Kultakalat

Hiljaista on...

2012-01-05T22:37:00.003+02:00

Blogin päivittely on taas vähän jäänyt. Tosi vähän ollaan treenattu viime aikoina.
Tällä viikolla käytiin vihdoin ottamassa pieni hyvän mielen agitreeni. Tytöillä oli hauskaa. :)

Kisoja katsellaan joko lämmitettyihin halleihin talvelle tai sitten aktiivisemmin vasta keväämmällä. Mua ei oikein pakkaskisat nappaa...

Yritän kirjoitella alkavan ja menneen talven tavoitteista lähiaikoina. Ensin täytyy miettiä, mitä tältä vuodelta halutaan tavoitella :)

Takaisin maan pinnalle

2011-12-06T17:34:00.003+02:00

Edellisten kisojen jälkeen kuvittelin, että olisimme vihdoin löytäneet Fisun kanssa yhteisen agilitysävelen, mutta viikonlopun kisat osoittivat jälleen asian todellisen laidan. Fisu ei vain osaa lukea mun ohjausta. Tai sitten mä en osaa ohjata niin että Fisu ymmärtää.

Ajoimme siis sunnuntaina Hyvinkään koiraurheilukeskukseen kisaamaan kaksi starttia. Eksyttiin matkalla, mutta onneksi olin varannut hyvin aikaa eikä tullut kiire. Tuomarina toimi Seppo Savikko, joka oli (muidenkin kuin mun mielestä) rakentanut aika haastavat radat.

Eka rata meni meidän osalta ihan pieleen. F tuli heti tokan esteen väärältä puolelta, korjasin ja jatkettiin vähän matkaa, kunnes F haki hypyn sijaan putkeen ja siitä siis hylly kuudennella esteellä. Jatkettiin taas vähän matkaa oikeaa rataa, mutta A:n jälkeen F jätti taas yhden hypyn väliin (todennäköisesti oletin, enkä ohjannut). Taas pieni pätkä oikein, kunnes kolmanneksi vikalta hypyltä kielto. Taaskin kyseessä takaakierto, jossa ilmeisesti käänsin itse liikaa. Tuloksena siis kamala HYL ja sellainen turhauma ettei tosikaan. Ihan surkea fiilis kun rata menee noin pieleen. Tuntui, ettei osattu yhtään mitään, koira teki ihan mitä sattuu ja virheet oli ihan naurettavan noloja. Ei kai koiran enää tässä vaiheessa pitäisi jättää esteitä väliin, jotka on suoraan sen linjalla, vaikka itse ohjaisinkin vähän heikommin? Tuntuu, että koiran itsevarmuuden lisääntyminen ja ohjaajan kuuntelu korreloivat hyvin negatiivisesti keskenään... Kontaktit F sentään teki hyvin, jotain positiivista.

No, tiesin kyllä, että itsestäni suurimmat syyt löytyy surkeaan suoritukseen. Keräilin itseäni ennen seuraavaa rataa ja yritin kovasti valmistautua tekemään paremman suorituksen. Toinen rata, hyppäri, oli myös aika kinkkinen, ehkei kuitenkaan ihan yhtä vaikea kuin ensimmäinen. Tämä meni meidän osalta sentään hieman paremmin. Alkupätkä sujui oikeastaan aika kivastikin, mutta puolivälissä F ei hypännyt takaakierrossa ja ajautui liian kauas esteen taa. Korjasin ja jatkettiin loppuun. Vähän kaarroksia ajoittain ja pientä eriaikaisuutta koiran kanssa, mutta muuten mukiinmenevä suoritus. Tuloksena 5. Tältä radalta tuli nollia vain kaksi (kisaajia n. 23).

Hyppäri sentään vähän paransi mielialaa, mutta kaiken kaikkiaan jäi aika turhautunut fiilis koko kisareissulta. Mukavaa oli kuitenkin, että tuomari taputti kaikille suorituksille, ehkäpä hän näki meissäkin jotain hyvääkin. Olisi paljon nolompaa poistua radalta hiljaisen myötähäpeän vallitessa. :-D

En oikein tiedä mitä tässä ajattelisi. Ehkä tämä oli vain yksi epäonnistunut suoritus, joita tulee. Jotenkin aina vain yleistän tällaiset sähläämiset siihen, että me ei vain osata ja ollaan huonoja. Mutta ehkä kisavuoden lopettaminen tällaiseen ketutukseen tekee sen, että tuleva kisakausi aloitetaan entistä suuremmalla tsempillä? Ainakin sovitaan niin.

Nyt ei jäänyt harmittamaan, ettei ollut ketään mukana kuvaamassa. Tuskin niitä videoita viitsisi jälkikäteen katsoa...

Sama kala, eri vaatteet

2011-11-24T15:35:00.006+02:00

Kyllä se karva vaan muuttaa koiran näköä tosi paljon!

Näyttelymudi:

(Kuva: Satu Lowndes)

Katumudi:

Tällä hetkellä Fisu on mahdollisesti karvattomampi kuin koskaan aiemmin... Nyt kun katson "karvaisia" kuvia siitä, niin tuntuu kuin katsoisi omaa tuttua jonkun peruukin kanssa. Mudiforumilla Fisu sai uuden lempinimen: Kalapuikko!

Liikoja miettimättä

2011-11-24T14:53:00.003+02:00

Viikonloppuna käytiin Lohjalla kisaamassa pari rataa Fisun kanssa. Kisapaikka oli loistava, lämmitetty halli, jossa keinonurmi! Oltiin paikalla tuttuun tapaan reilu puoli tuntia ennen omaa arvioitua tutustumista. Kävin ilmossa ja katselin pari minisuoritusta ja valmistautumaan kuulutettiinkin jo luokan päättävää koiraa. Olin vähän pihalla, että onko seuraava rata jo meidän, mutta kohta selvisi, että kyllä vain on. Menin siis suoraan tutustumiseen ja sieltä kiireellä lämppäämään koiraa. Onneksi Fisu lämmittelee itsensä aika tehokkaasti (ja halli tosiaan oli lämmin), joten suurempaa paniikkia ei tullut. Oltiin suunnilleen luokan puolivälissä, joten ei jäänyt aikaa hermoilla tai jännittää. ;)

Tämä osoittautuikin hyväksi valmistautumiskeinoksi kisaan: suoraan radalle enempää ajattelematta. Tehtiin hyvä nolla, jolla sijoituttiin toiseksi 23 koirakosta! Aika -5,01 s ja etenemä 3,91 m/s. Vähän jännitti, että voitaisiinko saada jopa serti, mutta voiton vei meidän ex-kouluttaja, jolle serti meni. Hienoa oli kuitenkin päästä palkinnoille ja palkinnot oli hyvät! =) Nollia tuli yhteensä viisi, joten sijoitus oli iloinen yllätys! Rata oli aika miellyttävä, ei mikään ihan helppo, mutta tosi sujuva. Koira pääsi menemään aika vauhdikkaastikin, pääsin itsekin juoksemaan. ;) Tuomarina oli Kari Jalonen. Harmittaa kovasti, ettei rata tullut videolle. :(
Fisu irtosi tosi hyvin, ja meni oikeasti lujaa! Yhden hypyn käännös vähän venyi, ja keinu oli vähän hidas, mutta muuten aika hyvä suoritus! Olin tyytyväinen. :)

Toiselle radalle lähdin tosi itsevarmalla fiiliksellä. Ekan radan onnistuminen antoi hyvää tsemppiä. Vaikkei rata vaikuttanut oikeastaan ekaa pahemmalta, niin meidän suoritus meni kyllä aika sähläämiseksi. Kolmannelta esteeltä tuli kielto (koira ei nähnyt hyppyä, kun olin itse edessä ohjaamassa takaakiertoon..). Siitä jatkui ihan jees, kunnes F päätti kahdessa välistäveto-/haltuunottokohdassa olla kuuntelematta ja painaa vain lähimmäklle hypylle juuri siltä puolelta, mikä ekana tulee vastaan. Okei, varmasti munkin moka, etten kääntänyt tarpeeksi/hidastanut hyvissä ajoin, mutta kyllä menee vähäsen mudinkin piikkiin. Hauskaa oli, että koira irtosi ja oli itsenäinen, mutta tuloksena se näkyi HYLlyn muodossa. ;) Korjasin molemmat virhekohdat, ja jatkettiin rataa jotenkuten loppuun, kunnes Fisu tuli vielä tokavikana esteenä olleen putken ohi. Koira tuli pussista ulos, ja mä hienosti peitin näkyvyyden putkelle... Mentiin silti suoraan maaliin. Rata ei ehkä ollut erityisen kaunista katseltavaa, joten video taitaa jäädä julkaisematta. :p

Kisoista jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis! Mahtavaa huomata, että kyllä mekin kilpaillaan niistä palkintosijoista ihan siinä missä muutkin. Fisu oli myös tosi nopea ja innokas. Mulle se on kaikkein tärkeintä, oli tulos mikä tahansa. Lehmäily on niin nähty juttu, että vauhdikkaan koiran ohjaaminen on vaan ihanaa! (Kyllä kai Fisultakin kohtu viedään, jos sillä päästään hormonivaikutuksista eroon...)

Myös kontaktit toimi hyvin (keinuun tosin pitäisi treenata vauhtia lisää), sekä kepit! Molemmilla radoiolla sisäänmeno oli avokulma: F haki hienosti sisään. Kepeiltä lähdettiin ekalla radalla päällejuoksuna (tosi hyvä!) ja tokalla valssilla (toimi myös!). Pujottelun osaava koira on aika kiva! (Sori nyt vaan, Maisa)
Hyllyradan videolta huomasin, että lähdössä Fisu varasti jopa pari metriä eteenpäin. Tästä lähtien koira jää siis istumaan lähdössä. Olen vaan pitänyt seisomista parempana lähtökohtana liikkeellelähtöön, mutta varmaan istuminen on hyvä ottaa tilalle varmuuden vuoksi. Ei Fisu ole ennen mun mielestä valunut, mutta en halua että se oppii sitä tapaa.

Kaiken kaikkiaan tosi hyvä kisareissu ja "joudun" ehkä ilmoittamaan vielä (ainakin) yksiin kisoihin tänä vuonna, kisakärpäsen puremaan kun ei ole kuin yksi lääke... ;-)

Tiistaina käytiin taas Oreniuksen opissa "Huippis-ryhmän" kanssa. Tällä kertaa rata oli oikeasti tosi vaikea. Tiesin jo heti alkuun että me ei siitä ihan kunnialla selvitä. :D Okei, väärä asenne lähteä yrittämään, mutta täytyy kai todellisuus ottaa vastaan kuitenkin.

Heti alku tuotti meille (ja muille) ongelmia. Suorassa linjassa 2 hyppyä ja pituus, joiden jälkeen tiukka käännös takaakierrolle. Sain (epäonnistumisten jälkeen) ohjeet ihan siitä lähtien, missä asennoissa pidän jalat ja missä kohtaa otan koiran haltuun, mutta oli se vaan vaikea. Koira tuli aina satasta suoraan mun syliin ja ajautui selän taa eikä suinkaan toivotun hypyn taa... Tämä sain oikeasti toimimaan vasta seuraavan päivän omissa sulkeisissa.

Muita vaikeita kohtia oli mm. päällejuoksujen ja välistävetojen muodossa. Okeim, myönnän: välistävetoja meidän pitää treenata ja paljon! Samalla kun koira on selvästi saanut itsenäisyyttä, se kuuntelee selvästi vähemmän.

Opettavainen treeni kuitenkin. Tämän pohjalta saadaan treenattavaa taas vähäksi aikaa...

Eilen, keskiviikkona, käytiinkin heti omalla hallilla päiväsaikaan ottamassa vähän "korjaussarjaa" kisojen ja huippiksen jäljiltä. Treenattiin tosiaan alkusuora, jolta takaakierrolle ja saatiin nyt onnistumaan. Päivän teemana oli myös itsenäisyys kepeillä. Tehtiin sekä namualustan kanssa että ilman ja voi hitsiläinen, miten taitava pujottelija Fisusta on tullut! Sain lähettää sen takaaleikaten ja juosta itse toiselle puolelle keppejä/ihan mihin vaan ja Fisu vain pujottelee. Miten siistiä! :-D

Otettiin myös keinua vauhdin lisäämistarkoituksessa, saatiin hyviä toistoja. Mun pitää varmaan muuttaa käskytystä, kun alkuun olen pitänyt keinulla tosi varoittavaa käskyä lentokeinujen pelossa. Nyt tuntuu kuitenkin, että tällä vien koiralta vauhdin pois, mikä ei tietenkään ole hyvä. Huomasin, että ekalla kertaa puomilla F meni ylösmenon tosi varoen, joten selvästikin erottelu ei ole sille ihan selkeä.
Puomilla otettiin toistoja namualustan kanssa (pitkästä aikaa), tavoitteena itsenäistää suoritusta. Etenkin jos itse joudun jäämään taka-alalle, F jatkaa hitaasti loppuun. Tätä saisi siis parantaa.

Tehotreenissä oli myös välistävedot, jotka tuottivat nytkin ongelmia. Totesin, että ei koira kykene kääntymään, jos en kunnolla hidasta/varoita tulevast käännöksestä etukäteen. Ja onhan se ihan selvää. Fisulla alkaa olla vauhtia (ja sitä irtoamisalttiutta) niin hyvin, että myös hidastukset on otettava käyttöön ihan tosissaan. Mutta on se vaan mageeta, että koira oikeasti menee ja lujaa! En vain voi lopettaa iloitsemista. :):)

Maisan kanssa tehtiin samoja juttuja, ja Maisahan osasi luonnollisestikin kaiken. :) Pikkukoira tuntui ehkä ekaa kertaa vähän hitaalta. Joskushan on ollut se tilanne, että Maisan kanssa on saanut juosta kovempaa kuin Fisun kanssa, mutta ehkä nyt ollaan päästy sen vaiheen ohi (onneksi!).

Olen kyllä ihan sitä mieltä, että mulla on käsissä ihan loistava, kehittyvä agilitykoira. Fisu on ihan super!

Oreniukselta sain seuraavia kommentteja:
-mun pitäisi lähteä nopeammin tilanteesta toiseen, liikkeellelähtöjen pitäisi olla tehokkaampia (tästä olen kuullut ennenkin, mun valssit on esim. luokattoman epäsujuvia)
-Fisu on melko hyvin kääntyvä koira, joten paikoitellen käännän sitä liiankin voimakkaasti
-välistävetokohdassa sain ohjeeksi tehä ihan kokonaisen valssin peruutetun puolivalssin sijaan ja kääntää siitä takaisin oikeaan suuntaan (alunperin yritin välttää koko välistävedon eri ratkaisulla, ei mennyt läpi...). mun peruuttelut vasta hitaita onkin, joten niistä eroon!
-Fisulle toimii kaikkein huonoiten takaa ohjaaminen, joten mieluummin vedätystä lisää ja esim. takaaleikkaukset minimiin

Näistä jatketaan!

(Blogipäivitykset tuntuu pahasti jäävän muiden hommien alla, mutta yritän parhaani...)

Hyvä hylly

2011-11-08T11:46:00.003+02:00

Sunnuntaina käytiin Purinalla Fisun kanssa juoksemassa yksi agirata. Olikin sikakivaa kisata "pitkästä aikaa"! :) Tuomarina oli Seppo Savikko, joka oli tehnyt alkuun aika kinkkiseltä vaikuttavan radan. Eipä se sitten niin kamala ollutkaan kun itse pääsi kokeilemaan. Kuitenkin rataantutustumisessa jäi aika epävarma fiilis, en yhtään ehtinyt miettiä ohjausta loppuun asti ja tutusuminen jäi vähän ikävästi kesken. Jonkun verran oli siis pohtimisen arvoisia kohtia.

Mikä oli ehkä parasta, oli että Fisu oli tosi tosi innokkaana, hyvässä vireessä ja nopea! Vaikka itse möhlin meille hyllyn, niin ei jäänyt yhtään harmittamaan, oli vaan niin hauska kisata Kisulin kanssa! =)

Meidän rata alkoi ihan lupaavasti, päästiin yli puolenvälin mun mielestä tosi sujuvasti, kunnes sitten putki A:n alla koitui meidän kohtaloksi. Olin rataantutustumisessa miettinyt, ja ennen kisaa Maijun kanssa todennut, että koira pitää lähettää A:lle ja antaa sille tilaa, muuten se tulee putkeen. Ja kuinkas sitten kävikään? Mä rynnin edelliseltä hypyltä kamalaa vauhtia kohti putkea ja vedän koiran sinne mukanani. Ehdin tajuta, että ainiin, tässä olisi pitänyt odottaa, mutta samassa koira oli jo putkessa ennen kuin ehdin tilannetta pelastaa. Harmi. Oli vain mukamas kiire, vaikkei kohdassa olisi tarvinnut etumatkaa mihinkään.

No, positiivista oli hyvä koira, vauhti, hyvät käännökset (niinkin hyvät, että parissa kohtaa oli hilkulla, jättääkö koira hyppäämättä kun käänsin niin vahvasti), toimivat kontaktit. A:lla F pysähtyi kontaktilla, mutta lähti liikkeelle ennen (sanallista) lupaa. otettiin se siis vielä uudestaan, ja sitten juostiin puomin kautta maaliin. Jätettiin yksi vaikea pyörityskohta siis väliin matkan varrelta.

Jotenkin tuli silti sellainen ahaa-elämys, että hei, kyllä me osataan. Mulla on ollut vähän sellainen olo kolmosluokissa Fisun kanssa, että me ollaan ihan noviiseja ja muut oikeasti kilpailee, mutta nyt tajusin, että kyllä mekin kuulutaan sinne muiden sekaan. Fisu on kehittynyt muutamassa kuukaudessa ihan valtavasti!

Jäi hinku kisata lisää, siispä seuraavat ilmot menemään!

Treeniä ja kiireitä

2011-11-05T16:05:00.003+02:00

Muiden kiireiden takia blogin päivittely tuntuu taas jäävän vähemmälle. Treenattu ollaan kuitenkin, agia parikin kertaa viikossa. Listailen myöhemmin, mitä ollaan opittu/keksitty viime viikkojen aikana. Otettiin myös minitokotreeni ekaan kertaan piiiitkään aikaan, jei!

Agilityilee jälleen

2011-10-13T18:22:00.002+03:00

Pari viikkoa viime treeneistä, pienen tauoan jälkeen maistuu taas. :)
Tiistaina käytiin taas Juha Oreniuksen opissa Vantaalla. Aika haastava rata oli taas meidän päänmenoksi odottamassa, mutta kuitenkin mukavan sujuva ja suoritettavissa, ei siis mahdoton. ;) Yllättävän hyvin Fisu selviytyi, vaikka vaikeitakin paikkoja riitti.

Päivän sana taisi olla takaakierto, niitä radalla riitti. F oli jotenkin vähän tahmea irtoamaan, ja mun piti aika pitkälle se viedä aina takaakierroissa. Vauhti ei ehkä ollut ihan tykimmillään, mutta rata olikin sen tyyppinen, ettei monessakaan kohtaa päässyt hirveällä vauhdilla painamaan. Mistä olen ylpeä, on se, että uskallan nykyään kokeilla myös niitä vaikeampiakin ohjauksia, joista ei ole lähellekään täyttä onnistumisvarmuutta. Esim. tiistaina kokeilin jaakotuksia kahteen eri kohtaan, vaikkei olla niitä Fisun kanssa kamalasti harrastettu. Mutta hyvin toimivat, kannatti yrittää. :) Eihän siitä mitään opikaan, jos ei yritä uutta.

Kepit oli radalla vähän kiperässä kohtaa, alku puomin ylösmenon vieressä ja loppupäässä koiran piti kääntyä 180 astetta takaisinpäin. Sisäänmenon F haki edeltävän jaakotuksen ansiostab hyvin, eikä lähtenyt hakemaan puomia. Lopussa mun piti tulla koiran mukana aika pitkälle, koska en uskalla jäädä taka-alalle, ettei F tule kesken pois (vaikkei se sitä yleensä teekään). Anyway, pitää muka varmistella (se siitä uuden kokeilusta). Tästä tuli vähän tönkkö ohjaus seuraaville hypyille, oli pakko pari askelta peruuttaa koiran edessä. Tähän voitaisiin miettiä joku toimivampi ratkaisu ensi tiistain ryhmävuorolla.

Kontaktit toimi hienosti (jes, nää F osaa!). Tosin keinun suoritus on vieläkin vähän epävarma lätäkkötreenien jälkeen (vieläkin harmittaa). Mutta parempi jo.

Loppusuoralla mentiin sikakovaa, F tykitti ihan täysillä! :-D
26 esteen rata sai (ohjaajan) jalat ihan maitohapoille. Lopuksi rykäistiin hela hoito (ilman virheitä!) alusta loppuun, ja just ja just riitti henki kehumaan koiraa vikan hypyn jälkeen... Happea!

Kommentteja suorituksesta:
-Fisu kulkee tosi lähellä mua, mikä hidastaa suoritusta. mun pitäisi vedättää enemmän, jolloin vauhti pysyisi paremmin. myös Fisun itsenäisyyttä pitäisi vahvistaa.
-mulla on turhaan jaakotuksissa (ja joissain muissakin kohdissa) vastakkainen käsi mukana ohjauksessa. se tekee välillä sen, ettei koira suoritakaan estettä, kun mun käännöksen ohjaus on liian vahva. Fisu on muutenkin hyvä kääntymään, joten vastakkainen käsi on ihan turhaa koiran häirintää.
-itse totesin, että nyt otetaan projektiksi takaakiertoon lähetys. niitä toistetaan seuraavat treenikerrat ja yritetään saada koira hakemaan niitä mahd. kaukaa ja itsenäisesti. tässä seuraava projekti. :)

Sikakivat treenit, ihanaa kun saa kunnolla juosta ja hikoilla ja olla ihan kuollut kotiinlähtiessä! Tykkään! :) :)

Tänään käytiin ottamassa pienehköt keskipäivän agiliidot Purinan pihalla. Maisa kertaili lähinnä keppejä ja keinua. Kepeillä suoritus oli nyt onneksi hyvä. Viimeksi sille tuli ihme ongelma vikan välin suhteen. Pieni koira paineistui kai mun irtoamisesta, eikä enää voinut pujotella loppuun kohta ollenkaan. Huh, nyt onneksi oli viime kerran ongelma unohtunut. Keinukin oli ihan jees.

Fisu irtoili takaakiertoihin. Kyllä se niihin ihan hyvin lähtee, tiistaina vain tuntui, että se oli koko ajan mussa kiinni, ihan kuin liimattuna. No, näitä jatketaan. Nyt muistin, että mun piti ottaa myös irtoamistreeniä, no, ens kerralla.
Kertailtiin myös puomin nopeita kontakteja (superhienot lelupalkalla!) sekä keinua nakin kanssa. Hyvin maistui. :)

Tulipa hyvä mieli agisulkeisista ihan omassa rauhassa ja omien parhaiden treenikaverien kanssa! Just sopivaa opiskelun sijaistoimintaa. ;-)

Fisu luonnetestissä

2011-10-10T14:36:00.009+03:00

Eilen päästiin vihdoin epäonnisten yritysten jälkeen osallistumaan luonnetestiin Fisun kanssa.

Sateisten syyspäivien jälkeen testipäivä näyttäytyi ihanan kuulaana ja aurinkoisena, lämpotilakin oli sopivan viileä. Testipaikkana oli HEPeKon rauniokenttä Helsingissä ja tuomareina Pirjo Ojala-Laine sekä Anu Hatunpää.

Otin myös Maisan autoon mukaan, koska halusin että kaikki on mahdollisimman normaalia Fisulle. Testin aikataulu olikin reippaasti (lähes 2 h) myöhässä, joten koirat sai odotella autossa pitkään. Ehdin katsoa kolme muuta koiraa ennen meidän vuoroa. Oli ihan hyvä katsoa, missä mikäkin osio suoritetaan ja nähdä tuomareiden toimintaa parin koiran verran. Pirjon testejä olin aiemminkin nähnyt, Anun en.

Kun meitä edelliselle koiralle oli ammuttu, lähdin hakemaan Fisua autosta. F oli tosi iloinen ja innokas, haki mulle keppiä ja pörräsi Maisan ympärillä kuin nauraen. Muutenkin Fisu oli ollut koko aamupäivän tosi hyväntuulinen, lenkillä tosi leikkisä ja kotona maikoili onnessaan ketarat kohti kattoa. Oli hyvä fiilis lähteä testiin niin hyväntuulisen koiran kanssa. :-)

Olin ajatellut jännittäväni testiä, mutta onneksi olinkin aika rento. Käskin itseni valmistautumaan kaikkeen mahdolliseen testin keskeyttämisestä lähtien. Otin sellaisen asenteen, että kävi miten kävi, me kyllä selvitään.

Päästiin vihdoin kaiken odottelun jälkeen itse testiin. Pirjon kommentti Fisun "oudosta" nimestä oli, että tulee ihan kuollut kampela mieleen. Heh, tosi imartelevaa. :D Totesin, että Fisu on mun kultakala. <3
Fisu tervehti tuomareita iloisena, muttei ollut mitenkään erityisen kiinnostunut heistä. Mutta kun Pirjo haastattelun jälkeen otti kepin käteensä, Fisu oli ihan mukana. Se leikki kivasti kepillä, mutta toi sen aina heti mulle näytille voitettuaan. :-D Seuraavaksi otettiin iso narulelu, mutta se ei ollut yhtään niin kiinnostava Fisun mielestä. Solmulelu oli vähän sitä parempi, ja saatiin sillä ihan hyvä leikki aikaan kun itse ensin innostin koiraa lelun kanssa.

Seuraavaksi oli vuorossa kelkka. Seisoskelin katse kohti lähestyvää kelkkaa, F oli mun vieressä juuri sellaisessa kohtaa, etten nähnyt sitä sivusilmälläkään. F oli aika pitkään ihan hiljaa ja paikallaan, ja ihmettelinkin, huomaako se kelkkaa ollenkaan. Kun se tuli lähemmäs, F haukahti muutaman kerran ja siirtyi hihnan pituuden verran kauemmas, muttei mitään raivoreaktiota saanut. Seisoskeltiin siinä kelkkaa tuijotellen, F oli ihan liikkumatta, eikä tainnut olla oliosta kovin kiinnostunut. Sain käskyn kiertää kelkan toiselle puolelle, mutta F ei tullut paljoa lähemmäksi. Menin kelkan viereen, juttelin sille, Fisu pysyi etäällä. Kun otin kelkan paidanhihan jalalleni, F tuli nuuskimaan sitä, sai kehuja ja alkoikin repiä hihaa. :D Mikälie jännityksen purkautuminen? Käytiin katsomassa, mistä kelkka oli tullut, Fisu vain nuuski maata, eikä osoittanu mitään epaluuloja paikkaa kohtaan. Kun kuljettiin kelkan ohi uudelleen, F meni ihan läheltä sitä pahemmin väistämättä.

Seuraavaksi puolustusosio. Tämä mietitytti mua hyvin paljon siinä mielessä, että en oikein yhtään osannut arvioida mitä F tekisi. Mua ehkä vähän yllättikin, että F alkoi haukkua hyökkääjälle, eikä ollut ihan nahjus, vaikkei mikään puolustusministeri olekaan. Fisu pysyi kuitenkin mun sivulla/taka-alalla, eikä rohkeus ihan riittänyt ottaa ohjia omiin käsiin. Mamman vieressä on kuitenkin turvallisempaa. Tuomari sai tulla uhaten ihan liki, koira ei tullut väliin. No, enpä ollut suunnitellutkaan lähteväni sinne nakkikioskin jonoon haastamaan riitaa Fisu turvanani. ;) (Vaikka tuomari erään toisen koiran omistajalle totesikin: "ota ainakin Fiskars mukaasi", viittaus ei tainnut kohdistua mun koiraan. :p ) Kun hyökkääjä paljastuikin ystävälliseksi, F oli aika mielinkielin, selvästi huojentunut. Kuitenkin se olisi kovin paljon mieluummin lähtenyt mun matkaan kun jätin sen tuomarille. Fisu antoi kuitenkin tuomarin silitellä itseään ja F odotti kiltisti kutsua takaisin mun luo. Mielenkiintoista oli, että mun luokse tullessaan F kiersi kohdan, jossa hyökkäys oli tapahtunut, eikä siis juossut ihan suoraan mun luo. (Tähän palaamme vielä...)

Seuraavaksi haalarin ja tynnyrin vuoro. Haalaria F säikähti ihan kunnolla, videolta katsottuna ihan lensi kauemmas. :D Kun tultiin uudelleen kohdan ohi, F kiersi mun toiselta puolelta. Tynnyriä pelästyi myös, mutta tuli sitä nuuskimaan ihan ok kun se oli pysähtynyt. Kun jatkettiin kohti pimeää huonetta, F oli selvästi vähän paineistunut, korvat luimussa ja muutenkin varuillaan. En tiedä, oliko se enemmän mukana kulkevasta "hyökkääjästä" vai haalarista/tynnyristä johtuvaa.

Pimeän huoneen ovella kutsuin Fisua perääni ja se katsoi ihmeissään, mihin mamma häviää. Huoneessa oli erikseen eteinen, jossa pressu peitti koko lattian. Menin seuraavan huoneen perälle tuoliin istumaan, väliin jäi pari lautaa lattialla. Huone oli oikeasti pimeä, itsekään en nähnyt edes lähellä olevaa tuomaria. Kun F pääsi huoneeseen, kuulin, että se tuli suht' lähelle mua, muttei löytänyt ihan perille asti. Ehkä suunnilleen lautojen kohdalla (n. 2 m päässä) se kääntyi takaisin ja meni eteiseen. Sieltä ilmeisesti pääsi vielä vähän matkaa toisiin huoneisiin sivulle, jossa F kävi kääntymässä ja jäi sitten eteiseen ihmettelemään. Sain ohjeen niiskaista kerran, F kuuli, mutta tuli vain huoneen kynnykselle asti ja lähti taas kauemmas. Niiskaisin taas, mutta ei se tullut paljoa pidemmälle. Kohta yskäisin, ei auttanut. Valaistusta vähän lisättiin, ja kutsuin Fisua nimeltä. Siltikään pieni ei uskaltanut pimeään. Valoja laitettiin vielä lisää päälle, ja vihdoin F löysi mut kun kutsuin sitä. Raukka meni mun tuolin alle piiloon mut löydettyään.

Kun päästiin huoneesta ulos, F oli iloinen ja huojentunut. Pitkä etsintä ei kuitenkaan lannistanut Fisua, vaan takaisin kentälle kulkiessamme sillä oli häntä pystyssä ja se oli taas jo reippaana.

