Lenkillä Hepun kanssa

Tänään Fisu oli ekaa kertaa pidemmän aikaa yksin. Lähdin yhdeksän aikoihin kouluun, ja äiti tuli ruokiksella pissattamaan ja syöttämään vauvelin. Pentu oli ilmeisesti
nukkunut koko ajan, eikä ollut tehnyt tarpeitaan sisään. Tulin vähän ennen puoli neljää kotiin ja taaskin pentu oli vastassa ilman sotkuja sisällä. Se oli oikein innoissaan koiraporttinsa kanssa odottelemassa ja käytiin heti sitten ulkona tarpeilla. Hyvin oli siis yksinolo mennyt.

Maisan kaveri Heppu-heeleri tulikin heti pian pentua moikkaamaan. Lähdettiin taas lähimetsään ja Lilli kuvasi minkä kerkesi. :) Heppu ei ollut erityisesti pennusta kiinnostunut, mikä oli ihan hyvä asia. Pentu uskalsi tehdä tuttavuutta Hepun kanssa ja kaikki kolme tulivat hyvin toimeen keskenään. Oli tosi kuuma ilma, eivätkä koirat stten hirveästi jaksaneet peuhata. Pentu oli mielettömän reipas, meni heelereiden keskellä ihan kuin olisi aina niiden kanssa kulkenut. Vieras koirakaveri ei siis pelottanut ollenkaan. Hihnassa kävely meni hienosti pennulta.

Fisu nuuskii Heppua


Maisa & Fisu




Tultiin sitten vielä pihaan leikkimään, mutta oli selvästi liian kuuma leikkiä sen enempää. Maisa yritti vielä saada Fisua leikkiin, mutta lopulta kaikki vaikuttivat aika uupuneilta. Kiva oli kuitenkin nähdä Heppu-setä!



Pusu!



Hepun lähdettyä käytiin vielä naapurin pihassa moikkamassa ihmisvauva-Josefinea. Pentu olisi mielellään leikkinyt aika rajustikin pikkulapsen kanssa, joten täytyi hieman rajoittaa sen leikkiyrityksiä.



Kaiken tämän jälkeen taas pennulle uni maistui!

Suurkiitokset Lillille kuvista!!

Agitreeneissä

Eilen oltiin parin viikon tauon jälkeen taas agiliitämässä.
Oli ihana, lämmin ilma ja päätettiin jäädä ulkokentälle. Fisu oli ekaa kertaa treeneissä mukana. Mulla oli sille Maisan boksi mukana, jossa se sai odotella kun olin suorittamassa.

Treenailtiin aika perusjuttuja, yhdessä kohtaa vähän vaikeampaa keppikulmaa, mikä sujui hienosti ja mm. oudosta kulmasta keinulle menoa. Maisalla riitti vauhtia tosi hyvin! Varmaan Maisa saa intoa mun kanssa tekemiseen siitä, että olen nyt lähiaikoina puuhaillut paljon pennun kanssa..

Pentu sai aluksi vähän katsella muita meidän ryhmäläisiä koiria ja haistelikin muutamaa uutta tuttavuutta. Sitten mentiin kentälle ja Fisu oli hirveän reippaana sielläkin, vaikka koirat tietty haukkuivat ympärillä ja kaikkea uutta oli ympärillä. Kun en ollut Maisan kanssa suorittamassa, treenailin Fisun kanssa muutaman kerran namun seuraamista ja mukamas sylikäännöstä, ihan vauvatreenejä siis. =) Kierrettiin myös hypyn siiveke muutaman kerran, täytyyhän sitä tutustua tulevaan harrastukseen jo pienenä! Ja Fisulla oli kyllä hauskaa, se selvästi tykkää kun tehdään jotain uuttaa ja ollaan uudessa jännässä paikassa. Se kyllä protestoi melko lailla kun joutui odottelemaan boksissa yksinään, mutta kukapa tykkäisi vangittuna kököttää kun ympärillä tapahtuu niin paljon kaikkea kivaa!?

