nämä kohdat, joihin piti kiinnittää huomiota, vähän paranivat, mutta muuten suoritus oli vähän tehottomampi kuin eka. Ehkä koira väsyi, ehkä itse en ollut yhtä keskittynyt. Ihan hyvin meni kuitenkin, eikä otettu enempää.
Oltaisiin tehty vielä toinen pätkä ja tutustuinkin siihen, mutta päätin lopulta ettei tehdä enempää Maisan kanssa, kun aiempi oli onnistunut niin hyvin ja jotta jäisi hyvä fiilis treeneistä molemmille. Kello alkoi olla myös niin paljon, ettei oltaisi pahemmin ehdittykään. Oli kuitenkin ihan kiva katsella pari muuta suoritusta radalla, kyllä siitäkin vähän oppi vaikkei itse tehnytkään.
Ihan mukavaa oli kuitenkin, Maisa ainakin oli ihan intona kun viime viikolla oli treenit jääneet väliin. Maisa pieni superhiiri. :)
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Total lack of motivation
:(
Jotenkin kaikki kiinnostus koirien kanssa tekemiseen on nyt ihan nollassa. Viikkoon ei olla voitu pahemmin tehdä mitään senkään takia, etten ole itse ollut ihan terve, mutta muutenkin tuntuu ettei innosta treenaaminen yhtään. Huoh.
Laitetaan syksyn ja pimeyden piikkiin.
Jotenkin kaikki kiinnostus koirien kanssa tekemiseen on nyt ihan nollassa. Viikkoon ei olla voitu pahemmin tehdä mitään senkään takia, etten ole itse ollut ihan terve, mutta muutenkin tuntuu ettei innosta treenaaminen yhtään. Huoh.
Laitetaan syksyn ja pimeyden piikkiin.
torstai 12. marraskuuta 2009
Huijarikoiran paluu, osa I
Fisu sai joskus pienempänä Kristalta lempinimen Huijarikoira, varmasti jokainen voi itse päätellä mistä moinen nimi tuli... Ei F pahasti vedättänyt, mutta välillä sillä oli mielestään paljon parempi tyyli suorittaa tehtävät, joita annoin.
Tätä tapaa ei ole vähään aikaan enää ilmennyt, mutta eilen tuli taas huvittava tilanne vastaan lenkillä. Käytiin iltasella läheisellä hiekkakentällä ja koirat pääsi lumeen vetämään rallia. Kentällä oli luminen penkki, jonka päälle käskin Fisua hyppäämään. Olen ihan varma että se tiesi mitä piti tehdä, mutta ei vain mitenkään halunnut hypätä penkin päälle. Uudemman "ylös"-käskyn myötä sille tuli jo kiire keksiä jokin muu toiminto mikä korvaisi tämän jostain syystä epämiellyttävän tehtävän. F juoksenteli vähän edestakaisin varmasti koko ajan miettien, mitä se voisi tehdä, mikä tekisi mut tyytyväiseksi.
Käskin uudelleen, nyt jo osoitin penkkiä ja F totesi, että "okei, voin hypätä sen yli, siihen mamma varmasti tyytyy. F hyppeli muutamaan kertaan penkin yli ja otti taas toiselta puolelta vauhtia seuraavaan loikkaan. Mua rupesi jo naurattamaan ja F tuli jo mua vasten pomppimaan, itsekin innostuneena. Lopulta ohjasin sen namun kanssa penkin päälle ja suostuihan se lopulta siihen jäämään, piti vain kokeilla kaikki maailman muut vaihtoehdot välillä. ;)
Jatkettiin kentän viereinen pulkkamäki ylös ja ajattelin, että voisin heitellä koirille vielä keppiä mäessä.... hyvä kuntotreeni, koirille... 8) En kuitenkaan nähnyt missään mitään heitettävää ja valjastin Fisun etsimään keppiä, "missä kepukka?". F oli huolissaan ja yritti kovasti löytää soveltuvaa risua. Lopulta se turvautui toteuttamaan rakasta harrastustaan, metsänhoitoa ja nappasi lähimpään pensaikkoon kiinni. Se rupesi riuhtomaan ihan täysillä pientä puunalkua ja saikin sen revittyä irti. Meidän kepukka olikin sitten yli metrinen pieni puu. :D Oli mulla vähän naurussa pitelemistä tuon mutiaisen älynväläysten kanssa.
Tätä tapaa ei ole vähään aikaan enää ilmennyt, mutta eilen tuli taas huvittava tilanne vastaan lenkillä. Käytiin iltasella läheisellä hiekkakentällä ja koirat pääsi lumeen vetämään rallia. Kentällä oli luminen penkki, jonka päälle käskin Fisua hyppäämään. Olen ihan varma että se tiesi mitä piti tehdä, mutta ei vain mitenkään halunnut hypätä penkin päälle. Uudemman "ylös"-käskyn myötä sille tuli jo kiire keksiä jokin muu toiminto mikä korvaisi tämän jostain syystä epämiellyttävän tehtävän. F juoksenteli vähän edestakaisin varmasti koko ajan miettien, mitä se voisi tehdä, mikä tekisi mut tyytyväiseksi.