Seuraavana oli vuorossa seinä. Fisu jäi aika onnettomana seinälle kun jätin sen. Uhkaavaa tuomaria kohtaan se ei osoittanut minkäänlaista aggressiivisuutta, vaan yritti rauhoitella kaikin osaaminsa keinoin. Tuomari meni aika lähelle uhaten, mutta ei ollut tarvetta mennä loppuun asti koiran "päälle". En ollut yhtään yllättynyt siitä, että Fisu oli ihan hiljaa.

Viimeisenä vuorossa oli ampuminen. Olin alun haastattelussa kertonut, että F on paineistunut laukauksista sekä ilotulituksesta, mutta nykyään parantanut näiden suhteen. Tuomarit miettivät, että ampuisivatko heti ensin kaksi laukausta peräkkäin, mutta päättivät kuitenkin, että ammutaan yksitellen. Kun lähdimme kohti alueen reunaa, Fisu kiskoi aika lailla poispäin. Kun
käännyimme takaisin kohti testipaikkaa, F käveli kuitenkin normaalisti. En muista/huomannut, vaikuttiko F paineistuneelta ennen laukauksia, eikä ensimmäinen ampu valitettavasti tullut videolle, sillä paikka oli kulman takana kuvaaja-Terhin näkökentän ulkopuolella.
Kävelimme Fisun kanssa ja ensimmäisen laukauksen jälkeen pysähdyimme. F reagoi hyvin vähän, taisi vilkaista ympärilleen. Jatkoimme kävelyä: toinen laukaus, eikä reaktiota. Se riitti, ja tuomarit totesivat, että ainakin tänään Fisu on laukausvarma. :) Enpä olisi tätä heti ensimmäisenä veikannut, mutta selvästi oli tehnyt hyvää, että F ei ollut pitkään aikaan kuullut laukauksia. Ja onhan sen uudenvuoden selviytymisessäkin ollut huima ero ensimmäiseen uudenvuodenaattoon verrattuna. Ekana vuonna F vietti koko illan vaatekomerossa, kun taas viime vuonna se leikki olohuoneessa ja korkeintaan haukahti kovimmalle paukkeelle.

Kokonaispisteet näyttävät tältä:

-toimintakyky: -1 pieni
-terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
-puolustushalu: +1 pieni
-taisteluhalu: +2 kohtuullinen
-hermorakenne: +1 hieman rauhaton
-temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
-kovuus: -2 pehmeä
-luoksepäästävyys: +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
-laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Yhteensä 117-31 = +86 p.

Videotkin löytyvät nyt:
Leikki
Kelkka
Paluu kelkan ohi
Puolustus
Haalari+tynnyri
Seinä

Kun testi oli ohi, Fisu palautui hyvin nopeasti, leikki mun kanssa lelulla heti ammusten jälkeen ja söi kaikki Terhin namut. :) Mentiin vielä metsään ja Fisu pääsi juoksemaan Maisan ja Murun kanssa. Ei näkynyt jälkeäkään rasittumisesta. =)

Tuomareiden kommentteja:
-Ensimmäiseksi Pirjo totesi, ettei tämä nyt ihan kultakala kuitenkaan ollut, ei mennyt maljassa ympäriinsä pyörimiseksi :D
-Fisu ei ole mikään erityisen itsenäinen toimija, mutta selviytyy tilanteista huomattavasti paremmin yhdessä mun kanssa :)
-Aggressiivisuutta tästä koirasta ei juurikaan löytynyt, mikä ei varmasti tule yllätyksenä
-Taisteluhalua löytyy enemmän kuin pienesti, muttei se kuitenkaan ole vahva kohtuullinen
-Hermorakenne on plussan puolella; koira kyllä paineistuu, muttei kuitenkaan älyttömän paljon, ja palautuu melko hyvin
-Temperamentiltaan F on enemmän sellainen, joka pohtii ensin ja toimii vasta sitten
-Pehmeys näkyi testin aikana tietyissä tilanteissa, muttei kuitenkaan joka kohdassa. Esimerkiksi leikissä F oli alkuun tosi innokas, mutta jossain kohtaa into hiipui, vaikkei tuomari tehnyt mitään erityistä. Myös se, että F yhdisti paikan, jossa hyökkäys tapahtui, epämiellyttäväksi, kertoo pehmeydestä. Tuomarit olivat huomanneet, että kun kävelimme kohti ampumispaikkaa, Fisu vieläkin väisti hyökkäyskohtaa. Itse luulin, että koira veti yleensä pois testipaikalta, mutta voikin olla, että reaktio kohdistui hyökkäyspaikkaan.
Kuitenkaan esimerkiksi kelkkaa F ei väistänyt ollenkaan sitä toisen kerran ohittaessamme.
-Luoksepäästävyydestä tuomarit kommentoivat, että se, että koira ei ole täysin "hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin", vaikuttaa myös siihen, miten koira paineistuu. Aavistuskin pidättyvyyttä paineistaa koiraa enemmän kuin se, että se suhtautuisi täysin luottavaisesti kaikkiin ihmisiin. Esimerkiksi myös mielistely on käytös, joka kertoo koiran paineistuneisuudesta. Tämä oli itselleni hyvin avartava kommentti.

Omat ajatukseni Fisun testistä ja tuloksesta:
Mitään suuria yllätyksiä ei tullut. Tarkemmin ajateltuna mitään yllätyksiä ei tullut. Eniten hämmästyin Fisun laukauspelottomuutta, mutta F ei tosiaan ole pitkään aikaan kuullut laukauksia, minkä totesin ennen testiäkin olleen ihan hyvä asia ja taisin olla oikeassa. Pohdimme myös Terhin kanssa jälkikäteen, että ehkäpä se, että Fisu oli laukausten kohdalla jo valmiiksi hieman paineistunut, vaikuttikin siten, ettei laukaukset enää "ylittäneet kynnystä" ahdistaa koiraa enempää. Mene ja tiedä.

Mitä myös veikkasin etukäteen, oli se, että erityisen toimintakykyinen ei Fisu ole. Tämä on käynyt ilmi myös arjen tilanteissa. Esimerkiksi pahimpien kynsienleikkuupelkojen aikaan Fisu oli hyvin herkkä tulkitsemaan kaikki toimeni kynsienleikkuuseen liittyviksi ja tapasi juosta sohvan alle pienistäkin asioista. Ja sohvan alta se ei kertakaikkiaan päässyt pois. Olen aina epäillytkin, että syy ei ole ollut tottelemattomuus, vaan nimenomaan kyvyttömyys toimia/liikkua kun pelko käy liian suureksi. Varmasti myös pehmeys on tehnyt oman osansa näissä tilanteissa. Kenties vaikuttanut paljon siihen, että pelkoja/ongelmia yleensä on tullut kun kerran on kynsienleikkuu sattunut. Sekä siihen, että F on ollut niin herkkä tulkitsemaan tilanteet/asiat kynsienleikkuuseen liittyviksi...
Pehmeyskään ei tullut yllätyksenä. Kyllä Fisu on tietyissä asioissa hyvinkin herkkä ja pehmeä.

Mikä oli mukava kuulla, oli se, että Fisu toimii paremmin mun tukemana. Voimme siis yhdessä vähän venyttää toimintakyvyn rajoja pidemmälle. :) Oma pieni Kisulini voi luottaa mamman apuun. <3 Myös taisteluhalu paikkaa toimintakyvyn puutteita, mikä on hyvä asia.

Vilkkauden kohtuullisuus on ihan Fisua. Siihen ei ole mitään lisättävää.

Ilahduttavaa oli myös se, että hermot ovat kuitenkin Fisulla kasassa. Tavallaan uskoinkin sen, mutta täytyy myöntää, että joskus on ollut tilanteita, joissa olen miettinyt, liittyvätkö jotkut outoudet/herkkyydet hermoihin vai mihin. No, voivathan ne jossain määrin liittyäkin, mutta ehkäpä tämän testin jälkeen lottoaisin enemmän pehmeyden osuutta asioihin. Esimerkiksi Fisun "kärpäshulluus" voi hyvin johtua jostakin ampiaisen tms. pistosta, joka pehmeyden takia on jäänyt sille vahvasti mieleen epämiellyttävänä kokemuksena. Tätä voisi puoltaa myös se, että pörriäisongelmat ilmenivät vasta n. kaksivuotiaana.

Paljon saan varmasti vielä pyöritellä testitulosta ja pohtia, mitä koiran käytös testissä, pisteet ja kommentit kertovat. Mitään suurta ahaa-elämystä ei kuitenkaan tullut, vaan koira käyttäytyi hyvinkin paljon niin kuin olisin voinut etukäteen sen odottaa käyttäytyvän. Kaiken kaikkiaan Fisu kuitenkin selvisi testistä ehkä aavistuksen paremmin kuin odotin. Se oli yllättävän reipas ja palautui "järkytyksistä" (jotka myös olivat luulemaani vaimeampia) yllättävän hyvin. Se, että totesin varautuneeni myös testin keskeyttämiseen, kertoo ehkä siitä, että en osannut odottaa oikein mitään, ja siksi ehkä yllätyinkin positiivisesti. Ei sillä, että epäilisin Fisun olevan hermoheikko tai toimintakyvytön, mutta tiedän sen olevan herkkä tietyille asioille. Mutta Fisu tsemppasikin testin hienosti läpi omalla hillityllä tavallaan. :)

Varmasti tulee vielä lisää ajatuksia mieleen, kun saan testin dvd:llä käsiini ja voin katsoa tilanteet ja kommentit uudelleen. Katson, jos laitan myös testipätkät nettiin näkyville.

En tiedä, miltä testin pisteet ulkopuoliselle näyttävät, mutta mielestäni ne kuvaavat Fisua oikein hyvin. Kokonaispistemäärä ei ole huima, muttei nyt aivan surkeakaan.
Anyway, Fisu on varsin miellyttävä harrastuskoira, jonka kanssa on ilo elää, olla ja mennä. Ennen kaikkea Fisu on aivan ihana arjessa, helpompi kuin ikinä olisin voinut kuvitella mudin olevan. Ja vielä ennen sitäkin kaikkea Fisu on mulle niiiiin älyttömän rakas ja tärkeä pieni koira, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Eikä sitä olisi testipisteet mihinkään muuttaneetkaan. :)

Kommentteja, kysymyksiä tai ajatuksia kenelläkään (mikäli on mahdollista, että joku luki koko romaanin loppuun asti... )?

Loppuun kuva 3/4-siskoksista lenkillä testin jälkeen:

"Onko ne äiti ja poikanen?"

2011-09-29T13:11:00.002+03:00

Taas näitä lenkillä kuultuja... Kaksi mummelia ihasteli tyttöjä vastaantullessaan ja kohta huusivat vielä perään, että onko ne äiti ja lapsi. Ei, ne on eri rotua kyllä, totesin. "Niin joo, hännästähän sen näkee", tuli vastaus. No niinpä, häntähän on näiden kahden ainoa ero. :-D

Meitä ei ole huvittanut treenata tällä viikolla. Palelin purinan iltaepiksissä töissä kolme tuntia tiistai-iltana, siinä tän viikon tarpeellinen agilityannos. Ja se riitti.

Supertreeniä

2011-09-21T13:46:00.003+03:00

Hei, meillä oli oikein hyvän mielen treenit eilen Oreniuksen opissa! Kyseessä siis eka kerta seuran huippiskoulutusta, joka jatkuu tästä kolmen viikon välein Agilityakatemiassa.

23 esteen rata oli melko haastava, mutta jotenkin silti sopivan sujuva ja etenevä. Tällä radalla sai tosissaan itse laittaa jalkaa toisen eteen ja juosta! Ja oli muuten hauskaa. Kunnon hikitreeni! :D

Mikä ilahdutti eniten, oli se, että Fisu oli tosi innokas koko treenin ajan! Tehtiin rataa ehkä 15-20 min (harvoin treenataan putkeen niinkään pitkään), mutta Fisulta ei tsemppi loppunut kesken. Vaikka itse välillä kuuntelin ohjeita, enkä huomioinut koiraa, se lähti yhtä innokkaana taas seuraavaan yritykseen. Oli ihanaa taas huomata, että koiran kanssa voi treenata tosissaan ja se todella pistää parastaan!

Ja Fisu oli nopea! Esim. pussista se tuli sellaisella vauhdilla ulos, etten ehtinyt edes huomata kun se olikin jo mun selän takana ja ohjaus ihan myöhässä. :D Ja mua vaan nauratti, koska olin niin iloinen vauhdikkuudesta. =)

Saatiin hyvää palautetta. Mun ei selvästi kannata käyttää takaaleikkauksia kovin paljoa, koska vedätys tsemppaa koiraa paljon paremmin. Esim. puomilla oli huomattava vauhtiero takaaleikatessa ja vierellä juostessa. Takaakiertoja pitäisi toistaa paljon, jotta koiraa pystyisi lähettämään kauempaa.
Yleisesti koiraan saisi vielä lisää tsemppiä vedättämällä ja itse olemalla vielä tehokkaampi.

Jäi tosi hyvä mieli koko treenistä. Fisu on tosi osaava ja vauhdikas kun vain haluaa. Mun vaan täytyy löytää keinot, että saan sen vauhdin irti aina kun itse haluan. Oli ihan mieletön fiilis, kun oikeasti piti juosta täysillä, että pysyi koiran tahdissa. Vähän eri meininki kuin koiran odottelu -ohjauksessa....

Toivotaan, että tämä tarkoittaa hormonaalisen lehmäilyn ohittumista!

Voihan varpaanvälit

2011-09-14T21:37:00.002+03:00

Fisulla on etutassun antura ärtynyt ja iho vähän rikki. Huomasin kun se kalusi jalkaansa. Voi hyvin olla, että tämän takia viikonlopun kisat meni pieleen. Ketä huvittaisi juosta jalka kipeänä? :-(
Olen nyt pessyt jalan lenkkien jälkeen ja rasvannut sitä muutaman kerran. Tällä viikolla ei treenata. Ei se jalkaa muuten ole oirehtinut, joten ollaan lenkkeilty kuitenkin melko normaalisti (enimmäkseen metsässä pehmeällä alustalla). Toivottavasti paranee nopeaan.

Lehmäagilityä

2011-09-11T21:34:00.004+03:00

Fisu on taas lehmä, Fisua ei kiinnosta. Jos Fisua ei kiinnosta niin on vaikea itsekään intoutua agilityradalla juoksemiseen...

Eilisistä starteista toinen meni sentään jotenkuten ok, mutta koira oli hyvin innoton. Tuomarina oli Ritva Herrala, ja hyppyrata ei ollut mun makuun. Heti alussa oli useampi vauhdintappokohta, ja koko loppurata olikin helppoa juoksemista. Miksi tappaa koiran menohalut heti alkuun?

Meillä vauhti kuoli alun kieltoon. Oliko kyseessä Fisun signaaliherkkyys, josta pari viikkoa sitten kouluttaja huomautti, en tiedä. Kuitenkin samanlaisesta kohdasta (sylivekkijaakotus) ollaan viime aikoina selviydytty treeneissä ja kisoissa ihan kunnialla. Voihan olla, että itse möhlin jotain siinä kohtaa. Loppurata meni kuitenkin ihan jees, tosin hitaasti. Ihanneaika silti alittui (ihme!), joten harmi ettei tehty puhdasta rataa. Tuloksena siis 5.
(Etenemä oli 3,77 m/s ja varmaan sekunti-pari kului kieltoon. Ia. alittui nyt 0,67 sekunnilla. Vertailuna: viime viikonlopun kisassa Fisun etenemä nollaradalla oli 4,40 m/s.)

Toinen rata olikin sitten melkoisen masentavaa. Yritin viritellä Fisua lähdössä tosi hyvin. Jätin sen paikalle ja kutsuin tulemaan ja mitä tekee koira? Juoksee ekan hypyn ohi! Siis oikeasti. Hmm. Vein sen hypylle takaisin ja päästiin ekat 5 estettä, kunnes F tuli A:n ohi. Ihan selkeässä kohtaa, eikä mun mielestä voinut erehtyä etteikö oltaisi oltu menossa A:lle. Taas uusiksi, jonka jälkeen tehtiin hyppy, putki ja kepit ja lopetettiin rata kesken. Otti niin päähän juosta innottoman lehmän kanssa, ettei mun huumorintaju riittänyt jatkaa rataa loppuun asti.

Taidetaan jättää ensi viikon treenit väliin ja pitää Fisulle motivaatiotauko. Ei tee ehkä pahaa mullekaan..

Fisu on muutenkin aika väsähtänyt. En tiedä, vieläkö heinäkuinen juoksu vaikuttaa, vai mitä tämä on. Ehkä tämä on vain Fisua.

Eka nolla + treenii

2011-09-06T22:09:00.003+03:00

Viikonloppuna osallistuttiin Fisulin kanssa ekaa kertaa kolmosluokan kisaan. Ilmoitin pelkälle hyppärille, kun pari viikkoa sitten onnistuin treenaamaan keinua vesilammikossa ja aiheuttamaan Fisulle pientä epävarmuutta.

Tuomarina hyppärillä oli kroatialainen Zeljko Gora. Olipa kiva päästä kerrankin ulkomaanelävän radalle. Rata tosin vaikutti alkuun melkoisen haastavalta, kun sitä kehän laidalta katsoi. Tuntui, että parista kohtaa on meidän hankala selvitä. :-D Aikataulu oli kuitenkin sen verran myöhässä, että ehdin katsoa koko maksiluokan ja saada ohjausideoita ennen omaa starttia. Maan huiput maksikoirat veti kyllä aika hyvin.

Tutustumisen jälkeen oli kuitenkin aika varma fiilis ja löysin mielestäni ihan hyvät kuviot vaikeisiin kohtiin. Hyvinhän se sitten menikin ja nolla tuli! Fisu ei ollut (taaskaan) ihan nopeimmimmillaan, mutta tällä kertaa se ehkä helpotti mun ohjausta hitusen. Ehtiipähän itse paremmin. Mutta on se silti rasittavaa vetää koiraa perässä. Mieluummin juoksisi itse koiran perässä.

Anyway, ihan hyvä nolla tehtiin ottaen huomioon että kyseessä oli meidän debyytti kolmoseen. =) Ia alittui reilulla kolmella sekunnilla, ja sijoitus oli 6./22. Nollia tuli ehkä 7 tai 8. Videokin löytyy!

Tänään treeneissä tehtiin pidempää rataa, joka oli toissaviikonlopun Frantsin koulutuksessa. Tytöt veti ihan hyvin, Maisa etenkin oli ihan super kun ensin mokailtiin kaikki kontaktit kertaalleen. Ei niistä mitään järkevää saa, mutta tosi tiukalla käskytyksellä se ei sentään lentele niitä ihan miten sattuu..

Fisu otti taas keinun vähän ongelmaksi. Hitto kun ärsyttää, että piti mennä loiskimaan keinulle silloin lätäkköön. Äh. Toivottavasti tästä ei nyt tule mitään isoa probleemaa. Otettiin keinua lopuksi vielä yksittäisenä ja kunnon palkalla. Katsotaan, miten käy viikonlopun kisassa.

En taida ottaa toista treeniä enää tälle viikolle kun Fisulta tuntui olevan vähän veto poissa. Keinu saatetaan käydä tekemässä, mutta tuskin muuta. Täytyy antaa toisen levätä välillä. Toisaalta ollaan viime päivinä myös juostu pari lenkkiä Kisun kanssa, ehkä sekin vie vähän terää treenistä. Otetaan siis lauantaihin asti iisimmin. :)

Viikonlopun treeneistä

2011-08-31T22:40:00.003+03:00

Enpä ole saanut aikaiseksi kirjoitella viikonlopun koulutuksista Nina Frantsin opissa. Täytyy kuitenkin muutama sananen kirjoitella ylös ennen kuin unohtuu.

Meillä oli siis sekä la että su kunnon treenipätkä sporttikoirahallilla Frantsin koulutuksessa. Juoksin molempien koirien kanssa ja tulipa taas opittua itsestä, koirista & niiden ohjaamissta. Hyvin hyödyllinen viikonloppu!

Lauantaina tehtiin pitkää rataa (n. 25 estettä), jossa saatiin treenata tiukkoja kuljetuksia, vippausta, takaakiertoja, välistävetoja ja kaikenlaista muutakin. Sunnuntain vuorossa oli lyhyempi (11 esteen) pätkä, jossa päästiin harjoittamaan teknisempiä juttuja, sylivekkiä, leikkausvalssia, poispäinkäännöstä ja vippausta. Saisinkohan radatkin vielä paperilta näytille jossain vaiheessa, we'll see.

Lauantaina pöytä oli vaikea molemmille. Ei muuten, mutta siitä liukui tosi helposti alas, kun suorasta putkesta tullessa vauhtia oli aika hyvin. Fisulle hankaluuksia tuotti kolmen esteen välistävetopätkä. Aika vähän ollaan näitä loppujen lopuksi tehty ja sen huomasi. Ei Maisankaan kanssa kohta ihan helppo ollut. Kuitenkin molemmat tytöt selvisi vaikeahkosta radasta mun mielestä yllättävän hyvin.

Etenkin Fisun kanssa oli hienoa huomata, että sen kanssa pystyi tekemään haastavaa pitkää rataa ja ottamaan pätkiä uudestaan ilman että innostus loppui kesken. Ihanaa! Fisu oli muutenkin tosi pätevä ja koko viikonlopun ajan yllätti mut osaamisellaan. En edes muista, että olisin opettanut sille kaikkea mitä se osaa... Kaikki jaakotukset, vippaukset ym. meni ihan rutiinilla. Supertaitava pieni! <3

Lauantain radalla oli hauskaa kokeilla pätkällä eri ohjauskuvioita ja huomata, mikä toimiil, mikä ei. Molemmat selviytyi sylivekistä ja leikkausvalssista hienosti, vaikkei niitä olla koskaan ennen kokeiltu. Jee! :)

Yleisiä kommentteja, mitä viikonloppuna saatiin:

Noora:
-ohjaa hyvin :)
-"erikoinen minikoiran ohjaaja" (ei kumartele ja juokse kädet maantasolla...)
-johdonmukainen ohjaus (samat virheet toistuu molemmilla koirilla ;) )
-nopeutta pitää tasoittaa pienen koiran vauhtiin (pienemmät askeleet)
-kädet kuriin (mun kädet lentelee liian korkealla ja heittää koiria esim. takaakierroissa liian kauas)
-valssin askeleet! (3 askelta riittää kääntymiseen miljoonan sijaan)
-katse siellä, minne haluaa koiran menevän, eikä koirassa

Maisa:
-pääsisi nopeammin liikkeelle esim. tiukkojen käännösten jälkeen hypyillä
-lukee hyvin ohjausta

Fisu:
-signaaliherkkä (pienikin liika liike johonkin ohjauksessa saattaa tehdä sen, ettei koira hyppääkään)
-vauhti pysyi hyvin yllä
-lisää treeniä kohtiin, joissa koiran pitää tulla käteen (esim. välistävedot, päällejuoksu ym. Treeniä myös heittäen palkan näissä kohdissa).

Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä fiilis koulutuksista. Sain kuulla, että mulla on hyvin koulutetut, osaavat koirat ja itse ohjaan hyvin. Tästä on hyvä jatkaa. :-) Emme kuitenkaan ylpisty kehuista, sillä parannettavaakin löytyy... Mutta ainakin tiedetään, että moni asia toimii.
Tarkempaa selostusta mahdollisesti luvassa myöhemmin.

Ageilua

2011-08-24T20:36:00.003+03:00

Viime viikonloppuna jouduttiin jättämään eka kolmasluokan kisa väliin, kun itse nyrjäytin nilkkani viikolla. Onneksi jalka ei mennyt kuitenkaan pahemmin, nyt on jo kunnossa.

Tiistain treeneissä tehtiin kolmosen rataa. Katselen jos jaksan linkata ratapiirroksen jossain vaiheessa. Muuten meni ihan jees, mutta Maisan kontaktit sai savun nousemaan korvista ja Fisun lehmäily melkein yhtä paljon.

Toivon, että tämä on juoksun jälkeistä flegmaattisuutta eikä Fisu itse. Se turhautui tosi nopeasti mokista ja alkoi komentaa, eikä tehnyt enää kunnolla eikä innolla. Ärsyttävää kun koira ei kestä toistoja.

Toivotaan, että Fisua huvittaisi viikonlopun koulutuksissa tehdä jotain.

Huippua

2011-08-19T13:18:00.001+03:00

Saatiin Fisun kanssa paikka agiseuran "huippis"koulutukseen, joka on aina kolmen viikon välein ja kouluttajana Juha Orenius. Tullaan varmasti oppimaan paljon!

TK1!

2011-08-18T12:46:00.003+03:00

Eilen käytiin taas tokokokeilemassa. En jaksa vielä selostaa asiaa sen tarkemmin, joten kopioin eilen mudiforumille kirjoittamani tekstin:

Fisun kanssa tokoiltiin tänään Nummelassa. Tuomarina oli Hannele Pörsti.

Mitähän tästä kertoisi.. Suoritus oli ihan kamala, koira ei ollut yhtään mukana ja lähes kaikki yksilöliikkeet meni tosi huonosti. Suorituksen jälkeen melkein itketti. Kaksi ajatusta pyöri päässä: "kunpa tulisi ykkönen niin ei tarttisi enää tulla uudestaan" ja "hävettää jos tällaisella suorituksella saa ykköstuloksen". Noviisina en ole tokon pistelaskuihin perehtynyt, mutta jotenkin kummassa saatiin se ykköstulos kasaan. Pisteitä täpärät 162 ja siitä hyvästä koulari TK1.

Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9 (toisella käskyllä ylös)
Seuraaminen kytkettynä 6 (heti alun vas. käännöksessä koira ajautui mun jalkoihin, potkaisin sitä vahingossa ja se pomppasi metrin sivuun. muutenkin ihan kamalaa)
Seuraaminen taluttimetta 7 (kamalaa)
Liikkeestä maahan 7 (ei taaskaan lähtenyt heti mukaan seuraamiseen ja lopussa istui vasta tokasta käskystä)
Luoksetulo 10 (kerrankin osasi tulla sivulle)
Liikkeestä seis 7 (samaan malliin kuin makaaminen)
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 7

Yht. 162 p, ALO1 ja TK1.

Vielä ei pahemmin hymyilytä, tuntuu että kaivataan tokotauko tähän väliin. Fisulla hormonit heittää taas juoksun jälkeen kiinnostuksen lehmä-moodiin ja nurmikenttä sai sen nenän unohtamaan muun. Lisää koottuja selityksiä ilmestyy varmasti blogin puolelle jossain vaiheessa.

Niin. Fiilikset oli kokeen jälkeen tosi huonot, vaikkakin nyt saatiin se koulari TK1, mitä mentiin tavoittelemaan. Masensi vain kun koira ei edes yrittänyt ja kaikki asiat, mitkä se osaa, meni ihan poskelleen. Olisi ollut kiva oikeasti ansaita se koulari, eikä hakea sitä suorituksella jota ei voinut kuin hävetä.

No, selvästikin nyt kolmannessa kokeessa Fisulle oli jo päivänselvää, että kyseessä ei ole treenit, joten palkkaa ei tule. Sitä ei tuntunut vähempää kiinnostavan mun
kuunteleminen. Myös nurmikenttä oli aika uusi juttu, harvoin ollaan sellaisella edes treenattu. Kun mentiin kehään, F pisti heti nenän maahan.

Viime aikoina Fisu on muutenkin ollut normaalia flegmaattisempi, selvästi mennyt juoksu pistää taas treeni-innon koetukselle ja koira on ihan hajujen maailmassa. Ehkäpä taukoillaan (ainakin tästä lajista) jonkin aikaa ja mietitään asioita uudelleen.

Jos vielä tokoa yleensäkin jatketaan, täytyy ottaa mukaan palkattomat treenit, jottein kisatilanne eroaisi tylsyydellään niin pahasti treeneistä. Muutenkin eilen kokeessa itseäni rassasi kaikki se odottelu ja hitaus. Ei sovi Fisun tyyppiselle koiralle yhtään. Se ehtii unohtua ihan omiin maailmoihinsa, eikä sen into kanna. Laitoin paikallaolon jälkeen koirat (Maisa oli kannustusjoukoissa mukana) autoon. Autosta tullessaan Fisulla on aina intoa tekemiseen, mutta valitettavasti sekään ei nyt auttanut enää kehässä.

Jotenkin ekoissa kokeissa kuvittelin, että palkatta tekeminen menee kokeessa ihan ok, mutta nyt viimeistään huomattiin, että väärässä olin. Nopeasti koira oppii, milloin ei nakkia ole tulossa...

No, koulutustunnut saatiin kuitenkin, mikä itsessään on tosi hienoa. En olisi pari vuotta sitten uskonut, että ikinä tulisin saamaan koirilleni yhtään mitään ansaittuja titteleitä, joiden eteen olen itse nähnyt vaivaa. (Itse en näyttelytuloksia sellaisiksi laske). Siksi täytyy olla tosi tosi tyytyväinen, että edes kolme merkkiä voidaan lisätä Fisun virallisen nimen eteen, joista voin olla todella ylpeä. :) On sekin jotain.

ALO1 toistamiseen

2011-08-15T08:17:00.003+03:00

Vihdoin aikaa kisaselostukselle.

Sunnuntaina käytiin toiseen kertaan tokoilemassa ALO-luokassa. Koe oli Vantaalla Hakunilan urheilupuistossa hyvällä hiekkakentällä. Sää oli pilvinen, mutta lämmin, ihan hyvät olosuhteet siis.

Lauantaina oltiin vielä pikaisesti kerrattu alo-liikkeet läpi ja tuntui, että koira todella osaa hommansa. Oli hyvä fiilis lähteä kokeeseen. Kuitenkaan kisat ei menneet ihan niin hyvin kuin odotin. Hyvä tulos saatiin, ei siinä mitään, mutta koira ei tosiaan tehnyt hommia parhaimmansa mukaan.