Pentu uskaltautui tutustumaan Rasmus "Rasseliin" ja yritti jopa hakea sitä leikkimään. Muutenkin se suhtautui tosi rohkeana muihin koiriin.
Automatkat pentu nukkui molempiin suuntiin mun sylissä ihan rauhallisena. Pahoinvoinnista ei tietoakaan.

Maisa nautti kun sai taas tehdä kunnolla hommia pienen agilitytauon jälkeen. Sunnuntaina sitten suunnataan seuraaviin kisoihin!

Vielä uudempaa

Kaiken uutuuden jälkeen otti pikkuinen kunnon unoset.
Sen jälkeen lähdettiin vielä uudemman kerran harjoittelemaan hihnassa kävelyä. Se sujuikin jo melko mallikkaasti, Fisu sai vain muutaman raivarin remmille. Välillä se kantoi tosi ylpeänä hihnaa suussaan. Pysähdyimme tervehtimään naapuria ja suuria naapurinkoiria, joita Fisu tarkkaili turvallisesti sylistä.

Ohitse meni ensin kaksi pyörää, joista vauva ei paljoa välittänyt sekä skootteri, joka ei myöskään saanut pentua hämilleen. Fisu katseli kaikkea reippaana ja tervehti naapureita iloisesti.

Illalla tytöt leikkivät vielä yhtä innoissaan kuin aiemminkin. Fisun terävät hampaat taisivat tarrautua Maisaan liian kovaa ja Fisu saikin sitten kuulla kunniansa. Se oli hetken tosi ihmeissään ja vähän pelästynyt, mutta pian se uskaltautui taas leikkimään isosiskon kanssa.

Maisa olisi taas halunnut leikkiä koko päivän ihan taukoamatta pikkuisen kanssa ja välillä piti muistuttaa sitä, että F on vasta ihan pikkuvauva. Kun pentu alkoi selvästi väsähtää, vein sen nukkumaan. F oli monta kertaa tänään pienissä pätkissä yksinoloa harjoittelemassa. Kun lähdin Maisan kanssa iltalenkille, jätin pennun melkein tunniksi yksin. Aluksi se jäi vähän itkemään, mutta kun palasimme, se oli ihan syvässä unessa.

Tänään tuli taas muutamat pissat sisälle, mutta kaikki "isommat asiat" tehtiin hienosti ulos. :)

Uusia juttuja

Aamulla tavattiin naapurin kleinspitzit, Carlos ja Frank. Maisan poikaystävät menivät juuri tiellä meidän pihan ohi kun astuttiin ulos. Annoin vauvan mennä katselemaan poikia, mutta ei se vielä oikein uskaltanut tutustua tarkemmin. No, ensi kerralla reippaampana.

Tänään oli äitini päivän kotona koirien kanssa. Pääsin onneksi jo yhdeltä koulusta, en olisi varmaan pidempään malttanut siellä ollakaan.
Kun tulin kotiin, oli vauva nukkumassa. Se oli kuulemma valvonut melkein koko ajan ja ihan lyhyitä tirsoja ottanut. Uni maistuikin aika pitkään.

Kun pentu heräsi, lähdettiin taas metsään ulkoilemaan. Nyt käveltiinkin jo reilun kilometrin pituinen lenkki ja hyvin Fisu jaksoi taapertaa mukana. Sattumalta törmättiin Maisan Fanny-siskoon ja jäätiin vähän juttelemaan. Fisu taisi olla vähän sekaisin, kun yhtäkkiä ympärillä olikin kaksi ihan samannäköistä heeleriä. Se vähän haisteli Fannya, muttei lähtenyt sen kanssa leikkimään, vaikka Fanny kovasti olisi halunnut. Ei Fisu tosin pelännytkään, vaikka Fannyn leikkimisyritykset näyttivät vähän rajuilta. Otin pennun välillä syliin turvaan.