Käskin uudelleen, nyt jo osoitin penkkiä ja F totesi, että "okei, voin hypätä sen yli, siihen mamma varmasti tyytyy. F hyppeli muutamaan kertaan penkin yli ja otti taas toiselta puolelta vauhtia seuraavaan loikkaan. Mua rupesi jo naurattamaan ja F tuli jo mua vasten pomppimaan, itsekin innostuneena. Lopulta ohjasin sen namun kanssa penkin päälle ja suostuihan se lopulta siihen jäämään, piti vain kokeilla kaikki maailman muut vaihtoehdot välillä. ;)
Jatkettiin kentän viereinen pulkkamäki ylös ja ajattelin, että voisin heitellä koirille vielä keppiä mäessä.... hyvä kuntotreeni, koirille... 8) En kuitenkaan nähnyt missään mitään heitettävää ja valjastin Fisun etsimään keppiä, "missä kepukka?". F oli huolissaan ja yritti kovasti löytää soveltuvaa risua. Lopulta se turvautui toteuttamaan rakasta harrastustaan, metsänhoitoa ja nappasi lähimpään pensaikkoon kiinni. Se rupesi riuhtomaan ihan täysillä pientä puunalkua ja saikin sen revittyä irti. Meidän kepukka olikin sitten yli metrinen pieni puu. :D Oli mulla vähän naurussa pitelemistä tuon mutiaisen älynväläysten kanssa.
maanantai 9. marraskuuta 2009
Vetoa
Fisu on nyt jotenkuten oppinut juoksulenkillä vetämään, mutta veto vaatii aina paljon kannustusta ja jatkuvaa tsemppaamista multa. Kauaa ei jaksa tätä pitää yllä, ei riitä mulla happi jos juostessa pitää vielä koko ajan huutaakin. ;) Fisu tosin huutaa myös kun innostuu vetoon. :D
Vähän aikaa sitten oltiin veljen kanssa juoksemassa ja Fisu sai hyviä vetoharjotteita kun välillä veli spurttasi edelle ja me tultiin Fiskarsin kanssa perässä. Myös silloin Fisun saa helposti innostettua vetämään, jos jossain edellä menee esim. koira. Ja kovaa se vetääkin, on kyllä voimaa 11-kiloisessa rekussa!
Tänään pimeällä tulikin juuri joku ukkeli vastaan kun innostin Fisun vetämään. Taisi äijä vähän säikähtää kun musta koira ryntää haukkuen kohti. Päästiin kuitenkin nätisti ohi kun vain huomasin vastaantulijan. Eipä F siitä ollutkaan kiinnostunut. =)
Vähän aikaa sitten oltiin veljen kanssa juoksemassa ja Fisu sai hyviä vetoharjotteita kun välillä veli spurttasi edelle ja me tultiin Fiskarsin kanssa perässä. Myös silloin Fisun saa helposti innostettua vetämään, jos jossain edellä menee esim. koira. Ja kovaa se vetääkin, on kyllä voimaa 11-kiloisessa rekussa!
Tänään pimeällä tulikin juuri joku ukkeli vastaan kun innostin Fisun vetämään. Taisi äijä vähän säikähtää kun musta koira ryntää haukkuen kohti. Päästiin kuitenkin nätisti ohi kun vain huomasin vastaantulijan. Eipä F siitä ollutkaan kiinnostunut. =)
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Fisun viikonlopun treenejä
Perjantaina raahauduttiin Fisun kanssa agilitytreeneihin väsyttävän viikon jälkeen. Kannatti kyllä mennä, ihan hyvät treenit oli. Otettiin toisen coachin kanssa pientä tekniikkarataa ja toinen kattoi kaikilta yksitellen keppejä ja keinua. Muut kontaktit oli itsenäisenä treenattavana.
Otettiin kepeille muoviohjurit verkkojen sijaan ja F taisi olla ainoa koira koko ryhmästä, joka ei vain voinut tajuta niitä. Puolivälissä se alkoi hyppiä niiden yli ja jotenkin ne häiritsi sitä. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen se ei enää edes yrittänyt lopuun asti vaan pysähtyi keskivaiheilla keppejä. Otettiin sitten äkkiä pelkkä putki että pääsisin palkkaamaan.
Muiden mentyä (ja osattua) längeillä laitettiin Fisulle verkot ja saatiin jälleen kepit sujumaan. Otettiin sisäänmenoja eri kulmista, koira sai aina hakea itsenäisesti, aika kaukaakin. Fisu osasi nämä hyvin, hienoa. :) Ei ruvettu nyt availemaan verkkoja, että saataisiin varmasti onnistumisia. Lopulta vauhtikin palaili takaisin.
Keinulla parit toistoa, vielä apuohjaaja pitää laudan ylhäällä, palkkasin siinä yhdestä nokkaisusta ja sitten lauta laski aika nopeasti alas, ei vielä kovaa pamahtanut. Fisu osaa tämän. A:ta ja puomia otettiin pari kertaa, tosi hyviä suorituksia. A:lla alastulo on vähän hidas, sitä voisi koittaa nopeuttaa.
Radalla oli ensin takaaleikkaustreeni, mikä Fisulta sujui oikein mallikkaasti, ainoastaan kun jäin itse aika lailla jälkeen, Fisun vauhti hidastui paljon. Se siis kaipaa vielä paljon tukea musta, vaikka itsenäisesti muuten tekeekin ihan hyvin. Muuten rata oli tosi vauhdikas, yksi rimakin tuli alas kun oli niin kiire eteenpäin. Ennen ei ole tippunut. Korkeudet oli kai 35 tai 40.
Toinen pätkä oli lyhkäinen, siinä hankalana kohtana oli sylkkärin ja valssin yhdistelmä, kun koiran piti kiertää takaa ohjaajan puolelta eräs hyppy ja tavallaan tehdä silmukka siivekkeen ympäri. Vaikea selittää. No, parin väärältä puolelta menneen hypyn jälkeen saatiin toimimaan tämäkin kohta. Fisulla oli kivaa ja vauhti pysyi treenien loppuun asti. Great!