Koiria oli meidän luokassa 8, joten paikallaolo tehtiin kahdessa ryhmässä. Me oltiin jälkimmäisessä porukassa toisena koirakkona. Juoksutarkistuksessa tuomari kysyi, onko Fisulla häntää, kun se oli niin piilossa. :-D Raukka ei ole oikein tottunut sellaiseen tunnusteluun.. :p

Luoksepäästävyydessä F pysyi hyvin paikallaan, vähän kai nojasi poispäin tuomarista. Siitä 10. Sitten paikallaoloon. Nyt en toistanut viime kerran virhettä ja antanut koiran haaveilla itseään maahan-käskyn ulottumattomiin, vaan juuri ennen liikkeen alkua sain sen huomion itseeni sanomalla sen nimen ja käskyttämällä vielä sivulle. (Kiitos vain Lauralle vinkistä :) ) Fisu meni ekalla käskyllä maahan, jee!
Kun jätettiin koirat, mun sydän löi miljoonaa. Meinasi pomppia rinnasta ulos. Keskityin siis hengityksen tasaamiseen ja kohta huomasin olevani ihan rento jo.

Tuntui yllättävän pitkältä tällä kertaa se kaksi minuuttia. Loppuajan hoin mielessäni "pysy pysy", kun Fisu vaikutti vähän levottomalta. Se kalusi tassuaan jossain vaiheessa ja vilkuili ympärilleen, ilmeisesti kärpäsiä... Ei se mitenkään stressaantuneelta vaikuttanut kuitenkaan. kaikki koirat pysyivät onneksi paikallaan ja päästiin palaamaan niiden luo. F nousi hienosti ekalla käskyllä sivuun, joten saatiin 9,5. Puoli pistettä siis pois levottomuudesta.

Sitten alkoikin meidän häröily. :D Muistin siis, että oltiin meidän ryhmän toisena koirakkona ja tietenkin tässä vaiheessa olin jo ehtinyt unohtaa aiemman ryhmän olemassaolon. Menin siis tylysti kehään heti toisena (okei, meitä ennen paikkamakuuryhmässä oli flätti, ja ekana kehässä aloitti labbis, joten sekottuuhan ne.. :p). Kukaan ei meille sanonut ettei ollut meidän vuoro (eikö tokokokeissa yleensäkään kutsuta kehään numeroilla tai koiran nimellä tms?), joten tehtiin koko suoritus läpi ihan väärällä vuorolla. No, tajusin mokani pian kehästä poistumisen jälkeen, ja menin hädissäni kyselemään sihteereiltä, että oliko tämä vakavakin virhe.. He olivat vähän ihmetelleet, mitä teen kehässä siihen aikaan, mutta ei siinä muuten ongelmaa. Huh. Olipa hölmöä..

Mutta itse suoritukseen.
Heti seuraamisessa huomasin, ettei koira ollut oikein kuulolla. Se lähti tosi laiskasti mukaan seuraamiseen, eikä ollut yhtään niin skarppi kuin yleensä. Seuraamisen alussa tuli heti juoksupätkä, mikä myös hankaloitti menoa kun koira ei ollut ehtinyt vielä lähteä kunnolla mukaan. Loppupätkä meni kai vähän paremmin. Tästä 8,5, ja kommenttina, että koira vähän seilasi.
Vapaana seuraaminen oli vähän parempaa, F oli kai vähän enemmän kuulolla ja seurasi tiiviimmin. Tuomarin mukaan itse heiluin sinne tänne, joten arvosana 9. :D

Koska jo seuraamisessa tuntui, ettei koira tee parastaan, oli epävarma olo jatkaa muihin liikkeisiin. Liikkeestä maahanmenossa Fisu ei lähtenyt mukaan kun lähdettiin seuraamiseen. Se jäi epävarmana katsomaan, että pitikö tulla mukaan. Toisella käskyllä lähti mukaan, mutta ei seuraaminen erityisen hyvää ollut kun itse odottelin jo parin askeleen päässä. Jouduin vähän varmistelemaan maahanmenoa ja hidastin hieman vauhtia käskyn kohdalla. Meni kuitenkin hyvin maahan, pysyi ja nousi ekalla käskyllä. Yksi piste pois alun toisesta seuraa-käskystä ja yksi hidastuksesta käskyn kohdalla. Arvosana 8.

Luoksetulo oli muuten tosi hyvä, mutta perusasento oli iiiihan hakusessa. Fisu jäi ehkä puolen metrin päähän musta ja ihan vinoon. Tuomarin kommentti: vaikea tuosta oli sanoa, mikä se oli. :D No, ei siitä kuitenkaan rokotettu kuin yksi piste, eli 9. Vauhti oli hyvä, mutta Fisua ehkä hämäsi, että luoksetulo tehtiin yleisöön päin ja heti mun takana oli penkki ja ihmisiä. Mutta ihan hyvä yritys kuitenkin. :P

Liikkeestä seisomisessa kävi ihan samalla tavalla kuin maahanmenossa. Koira ei lähtenyt mukaan seuraamaan ja itse varmistelin käskyn kohdalla. Tosi tosi ärsyttävää. Tämä oli eka kerta, kun tällainen ongelma tulee ilmi. Koskaan aiemmin ei Fisulle ole ollut epäselvää, lähdetäänkö seuraamiseen vai ei. Kummaa. Harmitti myös tosi paljon, että jouduin tämän takia helpottamaan pysähtymiskäskyjä, kun koira ei myöskään seurannut kunnolla. Kyllähän Fisu nämä osaisi, joten turhia pistemenetyksiä... Tästäkin siis 8.

Sitten hyppyyn, mikä sentään onnistui normaaliin tapaan. F tuijotteli hyppyä jo ennen liikettä niin, ettei meinannut istua sivulle. Kuitenkin tsemppasi ja hyppäsi hyvin ekalla käskyllä. Annoin pysähtymiskäskyn ilmeisesti liian myöhään, ja koira oli melkein jo pysähtynyt. Siksi 9, muuten suoritus oli hyvä.

Kokonaisvaikutelmaksi tuli 9. Mm. hypyn alussa vaikeus istua perusasentoon vähän vaikutti arvosanaan. En itsekään olisi antanut sen enempää, Fisu ei rehellisesti sanottuna edes yrittänyt tsempata koko kokeen aikana.

Kokonaisuudessaa pisteet olivat siis.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9,5
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 9
Liikkeestä maahan 8
Luoksetulo 9
Liikkeestä seis 8
Estehyppy 9
Kokonaisuvaikutus 9

Yhteensä siis 177,5 pistettä, ALO1-tulos ja sijoitus 1./8.

Ihan hyvät pisteet siis, mutta koira olisi pystynyt paljon parempaan. Harmittaa, ettei Fisu tehnyt oikeastaan mitään niin hyvin kuin osaa. En voinut luottaa siihen, että se tekee kunnolla. Olin odottanut parempaa suoritusta. Ehkä suurin syy harmitukseen on se, että tiedän koiran osaavan nyt enemmän kuin viime kokeessa ja silti suoritus oli nyt huonompi. Olisi kiva, että suoritus olisi osaamistason mukainen. Tosin, koiran puolustukseksi täytyy kertoa, että se on voinut olla melko lailla normaalia väsyneempi sunnuntaina. Meillä oli Rimma-mudi hoidossa koko viikonlopyun, joten yöt olivat normaalia levottomampia ja Fisu tuntui aika väsyneeltä. Ei ole koiratkaan mitään koneita.

Itse tiedän niin vähän tokon pistelaskuista, etten meidän vuoron jälkeen edes tiennyt, riittääkö tulos ykköseen vai ei. :-D Vähän yllätyin, että tällä suorituksella voitettiin, mutta ihan kiva! Palkinnoksi Nutron penturuokaa.. Okei, vinkulelusta tytöt sentään ilahtuivat. =)

Keskiviikon kokeeseen mennään tavoitteena parantaa suoritusta, mutta samalla ei uskalla odottaa liikoja. Jos nyt ykkösen saisi kuitenkin...? Eilen otettiin ihan muutamaan kertaan liikkeellelähtöjä ja nopeaa palkkaa niistä. Ei tietoakaan siitä, ettei Fisu tietäisi, että nyt seurataan. Täytyy varmaan ottaa pari luoksetuloa vielä tänään illalla.

Keskiviikon kokeessa ollaan ekaa kertaa nurmikentällä, toivotaan ettei tämä aiheuta ylimääräisiä haasteita esim. kärpästen muodossa.

Tiistaiagit

2011-08-11T08:03:00.006+03:00

Tiistaina käveltiin nollakakun kanssa kaatosateessa treeneihin. Muoviin kääritty leipomus olikin meistä ainoa, joka ei ollut ihan märkä kun päästiin perille. No, herkuteltiin sateensuojassa puolisen tuntia ja sen jälkeen sade olikin tauonnut sen verran, että päästiin rakentamaan rata. :)

Tehtiin Esa Muotkan rata viime vuodelta, joka näytti tältä.

Pussi korvattiin keinulla.

Krista suostui jälleen videoimaan meidän radat, ne kertovatkin ehkä enemmän kuin monen rivin selostus.

Ensin oli Maisan vuoro.
Keppejä lukuunottamatta ihan ok rata. Vähän kaarroksia mm. välistävedoissa ja alun niisto ei käännä koiraa erityisen hyvin. Otettiin myöhemmin alku perusvalssilla, joka toimi tähän vähän paremmin. Keppikohta sujui paremmin niin, että olin A:n vasemmalla puolella ja ihan valssasin hypyllä, jolloin kepeillevienti oli helppo.
keinu on huono, eipä yllätä. Samoin puomin kontaktit on vähän hilkulla, että osuuko vai ei... Olen itse huono välittämään niistä, tiedän. :(

Sitten Fisuun.
Olen oikeastaan tosi tyytyväinen. Vauhtia on hirmu hyvin! Varsinkin suoralla alussa mutkaputken jälkeen koira painelee ihan sairaan kovaa!
Ärsyttää, että mun piti mennä mokaamaan Fisun kepit. Koirahan aloittaa ihan oikein, mutta mun kannustuskarjaisu saa sen lopettamaan kesken. Suuta soukemmalle!
Kolmas yritys onnistuu ja kepeilla huomaa hyvin saman, mitä edellisessä agipostauksessa totesin: mun edestäleikkaus tuo koiralle huimasti lisää pujotteluvauhtia. Jee, hyvä. =)

Keinu hidas, estetreeniä tarvitaan. Jaakotussysteemi hypyllä ennen puomia toimii kivasti, tietty vähän hidastaa, mutta koira kääntyy aika hyvin. Fisu myös hakee hyvin puomille ansaputkesta huolimatta. Ja puomin kontaktit! Nopea ja tarkka suoritus, jes!

Toinen yritys otettiin heti perään, jotta päästiin vähemmällä rimojen laskemisella, Fisu kun on ryhmän ainoa medi.

Alun valssi on ehkä vielä huonompi kuin niisto, ja koira ajautuu aika pitkälle mun selän taa. Hakee kuitenkin hyvin takaisin hypylle. Takaaleikkaus A:lla vähän hidastaa, mutta muuten ihan ok. Valssi hypyltä kepeille ei nyt ole mikään tyylikkäin ratkaisu, mutta helpottaa vientiä kepeille.

Mutta se keinu. Miksi mä hyväksyn koiralta noin huonon suorituksen?? Sehän ei edes osu kontaktipintaan ja mä vaan jatkan matkaa. Voisin vähän miettiä.

Nooralle treenattavaa:
-vaadi koiralta kunnon suoritus, etenkin kontakteilla!!

Arkistoista kaivettua

2011-08-10T11:05:00.003+03:00

Näin kirjoitin 13.11.: "Yhtä luvaa vaille kuninkuusluokkaa. ;-) Nyt sitten mietitään suunnitelmaa tarkkaan. Kolmosiin ei Fisu ole vielä valmis. Ehkäpä keskitytään hetkeksi pelkkään treenailuun..."

Ja kuinkas sitten kävikään? Pari viikkoa ja Fisu mursi varpaansa. Jotenkin tosi kieroa ja julmaa. Ei, tässäkään vaiheessa ei vielä naurata. Mun suunnitelmaan ei kuitenkaan kuulunut puolen vuoden sairasloma ja treenitauko.... Huh.

Mutta jotain positiivistakin:
18.10. fiilikset oli kisojen jälkeen tällaiset:

"Johtopäätöksiä:
-koira ei osaa kääntyä. ollaan treenattu niin paljon pelkkiä kivoja vauhtiratoja, että F ei osaa yhtään lukea esim. valsseja ja hyppy tarkoittaa sille "suoraan vauhdilla eteenpäin". se ei yksinkertaisesti osaa hypätä kääntyen.
-kontaktit on ihan rempallaan. Fisu ravaa puomilla, ja kuluttaa tosi monta ylimääräistä sekuntia hidasteluun. se on myös ihan pihalla siitä, missä sen pitäisi pysähtyä.
-vauhtia ei ole tarpeeksi. kun nollia tulee neljä, niin ei epäilystäkään että F ei olisi se neljäs...

Vähän motivaatio taas hakusessa."

Ollaan kyllä tästä päästy paljon eteenpäin. Kontaktit on tähän verrattuna nopeentuneet paljon. Käännökset... no, kyllä se jo jotenkuten kääntyy, välillä aika hyvinkin. Vauhtia on tullut lisää. Vieläkin se kovempaa pääsisi, mutta ei tilanne ihan kamalakaan ole. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! :-)

Tokoa, yhteislenkkiä, agia, tokoa

2011-08-09T10:03:00.005+03:00

Me treenataan nykyään niin paljon, ettei blogipäivitykset pysy enää mukana vauhdissa! :-D Laskeskelin, että viime viikolla treenattiin viitenä päivänä, yhteensä kolme kertaa agia, kolme kertaa tokoa, ja kerran kisattiin. Heh, täytyy nyt fiilistellä kun on intoa ja aikaa treeniin. Ei tämä ihan normaaliarkea ole kuitenkaan.. Mutta on kyllä luksusta asua niin lähellä agihallia. Aina kun ei keksi iltaisin tekemistä, voi lähteä treenaamaan!

Sunnuntaina nähtiin pitkästä aikaa Tiiaa ja koiria. Treffattiin Kilossa tokotreenin ja lenkin merkeissä. Maisa mökkeili koko viikonlopun, joten oltiin Fisun kanssa kaksin liikenteessä.

Otettiin alkuun paikallaolo ryhmässä. Ehkä vajaa 2 min. F oli poikien keskellä, ja hienosti pysyi. Palkkasin maahan, en viitsi treeneissä pyytää aina sivuun, ettei ala ennakoida.

Sen jälkeen seurausta. Vas. käännöksissä oli taas vähän parantamisen varaa, joten hinkattiin niitä vähän paikallaankin. Fisu oli ehkä vähän normaalia rauhallisemmalla tuulella, ei tsempannut ihan yhtä hyvin kuin yleensä. Välillää liikkeellelähdöissä se vähän myöhästyi.

Kerrattiin jäävät. Molemmat tosi hyvät! Vihdoinkin voin oikeasti luottaa, että koira tietää mitä on tulossa (vihjesanat alkaa oikeasti toimia!) ja tekee oikein. Seisomisessa otin vielä muutaman toiston käsimerkin avulla, jolloin saatiin tosi napakat pysähdykset.

Luoksetuloa tehtiin taas niin, että juoksen pari askelta taaksepäin ja ohjaan koiran vauhdista sivulle. Tätä toistellaan kokeeseen asti, ja katotaan, miten auttaa. Otettiin loppuun pari vauhtiluoksetuloa suoralla lelupalkalla. Fisulla oli kivaa!

Tervehdittiin piiiitkästä aikaa myös noutokapulaa. Tein samaa, mitä joskus aloiteltiin, eli jätin kapulan mun ja koiran väliin ja pyysin tuomaan. Ihan ok, mutta eihän se innokkaasti sitä tuo. Ja välillä mielellään pudottaisi kapulan ennen kuin ehdin ottaa sen käsiini. Tiian mielestä meidän kapula on ehkä vähän turhan iso Fisulle. Ehkäpä ostan pienemmän, jos sen kanssa toimisi paremmin.

Innostuttiin vielä lisää ja kokeilin kaukoja, joita ollaan viimeksi mietitty ehkä vuosi sitten. Tehtiin siis i-m-vaihtoja. Fisu osasi mun mielestä hirmu hyvin. Ei sen tekniikka varmasti mikään super ole, mutta mun silmään se pysyi melko paikallaan. Ehkäpä otamme nämä joku kerta olohuonetreeniin.

Lähdettiin vielä lenkille. Fisu on ilmeisesti taas juoksun jälkeen vähän kärttyisänä uroksille, joten se ei yhtään lämmennyt Ruutin kosiskelulle. Ja Ruuti kun olisi niiin tykännyt leikkiä Kisulin kanssa. Höh. R antoi Fisulle tassua ja läpsi sitä miljoona kertaa, mutta toinen vain käänsi pään pois. Tylyä. :D

Maanantai-iltana en jaksanut miettiä, mihin mentäisiin lenkille, joten helpointa oli suunnata Purinalle aksaamaan. Ja hyvä että mentiin! Ei tehty rataa ollenkaan, vaan pientä tekniikkatreeniä. Tehtiin taas keppejä namualustan kanssa. Vauhdissa ei suurta parannusta edelliseen, molempia selvästi hidastaa jos itse jään taka-alalle. Mutta ihan yllätyksenä tuli perjätön vaikutus koiriin! Päätin kokeilla siis persjättöä keppien lopussa, ja kas: Fisu pisti turbovaihteen päälle! En oikeastaan edes uskonut, että se malttaa pujotella kun juoksen sen ohi ja edestä, mutta sehän vaan nopeutti vauhtiaan ja pujotteli kovaa loppuun asti! Mikä taitoeläin! Tätähän me ruvetaankin tekemään jos vauhti kerta tuplaantuu.

Maisalla sama ei valitettavasti toiminut, se pomppasi joka kerta pois kepeiltä kun lähdin leikkaamaan edessä. Höh. Maisa oli muutenkin tosi rasittava, huusi vain eikä keskittynyt. Oikeasti pitää hankkia ne korvatulpat! :-O

Sekoitin taas Fisu-paran päätä laittamalla namualustan puomin alastulosta muutaman metrin eteenpäin. Se ei vain millään osannut enää pysähtyä oikeassa kohdassa. Se joko a) juoksi suoraan läpi namulle tai b) jäi alastulolle kökkimään pää kenossa mua kohti, muttei kuitenkaan jalat maassa. Ei oikein toimi siis. Mutta hyvää oli se, että F eteni tosi hyvin ja itsenäisesti puomilla kun tiesi namun odottavan päädyssä. Mietitään nyt kuitenkin, kannattaako tätä jatkaa.

Myöhemmin tehtiin keinua, tavoitteena, ettei koira jarruttele niin aikaisin kuin nyt parilla viime kerralla. Menikin ihan hyvin, F tuli reippaasti aika ylös.

Tekniikkajuttuina otettiin jaakotuksia eri yhteyksissä, saksalaisia ja kaikenlaista, missä koiran piti kiertää selän takaa. Mä alan vihdoin osata tän! Olen toosi pitkään vierastanut persjättöjä ja kaikkea, missä koira voi "hukkua" selän taa. Mutta Fisuli ei hukkunut. :) Kokeilin myös kolmella peräkkäisellä hypyllä (keskimmäinen vähän eri linjassa kuin muut) ehtiä tekemään persjätön molempiin väleihin. Maisan kanssa ehdin hyvin, Fisun kanssa sen verran huonommin, että kolmas rima tippui. Täytyy alkaa harrastaa näitä useammin, sujui sen verran ok.

Muuten Fisu oli tosi pätevä! Jäi hirveän hyvä mieli. :-) Fisu oli innokas koko treenin ajan, eikä polttoaine loppunut kesken. Treenattiin pelkkien namujen voimalla, jotta saatiin helpommin monia toistoja. Kokeilen ehkä tänäänkin pelkkää namupalkkaa. Tänään saadaan nollakakkua!

Ainiin, ja treenattiinhan me myös tokoa maanantaina.

Otettiin vapaana seuraamista. Fisu petrasi vas. käännöksissä yhtäkkiä tosi paljon. Tuntui hyviltä. Muuten tosi nättiä seuraamista, mutta kerran kun vaihdettiin juoksusta kävelyyn, F menikin maahan. Hassua. Varmaan mun seurAA kuulosti vaan samalta kuin mAAhan. :D

Liikkeestä maahan tosi hyvä. Palasin avo-tyyliin koiran taa ja siitä sivulle, ei ongelmaa.

Luoksetulo taas siten, että helpotin sivulletuloa namuavulla.

Liikkeestä seis oli tehokas. Mua vain hämää, kun en itse yhtään näe, mitä koira tekee. Kun katsoo eteenpäin, ei voi tietää, istuuko se, vai jääkö seisomaan. Vaikka eipä siinä enää mitään olisikaan tehtävissä, jos se istuu. Mutta olisihan se kiva tietää. Täytyy toivoa, että kokeessa näkisi varjosta. ;)

Tokohypyssä vuoroaan odotellut treenailija tarjoutui käskyttämään meille, joten saatiin liikkuri sitten mukaan. :) F lähti hyppyyn tosi flegmaattisesti ja näytti ihan siltä, ettei aio hypätä. Tähän pitäisi saada intoa lisää. Ehkäpä heitetään vielä lelua hypyn yli joku kerta. Hmm. :/

Muuten oikein mallikasta, kyllähän F aika paljon taitaa.

Fisu nollavoitolla kolmosiin!

2011-08-07T11:07:00.003+03:00

Eilen lähdettiin Fisun kanssa Järvenpäähän tavoittelemaan luokkanousua. Ilmoitin sen pelkästään agiradalle, koska hyppynolla oli jo plakkarissa. Ja ihan hyvä ettei menty hyppärille, koska silloin vettä oli tullut vielä enemmän kuin agiradan aikaan..

Mulla oli tosi tosi selvänä oma tavoite mielessä, kerroin jo kotona itselleni, että me voitetaan ja haetaan se serti. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Okei, ehkä 2. tai 3. sija olisi kelvannut myös, mutta tavoitehan pitää olla sopivan haastava, eikö? ;)
Oikeasti oli samalla tosi itsevarma olo, mutta ihan kamala jännitys myös. Yleensä olen tosi huonosti "osannut" jännittää Fisun kanssa kisaamista, mutta kisa- & treenitauko ovat ehkä muuttaneet asiaa, tai sitten nyt vasta oikeasti osasin todella tavoitella tosi hyvää suoritusta.

Kisapaikka oli oikein hyvä, koulun hiekkakenttä. Vettä tosiaan tuli aika paljon, mutta toisaalta oli sopivan viileää. Fisu vaikutti aika flegmaattiselta kun käytiin kävelemässä, mikä vähän söi mun luottamusta siihen. Joko sade masensi sitä, tai mennyt juoksu alkaa jo vaikuttaa.

Katselin hyppyrataa, joka vaikutti mun mielestä aika kivalta, sopivasti vauhdikkaita pätkiä, eikä mitään kamalaa turhaa pyöritystä. Kohta rakennettiinkin agirata, joka olikin vielä kivempi. Tuomarina oli Rauno Virta. Rataantutustumisessa mietin aika pitkään muutamien kohtien ohjausta, mutta löysin aika hyvin meille sopivat kuviot. Rataa katsoessani totesin itselleni, että tämä on Fisulle tosi sopiva rata. Tietty itseään täytyy vähän psyykata, mutta oikeastikin rata oli siinä mielessä Fisulle tosi hyvä, että etenkin alussa pääsi hyvin vauhtiin, eikä ollut mitään kamalia vauhdintappokohtia.

Meidän luokka oli tosi pieni, 6 koiraa, joten kauaa ei ehtinyt pyöriä ennen omaa vuoroa, vaikka vasta loppupäässä startattiin. Fisu olikin onneksi tosi energinen kun juoksenneltiin kentän laidalla viimeiset lämmittelyt. Jännitti ihan sikana. Ennen starttia tuntui, että olen ihan poikki ja hyvä jos jaksan vielä radalle mennä. Jännitys kai vie vähän voimia? Kuitenkin, kun meidän vuoro tuli, kaikki meni ihan rutiinilla, eikä jännityksestä enää radalla ollut tietoakaan.

Rata meni ihan nappiin, juuri niin kuin suunnittelin. Ainoastaan yhden mutkaputken F tuli jotenkin tosi hitaasti, jolloin jouduin jäämään odottelemaan sitä ja seuraavana olleen keinun F teki aika hitaasti. Muutenkaan vauhti ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta olipahan hyvin ohjattavissa. Kontaktien osalta olen itseeni hyvin tyytyväinen, vaadin koiralta hyvän suorituksen, mutta onnistuin vapauttamaan sen nopeasti jatkamaan. :)

Ihanneaika alittui koiran "hitaudesta" huolimatta 7,12 sekunnilla. Muita nollia ei tullut, joten voitettiin meidän luokka. Kyllä tuntui hyvältä! Miten ihanaa, että pitkän ja masentavan tauon ja tapaturman jälkeen päästään taas kunnolla harrastamaan ja asettamaan tavoitteita! Ihan huippu fiilis kun luottaa itseensä, koiraansa ja saavuttaa tavoitteensa. =) Fisu on ihan super!!

Uskoisin, että lähdetään aika piakkoin kokeilemaan kolmosluokkaa ja katsotaan, miten oikea kisaaminen lähtee käyntiin. Tähän mennessähän ollaan vasta harjoiteltu. ;)
Vähän pelottaa, että Fisulle tulee lehmäilykausi taas näin juoksun jälkeen, mutta toivotaan ettei. Jossain vaiheessa tod.näk. leikkautan sen, niin päästään niistäkin eroon...

Valitettavasti ei saatua videota meidän voittoradasta sateen ja kuvaajan puutteen vuoksi. :(

Tokoilee + pienesti aksaakin

2011-08-05T11:47:00.004+03:00

Lähdettiin Johannan ja Fanny-heelerin & Kiira-kelpin kanssa treenaamaan tokoa ja yhteislenkille meidän vanhoihin ulkoilumaastoihin. Tokoilijat (kaikki paitsi Maisa :) ) sai tehdä seurauspätkiä, alon jäävät ja luoksetulon käskytettynä sekä paikallamakuun rivissä. Olikin hyvä saada joku muu käskyttämään liikkeitä, tulee heti tsempattua vähän paremmin itsekin. =)

Fisu teki kaiken oikein hyvin. Vapaana seuraaminen oli Johannan mukaan vähän löysempää kuin hihnassa, pitääpä siis treenailla enemmän ilman hihnaa. Vaikka oli kuuma, Fisu teki töitä tosi kivasti, kontakti ja into pysyi hyvinä koko treenin. Kehuin muutamaan otteeseen, ja palkkailin väleissä, eli ei ihan kokeenomaisesti tehty kuitenkaan. Vas. käännöksiä pitää treenailla, oli liian löysiä mun makuun.

Tehtiin liikkeestä maahan, luoksetulo ja liikkeestä seis. Ja kaikki onnistui kerrasta! Virittelysanat tuntuu tehoavan, hyvä! En käskenyt koiraa perusasentoon jäävien lopussa, vaan palkkasin suoraan. Eiköhän se istua kuitenkin osaa kokeessa. Hope so.

Luoksetulossa juoksin pari askelta taaksepäin ja ohjasin namulla sivulle. Vauhti oli super! En erityisemmin halua treenata kokeenomaista luoksetuloa. Se on vino, niin se on vino. Ei se parissa viikossa parane, joten mennään pienellä avulla ja toivotaan, että se edes vähän jäisi Fisulin mieleen.

Paikallaolossa ekasta käskystä maahan, ja pysyi hyvin. En käskenyt tässäkään sivulle, vaan palkka maahan. Vielä pitäisi saada treenattua kokeenomaisesti siten, että sivullaodotteluaika olisi oikeasti pitkä ennen käskyä. Mutta yksin treenattuna koira ei yhtälailla kiinnostu ympäröivistä jutuista niin kuin kokeessa. Viime kokeessa F ehti unohtaa mut ja istui vain sivulla tuijotellen kaukaisuuteen, eikä ottanut ekaa maahan-käskyä kuuleviin korviinsa. Tähän pitäisi vielä saada häiriötreeniä.

Muuten jäi hyvä fiilis treenistäm, kyllä Kisu osaa. :)

Kotimatkalla tajusin, että mehän ajetaan Purinan ohi. Eipä onnistunut mennä suoraan kotiin, vaan oli pakko käydä tekemässä pieni kontakti- & keppitreeni. Tein puomia ja keppejä namukipon kanssa, tavoitteena saada koira menemään itsenäisesti ilman mua vieressä. Alkuun namu veti niin paljon puoleensa, että F ei malttanut pysähtyä kontaktille. Kohta tajusi homman kuitenkin ja meni hienosti katse eteenpäin, vaikka itse jäin taakse ja otti kontaktinkin oikein. Kepeillä namu toimi ihan hyvin, tosin vauhtia on huonommin kun en itse juokse vieressä kannustamassa. Näitä tarvitaan lisää. Fisu teki myös keinua pariin otteeseen, ihan ok.

Maisa teki samaa, myöskin hitaammin pujotellen, ei hyvä.

Aksaa, videot

2011-08-03T11:19:00.006+03:00

Parit treenit ollaan jo ehditty ottaa tälle viikolle. Maanantaina käytiin Kristan kanssa ottamassa pienehkö treenikerta. Halusin kokeilla uudelleen rataa, joka Fisun kanssa möhlittiin kisoissa ihan täysin kesäkuun lopussa. Meillä oli pienin kenttä käytössä, joten ihan kaikkia esteitä ei saatu mahtumaan, ja mittasuhteetkin oli ehkä vähän sinnepäin. Kaikki oleelliset kohdat saatiin kuitenkin mukaan. Ratapiirrosta ei valitettavasti löydy.

Saatiin onneksi alun keppikulma onnistumaan, mihin kisoissa kaatui koko suoritus. Kisan lentokeinuakaan ei nyt toistettu. Muutenkin F suoriutui radasta oikein mallikkaasti, joten jäi ihan hyvä mieli. Kepeiltä kokeilin myös poispäinkäännöstä, mikä toimi! Täytyisi alkaa muutenkin kasvattaa vaikeustasoa kepeillä, vielä en ole uskaltanut persjättää, valssata lopussa tms. On vain hankalaa, kun Fisun kanssa ei montaa kertaa voi keppejä toistaa treenin aikana ilman vauhdin kärsimistä.

Kisassa olleen mutkaputken tilalle laitettiin pelkkä hyppy, jonka siivekkeen ympäri piti koira pyörittää. Ratkaisin sen jaakotustyyppisellä kuviolla, minkä Fisu tajusi loistavasti! Kumma, että koira vaan osaa jotain juttuja, joita ei edes tiedä opettaneensa sille.

Maisa suoritti radan ihan mallikkaasti, ei ongelmia sen kanssa.