Fisu kyllä selkeästi tykkää märästä, se olisi halunnut kaikkiin kuralätäköihin kävelemään, mutta yritin vähän katsoa, ettei se mennyt pahimpiin mutiin. Metsässä pidin koirat vapaana, mutta tiellä käveltiin hihnassa. Se sujuikin aika nätisti, muutaman kerran Fisu vähän protestoi kun remmi rajoitti liikaa vapautta. En kuitenkaan antanut Fisun riehua, vaan matkaa jatkettiin kun se oli nätisti. Ihan loppumatkan kannoin pentua sylissä, mutta muuten se käveli melkein koko lenkin ihan itse!

Kun päästiin kotiin, vauva ei ollut vielä edes väsynyt. Päätin sitten leikata molempien kynnet. Maisa antoi tosi hienosti leikata (kunhan ensin kaivoin sen sohvan alta, mikä oli todella outoa käytöstä siltä) ja palkkasin sitä vähän väliä. Kun hain kalkkunaleikettä pennulle leikkuupalkaksi, Maisa olisi kovasti halunnut ne. Laitoin sen sitten mun huoneeseen odottelemaan, niin pääsin rauhassa keskittymään Fisun kynsiin.

Tämä oli siis ihan eka kerta kun pennun kynsiä leikkasin. Ja ihan kivasti se sujui. Ensin F vähän yritti rimpuilla ja vähän purrakin, mutta väsähti sen jälkeen tosi äkkiä. Se retkotti mun sylissä ihan rentona kun leikkasin kaikki kynnet. Annoin usein sille palkkaa, mutta silti olin kyllä tosi yllättynyt miten nätisti se oli! Täytyy varmaan seuraavankin kerran leikata silloin kun pentu alkaa olla väsynyt, jos näin helpolla pääsee... Kynsien leikkuun jälkeen harjoiteltiin vielä vähän istumista. Olen ihan pari kertaa opettanut sitä istumaan samalla kun olen sille namun antanut ja se on kyllä aika äkkiä tajunnut, mitä täytyy tehdä. Fi(k)su pentu!

Sen jälkeen annoin koirille vielä päiväruoat, annoin Maisalle ruoan ennen pentua. F kyllä kommentoi hieman asiaa, mutta saapahan tottua asiaan. Pennun ruokahalu on kyllä aivan mieletön! Taaskin se veti kupin tyhjäksi varmaan alle minuutissa. Ja sen jälkeen vielä nuoli molempien kupit puhtaiksi. Ihan toista luokkaa kuin Maisa pentuna.

Nimensä pentu alkaa pikkuhiljaa osata. Ei se ihan aina reagoi kun sitä kutsun nimeltä, mutta aika usein. Ja useimmiten se tulee luokse kun heilutan "namukättä" ja kutsun. Mutta ei toki ihan aina, vauvahan se vasta on...

Leikkiä ikä kaikki...

Tänään on ollut tosi iloinen päivä. Tähän asti Maisa on ollut tosi mustasukkainen, eikä ole yhtään tykännyt pennusta, mutta tänään asiaan tuli muutos. Ekan kerran ihmettelin Maisan käytöstä kun pentu oli nukkumassa. Maisa meni haistelemaan sitä, heilutti häntää ja vaikutti innostuneelta.

Lähdimme pennun herättyä taas lähimetsään kävelylle. Maisan siskon, Fannyn, omistajat tulivat mukaan ja pentu oli oikein reippaana matkassa. Metsässä Maisa ekaa kertaa haki pentua leikkimään ja sai pari hepulia, juoksi hulluna ympyrää. Fisu ei kuitenkaan vielä lähtenyt juoksemiseen mukaan, se taisi olla vähän ihmeissään Maisan käytöksestä, kun aiemmin oli saanut siltä vain hampaiden näyttöä osakseen…

Kun tultiin metsästä, mentiin taas takapihalle juoksentelemaan. Maisa haki taas pentua leikkiin ja ne alkoivat yhdessä juoksennella ihan innoissaan. Oli ihana nähdä Maisa tosi iloisena, se kun oli pari päivää ollut tosi tyly ja hapan, etenkin pennulle.