Tänään käytiin Terhin ja mutiaisten kanssa Herttoniemen metsissä harjoittelemassa esineruutua ja haun ilmaisuja. Otettiin ensin ilmaisutreeni, ettei F menisi esineistä sekaisin. Terhi lähti aina Fisun nähden piiloon, mutta meni kuitenkin pois näkyvistä, ei kauhean kauas kuitenkaan. F oli hirvittävän pätevä! Se otti rullat hyvällä otteella ja toi mulle vauhdilla. Näytölle lähdettiin sairaan lujaa, eikä maalimiehen tarvinnut edes kutsua koiraa näytölle. F alkaa selvästi oppia homman ja tykkää tästä ihan hirveästi. :)
Kerran Fisulta meinasi jäädä rulla Terhille, kun sillä oli niin vauhti päällä, että se "unohti" rullan. Se ottin rullan suuhun, mutta oli jo niin lähdössä takaisin, ettei se pysynytkään suussa. Terhi kutsui Fiskarsin takaisin ja nyt se toi rullan hienosti loppuun asti. Seuraavalla pistolla ote oli jo tosi hyvä, F selvästi terästäytyi mokan jälkeen. Vikalla pistolla F osasi hienosti lähteä piilolta etenemään keskilinjan suuntaisesti vaikken ollut edes ehtinyt kutsua sitä. F oli tosi hieno, ja vauhtia oli vaikka muille jakaa. Hauskaa!
Sitten oli vuorossa esineet. Fisulle tämä oli oikeastaan eka kunnon esineruututreeni. Oltiin tallattu aika kapea, mutta reilu 50m pitkä kaistale. Ensin käytiin Fisun kanssa yhdessä viemässä esine, palattiin alkuun ja lähetin koiran etsimään. F kipitti suoraan esineelle ja löysi sen helposti. Se toi hanskan vauhdilla mulle ja sai leikin lelulla palkaksi.
Seuraavaksi F jäi odottamaan ja sai katsoa kun vein kaksi esinettä ruutuun, n. viiteenkymmeneen metriin. Näytin aina Fisulle esinettä ja vielä toistin "lelu"-käskyä. Palasin Fisun luo ja lähetin melkein samantien. Eka löytyi heti ja leikittiin taas välissä. F olisi ollut jo vähän lähdössä seuraavalle, mutta malttoi leikkiä kuitenkin. Toinenkin lelu nousi tosi hienosti, vähän sai F nähdä vaivaa sen eteen, hienosti se työskenteli. Loppuun superleikki ja kyllä oltiin niin ylpeänä, että! Fisu on selvästi oppinut käyttämän nenäänsä, hienoa. =)
Olipa hauskaa, näitä lisää.
Otettiin kepeille muoviohjurit verkkojen sijaan ja F taisi olla ainoa koira koko ryhmästä, joka ei vain voinut tajuta niitä. Puolivälissä se alkoi hyppiä niiden yli ja jotenkin ne häiritsi sitä. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen se ei enää edes yrittänyt lopuun asti vaan pysähtyi keskivaiheilla keppejä. Otettiin sitten äkkiä pelkkä putki että pääsisin palkkaamaan.
Muiden mentyä (ja osattua) längeillä laitettiin Fisulle verkot ja saatiin jälleen kepit sujumaan. Otettiin sisäänmenoja eri kulmista, koira sai aina hakea itsenäisesti, aika kaukaakin. Fisu osasi nämä hyvin, hienoa. :) Ei ruvettu nyt availemaan verkkoja, että saataisiin varmasti onnistumisia. Lopulta vauhtikin palaili takaisin.
Keinulla parit toistoa, vielä apuohjaaja pitää laudan ylhäällä, palkkasin siinä yhdestä nokkaisusta ja sitten lauta laski aika nopeasti alas, ei vielä kovaa pamahtanut. Fisu osaa tämän. A:ta ja puomia otettiin pari kertaa, tosi hyviä suorituksia. A:lla alastulo on vähän hidas, sitä voisi koittaa nopeuttaa.
Radalla oli ensin takaaleikkaustreeni, mikä Fisulta sujui oikein mallikkaasti, ainoastaan kun jäin itse aika lailla jälkeen, Fisun vauhti hidastui paljon. Se siis kaipaa vielä paljon tukea musta, vaikka itsenäisesti muuten tekeekin ihan hyvin. Muuten rata oli tosi vauhdikas, yksi rimakin tuli alas kun oli niin kiire eteenpäin. Ennen ei ole tippunut. Korkeudet oli kai 35 tai 40.
Toinen pätkä oli lyhkäinen, siinä hankalana kohtana oli sylkkärin ja valssin yhdistelmä, kun koiran piti kiertää takaa ohjaajan puolelta eräs hyppy ja tavallaan tehdä silmukka siivekkeen ympäri. Vaikea selittää. No, parin väärältä puolelta menneen hypyn jälkeen saatiin toimimaan tämäkin kohta. Fisulla oli kivaa ja vauhti pysyi treenien loppuun asti. Great!
Tänään käytiin Terhin ja mutiaisten kanssa Herttoniemen metsissä harjoittelemassa esineruutua ja haun ilmaisuja. Otettiin ensin ilmaisutreeni, ettei F menisi esineistä sekaisin. Terhi lähti aina Fisun nähden piiloon, mutta meni kuitenkin pois näkyvistä, ei kauhean kauas kuitenkaan. F oli hirvittävän pätevä! Se otti rullat hyvällä otteella ja toi mulle vauhdilla. Näytölle lähdettiin sairaan lujaa, eikä maalimiehen tarvinnut edes kutsua koiraa näytölle. F alkaa selvästi oppia homman ja tykkää tästä ihan hirveästi. :)
Kerran Fisulta meinasi jäädä rulla Terhille, kun sillä oli niin vauhti päällä, että se "unohti" rullan. Se ottin rullan suuhun, mutta oli jo niin lähdössä takaisin, ettei se pysynytkään suussa. Terhi kutsui Fiskarsin takaisin ja nyt se toi rullan hienosti loppuun asti. Seuraavalla pistolla ote oli jo tosi hyvä, F selvästi terästäytyi mokan jälkeen. Vikalla pistolla F osasi hienosti lähteä piilolta etenemään keskilinjan suuntaisesti vaikken ollut edes ehtinyt kutsua sitä. F oli tosi hieno, ja vauhtia oli vaikka muille jakaa. Hauskaa!