Vähän epäonnisempi treeni oli sitten vuorossa tiistaina ryhmän kanssa. Suunnittelin itse radan, johon tungin kohtia mm. poispäinkäännöksiä, leijeröintiä ja välistävetoja varten. Ei nyt ihan mikään superhieno tullut, mutta mun tarpeisiin oikein sopiva. ;-)

Pari ongelmaa tuli vastaan Maisan kanssa: suoralta putkelta poispäinkäännös toi Maisan suoraan mun jalkoihin. Ei saatu tästä tosi sujuvaa mitenkään, mutta paremmaksi hiottiin kuitenkin. Maisan kontaktit (miljoona huutomerkkiä tähän). EI £#¤&% kun ei vaan jaksa enää. Ei toimi niin ei toimi. A:lla se hyppää sairaan korkealta pois, ja jos käskytän tosi kunnolla, se vain jää liian ylös himmailemaan, eikä meinaa tulla edes kontaktipinnalle asti. Keinu on ihan perseestä. Se jarruttaa tosi aikasin, ja kun keinu vihdoin laskee, se hyppää pois ennen kuin kolahtaa. Ei tästä vaan saa enää parempaa. Mä en jaksa turhaa enää vääntää asian kanssa, josta ollaan tapettu viimeset ties montako vuotta. Puomia ei radalla ollut. Se onkin ainoa, mikä edes jotenkuten sujuu. Mutkaputkesta ulospäin käännös oli myös vaikea saada tiukaksi.

No, muuten Maisa teki ihan kivaa rataa. Positiivinen yllätys oli, että yhden hypyn leijeröinti oli sille ihan piece of nakki, ei mitään ongelmaa tai epäröintiä. :)

Sitten Fisuun...
Ongelmaksi muodostui taas kepit! Ja mä kun luulin, että tämä koira osaa hakea sisään ja pujotella. A:lta suoraan kepeille sisäänmeno tuotti kuitenkin hankaluuksia. Todettiin Kristan kanssa, että syynä saattoi olla se, että palkkasin A:lla, jolloin F hakeutui liikaa mun luo kun jatkettiin. Jätin siis namun pois ja ohjasin vastaisella kädellä kepeille, jolloin saatiin onnistumaan.

Kepeiltä poispäinkäännös ei toiminut erityisen hyvin, tuli pitkä kaarros. Kepeillä myös vauhti rupesi hiipumaan hyvin äkkiä kun jouduttiin toistamaan keppejä pari kertaa mokien takia. Miten helppo olisikaan koira, joka kestäisi toistoja. Ainiin, onhan mulla sellainen: Maisa!

Hassua oli, että ekalla kierroksella hypyn leijeröinti toimi ihan super, ja yhtäkkiä kun toistettiin, koira ei enää irronnutkaan. Tähänkin varmaan vaikutti se, että ensin oli vauhtia ja tsemppiä ja myöhemmin... no, vähemmän. Hyvä kuitenkin nähdä, että toi koira sellaisen osaisi.

Välistävetokin tuotti ongelmia. Fisu ei vain lue mun ohjausta kovin herkästi. Maisalle pienikin kääntö johonkin suuntaan riittää, kun taas Fisu mieluiten menisi sinne, mihin helpoiten pääsee. Tässäkin valitettavasti onnistuminen tuli sitä kautta, että koiran vauhti laski helpommaksi ohjata. Vähän ristiriitaista, että hyvällä vauhdilla tulee mokia ja korjatessa tehdään oikein, mutta huonommalla innolla. Mitä koira tästä oppii?

Keinulle Fisu tuli vähän varovaisemmin kuin yleensä, olikohan syynä kuukauden takainen lentokeinu vai mun tiukempi käskytys..?

Alku sentään meni hyvin ja vauhdikkaasti, poispäinkäännös tuntuu sopivan Fisulle ihan hyvin.

Jos vähän listailtaisiin seuraavia treenitarpeita...

Maisa:
-kontaktit!! (pitäisi todella tehdä jotain tai sitten päättää siirtää koira vain hyppyradoille..)
-keppien loppupää (valssit, persjätöt, edistys, jälkeen jääminen..)
-tiukat käännökset

Fisu:
-kepit (samat kuin Maisan kohdalla)
-kontakteille nopeutta (nyt kun koira osaa tekniikan varmasti, pitäisi alkaa häivyttää varsinaista pysähdystä. alunperinhan tavoite oli pelkka "niiaus": koira tökkää maata ja jatkaa samantien. sitä aletaan tavoitella pikkuhiljaa.)
-monipuolisempia ohjauskuvioita (saksalaiset, jaakotukset, leijeröinnit ym. peruskuvioihin mukaan)
-ei tekisi mieli kirjoittaa tähän vauhti/vire, mutta valitettavasti en vieläkään (koskaan?) voi treenata Fisua niin ettei niitä joutuisi jatkuvasti miettimään. tavoite: koira vauhdikkaammaksi ja vähemmän herkäksi virheille. mutta miten se tehdään?
(voi myös olla, että mennyt juoksu vaikuttaa jo tässä vaiheessa, mutta mene ja tiedä. sen tiedän, että diesel loppuu kesken aina välillä, halusi tai ei.)

Pari videopätkää:
Maisa
Fisu

Mökki

2011-08-01T21:07:00.002+03:00

Varmaan paras paikka, minkä koirat tietävät.

Koularin metsästys

2011-08-01T13:28:00.002+03:00

...jatkuu parin viikon kuluttua. Innostuin ja ilmoitin Fisun kahteen tokokokeeseen. Tavoite koulutustunnuksesta voisi kuitenkin toteutua helpommin, jos vaikka treenaisi tokoa vielä jonkun kerran tässä parin viikon aikana ennen kokeita. Viimeksi tokoiltiin varmaankin edellisessä kokeessa... Mutta lomailu on tehnyt Fisulle varmasti hyvää ja nyt jaksetaan molemmat taas aktivoitua harrastuksiin.

Tällä viikolla päästään piiitkästä aikaa aksaamaan! Käydään ehkä kahdestikin treenailemassa, ja lauantainahan meillä onkin kisat. :-)

Lomaa mökillä

2011-07-27T13:04:00.003+03:00

Siis koirilla, ei mulla. Itse hikoilen kaupungissa, mutta onneksi tytöt saavat nauttia maalla vedessä polskien, aurinkoa ottaen, marjoja pensaasta syöden, sammakoita jahdaten, sorsia & muita epätoivoisia rantautumisen yrittäjiä vahtien, soudellen... Voi, taas saa kadehtia omia lemmikkejään. Mutta ihan hyvä näin. Kummallista mullekin olla kotona ilman koiria, mutta tavallaan tosi mukavaa vaihtelua välillä näinkin. Tällä viikolla olenkin pitänyt itseni kiireisenä ja ottanut ilon irti siitä, ettei tarvitse juosta töistä suoraan kotiin.

Varmasti kuitenkin kiva kun saan pienet taas takaisin kotiin, ja päästään muun muassa treenaamaan! Tahtoo myös kisaamaan Fisulin kanssa! :)

Sain mäkin sentään lomailla edes yhden viikon ja vietin osan siitä itsekin mökillä. Olipa ihanaa. Onnistumisen hetkiä koettiin taas kun sain molemmat tytöt uimaan. Fisu haki keppiä vedestä! Ja ihan vapaaehtoisesti. Jee, kyllä siitä vielä uimari saadaan!

Toistaiseksi vähän lisää blogihiljaisuutta. Mitäpä sitä päivittelemään kun ei ole koiriakaan..

Uimassa!

2011-07-07T20:39:00.007+03:00

Vihdoin kuvamateriaalia tyttöjen uimakoulusta. Fisu nautti päästessään Inkoossa merellä kunnon hiekkarannalle, jossa oli matala vesi ja sileä, tasainen pohja. Sitä selvästi inhottaa jos pohjassa on risuja tai jotain "ylimääräistä" ja se turhaan kiinnittää sen huomion ja näin ollen latistaa uimafiiliksen. Täytyisi siis käydä useamminkin Inkoon mökillä. Ihme kyllä Fisu oikeasti ui kepin perään! Myös namuset toimi sille hyvänä motivaattorina ja saatiinkin monta hyvää uintipyrähdystä niin, että houkuttelin sitä namujilla aina vähän syvemmälle ja lopulta se suostui jopa uimaan vähän matkaa. Sitten yhdessä kuljettiin taas vähän matalammalle ja otettiin uudestaan. Miten hauskaa!

Pikkukoirasta en oikeastaan ota selvää, uiko se oikeasti, vai huijaako vaan. Se nimittäin pääsee tosi pitkälle ihmeellisesti pomppimalla siten, että takajalat yhä osuu pohjaan. Vaikka näyttää, että se ui, niin totuus saattaakin olla muuta.. Mutta pääasia on, että sekin kastautuu mielellään ja viikonloppuna lähti ihan itsenäisesti aina terassilta rantaan ja tuli takaisin maha märkänä. :-D Eipä sen auringonpalvonta muuten varmaan mahdollista olisikaan, jos ei vilvoittelisi välillä.

Tunnelmia mereltä (kännykameralaatuisia):

Uimisen jälkeen oli aina pakko päästä hiekkaan ja levään kierimään! :D

Espoon Pitkäjärveltä pari räpsyä:

Prkleen juoksu

2011-07-01T22:17:00.002+03:00

Eipä sitten päästy luonnetestiin. Huomasin tänään Fisun aloittaneen juoksunsa. Harmittaa niin paljon! :(:( Äh.

HYL

2011-06-30T09:20:00.004+03:00

Eipä haettu eilen vielä nousunollaa Fisulle, vaan tehtiin kamalampi suoritus kuin koskaan tähän mennessä. :O Huh huh...
Hylly tuli sitten heti tokalta esteeltä. Tosi kettumaista, että heti alussa menee koko homma ihan pieleen ja ihan surkea fiilis jatkaa koko rataa enää. Alussa oli tosi hankala keppikulma, ekan hypyn jälkeen 90 asteen umpikulma kepeille (tai 110 tai mikä ikinä). Eikä se sitten onnistunut, ei meiltä eikä monelta muultakaan.

Suunnittelin, että annan koiralle hyvin tilaa hakea kepit itse, ja näin yritinkin tehdä, mutta F meni silti auttamatta ohi kepeistä. Tilaa olisi kai pitänyt antaa vielä rutkasti enemmän. Jotenkin F ei tajunnut vielä sadannellakaan yrittämällä, että ne kepit on siinä vieressä ja niille ollaan menossa, joten ainakin kolme kieltoa siitä tuli ja siis hylly. Fisu jäi vaan pyörimään ja huutamaan mun jalkoihin, ei tajunnut yhtään minne ollaan menossa. Myöhemmin mietin, että olisi ehkä pitänyt ohjata vastakkaisella kädellä kepeille, mutta en tiedä olisiko se auttanut..

Jatkettiin kuitenkin rataa vähän eteenpäin. Puomin kontakti oli hieno, se olikin ehkä ainoa ansio tällä radalla. Välissä tein ihan myöhäisen valssin koiran tiellä, jonka jälkeen käskytin koiran keinulle ihan kuin oltaisiin menossa puomille. Lentokeinuhan siitä tuli. Muistaakseni Fisun eka koskaan, tai ainakaan kisoissa. Harmittaa vietävästi, kun itse ohjeistaa koiran ihan väärin. Kamalan epäreilua. Tajusin mokani ihan liian myöhään. Otettiin keinu uudestaan, F tuli vähän varoen, mutta muuten ihan hyvin. Tästä jatkettiin suoraan maaliin, eli ehkä kymmenen estettä tuli yhteensä tehtyä. Voi jee.

No, tällaisen pohjanoteerauksen jälkeen ei voi kuin parantaa. Ihan hirveä suoritus kertakaikkiaan. Unohdetaan tämä, video ainakin deletoidaan heti kunhan olen ensin kiduttanut itseäni sillä ja oppinut tarpeeksi. Kantapään kautta.

HYL

2011-06-28T09:27:00.004+03:00

Eilen käytiin Maisan kanssa kisaamassa piiiiitkän kisatauon jälkeen. Osallistuttiin HAU Openin viralliseen kisaan, tuomarina Heidi Viitaniemi. Rata oli aika kinkkinen, heti kolmantena esteenä oli puomi, jonka molemmin puolin putken päät veti koiria aika tehokkaasti hyllyille. Maisan kanssa selvittiin siitä, mutta virheet tuli sitten muualla.

Ilmeisesti puomin kontaktilta tuli eka vitonen. Tein persjätön kun koira oli vielä puomilla ja selvästi M koki tilanteensa tulleen ja hyppäsi kontaktin. Tulipa kokeiltua, ei toimi. Seuraavaksi lensi muurin palat. Muurilta käännyttiin aika tiukasti, jolloin M varmasti jarrutti vauhtiaan jo niin paljon, ettei hypännyt kunnolla. Ärsytti, sillä en tässä vaiheessa vielä tiennyt puomin virheestä. No, eipä mokailu tähän jäänyt kuitenkaan. A:lta Maisa hyppäsi tosi törkeästi yli kontaktin, joten otettiin se uusiksi ja tulokseksi siis HYL. -tuttaa Maisan kontaktit. Ei niistä vaan tule enää mitään.

Alkuunhan M pysähtyi 2on-2off, mutta erinäisten kontaktipelkojen ja -ongelmien myötä siirryttiin pelkkään jarrutukseen kontakteilla. Vaan eipä toimi tämäkään... Etenkin A on tosi vaikea. Kun käsken Maisaa hidastamaan, se jää tosi ylös ja tulee tosi hitaasti kontaktille odottaen koska saa hypätä pois. Hankalaa, hankalaa. Puomi sentään yleensä menee aika ok, mutta nytkään persjätössä ei, kun en itse käskyttänyt normaalisti. Keinu sentään oli nyt hyvä, mikä oli kummallista. Yleensä Maisa hyppää siltäkin pois ennen kuin lauta ottaa maahan.

Tosi typeriä teknisiä virheitä siis. Ja typerää on myös se, että mua ei enää yhtään jaksa kiinnostaa työstää näitä ongelmia. Niin monta vuotta niiden kanssa ollaan tuskailtu ja koira kuitenkin on jo 7v. eikä mitään tavoitteita ole muutenkaan. Ehkä tosiaan jätetään agiradat jossain vaiheessa ja siirrytään vain hyppäreille. Harmittaa, kun muuten tekee hyvän radan, mutta suoritus kaatuu teknisiin mokiin esteiden suorittamisessa. No, tästä ei auta kuin ottaa oppia Fisun (ja kaikkien tulevien agikoirien) kohdalla. Jos ei esteitä osaa suorittaa oikein, niin mitä hyötyä on tehdä hyvää rataa muutenkaan?

Fisun kanssa sitten päästäänkin kokeilemaan osaamistasoa jo keskiviikkona, virallisessa kisassa myös. Jokohan haetaan menolippu kuninkuusluokkaan? ;-)

Rääkkiä

2011-06-22T10:36:00.006+03:00

Parina viime päivänä ollaan oltu reippaita koirien kanssa. Maanantai-iltana tehtiin liki kahden tunnin lenkki, josta osa juostiin ylämäkitreeniä Paloheinän mäessä, osa spurttailtiin pelloilla ja osa juostiin muuten vain. Toki suurin osa silti käveltiin. ;) Oli taas helppo todeta, ettei musta ole koirille mitään vastusta juoksukisassa. Kipitin täysillä ylämäessä ja kaksi mustaa vain sujahti molemmilta puolilta ohi ja suoraan mäen päälle. :-D Kateellisena katsoin nelivetoja. Keskuspuistossa oli ilahduttavan vähän vastaantulijoita ja saatiin kulkea melko huoletta. Fisu löysi myös siilin matkan varrelta, joka kummastutti tyttöjä suuresti. Onneksi kumpikaan ei työntänyt neniään liian lähelle piikikästä palleroa.

Eilen oli vuorossa agilitytreenit Sari Vähäniityn koulutuksessa, ja olikin kunnon treeni! Maisa sai aloittaa mineistä, Fisun kanssa juoksin vikana.
Tykkäsin radasta tosi paljon. Vaikka haastavia kohtia oli useita, päästiin välillä myös kunnolla vauhtiin ja pyörityskohdat oli jotenkin selkeitä.

Rata alkoi hypyllä ja pituudella, jolta käännyttiin heti tiukasti ehkä 140 astetta takaisinpäin, josta hyppy ja pimeä putkikulma. Suoran putken jälkeen sai pinkoa aikalailla seuraavalle muurille, jolla jaakotin (Maisan kohdalla), ja tiukka käännös kepeille. Kepeiltä tyrkättiin koira takaakiertoon, ja itse täysillä seuraaville hypyille, joilla päällejuoksua ja koiran lähettämistä. Taas kunnon vauhtisuora, jonka päässä takaaleikkaus hypyltä mutkaputkelle ja välistävetoa, jonka jälkeen takaisin putkeen. Putkesta hypylle pakkovalssilla, ja kepeille avokulma. Keppien päässä valssi ja käännös takaisinpäin, lähetys takaakiertoon hypylle ja loppusuora maaliin. (Eipä kerro sanallisena tietty mitään, mutta ehkä saan vielä aikaiseksi piirrellä radan jossain vaiheessa tämän pohjalta..)

Maisan kanssa tuli muutoksia kohdissa, joissa kuvittelin sen tulevan nopeammin putkesta ulos. Molemmissa kohdissa olin varautunut leikkaamaan takaa, mutta toiseen sopi sitten paremmin persjättö ja jaakotus ja toisessa ehdin hyvin valssailla vauhtisuoralla. Maisa teki tosi hyvää työtä ja loppua kohden saatiin suoritus aika hyväksi hiottua. Käännös pituudelta sujui yllättävänkin hyvin, mutta pari kertaa se otti kosketuksen pituuteen. Lopuksi kaikki koirat sai tehdä radan vielä kerralla läpi ja Maisa tekikin hyvän nollaradan. On sen kanssa vaan kiva mennä! :)

Fisun kanssa vähän pohdin, miten rata sujuu, kun ei piiitkään aikaan olla tehty oikeasti pitkää rataa saati sitten oltu kenenkään koulutuksessa. Hyvin Fisuli kuitenkin tsemppasi, varsinkin alussa oli vauhtia ihan superisti ja tosi hyvä meininki! Eka ongelmakohta olikin meillä heti toisena esteenä olleen pituuden tiukka kääntyminen. F meni varmaan viisi kertaa putkeen mun selän takaa, vaikka oikeasti ohjasin selkeästi sen tulemaan kädessä hypylle ja putken toiseen päähän. Varmaan sillä viidennellä kerralla ihan kunnolla kielsin kun se taas paineli putkeen musta välittämättä, jolloin se sentään kääntyi sieltä takaisin. Tämän jälkeen se kuunteli ja tuli mukaan.

Pimeän putkikulman F haki hienosti, mutta vähän hitaasti kun itse jo jatkoin toiseen suuntaan. Takaaleikkaus pituudella ja tiukka käännös siitä kepeille sujui hienosti. Ihanaa kun koira hakee kepit itse! Keppien jälkeen tulikin ongelmia, kun F ei osannut lähteä takaakiertoon vähän kauempaa lähettämällä. Mun piti viedä se tosi pitkälle, jolloin myöhästyin auttamatta seuraavasta vauhtisuorasta, jolla oli tarkoitus tehdä päällejuoksu. Tämä kuvio vaihtuikin sitten pariksi takaaleikkaukseksi. Ihan ok tämäkin toimi, mutta vähän ihmeissään koira taisi olla kun jäin niin taakse ohjaamaan.

Seuraava tiukka käännös hypyltä ja vauhtisuora, jonka päässä takaaleikkauksella kääntö putkeen, sujui nätisti! Myös tämän jälkeinen välistävetokohta toimi ihan hyvin. Fisu kyllä kääntyy jo aika mainiosti, tosin vauhti tietysti myös vähenee. Keppien avokulman haki tosi hienosti. Kepeiltä valssi ja loppusuoralle, mikä mentiin lujaa!

Oli ihana huomata, että Fisu oikeasti osaa jo(/vielä?) näin paljon ja tekee pitkääkin rataa näin innolla. Toki se kisoissakin tekee pitkiä ratoja, mutta ei näin jankkaamalla ja moneen kertaan toistaen. Etenkin aina silloin kun heti radan alussa joutuu jauhamaan jotain tiettyä kohtaa, niin pelottaa että koiralta kuolee into. Mutta eipä kuollut. Lähinnä keppejä toistettaessa rupeaa vauhti selvästi vähenemään, mutta muuten tsemppi pysyi tosi kivasti.

Fisunkin kanssa tehtiin koko rata vielä kertaalleen läpi toisella kierroksella ja kas, päästiin virheittä maaliin! Vauhti oli etenkin alussa aika lailla hakusessa, mutta loppua kohden parani, kun päästiin vauhtipätkillä menemään. Koska vauhtia ei ollut liikaa, ehdin ohjaamaan tosi hienon radan. ;-) Loppusuoralla tipahti muurin pala, joten otettiin se vielä uudelleen. Mutten oli tosi siisti suoritus! Ihana Fisu!

Jäi tosi tosi hyvä fiilis tästä treenistä, molemmat koirat oli superosaavia! En malta odottaa seuraavia startteja Fisun kanssa, kun kulkee näin hyvin. :) Myös Maisan kanssa oli älyttömän hauska treenata, se kun on niin helppo ja varma suorittaja. Ihanaa, kun tuntee koiransa ja tietää, mitä sen kanssa tehdään. Helppoa, helppoa.

Tästä alkaakin kesäkauden tauko, mutta me tuskin taukoillaan. On tässä ihan tarpeeksi jo odoteltu, että päästään kunnolla treenin makuun! Kerrankin tuli sellainen olo, että kyseessä on agilityurheilu. Kahden koiran kanssa kun juoksi, niin loppusuoralla alkoi jo tuntua, ettei jalat kanna eteenpäin. Tätä lisää! :-D

Agiliitämässä

2011-06-18T13:50:00.002+03:00

Tänään käytiin paikkailemassa leirin takia väliin jääneitä agilitytreenejä. Kentällä ei ollut muita treenaajia, joten saatiin olla ihan rauhassa. Muokkasin keskimmäisen kentän esteistä jonkunlaisen radan, jolla tuli kertailtua kontakteja, 90 asteen avokulmaa kepeille, takaakiertoa, poispäinkäännöksiä ja kaikenlaista. Maisa sai innokkaana aloittaa ja tekikin tosi hyvää rataa. Vitsit, miten ihanan helppo sitä on ohjata. Kontaktit ok, kepit hienot, kaikki muukin toimi. Siistiä.

Fisu keräili taas motivaatiota Maisan aloittaessa ja hyvin riittikin intoa radalla. Varmaan eka pidempi rata kaiken taukoilun jälkeen, mutta koira toimi hienosti! Kontaktit upeat, kepit sairaan hienot, kaikki ihan super! Fisu vaan osaaaa! Mä olin itse ihan poikki, pääsi oikein kunnolla juoksemaan...
Kerran F kaatui putkessa, mutta jatkoi nopeasti matkaa eikä ottanut itseensä liukastumisesta. Putkessa taisi olla vettä. Otettiin putki heti uudestaan, ihan innolla meni.

Tiistaina meillä on vieraileva kouluttaja, joten oli hyvä käydä tsekkaamassa, miten F aksaa kaiken taukoilun jälkeen. Olin erittäin vakuuttunut sen osaamisesta. :)
Tauko ei ainakaan ole vienyt sen menohaluja, päinvastoin! Fisu on nykyään tosi tulinen treeneissä ja menee ihan täysillä. Tämä tsemppi me aiotaa pitää jatkossakin!

Leirikoira

2011-06-18T13:35:00.003+03:00

Vietimme Fisun kanssa viitisen päivää Punkalaitumella Hiidenhelmen leirikeskuksessa. Kyseessä oli Kennelliiton nuorten koiraleiri, jossa toimin ohjaajana ja Fisu apuohjaajana mukana. :) Maisan päätin jättää äidin hoitoon, se kun ei oikein tule toimeen lasten eikä koirien kanssa...

Fisu sen sijaan oli älyttömän hyvää matkaseuraa. Se otti yksinolon pikkuhuoneessa ihan rennosti, yleensä kun tulin huoneeseen, se vain nosti sängyllä päätään ja katsoi ihan kuin kysyen: "joko mun pitäisi nousta?". :-D Mutta innokkaana se lähti aina touhuamaankin, sateesta huolimatta. Välillä F vietti aikaa sängyn alla, se kun tykkää suojaisista paikoista. Kaiken kaikkiaan Fisu oli uskomattoman helppo leirikoira, mun ei tarvinnut missään vaiheessa stressata, pitääkö se meteliä huoneessa (ei varmasti pidä), stressaako se vieraassa paikassa yksinolosta (eipä ressannut) tai miten se pärjää leiriläisten keskellä (hienosti!). Lapsukaiset ihastuivat Fisuun ja tulivat aina silittelemään, mutta F otti kaikki ystävällisesti vastaan. Ei se erityisen kiinnostunut ollut lapsista, mutta kohteliaasti aina tervehti kaikkia. =)

Onneksi en ottanut Maisaa mukaan, se kun on niin kärsimätön ja huono odottelemaan vieraissa paikoissa. Se on myös turhan äänekäs, joten sitä en olisi voinut pitää koulutuskentän reunalla odottamassa. Muutenkin musta on tosi kiva välillä lähteä johonkin Fisun kanssa kaksin. Se kun on niin Maisan komennuksessa kotioloissa, että sille tekee hyvää päästä välillä yksin reissuun. Fisun egon pönkittyminen näkyikin kotiin palaamisen jälkeen illalla, kun tytöt sai pienen rähinän aikaan keskenään. Mutta se oli onneksi yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin.

Fisu sai myös esitellä leiriläisille lajinäytöksessä agia, tokoa, hakua. Hauskaa kun on monitoimikoira, jonka kanssa touhuta! Hakurullia F ei ollut nähnyt vuoteen, mutta ei puhettakaan ettei se olisi muistanut mitä niiden kanssa tehdään. Kun Fisu näki maalimiehen menevän piiloon, sen silmät syttyi ja koira todella tiesi, mitä ollaan tekemässä. Ukko löytyi hyvin heinikosta ja rulla palautui vauhdilla mun luo. Näytölle F meni samaa reittiä kuin alunperin maalimiehen luo. Kylläpä oli hauskaa! Ihan harmittaa kun ei aika riitä hakuiluun. :( No, ehkä me vielä jossain kohtaa jatketaan sitäkin harrastusta.

Oli hauska huomata, miten helppo ja lunki reissukaveri Fiskars onkaan. Ihanaa kun on koira, jonka kanssa kaikki on näin helppoa! <3

Varpaan matka...

2011-06-09T22:26:00.004+03:00

...katkenneesta ehjäksi näytti tältä:

(pari viikkoa tapaturman jälkeen)

(4 kk tapaturman jälkeen)

(7 kk tapaturman jälkeen)

Huh, mikä helpotus! Oli tosiaan pakko käydä vielä kuvauttamassa varpaan tilanne, jottei jokaisesta Fisun oudosta askeleesta tms. tarvitsisi saada sydänkohtausta... Ja kuvista saatiin juuri se tulos, mitä niin kovasti toivottiin: varvas on luutunut kuntoon. Onhan se vähän kiero, mutta ortopedin mukaan yllättävänkin siisti! ja mitä väliä, kunhan se toimii ja kestää! Nyt voidaan siis hyvillä mielin jatkaa taas normaalielämää. VIHDOIN!!

Hupsan!

2011-06-09T11:09:00.007+03:00

Menihän se Fisu sitten maahan. Ja osasi vähän muutakin!

Eilen tosiaan aloitettiin meidän tokokisaura Vantaalla iltakokeessa. Kisapaikkana oli Korson hiekkakenttä, joka oli tilava ja varjoisa. Vieressä oli koriskenttä, jossa oli äänekkäät treenit menossa, mutta ainakaan Fisua ei tämä kiinnostanut, enkä huomannut, että muutkaan koirat olisivat ottaneet siitä häiriötä. Hyvät olosuhteet siis.

Koiria oli ALO-luokassa muistaakseni 19 kappaletta, Fisun vuoro oli tokavikana. Meidän luokan (alo-koirat oli jaettu neljään osaan) arvioitu aloitusaika oli klo 20.30, mikä oli päivän kuumuuden huomioiden loistava aika. Mentiin reilusti, yli tunnin, etukäteen paikalle ja huomattiin, että aikataulu oli hyvin paljon edellä. Olin ajatellut, että koirien pissatuksen jälkeen (Maisa motivaattorina mukana) ehtisin laittaa Fisun autoon odottelemaan ja puuhailla Maisan kanssa välillä. Edellinen luokka oli kuitenkin jo lopettelemassa, joten pissatuksen jälkeen Maisa sai mennä autoon ja me Fisun kanssa kehän laidalle odottamaan.

Katsomossa ja reunanurmikoilla pyöri ampiaisia ja kärpäsiä, joita Fisu jo silmäili pahasti, joten en uskaltanut jättää sitä mihinkään yksin. Odottelin siis sen kanssa yhdessä kehän ulkopuolella. Ennen luoksepäästävyyttä ja paikallaoloa en tehnyt Fisun kanssa oikeastaan mitään, ajattelin, että virittely tms. ennen niitä on turhaa. Vähäsen jännittiv, mutta ihan hyvä fiilis oli. :)

Juoksutarkastus sujui hyvin, vähän F ihmetteli, mikä juttu se on. Päästiin kuuden koiran rivin keskivaiheille, vieressä poro ja groe. Luoksepäästävyydessä Fisu istui paikallaan kuin tatti, eikä paljoa huomannutkaan tuomaria. Siitä 10, kuten muillekin koirille. Fisu taisi jo ehtiä tylsistyä istuskeluun ja tuijotteli vain eteenpäin mun vieressä. Kun paikallaoloa aloiteltiin, en uskaltanut oikein enää käskyttää sitä tai mitään, mutta vähän mietin, kuunteleeko se maahan-käskyn jos vain katselee omia juttujaan. :D Ja eihän se ekalla kuullutkaan. Tokalla käskyllä meni kuitenkin maahan. Aika vinoon se jäi, kuten yleensäkin.

Jätettiin koirat ja käveltiin mun mielestä aika kauas. Kamala, kun jännitti. Viereinen poro nousi seisomaan jossain vaiheessa, ja ohjaaja sai hakea sen pois. Samoin parin koiran päässä pieni heeleri nousi. Fisu katseli välillä ympärilleen ja takaviistoonkin, jossa kulki ihmisiä, mutta pysyi tosi nätisti. Ei ollut rauhaton kuitenkaan. Aika äkkiä se 2 min kuitenkin meni ja palattiin koirien luo. F nousi hienosti ekalla käskyllä sivulle. Tästä siis 8. Tuomari ei rokottanut vinoudesta mitään.