Kun pentu oli jo ihan poikki, Maisa olisi vieläkin halunnut jatkaa leikkimistä. Se inisi ja komensi pentua haukkumalla, mutta ipana simahti ihan täysin. Pienten torkkujen jälkeen mentiin taas pihalle ja tytöt alkoivat painia. Aluksi vähän pelkäsin, että Maisan leikit olisivat liian rajuja pennulle, mutta kun pentu aina maassa pyörittyään meni kerjäämään lisää samanlaista riehuntaa Maisalta, totesin, että ei todellakaan ollut mitään tarvetta mennä niiden väliin.

Mennään, mennään!


Maisa olisi halunnut leikkiä koko loppupäivän, mutta jostain kumman syystä pentu oli aika poikki… ;)

Fisu tauolla leikkimisestä.


Maisa taukoilee



Tänään Fisu teki vain kahdet pissat sisään (yhdet sanomalehdelle, yhdet lattialle), muut tarpeet se teki kaikki pihaan, fiksu tyttö!

Riiviö!

Kuvittelin, että pikkupentu olisi ollut jännän Muro-tapaamisen jälkeen ihan poikki, mutta olin todella väärässä! Fisu nukkui pienet nokoset ja oli koko loppuillan ihan täynnä energiaa! Tähän asti enkelimäinen käytös muuttui astetta riehakkaammaksi ja pentu alkoi näykkiä ihan toden teolla. Ja aika luupäinenkin se tuntuu olevan; vaikka monta kertaa kieltää,
silti se vain jaksaa yrittää näykkiä naamasta….



Fisu the Barracuda

Muro

Lauantaina 26.4. lähdimme pennun kanssa mudi- ja kroatitapaamiseen Kellokoskelle. Hyppäsimme Terhin kyytiin ja pentu kävi jalkatilaani nukkumaan. Loppumatkasta tuli kuitenkin oksennus (niinpä, ei olisi pitänyt syöttää pentua aamulla…), mutta muuten vauva nukkui koko matkan.

Paikan päällä oli muutama koira jo pihapiirissä, mikä vähän jännitti pentua. Pidin sitä sylissä ja annoin sen katsella muita koiria rauhassa turvallisesti yläilmoista.
Alkujännitys ei kauaa kestänyt, vaan Fisu rentoutui äkkiä ja tarkkaili tosi terhakkaana kaikkia uusia tuttavuuksia. Muutamaa koiraa vauva sai haistellakin, muttei ollut kuitenkaan kovin kiinnostunut niistä.

Välillä laitoin pennun boksiin nukkumaan ja sitten taas jaksettiin olla mukana menossa. Seurustelimme, söimme ja katselimme koirien riehakasta leikkiä. Fisulla oli mielettömästi ihailijoita ja se kiersi monen sylissä. Se oli kuitenkin tosi reippaana, eikä vierastanut ketään, vaikka kaikki ihmiset olivat ihan uusia sille.

Otin vauvan mukaan katsomaan koirien kilpajuoksua. Vähän pentu ensin säikähti, kun ihmiset ja koirat juoksivat ja huusivat, mutta pian se tottui ääniin ja oli ihan rauhallisena sylissä. Fisu sai osallistua kisaan omassa vauvaluokassaan ja köpötteli innoissaan perässäni maaliin.

F maaliviivan kukkia haistelemassa


Sitten se huomasi mutaojan tien laidalla ja eikun sinne vaan! Aito mutiainen!




Pentu tervehti vielä puoliveli Konnaa ja yritti hakea sitä jopa leikkimään. Kun Konna oli lähdössä autolleen, Fisu lähti vielä sen perään juoksemaan.

Lopulta ipana alkoi olla niin väsynyt, että lähdimme hyvissä ajoin kotiin. Pentu pääsi boksiin ja nukkui koko kotimatkan ilman inahdustakaan.

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa (25.4.)

Aamulla kävimme pihassa pissillä ja tulimme sitten sisään syömään. Ruoka maistui erinomaisesti ja sen jälkeen lähdimme riehumaan takapihalle. Pentu teki hienosti tarpeensa ulos ja jaksoi leikkiä ja juosta pitkään. Maisa oli ihan nätisti, eikä kamalasti huomioinut pentua. Leikittyämme ja pihaan tutustuttuamme tulimme takaisin sisään ja Fisu rauhoittuikin melkein heti nukkumaan pedilleen. Olin ensin lähistöllä, mutta pentua ei selvästikään yhtään haitannut, vaikka poistuinkin huoneesta, joten päätin lähteä tekemää Maisan kanssa pienen lenkin. Jätin pennulle puruluun ja poistuin vähin äänin.