Sitten oli vuorossa esineet. Fisulle tämä oli oikeastaan eka kunnon esineruututreeni. Oltiin tallattu aika kapea, mutta reilu 50m pitkä kaistale. Ensin käytiin Fisun kanssa yhdessä viemässä esine, palattiin alkuun ja lähetin koiran etsimään. F kipitti suoraan esineelle ja löysi sen helposti. Se toi hanskan vauhdilla mulle ja sai leikin lelulla palkaksi.
Seuraavaksi F jäi odottamaan ja sai katsoa kun vein kaksi esinettä ruutuun, n. viiteenkymmeneen metriin. Näytin aina Fisulle esinettä ja vielä toistin "lelu"-käskyä. Palasin Fisun luo ja lähetin melkein samantien. Eka löytyi heti ja leikittiin taas välissä. F olisi ollut jo vähän lähdössä seuraavalle, mutta malttoi leikkiä kuitenkin. Toinenkin lelu nousi tosi hienosti, vähän sai F nähdä vaivaa sen eteen, hienosti se työskenteli. Loppuun superleikki ja kyllä oltiin niin ylpeänä, että! Fisu on selvästi oppinut käyttämän nenäänsä, hienoa. =)
Olipa hauskaa, näitä lisää.
torstai 5. marraskuuta 2009
Ilmaisutreeni + tottista
Eilen pidettiin pienimuotoiset hakutreenit Leppävaaran urheilupuistossa. Otettiin vain ilmaisuja hiekkakentällä. Fisu oli ekana vuorossa ja toimi kuin unelma! Sillä oli intoa aivan mielettömästi ja se toi rullat hurjalla vauhdilla murinalla tehostettuna. F oikein hyökkäsi mun päälle rulla suussa. :D Fisulla oli hirveän hauskaa ja näytöille se lähti LUJAA!
Oli jo hämärää, joten maalimiehet ei aina näkyneet "keskilinjalle" saakka. Fisun piti siis käyttää vähän nenääkin. Hyvin ukot kuitenkin löytyivät. Otettiin neljä rullan tuontia ja oli ihanaa kun Fisulla oli jälleen niin hauskaa. Se oikein nautti kun sai paahtaa täysillä avaralla kentällä.
Hakujen jälkeen otettiin vielä vähän tottista valaistulla parkkiksella. Aloitin Fisun kanssa leikillä ja jatkettiin siitä suoraan treeniin laittamalla lelu saaliiksi ja siitä äkkiä piiloon. Alkuun otettiin ihan perusasentoja, haettiin nopeaa reagointia. Hyvästä suorituksesta lensi heti lelu palkaksi. Fisu teki hyvällä vireellä ja välillä jos ajatus haahuili muualla, korjasi se heti pakotteen myötä hyvin.
Tehtiin sitten seuraamisen käännöksiä, saatiin hyviä toistoja. Oli taas hyvä kun itse pystyi keskittymään kävelyyn ja eteenpäin katsomiseen, kun joku muu tarkkaili koiraa ja naksutteli hyvistä suorituksista. Vielä on mulla tosin opittavaa siinä, etten vahingossa palkkaa silloin kun naksua ei kuulu... ;)
Sitten otettiin eteentuloa ja kerroin meidän ongelmasta: jos liikun taaksepäin samalla, koira tulee hyvin, jos olen paikallani, koira jää liian kauas. Katottiin liike ja sain ohjeistusta olla vähemmän takakenossa ja pitää pään niin, että koira näkee mun kasvot paremmin. Kaksoislkeuka-asento siis. Olen seissyt jotenkin hassusti niin, että F on todennäköisesti jäänyt kauas siksi, ettei se ole muuten nähnyt mun naamaa. Hyvä Noora, hyvä... No, onneksi asia huomattiin ja saatiin heti parempia onnistumisia. Sain myös vinkin, antaa käskysanan vielä uudelleen siinä vaiheessa kun koira on jo lähellä tulossa, jotta se tulisi loppuun asti ja tarpeeksi pitkälle. Mieluummin niin kuin että koira pysähtyy liian kauas ja joudutaan aina korjaamaan.
Sitten otettiin vielä paikallaan käännöksiä ja yritettiin päästä pomppimisesta eroon vasemmalle käännyttäessä. Tämä oli vaikeaa. F rupesi jo vähän kyllästymään kun en voinut palkata pompuista. Tanja kekkasi sitten vinkiksi, että aloitan ihan nostamalla kantapään maasta ja liike jatkuu vasta sen jälkeen. Koira tavallaan ehtii reagoida liikkelle lähtöön paremmin ja kai siksi tajuaa käyttää takapäätä liikkuakseen, eikä vain pomppaa ylös ja sitten ota paikkaa uudelleen, kuten Fisulla on tapana tehdä. Saatiin kyllä muutamia onnistumisia, mutta vaikeaa oli. Häiriöt tässä vähän haittasivat, pitäisikin näitä haastavampia juttuja tehdä ensin rauhallisemmassa ymparistössä.
Loppuun otettiin Fisulle kiva vauhdikas eteenmeno ja kunnon taistelupalkka. Kivat treenit, päästin varmasti taas vähän eteenpäin.
Oli jo hämärää, joten maalimiehet ei aina näkyneet "keskilinjalle" saakka. Fisun piti siis käyttää vähän nenääkin. Hyvin ukot kuitenkin löytyivät. Otettiin neljä rullan tuontia ja oli ihanaa kun Fisulla oli jälleen niin hauskaa. Se oikein nautti kun sai paahtaa täysillä avaralla kentällä.
Hakujen jälkeen otettiin vielä vähän tottista valaistulla parkkiksella. Aloitin Fisun kanssa leikillä ja jatkettiin siitä suoraan treeniin laittamalla lelu saaliiksi ja siitä äkkiä piiloon. Alkuun otettiin ihan perusasentoja, haettiin nopeaa reagointia. Hyvästä suorituksesta lensi heti lelu palkaksi. Fisu teki hyvällä vireellä ja välillä jos ajatus haahuili muualla, korjasi se heti pakotteen myötä hyvin.