Sitten päästiin odottelemaan omaa vuoroa kehän ulkopuolelle. Meitä ennen oli kolme koiraa. Kertasin Fisun kanssa odotellessa vielä maahanmenoa, luoksetuloa kahden metrin matkalla ja seisomaan pysähtymistä. Viimeiseksi otin vielä maahanmenoja, yllättäen.. :P Pari kertaa meni vasta tokalla käskyllä, mutta lopulta teki jo paremmin. En ottanut maahanmenoja liikkeenä seuraamisen yhteydessä, vaan ihan yksittäisinä siellä täällä. Lopun aikaa vain oltiin möllötettiin.

Kun meitä edeltävä koira oli hypyllä, vaihdoin Fisulle tokovermeet (panta ja hihna) ja kerroin, että nyt lähdetään hommiin. Se oli ihan innokkaana, haukahtikin pari kertaa. Ennen omaa vuoroa oli jotenkin tosi hyvä ja varma olo. Luotin siihen, että Fisu kyllä osaa. Ja niinhän se osasikin. =)

Tuomari ja liikkuri oli oikein mukavia ja avuliaita ja muutenkin mun mielestä oli paljon paljon rennompaa ja vapaampaa kuin olin olettanut tokokokeessa olevan.

Seuraaminen sujui tosi nätisti. F pysyi hienosti kohdillaan ja kääntyi mun mielestä tiiviisti. Pysähdyksissä jäi ehkä aavistuksen eteen. Hihnaseuruusta saatiin 9, koska vasempaan käännöksissä hihna kiristyi. En itse edes huomannut, joten hyvä kun tuli näin ilmi. Vapaana seuraaminen meni vielä paremmin, käännökset hyviä ja F kuunteli tosi hyvin. Kontakti pysyi koko ajan. Yksi perusasento jäi aika eteen. Siitä 9,5.

Liikkeestä maahan onnistui! Vähän taisin hidastaa vauhtia käskyn kohdalla ja vilkaisin alaspäin sen verran, että näin menikö maahan. Näistä ei kuitenkaan mennyt pisteitä, joten täysi kymppi! Sain palautetta, että mun käsky oli sen verran pitkä, että pitää kiinnittää huomiota, ettei mene tuplakäskyksi.

Luoksetulossa Fisu yllätti täysin. Hirmuinen vauhti ei tullut yllätyksenä, mutta siihen, että F tuli lähes täydellisesti sivulle, en ollut varautunut! Loistavaa! :D Vähän vinoon tuli, joten 9,5.

Liikkeestä seis toimi yhtä hyvin kuin yleensäkin. Kun annoin käskyn, en nähnyt mitä koira tekee. Jostain syystä luulin tuomarin ilmeen takia, että se oli istunut. Oli iloinen yllätys, kun käännyin ja näin, että koira seisoo paikallaan! Pari askelta se otti ennen pysähdystä, joten arvosana 9. Olin tyytyväinen!

Hypyn kohdalla F ei ottanut kontaktia sivulla ollessaan, ja odotin siksi hetken ennen kuin annoin käskyn. Käskystä se lähti heti hypylle, mutta päätti viime hetkellä olla hyppäämättä. Toisella käskyllä hyppäsi ja jäi nätisti taa seisomaan. Kun tulin sen viereen, sen jalan alla oli justiin pahasti hypyn metallijalka, mutta sai se istuuduttua kuitenkin. Tästä siis 8.

Kokonaisvaikutuksesta saatiin 9. Tuomari kehui, että yhteistyö oli iloista. :) Saatiin muutenkin tosi hyvin palautetta aina liikkeiden välissä ja tunnelma oli tosi miellyttävä. Eihän tää mitään vakavaa ollutkaan.

Kokonaisuudessaan rivi näytti siis tältä:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9,5
Liikkeestä maahan 10
Luoksetulo 9,5
Liikkeestä seis 9
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä siis 181,5 pistettä, ALO1, KP ja sija 2./19. !
Tuomarina oli Riikka Pulliainen.

Tosi kiva kokemus ja varmasti lähdetään toistekin. Ihmettelen yhä, miten paljon Fisu osaa, vaikka toisaalta, eihän se mikään yllätys ole, että mulla on kamalan pätevä koira! :D Mutta että siitä on ihan tokokoiraksikin! Hauskaa!
Seuraava tavoite: TK1. ;-)

Ha ha haa

2011-06-08T09:36:00.003+03:00

Vähäsen naurattaa, sillä tällä hetkellä mun koira ei osaakaan mennä maahan, ei ainakaan liikkeestä. Mutta tänään meillä on tokokoe. Siitä ei voi tulla muuta kuin hauskaa. :D

Eilen agilityjen yhteydessä (Maisa agiliisi, F vain tokoili) Fisu sai kerrata lyhyesti ALOilut. Muuten tosi kivasti, mutta liikkeestä maahan tosiaan ei sujunut sitten yhtään. En tiedä, menikö kertaakaan ekalla käskyllä. Liikkeestä seis sentään toimi hienosti. Ja luoksetulo! Tuli supervauhdilla ja melkeinpä sivulle! Wau. Ja hyppy oli hieno. Näillä mennään, katsotaan miten käy. =)

Äkkilähtö...

2011-06-07T12:54:00.004+03:00

...ei tällä kertaa kohdistu etelään, vaan tokokokeeseen! :-D
Sain Fisulle peruutuspaikan huomiseksi iltakokeeseen. Jännittää! Mutta mennään kokeilemaan. Siellähän nähdään, mitä koira osaa ja mitä ei.
Eilen tehtiin hyvin pieni ja iloinen kertailutreeni, ja Fisuhan osasi ihan kaiken! Emme kuitenkaan ylpisty tästä, vaan tsempattava on vielä. ;)

Täytyy tänään kertailla vielä agitreenien lomassa. Ehkäpä Fisu ei aksaa tänään. Tokohyppy täytyy ottaa vielä, samoin jäävät. Mikä eniten jännittää, on liikkeestä seis. Eilen treenituokiossa toimi hienosti, mutta illalla istui ainakin kaksi kertaa. Auts.. Noh, vielä varmistellaan meidän virittelykäskyt. :)
Samoin luoksetulo menee miten menee, eli ihan vinksalleen. Kunhan tulee nopeasti. :D

Eipä tässä sen suurempia tavoitteita, rentoon suoritukseen pyritään. Onhan tää kuitenkin eka tokokoe ikinä - sekä mulle että koiralle!

Mielenrauhaa metsästämässä (ja taas varvaspäivitys)

2011-06-03T09:46:00.002+03:00

Hitto kun ei vaan osaa luottaa siihen, että se varvas olisi jo kunnossa. Tällä viikolla on jo kahdesti sydän jättänyt lyöntejä välistä kun Fisu on alkanut yhtäkkiä ontua jalkaa. Just sitä tiettyä jalkaa.Ensin tiistaina agilityistä palatessa F rupesi yhtäkkiä ihmettelemään jalkaansa. Huomasin, että se tuli nokkospensaasta, joten en huolesunut sen enempää, jalkakin toimi ihan hyvin pienen tassuhieronnan jälkeen.
Mutta kun seuraavana päivänä pienen kivikkoisen jokivilvoittelun jälkeen F rupesikin kävelemään kolmella jalalla, meinasi tulla itku. Olin jo hetken ihan varma, että varvas on taas poikki ja näin jo mielessäni kaikki kauhukuvat siitä, mitä se tarkoittaisi. Hetki ihmeteltiin jalkaa yhdessä, tunnustelin varvasta, mutta mitään hyötyä siitä ei ole, kun luu on muutenkin niin kumman mallinen nykyään. Hetki surkuteltiin asiaa, mutta kohta päästiin varovasti jatkamaan lenkkiä. Loppumatka käveltiin normaalisti, mutta pakko oli silti heti soittaa ja varata aika ortopedille. Mennään siis ensi viikolla vielä kontrollikuviin, jotta nähdään, mikä varpaan tilanne on.

Totesin, että maksan mielelläni yhden ortopedikäynnin verran siitä, ettei joka lenkillä tarvitse kytätä koiran varpaita ja miettiä, laskiko se tällä kertaa vähemmän painoa vasemmalle takajalalle kuin muille.... Varmaan kuvista nyt selviää, onko jalka nyt oikeasti kunnossa ja voinko vihdoin lopettaa siitä stressaamisen. Ensi torstaihin asti yritetään ottaa rauhallisesti ja vältetään mm. nokkospensaita.

Alikiitoo

2011-05-30T15:25:00.002+03:00

Viime viikolla jäi ohjatut agitreenit väliin kun itse olin reissussa, joten käytiin loppuviikosta sekä torstaina että perjantaina pitämässä pienet treenit hallilla. Torstaina tehtiin helpohkoa radanpätkää, jossa vaikeutena lähinnä keppikulmat. Fisu teki muutamissa pätkissä, eikä vielä täyspitkää rataa. Kepit se taisi loistavasti ja muutenkin tsemppiä oli ihan kympillä! Koira meni lujaaaa! Otettiin jo puomia radalla ja A:ta sekä keinua erikseen. Hienosti pieni muistaa kontaktitkin taas puolen vuoden tauon jälkeen. Oli älyttömän kiva taas treenata ja Fisu oli ihan super!

Maisa teki samaa rataa vähän vaikeampana versiona. Pienellä oli niin kovasti virtaa! Kävi mielessä, että voisi alkaa ottaa treeneihin korvatulpat mukaan, Maisa kun huutaa ihan taukoamatta ennen radalle pääsyä. Harrastaakohan korvatulppia monikin agiliitäjä? Ihmettelen, jos ei, en vain ole aiemmin tullut ajatelleeksi.

Perjantaina muotoiltiin kentällä valmiina olleesta radasta oma versio ja tehtiin siitä paria eri muunnosta. Fisulle lähinnä irtoamistreeniä, muutamia haltuunottokohtia vain. Jaakotuksen tein pari kertaa ihan vahingossa, kun Maisalle kuvio tulee niin luonnostaan, mutta Fisukin tajusi sen ihan heti, ei ihmetellyt yhtään. Fiksu tyttö. :) Radalla oli puomi ja keinu, A:ta ei tällä kertaa otettu ollenkaan. Vaikka kyllä se varvas nyt näyttää jo kestävän ihan hyvin, ei kai sitä enää pahemmin tartte varoa.. Mikä on i-ha-naa!!

Maisa sikaili keinulla, kuten yleensä, sitä jauhettiin pariin otteeseen. Se vain niin mielellään hyppäisi pois ennen kuin lauta pamahtaa alas, pelkää kai kolahdusta. Toisena vaihtoehtona on, että se tulee tosi hitaasti ja jää turhan ylös odottelemaan, enkä tiedä onko se sen parempi vaihtoehto. Kepit sentään sujui ihan mallikkaasti.

Lopuksi kerrattiin Fisun kanssa tokohyppy, ilman lelua. Ja ihan hyvin hyppäsi. Kyllä se sen jo osaa.

Treenien jälkeen lähdettiin vielä vanhan kodin ympäristöön tekemään kunnon lenkki tutuissa metsissä ja pelloilla. Kyllä tytöt nautti! Illalla otin vielä koirat mukaan kaverille Kallioon ja siellä mulla olikin kaksi sopivan väsähtynyttä koiraa. :-)
Hyvä tunne kun on kunnolla saanut tyttöset väsytettyä. Näitä päiviä lisää!
Tosin, nyt alkaakin työt, mikä vähän rajoittaa tyttöjen kanssa kesästä nauttimista.. :( Mutta onpahan illat aikaa olla aktiivinen.

Viikonloppu vietettiin vielä mökillä riehuen (siis koirat, en minä :D ), joten ekaa pitkää työpäivää varten koirien pitäisi olla vielä vähän väsähtäneitä.

Agii + sukulaisii

2011-05-18T15:57:00.004+03:00

Eilen oli meille suuri päivä: Fisu sai ekaa kertaa treenata agilitya jalka ilman pakettia! Ja jalkahan näyttää kestävän! SUPER!! :-D

Fisu teki muutaman pienen pätkän Maisan jälkeen ja kyllä olikin intoa! Fisu oli niin hyvä ja taitava ja innokas, että olisin voinut nauraa riemusta koko radan ajan. Kyllä oli hauskaa! Ehkä me vielä päästään ihan teenaamisen makuun. ;) Aloitetaan nyt pikkuhiljaa vähän kerrallaan tehdä enemmän, ja seuraillaan, että jalka pysyy oireettomana. Sanoinkuvaamattoman ihanaa silti!

Maisakin teki innokkaan radan useampaan otteeseen, taisteltiin mm. kepeille umpikulmaa takaaleikaten, minkä M olisi niin mielellään oikaissut... Kokeitiin alun kieputuksessa myös useampia eri tekniikoita, Maisa on niin helppo kun sen kanssa voi tehdä vaikka miljuuna toistoa, eikä vauhti tai into lopahda kesken. Varsinkaan kun palkkana on iiihana "Kana-kana"-vinkulelu :D

Fisu kertaili myös tokoa ja samat murheenkryynit vain junnaa paikallaan. Luoksetulo suoraan sivulle on niiin vaikea. Aina tarttee avun, muuten ei vaan onnistu. :/ Toinen, mikä nykyään on vähän heikommalla mallilla, on hyppy. Se on alkanut lelupalkan jälkeen ennakoimaan niin pahasti, että meinaa jäädä odottelemaan lelun lentämistä. Hitsi. Saatiin ihan hyviä toistoja kuitenkin. Vaadin hypyn ennen kuin lelu liikkui mihinkään. Ehkä jatkossa otetaan vaan namupalkalla. Viimeksi lähetin kosketusalustalle ja se toimi ihan hyvin.

Eilen Fisu taas unohti totaalisesti, miten mennäään maahan... :o Otettiin alkuun liikkeestä seis, mikä toimi hienosti(!), ja vähän myöhemmin (välissä tehtiin muuta) liikkeestä maahan olikin niiin vaikea! Ei vaan mennyt maahan, ei millään. Kunnon käsiapu siis mukaan, jotta saatiin koira makuulle ollenkaan. Ihmeongelmointia.. Lopuksi kunnon vääntämisen jälkeen toimi taas, siitä superpalkka.

Muuten toimi aika kivasti, etenkin seuraus oli tehokasta. Vas. käännöksiin saisi tulla vähän vielä lisää takapään käyttöä, sitä pitäisi vahvistaa jälleen. Ihan hyvö se on, kunpa vain itse aktivoituisin treenaamaan...

Tänään treffattiin pitkästä aikaa Fisun rakkaat Ruuti-äiti ja Riesa-sisko. Käytiin tutustumassa Johannan uuden kodin ulkoilumaastoihin, jotka osoittautuivat oikein hyviksi. Peltoa, metsää, lääniä. Voi, kateus. :)

Fisu oli taas oma maan matonen -itsensä. Koirat pääsi vetämään kunnon rallit pelloilla, hauskaa! Fisukaan ei ole montaa kertaa vielä päässyt kunnolla juoksemaan, mutta nyt vihdoin tuli tilaisuus. Ja kyllä se nauttikin! <3

Fisu johti letkaa ;-)

Kisuli <3

Reffeillä

2011-05-15T17:44:00.003+03:00

Oltiin sunnuntaina Fisun kanssa (Maisa lähti mökkeilemään) katsomassa pk-tapahtuman näyttelyn valtavaa mudimäärää ja myöhemmin illalla Ojangossa muditreffeillä. Oli hauska nähdä jälleen kymmeniä mudeja ja mudisteja samassa paikassa. Fisukin pääsi taas liehittelemään mammaa & sisaruksia ja treffeillä vähän riehumaan Rondan ja Rositan kanssa. Kivaa!

Muutama muiden nappaama kuva Fisusta:

F löysi heti oman paikkansa äidin ja siskon jaloista ;-) "Mä oon nääääin pieni"

Treeniä + terveysasiaa

2011-05-08T23:13:00.006+03:00

Tiistaina taas käveltiin agitreeneihin. Uskalsin ottaa Fisunkin kanssa jo muutamia pätkiä, jalka vielä paketissa. F sai kerrata myös keppejä sekä puomia, ja vielä muisti! Myös ratapätkä sujui oikein taitavasti ja innokkaasti, hauskaa!
Maisa kulki kuten yleensä, innolla ja kovaa! Täytyisi kai tilata lisenssi tälle vuodelle, se kun on jotenkin unohtunut. Vihdoin alan uskoa, että ollaan voitettu varvaskirous ja päästään jatkamaan normaalia elämää. Nyt F on saanut liikkua jo enemmän ilman suojaa ja hyvin on näyttänyt jalka kestävän. Miten helpottavaa!

Tokoja kerrattiin Fisun kanssa, mutta mua alkaa aina turhauttaa se luoksetulo kun ei se vain toimi. F jää aina ties minne vinoon, eikä vaan osaa tulla sivuun ilman apuja. Liian laiska treenaaja ja liian sama vanha ongelma. Äh. Muuten kyllä osasi. Jäävät oli hienot, samoin seuruu tuntui toimivan. Voi kun jaksaisi treenata ahkerammin.

Lyhyen oksentelunestolääkekuurin jälkeen F jatkoi pahoinvointiaan vielä muutamana päivänä, mutta nyt tilanne näyttäisi rauhoittaneen, toivottavasti myös jatkuu hyvänä. Vaihdoin sen ruoan herkkämahaisten versioon, ja toistaiseksi on tuntunut hyvältä muutokselta. Pidetään jonkin aikaa ruokavalio ihan vakiona, jos sekin auttaisi oksukierteen selättämiseen.

Käytiin viettämässä äitienpäivää mummin merenrantamökillä, ja kyllä koirat nautti! Pari kuvaa:

Näin leveää hiekkasärkkää pitkin päästiin kuivin jaloin "meidän saareen"

Sakemanni :D

Uusissa maisemissa ja jo treenataan!

2011-04-28T21:56:00.008+03:00

Muuton kanssa on ollut sen verran tekemistä, ettei pahemmin ole ehtinyt blogia päivittämään.

Reilu viikko ollaan nyt oltu uudessa osoitteessa ja koirat on sopeutuneet hirmu hyvin. Olin ihan yllättynyt, kun heti tänne tultuaan ne asettui ihan taloksi. Yleensä kun käydään vaikka kylässä jossain uudessa paikassa, tytöt tarkastaa paikan ja toteaa, että tämän on nyt nähty, jatketaan matkaa. :-) Mutta jotenkin ne näytti tajuavan, että tänne me nyt jäädään. Ehkäpä tutut huonekalut helpotti asian sisäistämistä.

En tiedä, oliko näillä asioilla mitään yhteyttä, mutta heti ekana muuton jälkeisenä yönä Fisu alkoi oksennella ja sitä jatkui (öisin) useamman päivän ajan. Päivisin se oli pirteä ja melko hyvinvoiva, mutta öisin jouduin aina pariin otteeseen heräämään siivoamaan oksennuksia. Neljän yön jälkeen olinkin ihan kuollut ja suunnattiin eläinlääkäriin. Mitään kummaa ei siellä löydetty, joten saatiin pahoinvoinnin estolääkitys, mikä auttoikin heti. Fisulla on joskus aiemminkin ollut pahoinvointijaksoja, mutta yleensä ne olvat ilmenneet ruohon syömisenä ja sen puklailuna. Nyt ekaa kertaa homma jatkui näin öisin. Mutta onneksi oikea lääkitys taas pelasti. Ei tullut tenttiin lukemisestakaan yhtään mitään kun aamuisin silmät ristissä heräsi siivoilemaan ja järjestelemään uutta kämppää. Olikin luksusta, kun ekan kerran sai nukkua koko pitkän yön heräämättä kertaakaan. Jätin Maisan yhdeksi yöksi "mummolaan" yökylään, jotta rauha oli taattu. Maisakin oli nauttinut nukkuessaan äidin peiton alla ja saadessaan kaiken huomion. Win win! =)

Fisu on ollut hiljainen kerrostaloasukki, kuten uumoilinkin, mutta Maisakin on yllättänyt esimerkillisyydellään. Montaa kertaa ei olla haukuttu, lähinnä rapussa juoksevia (lapsia, pyh!) vähän kommentoitu. Mutta aika vähän täällä kuuluukaan mitään, varsinkaan seinien takaa. Parveke on ollut jo kovassa käytössä, tytötkin tykkää haistella uusia tuulia siellä. Hesari haukuttiin kahtena ekana yönä (pyhien takia montaa ei ole vielä tullut), mutta nyt kahtena viimeisenä yönä ei olla enää vaivauduttu. Mietinkin, voisiko hesarin jakaja olla niin ystävällinen, että haukkumisen kuultuaan on alkanut tiputtaa sen vähemmällä kolahduksella postiluukkuun? Ainakin viime yönä olin kuulevinani paljon pienemmän äänen kuin aiemmin. Jatketaan kuulostelua.

Lähimaastoihin ollaan jo tutustuttu, ja hyvinhän tääällä riittää kävelyreittejä. Keskuspuisto alkaa heti kun käppäilee Hämeenlinnanväylän toiselle puolelle, eikä sinne ole kuin kymmenisen minuuttia käveltävää. Lähinnä vapaana juostavia metsiä kaivataan, niitä ei olla erityisemmin vielä löydetty. Täytyy ulottaa tutkimusretkiä vähän kauemmaskin, jos löytyisi syrjäisempiä reittejä. Me mieluummin kuljettaisiin ilman ketään ulkopuolisia "häiriköitä". :D Hiljaisiin metsiin kun on totuttu, heh. Oravia täällä on ihan kamalasti, mikä saa Fisun käymään vähän kierroksilla. Se kun ei voi sietää niitä. Ja se on myös mestari bongaamaan ne, vaikka kuusen latvasta.

Kaikin puolin muutto sujui kuitenkin hyvin ja tytöt on todella yllättäneet mut helppoudellaan. On ilo omistaa näin sopeutuvaiset koirat. :-)
Pari (känny)kuvaa uusista löhöilypaikoista ja uusista maastoista:

Mudin tyyliin:

Bongaa nenä!

Fisuhan viihtyi sohvan alla jo aiemmassa kodissakin ;)

Uudessa metsässä (mun lempiharrastus.... tää poseeraus! no ei, oikeesti vaan ootan herkkupalkkaa hienosta kiipeämisestä)

Varpaan tilannetta en olekaan hetkeen päivitellyt. Nyt olen uskaltautunut tekemään lyhyemmät (remmi)lenkit jo ilman "pakettia" eli ihan naturell, ja hyvin jalka on näyttänyt kestävän. Pidemmille lenkeille vielä paketoin jalan, mutta muuten se saa jo olla ihan normaalisti. Viime kuvien jälkeen ortopedi antoi ohjeeksi, että kahden kuukauden jälkeen (eli parin viikon päästä) saataisiin jo alkaa treenailla ja mennä entiseen malliin. Vähän pelottaa, miten uskallan antaa Fisun taas rellestää, mutta katsotaan pikkuhiljaa, miten jalka kestää.

Tällä viikolla alkoi jo kesäkauden agitreenit ja tiistaina voitiinkin ekaa kertaa kävellä purinalle. Kuin siistiä! :D Fisu sai tehdä pari putkea ja puomin alastuloa, mutta muuten se vielä tyytyi pieniin tokoiluihin.
Maisa oli taas niin intona (koskapa ei olisi? :p) ja saikin tehdä useita pätkiä rataa. Kokeiltiin monia eri ohjauksia lyhkäisiin pätkiin. Hauskaa treenata pitkästä aikaa.

Oltiin niin aktiivisia, että käveltiin myös tänään hallille ottamaan pientä treeniä. Maisa kertaili jaakotuksia ja saksalaisia, jotka tuotti ti päänvaivaa. Miten se voisi sujua, jos sitä välttelee niin paljon kuin suinkin? ;-) Mutta nyt saatiin toimimaan, Maisa-hiiri oli taidokas! Keppikulmien kanssa taisteltiin, ja keinuakin otettiin pitkästä aikaa. Ei siitä hyvää tulla millään saamaan, mutta olkoon.

Uskalsin ekaa kertaa yli viiteen(!) kuukauteen ottaa agia Fisunkin kanssa. Otettiin pari ihan lyhyttä juttua, putkia, pussia ja paria matalaa hyppyä. Fisulla oli siis jalka paketissa. Hyvin tuntui kuviot olevan vielä muistissa, mitä nyt keppien kanssa piti vähän enemmän muistutella. Tehtiin niitä vain kuudella ja saatiin ihan hyviä toistoja. Keinukin kerrattiin. Kyllä oli hauskaa mudillilla, voi että! Ja todisteeksi treenista oli taas ohjaajan käsi tutuilla naarmuilla. Miten oudoista asioista voikaan ihminen tulla iloiseksi?? :D

Kerrattiin myös tokoa, oikeastaan koko alo vähän lyhyenä versiona, eikä mitenkään järjestyksessä. Seuraa yhä hyvin, ja nyt käännöksetkin tuntui ihan ok. Kuukausi sitten lähes kaikki oli ihan unohtunut. :o Eikä me montaa kertaa senkään jälkeen olla reenailtu. Mutta ainakin vähän yritetään.

Otettiin myös tokohyppy. Sitä ei ihan meinattu muistaa. F lähti vakuuttavasti hypylle, mutta kesken kaiken usko loppuikin ja se jäi ihan hypyn eteen tyhmänä, ihan kuin kysyen "mitä tässä pitikään tehdä?". No, vähän muistuteltiin ja saatiin ihan ok hyppyjä. Tosi lähelle se hyppäsi, mutta yli kuitenkin. Luoksetulosta ei varmaan koskaan saada erityisen hyvää. Suorapalkalla on tietty vauhtia, mutta muuten ei kamalasti ja se sivulletulo vain tökkii tökkii tökkii. Äh, kun on vaikea.

Liikkeestä maahan ja seis oli hienoja, tosin ensin F seisomisen tilalle tarjosi istumista. Miksi ihmeessä olen koskaan opettanut sille liikkeestä istumista. Varmaan vuoteen olla sitä edes tehty, ja silti se sitä tykkää tarjota. Plääh. Mutta sen jälkeen teki hienoja stoppeja.

Mukavaa mukavaa treeniä, pitkästä aikaa! :)

Kiirusta

2011-04-18T15:13:00.003+03:00

Blogihiljaisuus johtuu siitä, että muutamme tällä viikolla uuteen asuntoon. Sijaintimme siirtyy Vantaalta Helsinkiin. :) Okei, ehkä osasyynä kirjoitusten puutteeseen on myös treenaamattomuus..

Maisan haava on nyt parantunut tosi hyvin, ja pikkukoirakin pääsee taas kunnolla ulkoilemaan ja touhuamaan. Pihalta alkaa lumet olla sulaneet, joten nautimme omasta pihasta niin kauan kun vielä voimme. Eli muutaman päivän!
Uskon, että Fisun jalka saadaan kuntoon. Uskallan jo vähän kävelyttää sitä suojaamatta jalkaa, eikä koira oirehdi varvastaan enää mitenkään. Luottavaisilla mielin odotamme siis vielä n. kuukauden ja sitten toivottavasti alkaa taas tavallinen elämä.

Onnellinen mudi!

2011-03-30T22:07:00.003+03:00

Vihdoin alkaa näkyä valoa tämän pitkän pitkän tunnelin päässä...
Fisun kanssa ollaan vihdoin päästy taas kunnolla lenkkeilemään ja mudi on taas saanut elämänilonsa takaisin saadessaan juosta ja leikkiä. Mikään ei ole niin ihanaa kuin juokseva koira, joka rakastaa juosta. Fisu on niiiiin iloinen! Niin pitkään kuin paketti pysyy jalassa, annan sen mennä ja nauttia. Kuitenkaan ei vielä koirakavereiden kanssa voida riehua, koska ei mikään paketointi sellaisessa menossa pysy. Mutta juokseminen jo onnistuu. Voi että, mikä onni. Ei mudi ole onnellinen jossei saa juosta.

Ollaan myös pitkästä aikaa otettu pari tokotreeniä ja muistuteltu unohdettuja asioita. Eka treeni oli vähän mitä oli, mutta jo tokalla kertaa koira oli oikein pätevä. Kyllä ne "vanhat" taidot näköjään vielä muistuu, vaikka treenitaukoa on ollut useampi kuukausi. Mutta mikä oli vielä parempaa kuin hyvän mielen treeni, oli Fisun riemu sen saadessa päästää höyryjä mun hanskan kanssa treenin päätteeksi. :-D F juoksi ja juoksi ja riehui ympäri kenttää, lumikasojen päälle, murisi itsekseen, syöksyi mua kohti hanskansa kanssa ja jatkoi taas menemään. Mulla oli hauskempaa kuin pitkään aikaan ja Fisulla varmasti hauskinta moneen kuukauteen! Voi pientä. Mutta onneksi nyt näyttää jo hyvältä. Jos jalka saadaan kesäksi kuntoon niin ei riemulla rajaa!
Maailman hauskin ja ihanin ja tärkein pieni. <3

Mikä on parempaa kuin onnellinen mudi?

Mutkia matkaan

2011-03-22T10:26:00.002+02:00

Maisan leikaushaava näytti parantuneen tosi tosi hyvin ja siististi, mutta sunnuntaina huomasinkin haavan viereen tulleen kumman patin. Siispä maanantaiaamuna klinikalle mahaa näyttämään ja pikkukoiralle uusi leikkausaika tälle aamulle. Ilmeisesti ommel on jossain kohtaa pettänyt, joten maha pitää avata uudelleen. Kyllä harmittaa.
M oli niin onneton ekan leikkauksen jälkeen, ettei olisi halunnut samaa harmia enää uudelleen. Mutta minkäs teet. Maisa on ollut tosi reipas ja pirteä leikkauksen jälkeen, mutta valitettavasti paranemiseen tulee nyt takapakkia. Voi rähmä.

Fisun jalkaa on pakko paketoida vielä sen 2kk:n ajan, ei sen lenkkeilystä muuten tule mitään. Erehdyin kerran käyttämään sen korttelin ympäri ilman pakettia ja olin sydän kurkussa koko matkan. Mudi hyppää lumikasan päälle, mudi näkee oravan... Ei rauhallinen, tasainen kävely vain ole mahdollista tolle koiralle. Onko millekään koiralle?
Joten vielä paketoidaan, jotta mun ei tarvitse stressata lenkeillä ihan niin paljoa. Mutta toivottavasti varvas saadaan näin kuntoon. Todella todella todella toivon niin.