Kun tulimme takaisin n. puolen tunnin lenkiltä, pentu vasta heräili eikä ollut luuhunkaan koskenut. Ei siis vaikuttanut kaivanneen meitä! Menimme ulos ja pentu teki taas hienosti pissat ulos. Naapurissa asuva kaverini tuli pihaan pentua tervehtimään. Fisu oli reipas, eikä pahemmin välittänyt ihastelijastaan. Koska pentu vaikutti virkeältä, päätin lähteä lähimetsään tutustumaan sen kanssa. Hihna kaulaan ja menoks!

Maisa lähti mukaan ja pentu selvästi seurasi sen esimerkkiä ja tuli kiltisti perässä. Hihna ei paljoa haitannut, en tiedä huomasiko ipana sitä ollenkaan. Heti sata metriä käveltyämme iso rekka ajoi naapurin pihaan. Nappasin pennun syliin ja katselimme yhdessä äänekästä autoa. Kannoin vauvan loppumatkan (ehkä toiset 100m) metsän reunaan ja päästin koirat irti. Pentu oli taas oikein reipas ja tuli uteliaana perässämme. Välillä se innostui juoksemaan ympyrää ja yritti pyytää Maisaa leikkimään. Tutustuimme käpyihin ja pentu olisi mielellään maistellut myös multaa ja sammaltuppoja.


Lähdimme sitten takaisin ja laitoin pennun hihnaan. Maisa sai kävellä vapaana edellä, joten pentukin olisi tahtonut mennä vähän kovempaa. Hihna kuitenkin esti sen, mikä selvästi hieman ärsytti ipanaa. Alkuhämmennyksen jälkeen kävelimme kuitenkin nätisti kotiin asti. Sitten oli taas ruoka-aika. Pentu söi jälleen ahnaasti kupin tyhjäksi ja sen jälkeen kävimme hieman vielä pihassa. Pennulla ei kuitenkaan ollut hätä, joten tulimme takaisin sisään.

Sillä aikaa kun itse söin, Fisu leikki keittiön pöydän alla ja riehui tyhjien muovipullojen kanssa. Sitten iski taas väsymys ja tulimme huoneeseeni rauhoittumaan. Fisu kävi taas omalle paikalleen ja nukahti syvään uneen.

Perheenlisäystä

Torstaina 24.4. laumamme kasvoi yhdellä koirajäsenellä. Haimme Pilkkopimeän Punahilkan, tuttavallisesti Fisun, Mouhijärveltä. Maisa sai tutustua pentuihin jo Johannan luona, muttei ollut niistä yhtään kiinnostunut. Pennut riehuivat keskenään pihassa ennen kuin oli aika lähteä, joten parin tunnin ajomatka sujui melko rauhallisesti. Aluksi pentu vähän piti ääntä, mutta rauhoittui pian isosiskon, Maisa-heelerin, boksiin nukkumaan. Ihan loppumatkasta tuli sitten oksennus, mutta muuten vauva oli kelpoa matkaseuraa.

Olimme melko myöhään kotona, joten viihdyimme vain hetken pihassa ja sitten siirryimme sisään, söimme (hyvällä ruokahalulla!) ja menimme nukkumaan. Maisa oli hieman mustasukkainen, eikä oikein välittänyt pennusta, joten päätin sulkea sen huoneeni ulkopuolelle nukkumaan, jotta kaikilla olisi rauhallinen ja mukava yö. Pentu nukahti oitis pedilleen sänkyni viereen ja nukkui melko rauhallisesti koko yön. Muutaman kerran se heräsi ja vähän inisi, mutta rauhoittui heti kun silitin sitä ja se huomasi, ettei ollutkaan yksin.