Tehtiin sitten seuraamisen käännöksiä, saatiin hyviä toistoja. Oli taas hyvä kun itse pystyi keskittymään kävelyyn ja eteenpäin katsomiseen, kun joku muu tarkkaili koiraa ja naksutteli hyvistä suorituksista. Vielä on mulla tosin opittavaa siinä, etten vahingossa palkkaa silloin kun naksua ei kuulu... ;)
Sitten otettiin eteentuloa ja kerroin meidän ongelmasta: jos liikun taaksepäin samalla, koira tulee hyvin, jos olen paikallani, koira jää liian kauas. Katottiin liike ja sain ohjeistusta olla vähemmän takakenossa ja pitää pään niin, että koira näkee mun kasvot paremmin. Kaksoislkeuka-asento siis. Olen seissyt jotenkin hassusti niin, että F on todennäköisesti jäänyt kauas siksi, ettei se ole muuten nähnyt mun naamaa. Hyvä Noora, hyvä... No, onneksi asia huomattiin ja saatiin heti parempia onnistumisia. Sain myös vinkin, antaa käskysanan vielä uudelleen siinä vaiheessa kun koira on jo lähellä tulossa, jotta se tulisi loppuun asti ja tarpeeksi pitkälle. Mieluummin niin kuin että koira pysähtyy liian kauas ja joudutaan aina korjaamaan.
Sitten otettiin vielä paikallaan käännöksiä ja yritettiin päästä pomppimisesta eroon vasemmalle käännyttäessä. Tämä oli vaikeaa. F rupesi jo vähän kyllästymään kun en voinut palkata pompuista. Tanja kekkasi sitten vinkiksi, että aloitan ihan nostamalla kantapään maasta ja liike jatkuu vasta sen jälkeen. Koira tavallaan ehtii reagoida liikkelle lähtöön paremmin ja kai siksi tajuaa käyttää takapäätä liikkuakseen, eikä vain pomppaa ylös ja sitten ota paikkaa uudelleen, kuten Fisulla on tapana tehdä. Saatiin kyllä muutamia onnistumisia, mutta vaikeaa oli. Häiriöt tässä vähän haittasivat, pitäisikin näitä haastavampia juttuja tehdä ensin rauhallisemmassa ymparistössä.
Loppuun otettiin Fisulle kiva vauhdikas eteenmeno ja kunnon taistelupalkka. Kivat treenit, päästin varmasti taas vähän eteenpäin.
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
Turhauma-agility (vain osittain)
Eilen oli vähän paskamaiset treenit Maisan kanssa. Meille piti tulla kouluttajaksi Iida Vakkuri, mutta hän ei päässytkään paikalle, joten teimme hänen ratansa keskenään. Meitä oli kolme koirakkoa ja oli oikeastaan ihan sama kuin olisi ollut yksinään treenaamassa. Rata meni huonosti, ja oli tosi turhauttavaa itse korjailla mokia, kun ei itse näe mikä menee pieleen. Eipä sitten viitsitty kauheasti jauhaa vaikeita kohtia. Rata oli muutenkin meille huono, siinä oli paljon kohtia, joissa koira joutui pyörimään 360 astetta siivekkeen ympäri ja nämä on Maisalle juuri vaikeita.
Kepeillä meinasi taas mennä usko ja kärsivällisyys kun M ei vaan voinut tehdä loppuun asti. Kepit oli vinosti kohti seinää ja M pomppasi joka kerta ennen vikaa keppiä pois. Otti niin päähän. Tää on meillä niin tyypillinen moka kohdissa, joissa keppien jälkeen pitäisi kääntyä johonkin suuntaan. Ja on äärettömän vaikea saada asiaa korjattua, kun ei itse tiedosta tekevänsä mitään väärin. Sain kommentin, että tekisin Maisankin kanssa verkoilla, jotta saisin siihen etäisyyttä ja koira varmasti tekisi loppuun asti. Nyt lopulta kun M teki kunnolla, oli vauhti jo ihan poissa ja jouduin itse kulkemaan metrin päässä mukana. Ei järin tehokasta. Kyllästyttää kun aina on nämä samat ongelmat.
Ainoa kiva kohta radalla oli eräs takaakierto, jossa ensin twistasin, mutta se toimi vähän huonosti niin sain vinkin pakkovalssi-jaakotukseen. Tämä toimikin tosi hyvin ja tuntui paljon loogisemmalta kun pääsi itse heti jatkamaan eteenpäin ilman paikallaan pyörimistä.
A:n kontakteilla pidin namulätkän, puomilla odotin myös pysähtymisen ja toimi ihan jees. A:lla kuitenkin hidas suoritus vaikka koira tiesi siellä namun olevan.
Lopuksi tehtiin Maisan kanssa rata väärin päin, lopusta alkuun. Nyt saatiin onneksi aika kiva suoritus, eikä jäänyt niin surkea fiilis koko treeneistä. Rata oli jotenkin paljon kivempi toisinpäin.
Fisu sai ennen Maisan treenivuoroa otta pihalla jälleen keppejä ja kontakteja. Olin reipas ja jaksoin laittaa verkot 12:lle kepukalle. Jätin parit välit auki.
On se vaan ihmeellistä, miten koiran into ja vire muuttuu kun toinen karvainen on kentän laidalla innokkaana odottamassa vuoroaan. Maisa haukkui aidassa kiinni ja F oli ihan tulta ja tappuraa koko treenin ajan. :o Ilmeisesti F tarvitsee Maisan v iereen huutamaan mieltääkseen, että NYT TREENATAAN. Se on toki aika helposti järjestettävissä, mutta ei Maisalle kovin mieltä nostattavaa.