Vihdoin hyviä varvasuutisia!

2011-03-16T10:55:00.002+02:00

Fisun varvas on alkanut luutua!!!!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!
Maanantaina saatiin koko kevään paras uutinen röntgenkuvan muodossa! "Murtumalinja varpaassa oli vielä hahmotettavissa, mutta alueelle oli muuten kehittynyt jo kalkkeutunutta luuta." Jes!
Nyt saatiin jo lupa tehdä remmilenkkejä ilman pakettia, mutta vapaanaollessa vielä suoja, jottei varvas väänny/lipsahtele. Parin kuukauden ajan siis jalan paketoimista vielä, ja sen jälkeen saadaa jatkaa normaalia elämää jos ei ongelmia ilmene! Nyt ollaan iloisia! Jos kaikki menee hyvin, Fisu saa vielä jatkaa harrastamistakin. :-) Toivotaan parasta!

Vielä en ole uskaltanut lenkkeillä paketoimatta Fisun jalkaa. Jotenkin pelottaa, kun mutiaisen meno ei kuitenkaan koskaan ole varmuudella rauhallista ja tasaista. Edes remmissä. Mutta ehkä me jossain vaiheessa uskaltaudutaan kiertämään kortteli ilman sidettä. Pari kertaa olen päästänyt Fisun pihapissalle ilman pakettia ja molemmilla kerroilla F on jäänyt eteiseen tuijottamaan mua tyhmänä: "Mamma, nyt sä kyllä unohdat jotain. Mulla ei oo pakettia jalassa." Olen saanut pari kertaa kehottaa sitä tulemaan ulos. :D Mutta onhan se nyt outoa, kun 3,5 kuukauden ajan on jalka paketoitu aina ennen ulospääsyä...

Maisa steriloitiin maanantaina. Eka yö meni rutinan ja piippauksen merkeissä, mutta muuten pikkukoira on jaksellut tosi hyvin. On jo reipas ja iloinen itsensä. =) Toivotaan, että haava lähtee paranemaan hyvin.

Opintotuelle käyttöä

2011-03-11T22:57:00.002+02:00

Ensi maanantaina pääsee molemmat kalaset jälleen eläinlääkäriin. Fisu kuvauspöydälle ja Maisa leikkauspöydälle. Fisun viimeisestä röntgenistä on reilu 1,5kk, joten käydään katsomassa, miltä varvas nyt näyttää. Todennäköisesti on päätösten aika jos ei luutumista ole tapahtunut.

Maisa pääsee vihdoin eroon kohdustaan (ja valeraskauksistaan ja ahdistuksistaan ja kenties merkkailupakkomielteistään?), huh. Onhan se vähän jännittävää viedä pikkukoira leikattavaksi, mutta uskon, että hyödyt ovat merkittävät.

Pelottaa, osaanko enää aktivoitua koiraharrastajaksi kuukausien pakkotauon jälkeen. Jos koirista tuleekin korttelinkiertäjiä? :|

Agiliitoa + varvaskontrolli

2011-01-25T20:19:00.002+02:00

En muista, koska ollaan viimeksi treenattu. Mutta tänään aktivoiduttiin ja lähdettiin aksaamaan. Otin mukaan Oreniuksen radan, jota treenattiin joskus 1,5 vuotta sitten. Maisalla alkaa olla valeraskaus ohi, joten vauhtia oli taas enemmän kuin koskaan. Varmaan taukokin on taas tehnyt hyvää. Pienellä oli tosi kivaa. :) Parissa kohtaa oli vähän haltuunotto-ongelmia, väärään putkenpäähän mentiin useasti. Toinen hankala paikka oli pituus, joka hypättiin "kohti seinää" eli radan reunassa poispäin. M otti aina vauhtia pituudesta, eikä siis hypännyt puhtaasti yli. Otettiin pari toistoa pelkkää pituutta lentävän lelun kanssa. Nyt ainakin hyppäsi hyvin.

Rata meni Maisalta tosi kivasti muuten, olin tyytyväinen. Persjättökin kuuluu nykyään mun peruskuvioihin, mitä ei ehkä uskoisi, jos pidempään olisi mun kanssa treenannut... ;) Mutta Maisa on vaan kamalan pätevä pieni. Olipa hauskaa!

Fisun varvasta käytiin eilen näyttämässä jälleen ortopedillä. Otettiin uusi röntgenkuva, josta todettiin, että murtuma paranee kamalan hitaasti. Vielä on ihan kunnon kolo, jonka pitäisi luutua. Seuraava kontrolli 1,5-2kk päästä.... Ja pelkkää remmilenkkiä. Mua harmittaa niin hirveesti ettei siihen riitä mitkään sanat. Tää on niin epäreilua. Ei F oo tällaista ainsainnut, ei mitenkään. :( :( :(
Ortopedi oli kuitenkin sitä mieltä, että varpaasta voidaan vielä hyvinkin saada käyttökelpoinen, joten amputaatiota ei vieläkään suosita. Tunnusteltaessa varvas kuitenkin tuntuu jo kokonaiselta, joten ehkä siellä jotain on sentään tapahtunut.

Fisun kanssa siirrytään varmaan tokoiluun seuraavaksi ties kuinka moneksi kuukaudeksi kun ei mitään muutakaan voida tehdä.

Pieniä iloja

2011-01-21T21:54:00.006+02:00

Fisu löysi kesken lenkin tuntemattoman postilaatikon päältä yksinäisen rukkasen. Ja siitäkö vasta riemu repesikin! :D Saatiin kunnon rukkasentapposessio aikaiseksi, eikä F olisi millään malttanut jättää aarrettaan matkalle. Hih. Viime viikot on olleet koirille niin kuolettavan tylsiä, että pitääkin iloita kaikesta, mistä kykenee. Onneksi F näyttää tulevan toimeen ilman treenejä & kunnon lenkkejä. Voi kun odotan sitä päivää kun Fisu pääsee taas juoksemaan vapaana ilman huolta.
Kai hän tietää, ettei mudi ole ehjä jos ei saa juosta...

"Kai hän tietää ettei ihminen ole ehjä
jos ei voi nauraa
Kai hän tietää ettei ihminen olis ihminen
jos ei vois olla

Iloinen aina
silloin kun haluaa
Iloinen aina
silloin on olo kuin taakka putoais pois"
-Egotrippi - Iloinen aina

No, maanantaina suunnataan taas ortopedille uusiin kuviin. Peukut ja varpaat (heh) pystyssä, että luutuminen olisi alkanut/edistynyt/ varvas saadaan pitää!

-

2010-12-31T08:13:00.001+02:00

Fisu raukalla alkaa jalka ärtyä siteestä. Kaiken lisäksi se ehti yhdessä välissä syödä anturansa hajalle (juuri kipeän jalan, joka muhii paketissa) ja muutenkin varpaiden välit punottaa. :( Täytyy vaan vaihtaa sidettä usein ja pestä jalkaa. Toviottavasti ei tulehdu. Fisu on kyllä maailman kiltein potilas. <3 Se antaa tehdä ihan mitä vaan, vaikka koipi varmasti kutisee ja kaikki toimenpiteet tuntuu tosi ikäviltä. Mutta kiltti pieni ei valita.

Tänään suunnataan Lahteen vuodenvaihtumista "pakoon" (vaikka kaipa se vaihtuu Lahdessakin??), jos siellä ei raketit räjähtelisi ihan yhtä paljoa. No, toivottavasti tämä ilta menee yhtä hyvin kuin viime vuonna, silloinhan Fisu oli tosi rela. Nytkin ollaan kuunneltu pauketta jo monet illat ja tänään otetaan taas luontaistuotteet peliin. Eiköhän me selvitä. =)

Vielä ei luovu(te)ta

2010-12-28T10:10:00.003+02:00

Varvas saadaan pitää! Ainakin vielä seuraavat neljä viikkoa. Ortopedi oli sitä mieltä, että neljä viikkoa ei ole aika eikä mikään, eikä siis ole vielä huolestuttavaa, ettei luutumista ole tapahtunut. Murtuma on viiston muotoinen, joten palat eivät asetu kohdilleen ythä hyvin kuin suorassa murtumassa. Vielä siis odotellaan kuukauden verran jalka tukevassa paketissa ja kuvataan sitten uudelleen. Jos ei silloin näy mitään paranemisen merkkejä, niin sitten vasta mietitään amputaatiota...

Helpottavaa, mutta menee vielä monta monta viikkoa ennen kuin jalka on taas käyttökelpoinen. Huoh.

Tänään ortopedille

2010-12-27T10:10:00.002+02:00

Tänään mennään siis Fisun kanssa ortopedin vastaanotolle. Katsotaan, mikä on seuraava vaihe varpaan kanssa.

Maisan pissanäytteessä ei näkynyt tulehdusta, mutta ei noin usein pissaaminen ihan normaaliakaan ole. Jos oireet ei helpotu, täytyy miettiä, pitääkö rakkoa tähystää tms.

Voivoi

2010-12-23T14:29:00.004+02:00

Eilen suunnattiin taas eläinlääkäriin molempien tyttöjen kanssa.
Fisun varvas kuvattiin kolmatta kertaa nyt 3,5 viikkoa murtuman jälkeen. Ikävä kyllä kuvassa ei nähnyt mitään eroa alkutilanteeseen. Jätettiin uusi side laittamatta, kun ei kerta senkään kanssa ole parantunut. Heti kotona F alkoi jäystää jalkaansa ja saikin hetkessä aikaiseksi kunnon verestävän haavan anturaansa. Ilmeisesti siinä oli valmiina jo jokin nirhauma, jonka se sai nyt auki. Ilmankos jalka tuntui kutisevan. Ei saatu siis kauaa nauttia paljaasta jalasta. :(
Varasin ensi maanantaille ajan ortopedille. Katsotaan, mikä on seuraava tuomio.

Maisa lopetti viikko sitten antibioottikuurinsa virtsatietulehdukseen, mutta yhä tahtoo kovin usein pissalle ja juokin normaalia enemmän. Vietiin siis pissanäyte ja odotellaan tuloksia.

Viimeisen kuukauden aikana on tullut juostua eläinlääkärillä niin monta kertaa ettei meinaa pysyä laskuissa. Eikä loppua näy.

Että hyvää joulua.

Ei edistystä

2010-12-08T21:43:00.002+02:00

Käytiin näyttämässä varvasta tänään uudelleen. Yhtään ei ollut vielä muutosta ainakaan parempaan suuntaan. Näytti olevan melkein enemmän pois paikoiltaan kuin 1,5 viikkoa sitten. Ei se taida ihan suoraksi tullakaan, todnäk jää mutkalle tai kasvattaa patin.. Kuitenkaan ei kuulemma tuntunut ihan yhtä "irtonaiselta" kuin viimeksi. Turvoksissa oli vähän vieläkin. No, ei auta kuin jatkaa lyhyitä remmilenkkejä. Onneksi Fisu ei ole seinille hyppivää sorttia vaikka tylsäähän tämä on. Fisulta tyhjennettiin myös anaalit, jotka vähän vaivasivat.

Maisakaan ei ole ihan terveenä pysynyt. Sunnuntain se vietti kokonaan sängyn alla kipeänä. Saatiin antibiootit virtsatietulehdukseen, jotka onneksi tepsivät nopeasti ja yöllä klo 4 se koki ihmepiristymisen riemukkaana.

Ei oo kiva kun koirat sairastaa. :(

Auts...

2010-12-04T11:21:00.004+02:00

Tältä näytti Fiskarssin varpaat maanantaina:

Niin että kannattiko juosta ketun perään?

Nyt sitten eletään hiljaista elämää aika pitkään. Tuskaista pitää mudi pelkillä remmilenkeillä, raukka ei pääse edes hankeen ettei koipi kastu. :( No, onneksi nyt on sentään ollut kunnon pakkaset niin ei harmita niin paljoa ettei pääse ulkoilemaan eikä treenaamaan. Toivotaan, että varvas paranee nätisti.

Päivittelen edelliset agitreenit jossain vaiheessa kun ehdin, parit treenit ehdittiin tehdä ennen tapaturmaa.

Varvas

2010-11-29T16:07:00.001+02:00

murtui.
t. Fisu

Omatoimiagia

2010-11-22T14:02:00.003+02:00

Perjantaina käytiin molempien tyttöjen kanssa Purinalla vapaapäivän kunniaksi. Olikin hyvä päästä treenailemaan lyhyissä pätkissä, lähinnä tekniikkatreeniä.

Rakensin Riihimäen kisoja muistuttavan alkukuvion, eli kepeille vaikeahko avokulma, jossa sitten leikkailtiin. Nyt sujui paremmin kuin kisoissa (hylly kolmannelta esteeltä). F haki näti8sti kepeille, mutta pujotteli jotenkin tosi vaisusti, aika hiljaa. Otin myös normaalia enemmän sivuetäisyyttä, ehkä tällä oli vaikutusta.

Maisa kävi sairaan kuumana, mun piti välillä ihan tosissaan kovistella sille, että sain sen keskittymään. Maisan kanssa oli tarkoitus kokeilla myös saksalaista enenn keppejä, mutta se hyppäsi varmaan kymmenen kertaa hypyn aina takaisinpäin, kun ei malttanut kiertää seiivekettä. Kamalan vaikeaa! Lopulta onnistui jotenkuten.

Fisu sai myös harjoitella perus kääntymistä hypyllä ja hidastamista ennen hyppyä. Yritän saada sitä jotenkin ymmärtämään, että aina hypyille ei kuulu ponnistaa täysillä suoraan eteenpäin. Ihan hyvähän se olisi tässä vaiheessa oppia, kun kolmosluokka alkaa häämöttää. Huoh... Ihan hyviä onnistumisia saatiin tässäkin. Toimii parhaiten kun voin olla itse odottamassa hypyllä ja jo etukäteen kertoa, että tule hitaammin, tästä käännytään. Vauhdista hankalampaa, mutta saatiin myös sellaisia onnistumisia!

Myös kontakteja kertailtiin. A on tosi hieno, se toimii treenissä ja kisoissa. Tosin vauhtia saisi tulla vieläkin lisää, mutta tekniikka on hieno! Puomilla edelleen ongelmoi pysähtymällä liian aikaisi, juuri ennen kuin jalat maassa. Parin toiston jälkeen sain Fisu alkoi kuitenkin tulla alas asti ja vauhdilla. Keskityin myös siihen, etten itse pysähdy, vaikka koira stoppaa. Onnistuin! :-D

Keinua tehtiin myös pitkästä aikaa, se ei ole tullut vähään aikaan kisoissakaan vastaan. Alkuun F otti vähän varoen, mutta kohta tuli jo reippaammin. Ihan hyvin se sen kuitenkin suorittaa, ei siinä mitään.

Kamalan, kamalan fyysistä oli taas treenata Fisua. Olin ihan poikki reilun puolen tunnin treenisession jälkeen (eikä F edes ollut vuorossa koko sitä aikaa). Ehkä juoksunjälkeistä lehmäilyä alkaa taas jo esiintyä, tai sitten koira oli muuten vain normaalia flegmaattisempi. Kuitenkin intoa oli vähän vähän ja sain ihan tosissaan tsempata, huutaa ja taistella jotta saatiin kunnon treeni aikaan. Huh.

Maisa treenasi myös samoja juttuja, kontakteja kertailtiin senkin kanssa, ja tehtiin vähän sitä sun tätä. Kepeillä sille saa nykyään jo hyvin sivuetäisyyttä, ne on kehittyneet paljon. Hauska treeni molempien kanssa. =)

Huomisen treeneissä on luvassa melkoisen hullu rata, pelottaa miten siitä selvitään. d:

Agia

2010-11-17T17:13:00.002+02:00

Fisun kanssa päästiin vihdoin eilen treeneihin juoksutauon jälkeen. Maisa jäi vielä kotiin lopettelemaan omaa juoksuaan.

Ratana tehtiin erästä Janitan luennon treeneistä, ei ollut ainakaan liian helppo. No, ei sentään mikään ihan kamalakaan. Tehtiin rata kuitenkin kahdessa pätkässä, sen verran kieputusta oli. Fisu suoriutui yllättävänkin hyvin. Yhä vieläkin pelkään tehdä sen kanssa liian vaikeita treenejä, ettei vire, vauhti ja into lopahda, mutta aika hyvin nytkin jo kesti toistoja kun ei ihan heti onnistunutkaan. Esim. kepeille vienti oli vaikein ikinä, kepit alkoi mutkaputken mutkan "sisältä". Molempiin putkenpäihin mentiin, pariinkin kertaan, ennenkuin sisäänmeno löytyi..

Vaikeita kohtia oli muitakin, mm. pahasti tarjolla olevien hyppyjen väistäminen (ei onnistunut). Aika monta hyllyä otettiin. ;) Mutta ihan kiva, että koira irtoaa.. Tasoonsa nähden Fisu osasi kuitenkin hyvin, saatiin onnistuneitakin pätkiä. Mm. saksalainen toimi hienosti yhteen kohtaan, vaikka en ollut uskonut sen sopivan Fisulle ollenkaan. Samoin leijeröinti meni ilman ongelmaa. Ihanaa, kun koira ei ole vielä ehtinyt kangistua kaavoihinsa. Maisahan esim. meinaa aina hypätä mun jalkoihin näissä kohdissa, kun ei olla ehkä pariin-kolmeen ekaan agilityvuoteen koskaan leijeröity..

Loppupuoliskolla rupesi vauhti vähenemään ja koira turhautumaan epäonnistumisista. Otettiin sitten vielä helpompi pätkä loppuun ja kunnon revitys, se riitti tälle treenille. Ja ihan lopuksi syötiin nollakakkua, eikä ollut pahaa! Fisukin sai toki oman osuutensa tarjoilusta, luonnollisesti. (=

Toinen LUVA

2010-11-13T15:25:00.005+02:00

Tänään lähdettiin heti aamusta Riihimäelle Fisun kanssa kisaamaan kaksi starttia. Ensin oli vuorossa agirata, myöhemmin hyppäri. Tuomarina oli Heidi Viitaniemi, joka oli tehnyt suht' haastavat radat.

Ekalla radalla päästiin kaksi ekaa estettä oikein ennen hyllyä. Kahden hypyn jälkeen oli aika vaikea avokulma kepeille, jonka päätin tehdä takaaleikkaamalla, jotta pääsisin lähettämään koiraa paremmin. Muuten olisin joutunut itse olemaan blokkaamassa koiran linjan kepeille. No, eipä toiminut näinkään, vaan F kaahasi suoraan mun edestä keppien toisella puolella olevalle hypylle. "Tosta se tuli ja tonne se meni..." :D

Jatkettiin kuitenkin ihan ok suorituksella rata loppuun, kepeille haki hienosti toiseltakin puolelta. Yhden putken jälkeen F teki kumman kierroksen siivekkeen ihan väärältä puolelta, ilmeisesti luki mun ohjauksen niin että aioin leikata tms. Hyppäsi kuitenkin oikein päin, eli virhettä ei siitä olisi tullut, ylimääräinen kierros vain. Pussiin F meinasi jotenkin jämähtää, kesti kauan ennen kuin tuli ulos. Kuulemma joku muukin koira oli outoillut siinä ja tullut takaisin samaa reittiä kuin meni. Lopussa mun valssit jälleen teetti vähän kaarroksia, mutta muuten ihan ok loppu.

Ja mikä parasta: kerrankin kontaktit toimi! Eli toisin sanoen: kerrankin maltoin vaatia koiralta kunnon suoritukset kontakteilla. No tietty kun on jo hylly alla...
Tuloksena siis HYL, eikä erityisen hyvä sellainen. Mutta ei jäänyt paha mieli kuitenkaan. Video löytyy!

Jotenkin taas vaan huomasi, että ei meidän yhteispeli Fisun kanssa vielä toimi erityisen hyvin. Kärjistettynä: mä en osaa ohjata sitä eikä se osaa lukea mun ohjausta.. Ei kovin toimiva yhdistelmä. :D Juuri kääntymiset, valssit ym. tuottaa vielä suuria hankaluuksia. Eikö voitaisi vaan mennä lujaa suoraan, sitä me ollaan treenattu! (=

Toinen rata menikin sitten mallikkaammin. Kontakteja ei siis ollut mukana, helpotus. (Mulle on Maisan kanssa kisaamisesta kehittynyt ikuinen ahdistus agiratoja kohtaan, mikä ei selvästi helpota edes toisen koiran kanssa.... No, hyppäreillä mennään huoletta.) Jo ennen rataa oli tosi hyvä olo, olin ehtinyt katsella maksiluokasta suurimman osan ja suunnitelma radalle tuntui toimivalta. Vaikeita kohtia oli siltikin.

Alussa oli tiukka käännös kahden hypyn jälkeen. Olin toisen hypyn luona ottamassa koiraa vastaan ja mielestäni hyvin selvästi ilmaisin, että nyt käännytään. Vaan melkoinen kaarros tuli silti. Päästiin kuitenkin hyvin vauhtiin ja mun mielestä tehtiin oikeasti sujuva rata. Ennen muuria olin suunnitellut leikkaavani takaa, mutta sain reilusti etumatkaa siihen kohtaan ja päätinkin valssata. Toimi sekin. :)

Ennen keppejä F meinasi kai syöksähtää johonkin muualle, mutta haki kuitenkin hienosti sisään lopulta. Keppien jälkeinen valssi ja pyöritys sivuun hypylle toimi aika kivasti. Vähän pelkäsin tässä väärää putkenpäätä, mutta onnistuin blokkaamaan sen itse hyvin, joten reitti oli selvä oikeaan päähän. Muutkin ansaputkenpäät (niitä riitti!) ohitettiin aika mallikkaasti. Huomasin nyt, että tosi mustat putket hidasti koiraa selvästi. Tästä oli puhetta Janitan luennollakin, mutta aiemmin en ollut asiaa jotenkin huomannut käytännössä..

Kaikenkaikkiaan jäi oikein hyvä fiilis radasta. :) Videolla näyttää tältä.

Mieltä ylensi vielä tulokset: 0, -9,44s, sijoitus toinen ja LUVA. Yhtä luvaa vaille kuninkuusluokkaa. ;-) Nyt sitten mietitään suunnitelmaa tarkkaan. Kolmosiin ei Fisu ole vielä valmis. Ehkäpä keskitytään hetkeksi pelkkään treenailuun...

Luentoa + metsäagilityä

2010-11-11T18:51:00.003+02:00

Sunnuntaina istuskelin neljä tuntia Janitan radanlukutaito-luennolla ja vakuutuin suuresti. :-) (Voi kun jaksaisi yliopistollakin kuunnella yhtä intensiivisesti luennoilla!) Luento oli kyllä hyödyllinen! Vaikka asia sinänsä suurimmaksi osaksi oli tavallaan tuttua/järkeiltävää, niin silti tuli monta ahaa-elämystä. Voisin jossain vaiheessa kirjoittaa muistiinpanot puhtaaksi ja ehkä lisäillä tännekin..

Suuri idea, minkä myös sain luennolta oli meille uusi harrastus juoksuaikoja varten: metsäagility! En tiedä miten en ole ennen asiaa keksinyt, mutta nyt sen vasta tajusin. Toteutettiinkin uutta lajia heti maanantaina ja tiistaina metsässä. Tytöt sai suorittaa "ratoja" puita kiertämällä. Kätevästi sai harjoiteltua kaikkia mahdollisia ohjauskuvioita ja molemmat kyllä tajusi heti puiden roolin "esteinä", joita kiersivät. Hauskaa!

Hiljaiseloa

2010-11-02T17:37:00.002+02:00

Meidän lauma ei ole pahemmin treenaillut lähiaikoina. Vähän olohuonetokoa ollaan tehty, ei oikein muuta. Fisu on saanut harjoitella vähän uusia temppuja myös. :)
Tokouran starttaamisen siirtyminen ensi vuodelle ja juoksuilu eivät oikein paranna treenimotivaatiota & -mahdollisuuksia.. No, ehkä parin viikon päästä jälleen.

Maisemanvaihdos taitaa toimia

2010-10-26T13:49:00.003+03:00

Suunnattiin tyttöjen kanssa sunnuntaina Lahteen viettämään pari vapaapäivää mun "loma"viikon kunniaksi. Täällä ollaan vieläkin.
Koirilla on ollut mukavasti toimintaa. Eilen ulkoiltiin paljon ja käytiin katsomassa mummia sairaalassa. Mummot ja papat tuntuu tykkäävän koirista, kaipa se vähän piristää päiviä kun tulee nelijalkaisia vieraita käymään. Tänään tiedossa samansuuntaista ohjelmaa.

Poikettiin aamulenkin varrella läheiselle hiekkakentälle tokoilemaan. Ja hitsi, miten hyvin sujui! Fisu vaan osasi!

Seuraus oli hienoa. Tehtiin suht pitkiä suoria pätkiä. Nyt pysähtymiset ja perusasennot tuntuu onnistuvan paremmin. Varmaan alunperinkin ongelma oli mun liian äkkinäisissä pysähdyksissä.

Myös käännöksiä kertailtiin. Vasempaan sujuu taas paremmin, nyt se takapääkin on aika hyvin mukana. Täyskäännöksiä yritin saada vähän tiiviimmiksi, otin muutamia imuttaen ja palkka heti käännöksen jälkeen. Aika kivasti F alkoi hakea parempaa paikkaa.

Jäävät liikkeet onnistui kerrankin ekasta ilman yhtäkään mokaa! Jee. :) Maahan oli hieno ja nopea, seisomisessa tuntui ottavan pari askelta ennen pysähdystä. Otin muutamia käsimerkin kanssa, jotta pysähtyisi nopeammin. Mutta tosi hyvin kuitenkin kokonaisuudessaan, ei sekaantunut kertaakaan, vaikka otin peräkanaa makuuta ja seisomista. Pätevä tyttö!

Luoksetulokin toimi jo paremmin! Vauhtia oli tosi hyvin, nyt ei ollut kertaakaan himmailemassa kesken kaiken. Annoin ekoilla kerroilla vielä sivu-käskyn kun F oli jo lähellä ja hienosti tuli perusasentoon. Tosi hyvä! Lopussa en antanut enää apukäskyä ja silti toimi. (=

Vahvistettiin myös kontaktia sivulla istuen ja välillä pidin Fisua pitkäänkin paikallaan sivulla välillä palkaten. Joskus aiemmin F meinasi herkästi ennakoida maahanmenoa sivulla, mutta nyt pysyi hienosti istumassa. Tipahtaa kuitenkin myös hienosti maahan kun käsky vihdoin tulee. Ja yksi kumma huomio: se menee nykyään makuulle paljon suorempaan. Ihan kuin vinousongelma olisi korjaantumasssa (koputtaa puuta...). Olen kyllä yrittänyt palkata vain suorista ja välillä ottanut sen sivulle jopa liioitellusti toiseen suuntaan vinosti ja siitä maahan, jolloin ei ainakaan muhun päin taivu. Ehkä sille alkaa mieltyä kuva sivulla suoraan makaamisesta. Ehkä. Pienen paikallaolon F sai myös tehdä. En tosin viitsinyt kauaa makuuttaa kun häiriötä ei ollu nimeksikään, pelkkä pieni futaripoika potkimassa palloaan samalla kentällä.

Kaiken kaikkiaan aivan loistava treeni. Fisu se vaan taitaa! Tietysti heti kun tokokoe peruuntuu, niin kaikki alkaa sujua niiin hyvin että! Mutta niinhän se menee. Ei silti valiteta, kun kerta onnistuu. :D Seuraavaa koetta saadaan kuitenkin odottaa, ehkä jopa ensi vuoteen. :( Harmillista. Mua nimittäin pelottaa, että en saa aikaiseksi ylläpitää koiran nykyistä taitotasoa, kun tavoitteet siirtyy niin pitkän ajan päähän... No, katsotaan miten talvi vaikuttaa treenaamiseen muutenkin.

Maisa sai tehdä temppuja Fisun tokoilun välissä. Kertailtiin tanssiosaamista ja harjoiteltiin vähän jotain uuttakin. Pieni koira se vaan tykkää opiskella!

Syksyä

2010-10-23T21:32:00.003+03:00

Kerrankin sain otettua kameran mukaan lenkille kun aurinkokin paistoi.

Pus!

Hitsiläinen

2010-10-23T21:21:00.000+03:00

Fisu päätti aloittaa juoksunsa. Eipä päästä vielä ALOittamaan tokouraa.....

Pinkkiä

2010-10-23T16:10:00.002+03:00

Vihdoin sain aikaiseksi ottaa kuvat tyttöjen "uusista" pannoista. On ne olleet jo pari kuukautta käytössä, mutta kuitenkin..

Pannat on mittatilaustyötä Ebba + Albus collectionista. Ihanat vaaleanpunasävyiset tyttöpannat. :-)

Terveitä tyttöjä!

2010-10-23T12:36:00.003+03:00

Iso pieni koira ja pieni iso koira kävivät tänään silmätarkastuksessa Sari Jalomäellä Malmin Apexissa. Vähän tärisytti, mutta muuten oltiin oikein mallikkaita potilaita.

Näköelimet oli molemmilla varsin kunnossa! Fisulla yksi pieni ylimääräinen ripsi, josta ei ole haittaa (merkintä: distichiasis) sekä vähän lasiaisen juosteita & pigmenttipisteitä.

Maisalla näkyi samoja lasiaisen juosteita, mitä ennenkin, mutta terveen paperit saatiin jälleen. Iloista!

Vapaapäivän treenejä

2010-10-22T17:54:00.004+03:00

Käytin Purinan vapaavuoroa hyödyksi, kun vaparina ehdin jo hyvissä ajoin päivällä hallille. Otin vain Fisun mukaan, en keksinyt mitään mitä haluaisin Maisan kanssa treenata. Fisun varalle oli selvä suunnitelma; kontaktit + käännökset.

Radalla oli sopivasti pari pätkää, joista sain hyvät harjoitukset meidän suunnitelmaan sopivaksi. A:n kanssa otettiin parit takaakiertokohdat ja kääntymisiä hypyillä. Aika kivasti sujui. Jätin nyt lelun aina maahan vikan hypyn taa odottamaan (Fisun nähden), jotta se ei aina totu hakemaan palkkaa multa. Kääntyi tällä kertaa paljon tehokkaammin kuin välillä.

Toinen ratapätkä sijoittui puomin ympärille. Otin pari toistoa lähinnä puomia oikein vauhdikkaana (putkesta ja loppuun hyppy). Toimi useimmiten tosi hyvin, nyt teki paljon nopeammin kuin esim. Kirkkiksellä ja silti haki jalat maahan hyvin. Mutta nyt pystyin itse juokemaan kunnolla edelle, mikä tietty helpottaa paljon..