Joka tapauksessa F teki kepit sairaan lujaa eikä haitannut yhtään vaikka osa verkoista oli auki. Sen jälkeen otettiin vähän kontakteja ja hyvin toimi, ihan hyvällä vauhdillakin. Otettiin parit ohjausharjoitukset parilla hypyllä ja intoa oli melkein liikaa. Keskittyminen oli kuitenkin hyvä, koira vain meinasi syödä mut elävältä...
Maisan treenien lopuilla otin vähän jotain Fisunkin kanssa hallissa. Tehtiin parit tuplatakaaleikkaus-kuviot ja siitä irtoaminen putkeen. Toimi tosi makeesti. F on pätevä! 8)
Otettiin myös normikokoinen A kertaalleen kun F ensin teki sen itsenäisesti pysähtymättä. :s Otti kontaktin kuitenkin hyvin kun otettiin se uudestaan.
Otettiin myös pimeä putkikulma ja loppuun kiva parin esteen vauhtipätkä lopettaen suoraan putkeen ja Taisteluun. Ja hyvin toimii! Taaskin vauhtia oli oikein kiitettävästi kun M haukkui seinällä ja muitakin koiria hääri hallissa. Kaipa se sitten saa Fisun tajuamaan, että on oikea treenitilanne kyseessä.
Kepeillä meinasi taas mennä usko ja kärsivällisyys kun M ei vaan voinut tehdä loppuun asti. Kepit oli vinosti kohti seinää ja M pomppasi joka kerta ennen vikaa keppiä pois. Otti niin päähän. Tää on meillä niin tyypillinen moka kohdissa, joissa keppien jälkeen pitäisi kääntyä johonkin suuntaan. Ja on äärettömän vaikea saada asiaa korjattua, kun ei itse tiedosta tekevänsä mitään väärin. Sain kommentin, että tekisin Maisankin kanssa verkoilla, jotta saisin siihen etäisyyttä ja koira varmasti tekisi loppuun asti. Nyt lopulta kun M teki kunnolla, oli vauhti jo ihan poissa ja jouduin itse kulkemaan metrin päässä mukana. Ei järin tehokasta. Kyllästyttää kun aina on nämä samat ongelmat.
Ainoa kiva kohta radalla oli eräs takaakierto, jossa ensin twistasin, mutta se toimi vähän huonosti niin sain vinkin pakkovalssi-jaakotukseen. Tämä toimikin tosi hyvin ja tuntui paljon loogisemmalta kun pääsi itse heti jatkamaan eteenpäin ilman paikallaan pyörimistä.
A:n kontakteilla pidin namulätkän, puomilla odotin myös pysähtymisen ja toimi ihan jees. A:lla kuitenkin hidas suoritus vaikka koira tiesi siellä namun olevan.
Lopuksi tehtiin Maisan kanssa rata väärin päin, lopusta alkuun. Nyt saatiin onneksi aika kiva suoritus, eikä jäänyt niin surkea fiilis koko treeneistä. Rata oli jotenkin paljon kivempi toisinpäin.
Fisu sai ennen Maisan treenivuoroa otta pihalla jälleen keppejä ja kontakteja. Olin reipas ja jaksoin laittaa verkot 12:lle kepukalle. Jätin parit välit auki.
On se vaan ihmeellistä, miten koiran into ja vire muuttuu kun toinen karvainen on kentän laidalla innokkaana odottamassa vuoroaan. Maisa haukkui aidassa kiinni ja F oli ihan tulta ja tappuraa koko treenin ajan. :o Ilmeisesti F tarvitsee Maisan v iereen huutamaan mieltääkseen, että NYT TREENATAAN. Se on toki aika helposti järjestettävissä, mutta ei Maisalle kovin mieltä nostattavaa.
Joka tapauksessa F teki kepit sairaan lujaa eikä haitannut yhtään vaikka osa verkoista oli auki. Sen jälkeen otettiin vähän kontakteja ja hyvin toimi, ihan hyvällä vauhdillakin. Otettiin parit ohjausharjoitukset parilla hypyllä ja intoa oli melkein liikaa. Keskittyminen oli kuitenkin hyvä, koira vain meinasi syödä mut elävältä...
Maisan treenien lopuilla otin vähän jotain Fisunkin kanssa hallissa. Tehtiin parit tuplatakaaleikkaus-kuviot ja siitä irtoaminen putkeen. Toimi tosi makeesti. F on pätevä! 8)
Otettiin myös normikokoinen A kertaalleen kun F ensin teki sen itsenäisesti pysähtymättä. :s Otti kontaktin kuitenkin hyvin kun otettiin se uudestaan.
Otettiin myös pimeä putkikulma ja loppuun kiva parin esteen vauhtipätkä lopettaen suoraan putkeen ja Taisteluun. Ja hyvin toimii! Taaskin vauhtia oli oikein kiitettävästi kun M haukkui seinällä ja muitakin koiria hääri hallissa. Kaipa se sitten saa Fisun tajuamaan, että on oikea treenitilanne kyseessä.
tiistai 3. marraskuuta 2009
Fisu treenaa
Fiskarsin kanssa jätettiin nenän takia viime pe agitreenit väliin. F ei tosin oireillut naamaansa itse mitenkään, mutta ei huvittanut lähteä treeneihin turvonnutkuonoisen koiran kanssa.
Käytiin sitten lauantaina ottamassa lyhkäiset harjoitukset Fisun kanssa kaksistaan. Otettiin kepukoita, kontakteja ja pari sarjaa muutaman hypyn ja putken kanssa. Oli vähän nihkeän oloinen koira, ei intoillut niin kuin yleensä. Kepit tehtiin aika hitaasti, mutta saatiin kuudella ihan hyviä toistoja ihan ilman verkkoja. Pari kertaa pomppasi veks ennen vikaa väliä, mutta useimmiten malttoi. Ei otettu kuin pari toistoa kuitenkaan.
Matala A otettiin vauhdikkaasti kerran (kuitenkin hienosti pysähtyen). Puomilla parit toistot, hyvin muisti. Sitten hypyillä otettiin ihan muutaman esteen pätkiä, vähän irtoamisia ja jotain ihan helppoja perusjuttuja. Vauhtia kuitenkin olisi voinut olla lisää.
Jotenkin ärsyttävää kun pitää itse panostaa koiran viretilan säätelyyn niin paljon, että ei voi keskittyä pelkästään treeniin. Se on jotenkin aika kuluttavaa kun saa koko ajan olla vähän varuillaan ja tarkkailla koiraa. Olisi helpompaa vain treenata miettimättä sen enempää...
Kun on tottunut Maisaan, jonka kanssa voi ottaa miljoona toistoa pelkäämättä koiran motivaation kärsivän, niin on aika erilaista yhtäkkiä joutuakin tarkkailemaan näitä juttuja niin paljon. Mutta koirat on erilaisia, täytyy sopeutua.
Toisaalta, tilannekin varmaan vaikuttaa koiran vireyteen jonkun verran. Tai luulisin, että kun ympärillä on muita kuumana käyviä koiria, Fisukin vähän terästäytyy hommaan. Nyt taas treenailtiin keskenään tyhjällä ulkokentällä, niin ehkä sekin vaikuttaa asiaan.
Eilen sitten treenailtiin taas tottisjuttuja iltasella läheisellä parkkipaikalla. Paikka on siitä meidän lähihiekkakenttää parempi, että vieressä on suht vilkas tie ja kävelijöitäkin näkyy silloin tällöin. Vähän enemmän häiriötä siis.
Otettiin ensin paikallaan käännöksiä. Vasemman suuntaan käännyttäessä koira pomppaa aina ylös ja ottaa sitten uudestaan perusasennon. Ei siis osaa vain siirtää sitä takapuolta. Hmm. Namulla avustettuna onnistuu, mutta muuten harvemmin.
Oikealle käännöksissä taas F tuntui luulevan, että lähdetään liikkeelle (seuraamiseen) ja irtosi liian kauas musta. Ei vain tajunnut, että liikutaan ihan vähän ja sivulle päin. Namukädellä avustettuna toimii, joo, mutta mitä koira siitä oppii? Ei mitään?
Välillä ihan perusasentoon tuleminen oli yllättävän vaikeaa (häiriöt vai kiinnostuksen puute?). Nyt en toistellut käskyä miljoonaa kertaa tai helpottanut vaan annoin hihnalla pakotteen. Ei oikein toiminut. Mutta. Nyt ekaa kertaa ikinä tokoa treenatessa F alkoi komentaa mua! Se ihan haukkui mulle kun vaadin siltä kunnolla sivulle tulemista! Olin aika ihmeissäni, sillä mun miele stä komentaminen joka tapauksessa merkitsee jonkinlaista vireen nousemista, mikä Fisun kohdalla on hyvä asia. Koira ehkä turhautui, mutta ei lamaantunut tai tylsistynyt, vaan vaati mua kertomaan mitä tehdä. Tai muuten vaan komensi piruuttaan, mutta joka tapauksessa toimi! Olin yllättynyt ja iloinen. En reagoinut haukkuun, annoin kai uudelleen "sivu"-käskyn ja kaipa se koira jossain vaiheessa tulikin sivulle, en muista tarkemmin. Mutta jotenkin ihan erityinen hetki meille, vaikkei siinä loppujen lopuksi ihmeitä tapahtunutkaan. Mä kuitenkin tulkitsin sen komenatmisen niin, että koiralla oikeasti oli halua tehdä jotain.
Paikoitellen koira kuitenkin toimi oikein hienosti. Saatiin hyviä seuraamispätkiä (namupalkalla tai lelulla innostettuna, molempi parempi!) ja jossain vaiheessa kun otettiin pelkkiä käännöksiä paikallaan, saatiin onnistumisia myös niissä. Välillä se takapää jopa löysi paikkansa ilman pompun pomppua.
Otettiin myös liikkeessä käännöksiä, mutta mulla oli jotenkin vaikeuksia hahmottaa omaa liikkumista niin etten rynni koiran päälle. Siis vasemmalle käännöksessä. Fisu kuitenkin toimi hyvin (silloin kun itse onnistuin liikkumaan oikein) ja käytti takapäätään, sen mitä itse yritin sitä vilkuilla. Olen kuitenkin yrittänyt olla tuijottamatta koiraa ja katsoa itse eteenpäin.
Maahanmenoja otettiin pari ja käytettiin viimeksi saatua vinkkiä kääntää kättä sen verran sivulllepäin, että koira menee sitä katsoessaan suoraan. Saatiin onnistumisia. :) Muutama luoksetulo otettiin, liikuin itse taaksepäin ja palkkasin suoraan. Ne ihan kohtuu vauhdikkaita.
Otettiin sitten erillisenä muutaman askeleen matkalla eteentuloja. Niissä ei vaan meinaa olla yhtään vauhtia jos itse olen paikallani. Ja välillä F jää kauhean kauas näissä. Jos taas itse otan muutaman askeleen taaksepäin, F hakeutuu tosi hyvin oikeaan paikkaan. Höh.
Ihan kiva oli treenailla, mutta samalla vähän turhauttavaa, kun ei itse oikein näe mitä tekee ja toisaalta miten koira toimii. Kimppatreeni olis kiva, kun vaan jaksaisin raahautua semmoisiin. No, harmittavan usein ne vain sattuu muiden treenien kanssa samaan aikaan...