Jatkettiin myös puomilta hypylle, jolla treenattiin tiukkaa kääntymistä takaisin puomille. Tämä toimi hyvin, nyt F hyppäsi jo selvästi kääntyen ihan siivekkeen läheltä. Edistystä! Vauhtia oli tietty vähän vähemmän, kun lähdettiin puomilta, mutta kuitenkin.

Otettiin myös kepit mukaan parilla pätkällä, ja sisäänmenot oli ihan loistavat. Vaikea avokulma takaaleikaten onnistui superhienosti ja vauhti oli tosi hieno. Jes! :) Lyhyt ja onnistunut treeni, tuntui taas paljon lupaavammalta kuin viikko sitten. Oikein hyvän mielen treenikerta. Sitä se loma tekee. =)

Lopuksi vähän tokoiltiin, mutta koira tuntui vähän vaisulta. Taas uusia ongelmakohtia, tällä kertaa liikkeestä maahan ei vaan millään muistunut mieleen. Seisomista tarjosi tosi tehokkaasti. Höh. Meidän "varma" liike... Liikkeestä seis sentään sujui (silloinkin kun käskin seis, enkä maahan ;) ). samoin luoksetulo tuntui taas edistyneen, nyt se jo selvästi hakee sivulle, ja näyttäisi tietävän mitä siltä haluan. Yhä joudun antamaan vielä "sivu"-käsky, muuten jää perusasento hyvin vajaaksi.

Seuraamista otettiin aika vähän, lähinnä vasempaan kääntymistä kerrattiin. Nämä oli ihan ok. Lopuksi taas hyppyä ulkona, sen sentään osaa, edelleen.

F oli ehkä vähän innottomampi kuin yleensä, ehkä kunnon agireeni ennen tokoilua vei vähän mehuja.. Ihan hyvä kerta kuitenkin.

2 agiliitäjää, 1 tottelevainen

2010-10-19T22:22:00.003+03:00

Fisu treenasi jälleen kahta lajia, Maisa keskittyi pelkkään liitelyyn.

Rakensin meille radaksi sunnuntain kisoista Herralan jälkimmäisen radan, joka Fisulta jäi siis kesken ihan alkumetreillä. Halusin päästä kokeilemaan, miten mun suunnitelma olisi toiminut.

Ensin pääsi Maisa vuoroon. Tein saman kaavan mukaan molempien kanssa. Maisa juoksi radan kaksi kertaa ilman virheitä. :) Toisella kertaa kokeilin vähän variaatioita ohjaukseen. M oli kauhean pätevä pieni. Helppo mikä helppo. (= Kontaktit tehtiin vauhdilla, mutta silti aika asiallisesti. Samoin kepit oli oikein hienot.

Sitten Fiskars vuoroon. Ainakin vältettiin hylly tällä kertaa. Itse asiassa päästiin rata nollalla loppuun! Parissa kohtaa tuli kaarroksia, mutta se nyt ei ole mitään uutta.. Puomin alastulokontakti edelleen tosi hidas, kun itse jouduin jäämään vähän taka-alalle. A parempi. Kepit loistavat, super sisäänemno ja vauhti!

Yritettiin sitten saada alkuun jotain järkeä. Sairaan vaikea kohta Fisulle (joka ei siis osaa kääntyä hypyllä), kun kahden suorassa linjassa olevan hypyn jälkeen pitäisi kääntyä tiukasti 90 astetta sivuun. Kisoissa otin vain vähän etumatkaa koiraan ja valssasin, ei toiminut --> kauhea kaarros, F hyppäri tosi pitkälle. Ja lopputulos oli aikalailla sama, ohjasin miten tahansa. Ei toiminut erityisen hyvin myöskään se, että odotin toisen hypyn takana valmiiksi menosuuntaan kääntyneenä (ikään kuin niistona). Kokeilin myös aloittaa takaaleikaten tokalle, mutta se hidasti selvästi vauhtia. Seuraavat treenit voitaisiinkin treenata käännöksiä.

Otin puomin vielä ratapätkän kera ja tsemppasin Fisulle kunnon vauhdin juoksemalla itse pitkälle. Nyt tuli kovaa ja osasi pysähtyä oikeaan kohtaan. Hyvä!

Lopuksi yritettiin vaikeahkoa keppikulmaa toiselta puolelta ohjaten. Ja tämähän ei sujunut yhtään. :D Mä olin auttamatta myöhässä aina ja koira rynni joka kerta mun jalkoihin. Ei päästy siis edes sinne kepeille asti. :D Palattiin siis alkuperäiseen suunnitelmaan...

Hyvän mielen treeni, molempien kanssa. :) Paljon on Fisulla opittavaa, mutta ehkä se ei olekaan ihan toivoton..

Välissä myös tokoiltiin.

Kerrattiin liikkeestä maahan ja seis. Nyt muisti molemmat heti ekalla yrittämällä! Jes! :-D Pari paikallaoloa F sai myös, kun nostelin välillä rimoja. Ympärillä oli liiketta ja toimintaa, joten vähän häiriötäkin saatiin. Hyvin pysyi.

Seuraamisessa kerrattiin erityisesti käännöksiä vasempaan. Olen selvästi treenannut näitä vähemmän, koska ne on huonontuneet selvästi. Hitsi. Vähän taas huonosti käytti takapäätä, jäi käännös vajaaksi. Kertailtiin jälleen paikalla kääntymistä. Niissä sentään pysyy hyvin mukana.

Seuraamisessa meinasi tosin käydä vähän sama ilmiö, kuin Tanjalle Lujan kanssa maanantaina: palkka oli liian herkullinen. Fisu sai grillattua kanan rintaa, joka pisti kikkuran vähän liiankin motivoituneeksi! Meinasi koko ajan edistää, mikä myös vaikutti vasemman käännöksiin. Hmm, palataan siis nakkeihin. :D Muuten ihan pätevää seurausta, pysähdykset oli hyviä.

Otettiin myös juoksupätkä seuraamiseen. Mulle tuli maanantaina uutena tietona, että uuden seuraamiskäskyn saa antaa. Ihan hyvin Fisu seuraa myös juosten. Ei pitäisi olla ongelmaa. Ei tosin ihan yhtä tiivistä, kuin normiseuruu, mutta mun mielestä ihan riittävää.

Lopuksi taas tokohyppyä ulkokentällä. Tosi hyvin toimii. Ainoastaan silloin kun se tietää saavansa lelun, se saattaa jäädä arpomaan hypyn eteen, mennäkö vai ei. Ehkä unohdetaan siis lelun heitto. Tai vastaavasti mä ryhdyn ennalta-arvaamattomammaksi (mikä sana!), jotta se ei tiedä, mikä palkka on tulossa.

Ainiin, luoksetuloa tietty hiottiin myös. Sitä kokeiltiin pari kertaa jo aiemmin päivällä pihapissatuksen yhteydessä pihalelulla. Silloin teki oikeastaan tosi hienoja. Saikohan revityspehmolelu sen tsemppaamaan erityisesti? Hallissa eka luoksetulo oli oikeastaan paras. Koira tuli selvästi sivulle, eikä arponut, mitä tarjoaa. Pari myöhempää meni taas siihen, että vähän ennen mua hidasti selvästi. Annoin silloin vielä sivu-käskyn ja vähän vartaloapua. Ihan hyviä toistoja saatiin loppuun, mutta tässä riittää vielä opiskeltavaa.

Hieno tokoilija Pisu kuitenkin oli. :)

Tokomudit osaa!

2010-10-18T22:31:00.003+03:00

Tänään treenailtiin taas tokoa Tanjan ja Lujan kanssa. Sää oli hirveä, vettä tuli välillä vaakasuorassa, eikä tuuli parantanut asiaa. Ei haitannut koiria kuitenkaan, kestäviä piskejä.

Aloitettiin yhteisellä paikallaololla. Fisu totesi, ettei osaa mennä maahan. Hyvä alku. :D Ehkä kuudennella käskyllä kekkasi miten juttu menikään. Pysyi kuitenkin hienosti. Teinilauma tuotti hyvää häiriötä, kävelivät loppuvaiheilla koirien ja meidän välistä kovaäänisinä, mutta mudit pysyi paikalla. =)

Lujan vuoro oli näyttää osaamistaan ensin. Ja kyllähän Luja-mies osaa! Tehtiin vuorotellen aina pari liikettä kerrallaan.

Fisu teki ensin seurausta. Näytti kuulemma oikein hyvältä, erityisesti kontakti oli loistava! Mua vähän häiritsee se, että pysähdyttäessä F tulee ehkä vähän turhan eteen. Nyt kun keskityin oman liikkumiseni loogisuuteen paremmin, ongelmaa ei oikeastaan ollut. Paikka pysyi paremmin myös pysähdyttäessä.

Vasemmalle käännyttäessä takapää ei liikkunut tarpeeksi hyvin. Otin muutamia vasemmalle käännöksiä ihan paikallaan. Oikealla kääntyi nätisti, samoin täysikäännös tuntui suht hyvältä. Kokonaisuudessaan aika mukavaa seuruuta. (:

Sitten kerrattiin jäävät liikkeet. Aloitettiin liikkeestä maahanmenolla, jonka kuvittelin olevan Fisun vahvin liike. Mutta eipä ollutkaan. Tarjosi seisomista. Kaavoihin kangistunut eläin, jonka kanssa olen tainnut aina ottaa seisomisen ensin... Lopulta muistui ja saatiin hienoja maahanmenoja.

Seuraavaksi liikkeestä seis. Tämä sujui sentään paremmin. Vähän piti alkuun antaa apuja, mutta lopulta toimi oikein hyvin. F myös pysyy paikalla hienosti, kun tulen sivulle. Tässä en ole koskaan ottanut loppuun perusasentoa, turhaa ennakoimisen riskiä.

Myöhemmin vahvistin vielä sivulla maahanmenoa, joka nyt oli tosi nopea ja hieno.

Lopuksi kertailtiin murheenkryyni-luoksetuloa. Tässä sitä hiottavaa vielä riittää. Uusi ongelma: Fisu meinasi useaan kertaan pysähtyä kesken kaiken tullessaan mun luo. Ihan uusi ja outo juttu. Järkeiltiin myöhemmin, että Fisua ehkä hämäsi mun paikallaan pysyminen, sillä aika usein olen ottanut muutamia askelia taaksepäin sen tullessa lähelle. En keksi muutakaan syytä tähän. Kumma kyllä, koska en aina liiku ja ennen ei ole vastaavaat ilmennyt. No, annoin vähän lisää apuja, jotta saatiin onnistumisia. Siltikään paikka ei ole sille selvä, nytkin tarjosi kerran mun edessä sivuttain istumista... :/ Lisää siis toistoja, toistoja, toistoja. Täytyy lopettaa oma liikkuninen ja mieluummin antaa vaikka pieni käsi-/vartaloapu. Pari tehokasta viikkoa aikaa saada tämä kuntoon. Kyllä se riittää.

Lähinnä kertaamista tarvitaan siis jääviin liikkeisiin, sekä luoksetuloon. Ja vasemmalle kääntymisiä voisi sielä vahvistaa. Oikeastaan seuraamista ja perusasentoa ollaan lähiaikoina hinkattu aika vähän. Ehkä niitä voisi vielä vahvistaa.

Pitäisi myös ottaa muutamia kokeenomaisia treenejä ja totuttaa koiraa siihen, ettei palkkaa ja etenkään kehuja tule jokaisen pienen suorituksen jälkeen. Sekin voi tuottaa Fisulle hämmennystä, kun olenkin yhtäkkiä hiljaa ja totinen vaikka se tekee oikein. Voisi myös harjoitella jonkin "liikkurin" kanssa, ettei ylimääräinen huutelu saa koiraa ennakoimaan tms. Vähän on siis projektia vielä.

Hyvä fiilis kuitenkin jäi treenistä. Hyvällä mallilla on molempien totteleminen. :-) Osaavat ja innokkaat koirat on kivoja! Mistä lie Fisukin tokointonsa kehittänyt... Mä en tiedä, mutta en valita! Tosi hauska treenata, kun koira pitää oman vireensä sopivana ja into säilyy koko treenin ajan. Mukavaa.

Luva tai ei, joka tapauksessa masentaa

2010-10-18T10:07:00.006+03:00

Hmm.. Sunnuntain kisat Kirkkonummella meni Fisun kanssa aika vaihtelevasti. Tuomarina oli Ritva Herrala ja radat ihan ok mukavia, jonkun verran ansoja ja keppikulmat vähän haastavia. Muuten ei mitään liian vaikeaa.

Ekalla radalla tehtiin hyvä nolla. Fisu ei kuitenkaan ollut erityisen nopea, hävittiin voittajalle useita sekunteja. Meidän aika oli -8,62s (etenemä 3,74m/s, voittajan aika n. 6s nopeampi). Meidän sijoitus neljäs. Mä en ollut edes tietoinen uusista säännöistä ja siitä, että LUVA-nollia voi saada muutkin kuin kolme ekaa, joten vähän masensi alkuun se neljäs sija.. Olinkin ihmeissäni, kun tuloslistalla luki luva meidänkin kohdalla, ja kysäisin järjestäjiltä asiasta. Joku kysyi ohi kävelevältä tuomarilta asiaa ja vastaus oli: "ei neljäs voi saada luvaa". Joten luva-merkintä viivattiin yli seinästä. Päivän lopuksi Fisun kisakirjassa oli kuitenkin merkintä luvasta ja tuomarin allekirjoitus, joten kaipa asia sitten oli vielä tarkistettu kertaalleen. Itsekin tarkistin vielä sääntöjä kotona kisojen jälkeen, ja uskoisin, että luva se oli. Päivitystä 19.10.....ainakin KKK:n tuloksissa lukee LUVA. :)

Rata onnistui meiltä aika hyvin, olin tosi tyytyväinen. Kontaktit toimi suht hyvin, mutta hitaathan ne on. Kepeillä takaaleikkasin, mutta F meinasi juosta ensin mun jalkoihin. Haki hienosti kuitenkin oikeaan väliin sähläyksestä huolimatta. Ansa-A onnistuttiin myös välttämään, vaikka se oli aika vahvasti tyrkyllä. Ihan onnistunut suoritus siis.

No, toiselle radalle lähdin ihan hyvillä mielin. Aika samantapainen rataprofiili, mutta aika pitkälti päinvastaisessa järjestyksessä kuin aiempi rata. Meidän matka tyssäsi kuitenkin jo neljännelle esteelle, kun F paineli puomille putken sijaan. Jo toisella hypyllä käännös meni ihan pieleen, mun valssi ei tehonnut yhtään ja F ajautui kauhean kauas kaarrokselle. Ehkä siksi linja seuraavallekin hypylle oli huono, ja puomi veti puoleensa. Mielestäni kyllä yritin ottaa haltuun ennen putki-puomi kohtaa, mutta ei selvästi tehonnut.

No, jatkettiin kuitenkin putkeen ja hypyn ja toisen putken kautta takaisin puomille. Kontaktilla F pysähtyi taas liian ylös ja kun käskin sitä ottamaan kontaktin, se tuli jo pois esteeltä. Yritin ottaa kontaktin uudestaan, mutta F ei taas tajunnut mitään ja kun treenaamaan ei saanut jäädä, lopetettiin häröily siihen. Jäi tosi surkea fiilis koko suorituksesta. Otti niiiin paljon päähän.

Johtopäätöksiä:
-koira ei osaa kääntyä. ollaan treenattu niin paljon pelkkiä kivoja vauhtiratoja, että F ei osaa yhtään lukea esim. valsseja ja hyppy tarkoittaa sille "suoraan vauhdilla eteenpäin". se ei yksinkertaisesti osaa hypätä kääntyen.
-kontaktit on ihan rempallaan. Fisu ravaa puomilla, ja kuluttaa tosi monta ylimääräistä sekuntia hidasteluun. se on myös ihan pihalla siitä, missä sen pitäisi pysähtyä.
-vauhtia ei ole tarpeeksi. kun nollia tulee neljä, niin ei epäilystäkään että F ei olisi se neljäs...

Vähän motivaatio taas hakusessa.

Agilitysulkeiset (+ vähän tokoa)

2010-10-16T15:58:00.003+03:00

Torstaina käytiin Johannan & Ruutin ja Riesan kanssa Purinan kentällä treenailemassa.
Tehtiin lyhyehkö rata, jossa pystyi tekemään useampiakin muunnelmia koiran tason mukaan. Maisan kanssa kokeiltiin kaikenlaisia kiemuroita, Fisu keskittyi lähinnä kontakteihin ja keppikulmiin.

F haki sairaan hienot kepit takaaleikaten vaikeasta kulmasta. Vahvistettiin puomin alastulokontaktia, yritin saada Fisulle paikkaa taas selkeämmäksi ja nopeutta suoritukseen. Jotenkuten onnistui, parit hyvät toistot saatiin. Yhäkin se vain tuntuu olevan epäselvä, mihin pysähdytään. Pitäisiköhän ottaa nose touch -alusta taas käyttöön, en nyt yhtään tiedä. Namua en ole koskaan pitänyt kontakteilla, mutta voisikohan se nyt vauhdittaa tässä tilanteessa... Täytyy pohtia. Etenkin jos en voi itse juosta eteenpäin, F tulee hitaasti ja meinaa jäädä liian ylös. Vaikeaa.

Otettiin aika lyhyt treeni kuitenkin ja loppuun kunnon vauhtisuora ja revityspalkka. Fisulla oli kivaa. =)

Lopuksi taas tokoiltiin, kerrattiin hyppy pariin otteeseen ja tehtiin erityisesti seuraamisen käännöksiä & pysähdyksiä. F tuntuu aina menevän vähän liian eteen kun pysähdytään, mutta en usko että saan asiaan mitään muutosta kun en ole alunperinkään vaatinut ssen parempaa. Muuten seuraus tuntui tosi hyvältä.

Liikkeestä pysähdykset oli hienot, tosin mun käskytys taisi olla vähän epäselvää. Kerran F jatkoi seuruuta mun pysäytyskäskystä huolimatta. Napakampi käsky toimi kuitenkin. Hypyssä edellisessä treenissä kerran pyysin Fisun perusasentoon ja heti alkoi koira ennakoida. :o Istahti kun tulin sen sivulle. Harjoiteltiin siis pelkkää paikallaan seisomista hypyn jälkeen.

Muuten toimi ihan kivaasti. Paikallaoloja pitäisi varmaan tehdä vielä häiriöiden kanssa. Ihan luottavaisilla mielillä olen kuitenkin kaiken suhteen. Kyllä se Fiskars jo paljon osaa. :-)

Agilityä + pientä tokoa

2010-10-13T10:09:00.005+03:00

Mulla treenilainakoirat sen kun lisääntyy. :) Eilen juoksin radan Maisan ja Fisun lisäksi myös Eetu-russelin ja Chili-pumin kanssa. ...tai ainakin yritin. (;

Piiu oli tehnyt aika hauskan radan, jossa tuli harjoiteltua erityisesti layeröintiä ja väärien esteiden ohittamista/oikeiden valitsemista. ;)

Yllättäen F osasi hypyn layeröinnin, mutta Maisa meinasi aina hypätä väliin jäävän hypyn mua kohti ja pari kertaa tiputti rimankin epäonnisessa yrityksessään. F ei selvästi ole vielä niin kaavoihin kangistunut, että suoriutui tästä hyvin, vaikka asia olikin uusi.

Samoin pöydän kanssa F oli Maisaa taitavampi. M tuijotteli taivaalle: "mitä, missä?" ennen kuin tajusi mun osoittavan pöytää. Hölmö. :D

Radan lopussa oleva hyppy tuotti myös Maisalle enemmän vaikeuksia kuin Fiskarsille. Ehkä F hakee esteitä jopa Maisaa itsenäisemmin. Maisa taas ei ole tottunut hakemaan toiseen suuntaan, kuin missä itse olen, joten sille tuotti hieman hankaluuksia etuvasemmalla olevan hypyn löytäminen, kun itse jäin taakse enemmän oikealle.

Fisulla ongelmakohtia oli mm. A, jonka ohi se useasti tuli jostain syystä, sekä puomin hidas kontakti. Se tulee liian hitaasti puomin alas jos en itse voi juosta kunnolla eteenpäin. Harjoituksen puutetta, kai. Tähän pitää kiinnittää huomiota, jotta säästetään sekunteja.

Molemmat tytöt haki myös hyllyn puomilta, kun tarkoitus oli kääntyä tiukasti putkeen. Selvästi mun ohjauksessa oli siis jotain vikaa... Muuten Maisan rata meni tosi nätisti, Fisulla taas homma vähän kaatui hienon alun jälkeen. Saatiin loppuun kuitenkin pari hyvää pätkää, joista pääsin palkkaamaan kunnolla.

Alussa otin aika uutena juttuna molemmille niiston. Odotin ekalla hypyllä valmiina, mitä en normaalisti tee. Tämä toimi kuitenkin yllättävän hyvin! Etenkin Maisa kääntyi tosi hienosti näin, se kun tuppaa yleensä hyppäämään riman yli aika suoraan ja sitten vasta kääntymään, pieni kun on. Fisulle toimi myös yllättävän nätisti. Yleensä pyrin ottaman sille vauhdikkaampia lähtöjä, mutta selvästi ei ollut huono tämäkään, vaikka odotin paikallani. Edistystä. =)

Fisun kanssa myös tokoiltiin lopuksi. Yllättäen ei taas osattukaan liikkeestä seisahtumista.... Makuuta tarjosi. Höh, kyllä se oikeasti osaa. No, saatiin myös monta onnistumista kun F rupesi keskittymään. Vähän seuruuta remmittä. Alkuun meinasi vähän seilata vireissään, mutta paransi kyllä. Liikkeestä maahan toimii sentäään yhä. Se on ehkä tässä vaiheessa luotettavin liike Fisulla. Toivon mukaan myös pysyy sellaisena. Ei otettu kuin kerran hyvällä palkalla.

Loppuun otettiin hyppy pihassa pariin kertaan, tosi hieno on. :-) Ja luoksetuloja muutamaan otteeseen. Yhä tarttee apuja sivulle tuloon, muuten meinaa tarjota vähän mitä sattuu. :S Lyhyemmällä etäisyydellä ok, mutta heti pidemmältä menee plörinäksi. Pari viikkoa aikaa saada loistokuntoon... :P

Niinhän siinä kävi....

2010-10-11T19:50:00.003+03:00

....että Fiskars pääsee kuun lopussa esittelemään tokotaitojaan ihan virallisesti. ;)
Nyt vaan toivotaan, ettei juoksut muuta hyvää suunnitelmaa. Mutta toivon mukaan pysyvät vielä poissa!

Aika jännää.

Ylläpitotokoa

2010-10-10T16:48:00.002+03:00

Otettiin pieni tokokertailu Fisun kanssa läheisellä hiekkakentällä. Fisulla oli hyvä tsemppi päällä koko treenin, ei ottanut nokkiinsa pienistä pakotteista tai korjaamisen tarpeesta.

Aloitettiin lyhyellä seurauksella, keskityin käännöksiin ja pysähdyksiin. Selvästi koiralla pysyy paikka paremmin kun itse vähän hidastan & kerron koiralle, että käännös/pysähdys tulossa.

Seuraavaksi otettiin liikkeestä pysähdyksiä. Seisahtuminen sujui ihan loistavasti! :-) Ei enää mitään apuja ja koira stoppaa tosi siististi. Nyt vielä nopeammin kuin ennen. Jes, kehitystä. Samoin liikkeestä maahan edelleen hieno.

Lyhyen paikallaolon aikana kävin pensaikon takana piilossa, ei haitannut Fisua.

Murheenkryyniksi muodostui tällä kertaa luoksetulo. Olen yleensä antanut vielä vähän apuja sivulletuloon, mutta yritin nyt jättää sitä jo pois. Mutta Fisu ei nyt ihan vielä tunnu tajuavan, mika se loppuasento onkaan. Pari kertaa F tuli sivuttain mun eteen istumaan. Äh. Korjasin sivulle ja kehuin, mutta en antanut näistä palkkaa. Lopulta jouduin kuitenkin antamaan yhä pieniä vartaloapuja, jotta saatiin onnistumisia. No, tiedetäänpä mitä pitää treenata... Pitkään ollaan jo otettu luoksetulo suoraan sivulle, mutta siltikään ei ole vielä näköjään jäänyt mutiaisen päähän. Hmph.

Päätin, etten enää ota suorapalkalla vähään aikaan ollenkaan, vaan aina sivulle. Tylsää tai ei.

Ihan hyvä treeni taitotason tarkasteluun. Vähän taas lähempänä seuraavaa tavoitetta. :)

Aksailee ja suunnittelee

2010-10-06T10:11:00.002+03:00

Molemmat tytöt agilityili eilen. Ja ohjaaja innostui treenailemaan vielä kolmattakin koiraa, Chili-pumia (joka ei sitten kuitenkaan ollut kovin yhteistyöhaluinen). Ihan hauskaa yritys kuitenkin..

Omat tytöt pääsi tekemään helpohkoa rataa, jossa haasteena oli jyrkkä avokulma kepeille ja putki A:n alla. Ensin oli Maisan vuoro suorittaa rata lähes virheittä. Haki kepeille ihan loistavan hienosti, poispäinkäännöksellä ja silti oikein! Jes. :)
Ainoa kämmi oli puomilla, jossa itse yritin luistaa turhan aikaisin sivusuuntaan ja koira tuli sivusta pois. Otettiin uusiksi, vaikka ei ehkä virhettä olisi tullut, mutta parempi ettei opita fuskaamaan. Muu rata meni vauhdilla, pieni M irtosi hienosti ja hoiti A-putki -rykelmän kotiin. ;)

Ennen Fisun vuoroa kokeiltiin Chilin kanssa samaa rataa. Alku oli ihan lupaava, kunnes Chippuralle tuli ikävä mamman luo ja loppurata olikin kuviota este-äidin luo, takaisin-este-äidin luo.... :-D Lopetettiin aika lyhyeen. Mutta kokeillaan joskus uudestaan, Chilillä kun ei ole kokemusta muista ohjaajista.

Lopuksi pääsi Fiskars vuoroon, kun oli ensin hämmentyneenä katsellut mun ja Chilin treeniyritystä. Intopiukeena tuli unkarilainen nro. 2. vuoroon. :D

Rata meni ihan ok, vähän liian vaikea keppikulma, joten päädyin lopulta valssailemaan. Vauhti vähän kärsi mokailusta.. Loppurata oikein hyvä, kontaktit siistit (etenkin A!), ja kepit tosi nopeat. Irtosi hienosti ja sain kunnon revitykset loppuun. :)

Fisun kanssa myös vähän tokoiltiin, kertailtiin seurausta, jääviä ja luoksetuloa kentän reunalla. Käytiin myös ulkokentällä ottamassa hyppy pari kertaa. Hienosti jo osaa. =)

Tää rupesi kovasti miettimään, uskaltaisiko ilmottaa mudillin tokokokeeseen. Huii! (;

Torstain tokot

2010-10-04T10:03:00.003+03:00

Viime torstaina treffattiin Johannan ja Kiira-kelpin kanssa tokotreenin merkeissä. Tehtiin aika pitkälti kaikki alon liikkeet läpi, sekä vähän muutakin.

Aloiteltiin seurailemalla samaan aikaan, häiriönä Fisulle oli Maisa, joka huusi kentän laidalla taukoamatta ja nosti aikalailla mudin virettä, sekä vieressä tokoileva Kiira-kaveri. Alkuhäröilyn jälkeen F keskittyi tosi hyvin ja esitti nättiä seuruuta.

Seuraavaksi otettiin vuorotellen liikkeitä, toinen sai kommentoida. Aloitettiin liikkeestä maahanmenolla, oli pätevä. Tämän F sentään nykyään osaa. Tehtiin perusseurausta, yritin itse panostaa käännöksiin vähän hidastamalla ja siten vihjaamalla koiralle, että kohta kääntyy. Erityisesti täyskäännös oli huomattavasti parempi kuin tiistain treenissä, jolloin taisin itse liikkua aika äkillisesti ja koira tietenkään ei ihan pysynyt mukana.

Jossain vaiheessa otettiin myös liikkeestä seis. Mut pakotettiin (:D) kokeilemaan ilman käsimerkkiä (johon itse olen jäänyt liikaa kiinni) ja parin yrityksen jälkeen huomattiin, että kyllähän Fisu tämänkin jo taitaa. On se fiksu. =) Täytyy siis unohtaa turhat avut ja luottaa koiran osaamiseen. Pari kertaa F meinasi istahtaa (vaikka sitä ei olla reenattu aikoihin), mutta hoksasi nopeasti, mikä tämä juttu oli.

Pienen tauon jälkeen kerrattiin mm. luoksetulo ja hyppyä. Luoksetulossa en enää anna "sivu"-käskyä ollenkaan, vaan käsky on pelkkä "tule". Pieni vartaloapu, ja F löytää perille. =) Ihmeellisesti se vain tietää, koska tulee suorapalkka, vauhtia oli meinaan vielä miljoonakertaisesti lisää kun palkaksi sai revittelyn lelulla, josta Fisun ei muka pitänyt tietää etukäteen. Olen kai vaan läpinäkyvä..

Hyppy sujui hyvin, pari toistoa lelun heitolla, ja sen jälkeen ilman mitään, palkka pysähtymisestä. Hienosti osaa. (-: Ruudun alkeita jatkettiin, lähettämällä kosketusalustalle. Meinasi välillä nuuskia tötsiä ennen kuin löysi alustan (tötsät Fisulle vielä uusi juttu), mutta muuten ihan mallikkaasti. Malttoi pysyä alustan päällä kunnes tulin palkkaamaan.

Kaikenkaikkiaan oikein hyvä treeni! Tuntuu, että koira osaa kerta kerralta yhä enemmän. Erityisesti seuraus sujui tooosi nätisti. :) On se vaan hieno pieni. <3

Pieni Kiira oli myös eri pätevä tokokelppari! Kamalan taitava pentu. :)

Tiistain tokoi & agei

2010-09-29T10:01:00.003+03:00

Tiistaina oltiin taas aktiivisia.
Ensin oli vuorossa vika kerta Fisun tokokurssia, valitettavasti loppui jo nyt. :( Me oltaisiin mielellään tokoiltu ohjatusti vielä paljon pidempään! Vikalla kerralla oli vuorossa paikallaoloa, hyppyä ja neuvoja vapaavalintaisiin liikkeisiin.