Käytiin sitten lauantaina ottamassa lyhkäiset harjoitukset Fisun kanssa kaksistaan. Otettiin kepukoita, kontakteja ja pari sarjaa muutaman hypyn ja putken kanssa. Oli vähän nihkeän oloinen koira, ei intoillut niin kuin yleensä. Kepit tehtiin aika hitaasti, mutta saatiin kuudella ihan hyviä toistoja ihan ilman verkkoja. Pari kertaa pomppasi veks ennen vikaa väliä, mutta useimmiten malttoi. Ei otettu kuin pari toistoa kuitenkaan.
Matala A otettiin vauhdikkaasti kerran (kuitenkin hienosti pysähtyen). Puomilla parit toistot, hyvin muisti. Sitten hypyillä otettiin ihan muutaman esteen pätkiä, vähän irtoamisia ja jotain ihan helppoja perusjuttuja. Vauhtia kuitenkin olisi voinut olla lisää.
Jotenkin ärsyttävää kun pitää itse panostaa koiran viretilan säätelyyn niin paljon, että ei voi keskittyä pelkästään treeniin. Se on jotenkin aika kuluttavaa kun saa koko ajan olla vähän varuillaan ja tarkkailla koiraa. Olisi helpompaa vain treenata miettimättä sen enempää...
Kun on tottunut Maisaan, jonka kanssa voi ottaa miljoona toistoa pelkäämättä koiran motivaation kärsivän, niin on aika erilaista yhtäkkiä joutuakin tarkkailemaan näitä juttuja niin paljon. Mutta koirat on erilaisia, täytyy sopeutua.
Toisaalta, tilannekin varmaan vaikuttaa koiran vireyteen jonkun verran. Tai luulisin, että kun ympärillä on muita kuumana käyviä koiria, Fisukin vähän terästäytyy hommaan. Nyt taas treenailtiin keskenään tyhjällä ulkokentällä, niin ehkä sekin vaikuttaa asiaan.
Eilen sitten treenailtiin taas tottisjuttuja iltasella läheisellä parkkipaikalla. Paikka on siitä meidän lähihiekkakenttää parempi, että vieressä on suht vilkas tie ja kävelijöitäkin näkyy silloin tällöin. Vähän enemmän häiriötä siis.
Otettiin ensin paikallaan käännöksiä. Vasemman suuntaan käännyttäessä koira pomppaa aina ylös ja ottaa sitten uudestaan perusasennon. Ei siis osaa vain siirtää sitä takapuolta. Hmm. Namulla avustettuna onnistuu, mutta muuten harvemmin.
Oikealle käännöksissä taas F tuntui luulevan, että lähdetään liikkeelle (seuraamiseen) ja irtosi liian kauas musta. Ei vain tajunnut, että liikutaan ihan vähän ja sivulle päin. Namukädellä avustettuna toimii, joo, mutta mitä koira siitä oppii? Ei mitään?
Välillä ihan perusasentoon tuleminen oli yllättävän vaikeaa (häiriöt vai kiinnostuksen puute?). Nyt en toistellut käskyä miljoonaa kertaa tai helpottanut vaan annoin hihnalla pakotteen. Ei oikein toiminut. Mutta. Nyt ekaa kertaa ikinä tokoa treenatessa F alkoi komentaa mua! Se ihan haukkui mulle kun vaadin siltä kunnolla sivulle tulemista! Olin aika ihmeissäni, sillä mun miele stä komentaminen joka tapauksessa merkitsee jonkinlaista vireen nousemista, mikä Fisun kohdalla on hyvä asia. Koira ehkä turhautui, mutta ei lamaantunut tai tylsistynyt, vaan vaati mua kertomaan mitä tehdä. Tai muuten vaan komensi piruuttaan, mutta joka tapauksessa toimi! Olin yllättynyt ja iloinen. En reagoinut haukkuun, annoin kai uudelleen "sivu"-käskyn ja kaipa se koira jossain vaiheessa tulikin sivulle, en muista tarkemmin. Mutta jotenkin ihan erityinen hetki meille, vaikkei siinä loppujen lopuksi ihmeitä tapahtunutkaan. Mä kuitenkin tulkitsin sen komenatmisen niin, että koiralla oikeasti oli halua tehdä jotain.
Paikoitellen koira kuitenkin toimi oikein hienosti. Saatiin hyviä seuraamispätkiä (namupalkalla tai lelulla innostettuna, molempi parempi!) ja jossain vaiheessa kun otettiin pelkkiä käännöksiä paikallaan, saatiin onnistumisia myös niissä. Välillä se takapää jopa löysi paikkansa ilman pompun pomppua.
Otettiin myös liikkeessä käännöksiä, mutta mulla oli jotenkin vaikeuksia hahmottaa omaa liikkumista niin etten rynni koiran päälle. Siis vasemmalle käännöksessä. Fisu kuitenkin toimi hyvin (silloin kun itse onnistuin liikkumaan oikein) ja käytti takapäätään, sen mitä itse yritin sitä vilkuilla. Olen kuitenkin yrittänyt olla tuijottamatta koiraa ja katsoa itse eteenpäin.
Maahanmenoja otettiin pari ja käytettiin viimeksi saatua vinkkiä kääntää kättä sen verran sivulllepäin, että koira menee sitä katsoessaan suoraan. Saatiin onnistumisia. :) Muutama luoksetulo otettiin, liikuin itse taaksepäin ja palkkasin suoraan. Ne ihan kohtuu vauhdikkaita.
Otettiin sitten erillisenä muutaman askeleen matkalla eteentuloja. Niissä ei vaan meinaa olla yhtään vauhtia jos itse olen paikallani. Ja välillä F jää kauhean kauas näissä. Jos taas itse otan muutaman askeleen taaksepäin, F hakeutuu tosi hyvin oikeaan paikkaan. Höh.
Ihan kiva oli treenailla, mutta samalla vähän turhauttavaa, kun ei itse oikein näe mitä tekee ja toisaalta miten koira toimii. Kimppatreeni olis kiva, kun vaan jaksaisin raahautua semmoisiin. No, harmittavan usein ne vain sattuu muiden treenien kanssa samaan aikaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