Aloitettiin tuomarin tutustumisella. F istuskeli rauhassa, vähän nuuhkaisi "tuomaria". Paikallaolossa kävin taas muutamaan otteeseen piilossa. Alkuun F oli vähän levoton, nousi istumaan kerran. Palautin maahan ja palkkailin useammin. Lopun aikaa oli tosi hienosti. Kurssilla ollaan otettu paikallaolot aina kokeenomaisesti, joten palatessa koiran luo olen käskenyt sen maasta sivulle. Hyvin nousee. Normaalisti treenatessa palkkaan aina maahan, enkä usein pyydä sivulle, ettei ala turhaan ennakoida.

Seuraavaksi otettiin hyppyä. Tätähän me ollaan vasta pari kertaa kokeiltu. Aloitettiin namualustalle lähettämällä, mutta jätettiin se nopeasti pois ja hyvinhän se hyppää ilmankin. Olen palkannut aina seisomisesta, enkä pyydä vielä istumaan ollenkaan. Eiköhän se istua osaa tarpeen tullen. Otettiin muutamia kertoja myös lelun heiton kanssa, parhaiten toimi kuitenkin niin, että apuohjaaja oli lelun kanssa toisella puolella. Mun käskyn jälkeen koiran lähdettyä kohti hyppyä tuli lelu näkyviin. Liukkaasti lähti Fiskars. :D Lopuksi otin parit toistot ilman mitään apuja, ja ihan nätisti sujui jo niinkin. Joskus F vähän epäröi ennen hyppäämistä, joten täytyy vielä vahvistaa hypylle irtoamista.

Seuraavaksi kaikki sai valita jotkin kaksi liikettä, joihin halusi vinkkejä sekä toisen silmäparin katsomaan. Me näytettiin meidän noutoa, joka on edistynyt aika huomattavasti. Fisu nostaa jo kapulan maasta ja tuo sen mulle nätisti. "Kiitos", kapula mulle ja palkka. Toisena juttuna ollaan harjoiteltu, että F istuu ja pitää kapulaa suussa. Kivasti sujuu sekin. Otettiin pari toistoa niin, että kouluttaja vei kapulan vähän matkan päähän ja mä lähetin Fisun sivulta hakemaan sen. Hyvin toi. :)
Saatiin vähän vinkkejä jatkoon, hyvä. Ainakin niitä voisin tehdä, että vien kapulan johonkin, ja lähetän Fisun hakemaan sen. Heittämistä ei ehkä kannata hirveästi vielä ottaa, ettei innosteta koiraa "tappamaan" kapulaa...

Välissä otettiin parit luoksetulot, kokeilin nyt ekaa kertaa ilman, että annoin enää "sivu"-käskyä "tule":n jälkeen. Annoin pienen vartaloavun, ja Fisuhan tuli sivulle oikein pätevästi. Okei, vähän pompaten. =) Lisäksi tehtiin vauhtiluoksetuloja lelupalkalla. Oli vauhtia!

Otettiin myös rudun alkeita alustalle lähettämisenä ja liikkeestä seisomisia. Olen saanut käsimerkkiä jo vähän häivytettyä. Myös sivulla maahanmenoa suoraan vahvistettiin.

Toisena liikkeenä näytettiin ihan seuraamisen käännöksiä. Kouluttaja käskytti meille seuraamista, palkkailin välillä. Käännökset toimi aika mukavasti. Fisu saa seuraamisestaan aina kovasti kehuja. Kuulemma voisin itse vähän hidastaa ennen kääntymistä ja siten vinkata koiralle tulevasta. Mun käännökset oli kuulemma aika teräviä ja vähän turhan äkillisiä. Täyskäännös oli vähän turhan leveä, siihen ehkä imutuksella toistoja.

Loppukommenttina oli, että "eikun kisoihin!". Heh, vähän taitaa olla vaiheessa osa liikkeistä vielä. Mutta jossain vaiheessa, kyllä. ;-) Oikein hyödyllinen oli kurssi, harmittavan lyhyt vain. Mutta tästä on hyvä jatkaa. Täytyy järjestellä omia kimppatreenejä.

Tokosta siirryttiin agilitytreeneihin. Alkoi siis talvikausi, ja nyt on molemmat tytöt samassa ryhmässä. Tehtiin aika lyhyt ratapätkä, mikä sopi meille hyvin viikonlopun kisojen jälkeen. Radalla oli muutama tiukka käännös ja kepeille aika vaikea umpikulma, jossa treenasin takaaleikkausta. Maisalla tämä onnistui hyvin, Fisulla vasta aika monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen. Mutta lopulta sujui kuitenkin.

Ihan nätisti teki molemmat tytöt, Fisulle välistävetokohta oli ihan hyvä suht "uusi" juttu. Loppuun tehtiin helppo vauhtipätkä, jonka kaikki sai tehdä ja päättää treenit kivaan suoritukseen kunnon palkalla. Kivaa oli. :-)

Sukukuvia

2010-09-27T20:52:00.003+03:00

Tässä kuvia parin viikon takaa Pilkkopimeiden pentuetreffeiltä.

Pisu <3

Koko porukka

Nala, Riimi, Leevi, Maisa, Fisu, Pete, Riesa, Ruuti, Savu ja Piki

kuvat (c) Johanna Paananen

Kisaa koko viikonloppu

2010-09-26T15:42:00.003+03:00

Viikonlopun aikana oli yhteensä 5 agirataa juostavana, lauantaina 2 Fisun kanssa ja su 3 Maisan kanssa. Tuloksia tuli, mutta valitettavasti vain yksi nolla - ja sekin yliajalla. Mutta opittiinpahan taas lisää. Tuomarina kaikilla radoilla oli Anne Viitanen.

Lauantain eka rata Fisun kanssa oli aikamoista säätöä. Tuli jälleen todettua, että tälle koiralle ei valssit sovi, mä en vaan saa sitä kääntymään niin. Hirveät kaarrokset heti alkuun, jouduin kunnolla huutamaan että sain koiran vielä oikeille esteille, mikä ei varmaan vaikuttanut sen intoon ainakaan positiivisesti. F tuntui menevän vähän puolivaloilla koko radan, joko on juoksu tulossa tai sitten olin vain itse niin flegmaattinen, oli jotenkin tosi jumiutunut olo.

Alkukaarteideen jälkeen rata meni muuten ihan ok, mutta kepeillä taisin itse ennakoida taas liikaa ja vedin koiran pois ennen vikaa väliä. Sisäänmeno sentään onnistui hyvin. Lopussa F luki mun ohjauksen ihan hassusti, kuvitteli, että leikkaan takana, vaikka olin aikeissa tehä puolivalssin. Sain kuitenkin pelastettua koiran vielä oikealta puolelta esteen ympäri ja puomille takaaleikaten. Kuvio oli varmasti mielenkiintoisen näköinen, vähän erilainen kuin suunnittelin. ;) Loppuun tein poispäinkäännöksen, joka toimi oikein hienosti. Jotain positiivistakin siis. Tuloksena siis 5vp ja yliaikaa 2,88s ---> 7,88.

Yritin tsempata itseni paremmalle mielelle ennen tokaa rataa (ihan hetken vain mietin, pitäisikö jättää koko kisa väliin), sillä ekan radan jälkeen oli aika surkea fiilis. Tuntui ettei mikään oikein toiminut. :(

No, jotenkuten onnistuin saamaan oman pään kasaan, ja tokalla radalla olikin paljon parempi meno. Koira oli innokkaampi ja vauhtia oikein hyvin. Päätin jo rataantutustumisessa välttää valssailua - tämä rata menikin sitten hyvin pitkälti takaaleikaten. Ehkä vähän liikaakin.. Olin arvioinut, että leikkaus kääntäisi koiraa vahvemmin, mutta F painoikin suoraan kohti keppejä, joille ei oltu vielä menossa. Ei lähtenyt pujottelemaan kuitenkaan, ja sain kutsuttua takaisin oikeille raiteille. Tästä kuitenkin kielto.

Kepeille tehtiin tosi hieno takaaleikkaus. Kulma oli sen verran hankala ja tilaa vähän, että leikkaus toimi oikein loistavasti. Pystyi antamaan koiralle tilaa ja lähettämään paremmassa linjassa. Tosi hyvä! Loppuvaiheilla ollut keinu oli vähän pahasti poikittain, joka tuotti meille toisen kiellon. Keinulle Fisu meni ilman ongelmaa, mutta tuli sen niin nopeasti päähän ja alas, että ajautui mun jalkoihin pyörimään. Mulla oli vähän vaikeuksia lähettää sitä seuraavalle esteelle, ja tästä tuli toinen kielto. Muuten rata tuntui ihan kivalta menolta meidän osalta, jäi parempi mieli. =) Lopussa A:n kontakteilla pysäytin koiran kunnolla ja annoin sen odotella hetken ennen lupaa jatkaa. Muutenkin tokalla radalla kontaktit sujui hyvin. Ekalla radalla saatoin vapauttaa vähän turhan nopeasti, mulla ei ollut oikein mitään mielikuvaa asiasta radan jälkeen. :o Kieltoja toiselta radalta siis 2 kappaletta ja yliaikaa kaiken sähellyksen takia 1,36s, eli tulos 11,36.

Aika vaikeita ratoja kuitenkin, vähän turhankin paljon käännöksiä ja väännöksiä mun makuun. Seuraavaksi mietinkin, viitsinkö vielä ilmoittaa Fisua kakkosen radoille enempää, kun sen kanssa ollaan treenattu ohjausjuttuja vasta niin vähän. Mua yhä vähän pelottaa, että koiran vauhti kärsii jos nyt aletaan treenaamaan kunnon vääntöratoja. Mutta kaipa tässä otetaan pikkuhiljaa vähän enemmän haastetta ratoihin ja mennään sen mukaan miten koira kestää. Jos alkaa vauhti hiipumaan, niin huono juttu.

Tänään sunnuntaina oli Maisan vuoro kisailla. Ekaa kertaa otettiin kolme starttia peräkkäin. Eka rata meni muuten oikein mallikkaasti, mutta keppien sisäänmenossa Maisa oli niin paljon mua edellä, etten ehtinyt kuin roiskaista sen vähän sinnepäin. Maisa meni oikeaan väliin, mutta kiersikin ekan kepin 360 astetta ympäri ennen kuin lähti oikein pujottelemaan. Vitonen siis tästä. Oli kyllä aika erikoinen suoritus, en ihan ymmärtänyt, miten se sellaiseen ratkaisuun päätyi. Loppurata oli siisti ja vauhdikaskin. Ylimääräisestä keppipyörähdyksestä huolimatta ihanneaikakin alittui lähes kaksi sekuntia. Hyvä Maisa! Tuloksena 5, -1,97s.

Toka rata oli aika samantyyppinen kuin ekakin, taas kepit oli vähän keskellä ei mitään. Sisäänmenon ei pitänyt olla meille ongelma, mutta M oli taas mua edellä ja näköjään silloin kaahaa ihan minne sattuu. Maisa ei vielä tokallakaan yrittämällä aloittanut oikein, mutta mulle tuli yllätyksenä, että saatiin hylly radalta. Kolme kieltoa kepeiltä. Mä laskin kaksi, mutta samapa tuo. Ei sillä kympilläkään mitään olisi tehnyt. Ärsyttäviä nää keppimokat. -tuttaa pilata hyviä ratoja niin idioottimaiseen virheeseen. Mun siis pitäisi ehtiä viedä/lähettää Maisa kepeille. Yksin kaahaten ei löydä.
Loppurata oli jälleen ihan hyvää menoa. Tulokseksi HYL.

Vika rata olikin hyppäri ja sujui tosi kivasti. Kepeillekin mentiin tosi taitavasti, vaikkei kulma helppo ollut nytkään. Valitettavasti pieni koira joutuu tekemään niin paljon töitä 35 senttisten hyppyjen kanssa, että vauhti oli huomattavasti kärsinyt jo kahden radan jälkeen. Virheitä ei tullut, mutta yliaikaa 0,94s. Pikkasen aina syö nämä alle sekunnin yliajat. Tulisi edes kunnolla sekunteja, niin ei harmittaisi. Höh. Mutta onhan se vähän niin, ettei noin pienen kanssa hirveästi viitsi tavoitteita asettaa, tulee fysiikka vastaan. Tulipahan kokeiltua kolme rataa peräkkäin, selvästi se kolman oli vähän liikaa. Jatkossakin jatketaan siis kahden radan linjaa. :)

Tottelevainen Kala

2010-09-21T21:30:00.003+03:00

Fisu on tokoillut ahkerasti lähiaikoina. Olen ihan ihmeissäni omasta innostuksestani, ei tän pitänyt olla mun laji. :-D Mutta kun koirakin on tykästynyt, niin pitäähän sen olla kivaa...

Treffattiin sunnuntaina Tanja ja Luja tokon merkeissä. Otettiin ensin paikallaolo yhdessä. Tanja vapautti Lujan ensin Fisun vierestä, mutta F pysyi silti hyvin.

Reenailtiin vuorotellen, toinen toimi silminä. Fisu otti alkuun seuruupätkää, käännökset tuntui hyviltä, eikä muutenkaan ollut suurempaa ongelmaa. Oli tarkoitus ottaa liikkeestä maahan, mutta koira ei ollut ihan samaa mieltä. Ei vaan mitenkään maannut! Hitto! Juuri kun ollaan harjoiteltu tätä suht paljon ja kuvittelin, että se jo toimii. No, palautus maan päälle... Piti ottaa vahva käsiapu mukaan, jotta sain Fisun maahan. Onpa hankalaa. :o

Otettiin myöhemmin liikkeestä seis, tässä tarvitaan vielä käsimerkki mukaan, mutta tässäkin toinen (vai ainoa?) ajatteleva pää oli hyödyksi. Mä kun olen antanut käsimerkin oikealla kädellä, jolloin koko vartalo kääntyy koiraa kohti, mutta Tanjsa oli onneksi mukana. Tästä lähtien käsimerkki tulee siis vasemmalla kädellä, sekin kun riittää. Ja sitä ruvetaan nopeasti häivyttämään. Ihan ok pysähdyksiä avulla, pari askelta ehti aina ottaa kuitenkin ennen stoppia.

Jossain vaiheessa Tanja sai toimia meille tuomarina ja kopeloi Fisua mun sivulla. Fisua ei haitannut.

Kertailtiin pari luoksetuloa. Ensin pari toistoa sivulle, sitten lopuksi suorapalkalla. Sanon "tule"-käskyn jälkeen vielä muistutukseksi "sivu". Ollaan siis toistaiseksi unohdettu eteentulo ja F tulee suoraan sivulle. Ja pätevästi tuleekin. :) Sekä vauhdilla! Vauhtia on tullut mun mielestä paljon lisää sen jälkeen kun lopetettiin toimimattoman eteentulon hinkkaus. Mietitään niitä pk-juttuja vähän myöhemmin.

Fisu sai myös näyttää (vähäisen) osaamisensa uuden noutokapulan kanssa. Ollaan vasta harjoiteltu ihan alkua, F nappaa hampailla kiinni kapulasta, ei muuta. Tanja näytti Lujan noutoa ja sain mietittäväksi pari eri opetustekniikkaa.

Lopuksi otettiin hyppyä ekaa kertaa. F sai hypätä namualustan luo. Mietin, jos kokeilisi jatkossa kosketusalustaa hypyn taa.

Ihan hyvä treeni kaikenkaikkiaan. Kyllä se Fisu jo aika paljon osaa. =) Oli myös hauska nähdä Luja-miehen tokoa, pentu osaa jo ihan kamalasti! Treenin jälkeen nuoriso pääsi vähän riehumaan, Fisusta oli ihanaa räyhätä Lujalle. <3

Tänään tiistaina oli taas vuorossa Fisun tokokurssin kerta. Ilma oli ihan hirveä, satoi kaatamalla koko päivän. Siihen nähden treeni sujui tosi mallikkaasti! Fisua ei sade tuntunut haittaavan, se näytti osaamistaan ihan normaaliin malliin. Mm. pitkähkö paikallaolo oli sille ihan "piece of nakki", vaikka itse kävin piilossa välillä ja viereinen koira oli vähän levoton. Pätevä kalanen!

Seuraavaksi kaikki sai näyttää vapaavalintaisen jäävän liikkeensä, me valittiin se ongelmia tuottanut maahanmeno. Hajoiteltiin useat kerrat, mutta tietty heti kun kouluttaja oli katsomassa, Fisu istui. Jes. :D Ja me kun ei olla treenattu istumista aikoihin... No, seuraavat kerrat sujui tosi hienosti, F tipahti ihan samantien märkään maahan käskyn saatuaan. Oikein mallikasta. Sain neuvoksi ottaa vielä myös käsiavulla ja ihan suoralla palkalla liikkeen vahvistamiseksi. Ettei aina turhaan ota kunnon seuruusta, kun seuraus itsessään toimii. Siitä saatiin erikseen kehuja. :-)

Sain myös vinkkejä samaiseen ongelmaan, jonka kanssa ollaan pitkään painittu, nimittäin sivulle vinoon makuuseen. F tuntuu aina kääntyvän aavistuksen mua kohti mennessään sivulla makaamaan. Se on niin pitkä ja tahtoo niin vahvasti katsoa mua silmiin, että kääntää helposti etupään vinoon mua kohtaan. Tähän tuntui auttavan, jos otan pienen askeleen eteenpäin ja koira jää vähän taemmas. Kuitenkaan sen perusasento ei ole kuulemma liian edessä. Pitää myös lisää vahvistaa suoraan maahanmenoa käviavulla ja tehdäkin päinvastoin, että laittaa koiran maahan ja siirtyy vasta sitten itse viereen seisomaan, jotta koiralle jää mielikuva itsestään makaamassa suorassa. Ainakin toivottavasti näin. Varmaan pikaisin apu tähän on se hienoinen askel eteenpäin, mutta täytyy keskittyä oikean asennon treenaamiseen kuitenkin.

Lopuksi otettiin ruudun alkeita. Fisun kanssa ollaan harjoiteltu kosketusalustan päälle seisomaan menemistä, jota tässä sitten hyödynnetään. Agilityssähän F on aina "nokkinut" alustaa, joten vähän aikaa meni keksiä, että nyt seistäänkin sen päällä. Hyvin kuitenkin sujuu jo.

Hyvä treeni jälleen, koira oli osaava ja innokas. :) Seuraavalla kerralla tutkaillaan taas kapulaa ja toivottavasti saadaan hyppytreeniä.

Treenilöi

2010-09-15T10:06:00.003+03:00

Aloitettiin viikko aktiivisesti, ja ollaan jatkettu melkolailla samalla linjalla :)

Maanantaina oli Fisun agitreenit, kesäkauden vika treenikerta. Vuorossa olikin kauden päätöskisa! Aika yksinkertainen rata, myös kepit ja kontakteja radalla. Radan tasoon nähden taidettiin vähän alisuoriutua, otettiin kaksikin hyllyä. :-D Mutta hauskaa oli joka tapauksessa - ja opettavaista.

Rata alkoi hypyllä ja suoralla putkella. Menin n. putken puolivälin kohdalle kutsumaan koiran, joka sitten juoksikin hypyn jälkeen nätisti putken ohi mun perään. Enpä tainnut ohjata putkeen. Otettiin alusta koko pätkä. Tästä siis eka hylly.

Nyt sujui koko rata kerralla, kunnes ennen vikaa hyppyä lopetin taas ohjaamisen, ja koira tuli sen ohi. En lähtenyt korjailemaan, vaan palkkasin kunnolla. Hyvä suoritus kuitenkin muuten. Puomin kontakti toimi, kertailtiin se vielä paristi yksittäisenä lopuksi. Ihan hyödyllinen harjoituskisa, opinpahan itse taas jotain. Mm. että menoa helpottaa huomattavasti jos koiraa ohjaa....

Tiistaina suunnattiin ensin Fisun tokotreeneihin, joista suoraan Maisan ryhmän ageihin.

Fiskars tokoili alyttömän pätevästi! Paikallaolo super, vaikka häiriötä oli normaalia enemmän (ympärillä lapsia, läheinen työmää piti ääniä...).

Seuraavaksi kertailtiin perusasentoa, Fisu sai kehuja taitavuudestaan. Koiraa kutsuttiin eri paikoista sivulle, edestä, takaa, sivuista. Hyvin otti oikean paikan. :) Sain myös vinkkejä, miten aloittaa askelien ottamista vasemmalle.

Välissä tehtiin vauhtiluoksetuloja. Ja johan oli vauhtia! Fisu oli ihan tulessa. :D

Lopuksi Fisu pääsi tutustumaan noutokapulaan. Naksuttelin kun koski siihen hampaillaan, aika äkkiä kekkasi homman nimen.

Tokoiltu ollaan tiistainkin jälkeen, ostin jopa noutokapulan! :) Fisu on nykyään innokas tokoilija, hauskaa!

Tiistaina tokojen jälkeen kiirehdittiin Maisan agilityvuorolle. Ratana oli jälleen Kristan tuoma Suoknuutin 34 (?) esteinen "pätkä". Eikä ollut ihan helppo. Maisa meni muun muassa ainakin viisi kertaa peräkkäin putkeen A:n alla (molempiin päihin), vaikka piti kiivetä A:lle. Pimeän putkikulman M ratkaisi hyppäämällä putken päälle (eikä ollut ainoa).

Mutta ihan kiva rata, pääsi kokeilemaan kaikenlaista. Totesin mm. että Maisallekin toimii poispäinkäännökset aika hyvin, sekä tein jälleen persjätönkin johonkin väliin. Rasti seinään.

Hyvä treeni, Maisa oli pätevä. Innostuin niin paljon, että ilmoitin illalla Maisan kahdelle radalle kisaamaan 26.9. ja pienen ylipuhumisen jälkeen lähetin kolmannenkin ilmon. :D Fisu pääsee vain kahdelle 25.9. Huh! ;)

Pentuerehvit

2010-09-15T09:59:00.003+03:00

Sunnuntaina suunnattiin Paraisille Fisun Nala-siskon mökille. Paikalle pääsi koko pentue lukuunottamatta Otto-veljeä sekä melkein-Pilkkopimeä Savu ja muutaman "vääränrotuinen". Hyvänkokoinen porukka siis! Maisakin pääsi mukaan hoitamaan järjestyksenvalvojan virkaansa.

Päivä oli mukava, siihen kuului mm. syömistä, yleistä riehumista, kuulumisten vaihtamista, yhteiskuvia, verijälkeä ja vähän kahlaamistakin. Kotiinviemisinä olikin sitten pari väsynyttä koiraa. (Okei, ehkä yksi vähän väsynyt ihminenkin..) Voisi sunnuntain huonomminkin viettää!

Kaikki koirat ajoivat verijälkensä alusta loppuun, toiset harhaili matkalla vähän enemmän, toiset vähemmän. ;) Fisu taisi kuulua ensimmäiseen joukkoon, Maisa jäälkimmäiseen. Maisa reippaana vielä merkkasi "kaatonsa" palkan jälkeen - tää oli sitten mun verijälki!

Hauskaa oli, toivottavasti saadaan pari kuvaakin esille jossain vaiheessa. =)

Tokoilua

2010-09-09T10:39:00.002+03:00

Mehän ihan innostuttiin treenaamaan. Eilen tokoiltiin meidän futiskentällä Fiskarsin kanssa kaksin (okei, Maisa kannusti). Vähän häiriötäkin oli, meidän kylän teinit pyöri mopoineen lähistöllä.

Treenattiin eritoten maahanmenoa. Liikkeestä ja ilman. Ja nythän se taas toimi. Ehkä käskytin vahvemmin/selkeämmin itse, hyvin tipahti. =) Seurauspätkiä myös, käännöksillä. Hyvältä tuntui, Fisu on kyllä kehittynyt huomattavasti. Vasemman käännöksissä takapää toimi kivasti. Tein ihan liioiteltuja käännöksiä, jotta koira oikeasti teki töitä.

Otettiin myös temmonvaihteluita mukaan. Musta F seurasi hitaasti oikein hyvin (tätä tehtiin kai ekaa kertaa), samoin juostessa pysyi nätisti paikka ja kontakti. Pätevä koira!

Välissä Maisa sai tehdä vähän temppuja, kertailtiin tanssikuvioita. Voi miten innokkaasti pikkukoira temppuili! <3 Se vaan tykkää opsikella.

Fisu sai harjoitella tauon jälkeen vähän seisomista. Tästä ei ollut oikeestaan mitään hajua.. Kovin herkästi meinasi istahtaa tai tippua maahan. Mun piti auttaa aika paljon käsimerkillä kuonon eteen, melkein lyödä sitä naamaan: "STOP!". Mutta alkoi tämäkin hahmottua jossain vaiheessa. Täytyy nyt vaan olla tarkkana, etten sekoita maahanmenoa ja seisomista Fisun päässä.

Parit luoksetulot tehtin myös. Vähän lyhyemmällä matkalla sivulle ja vauhtiluoksetulo kunnon matkalla. Sivulle tullessa tarvitsee vielä pienen avun multa, muuten rupeaa arpomaan, tuleeko eteen vai sivulle ja todennäköisesti valitsee jonkun välimuodon. Mutta kun otan pienen vartaloavun mukaan kun koira on jo lähellä, se tulee nätisti ja oikein. Ja aika nopeastikin. Kivaa. Unohdetaan eteentulo siis vähäksi aikaa. Ehkä tosin voisi jossain vaiheessa harjoitella molemmat kuntoon erikseen, kaipa koira senkin ymmärtäisi...

Lopuksi otettiin kunnon lelupalkka mukaan ja lopetettiin hyvään, nopeaan luoksetuloon. Nyt jäi oikein hyvä mieli treenistä, kyllä Fisu tokoillakin osaa! :-)

Fisussa on kyllä tapahtunut muutosta vähän kaikessa treenaamisessa. Vire on ihan toisenlainen kuin vielä vuosi sitten. Enää mun ei tarvitse koko ajan hermoilla, kyllästyykö koira hommaan, onko se liian matalassa vireessä, pitäisikö mun innostaa sitä lisää. Tosi helpottavaa, kun saa keskittyä itse treenaamiseen. Fisu tuntuu paljon innokkaammalta kuin ennen, ja työskentelee mielellään. Olen tosi mielissäni tästä. Ehkä Fiskars alkaa olla kypsempi kunnon treeniin, ja itsekin varmasti olen kehittynyt palkkauksessa, ja treenin säätelyssä. Yhteistyö alkaa siis sujua. Fisua on ilo treenata!

Viime treenit

2010-09-08T18:04:00.004+03:00

Vähän ollaan jotain treenailtukin, vaikka ohjaaja ei ole edelleenkään terve, ja muitakin kiireitä on riittänyt. Viime viikolla käytiin viemässä luokkanousukakkua Fisun ryhmäläisille ja hupsan - jäätiin treenaamaan vaikka ei pitänyt. Hyvä treeni oli kuitenkin. Opittiin mm. takaaleikkaamaan puomilla (Fisu selvästi osasi jo, mä en), sekä harjoiteltiin paljon takaaleikkauksia hypyillä ja poispäinkäännöksiä myös. Hyödyllinen reeni. Takaaleikkaukset sujuu Fisun kanssa hyvin, niitä ollaan harrastettu jo muutenkin.

Poispäinkääntöjä oli kiva kokeilla parissa kohtaa, joissa ehkä normaalisti olisi käyttänyt valssia. Vaan eipä käyttäisi enää. Fisulle pp-käännöt toimii uskomattoman hyvin! Sille ei musta valssit ole koskaan sopineet erityisen hyvin, kun taas näissä se saa tehdä istenäisemmin ja mun liike jatkuu enemmän eteenpäin. Toimii! Kepit oli myös loistavat. Hyvä Pisu!

Viikko sitten tiistaina aloitettiin meidän lyhyt tokokurssi. Ohjelmassa oli paikallaolo, seuraamista, liikkeestä seis ja luoksetulo. Lähinnä kaikessa näytettiin mitä osataan ja saatiin kommentteja ja neuvoja. Seuraus sujui hyvin. Kontakti toimi, ja pysähdykset oli musta siistit. Vähän kuulemma jossain vaiheessa levisi ennen kääntymistä, mutta muuten hyvä. Paikalla F pysyi kuin tatti, ei ongelmaa. Liikkeestä seisominen on meillä ihan vaiheessa, hyvä jos pari kertaa ollaan kokeiltu. Sain ihan hyvin vinkkejä tähän, joten ei kun harjoittelemaan. :)

Luoksetulossa olen nyt ottanut suoraan sivulletuloa eteen istumisen sijaan. Se on toiminutkin ihan hyvin, mutta nyt ei yhtään.. :D Fisu tuli ihan miten sattuu, jotain eteen ja sivun välimuotoa... Hmm, harjoiteltavaa siis riittää. Ihan hyvä kurssikerta. Mitään kamalan yksityiskohtaisia neuvoja ei ehkä saatu, mutta meille häiriöt ja yhteistreenikin on plussaa.

Tänä tiistaina oli sitten toinen kerta. Nyt vuorossa jälleen paikallaolon vahvistamista, liikkeestä maahan, merkin alkeita ja ringissä seuraamista. Paikallaolossa tehtiin aika paljon häiriötä koiralle. F pysyi hyvin.

Liikkeestä maahan ei sitten onnistunutkaan ollenkaan. F vain istui, istui ja istui. Otin siis vahvan vartaloavun mukaan, jotta saatiin onnistumaan. F meni jotenkin hankalaksi koko maahanmenon kanssa. Jossain mun edessä heiluessaan meni hyvin, mutta mun sivulla ei meinannut haluta maata. Mikä lie juttu sekin oli.
Vahvistin maahanmenoja vielä erikseen välissä.

Merkin alkeita tosiaan vähän kokeiltiin. Näistä mä en tajua mitään, joten ei nyt ihan kauheasti näihin vielä panosteta. Katsellaan.

Seuraaminen otettiin nyt muita koirakoita kierrelleen. Fisu teki tosi nätisti, kunnes otti yhtäkkiä häiriötä joistan pojista kentän reunalla. Oliko sitten jotain ääniä sieltä suunnasta tms. Kokosi itsensä kuitenki ja teki ihan hyvin sen jälkeen. Loppuun kertailtiin ihan perusasentoa, sen Fiskars taitaa aika hienosti. :)

Loppuun otettiin vauhtiluoksetulo, mutta F taas vähän sekoitti asioita ja kävi nyt sitten makaamaan ennen kuin pinkoi mun luo. En aina ihan ymmärrä... :-D
Hyvä treeni kuitenkin. Lisää mun omaa intoa huomattavasti nämä ohjatut treenit.

Maisa ei ole päässyt treenailemaan oikein mitään vähään aikaan. Mun flunssa rajoittaa edelleen, joten yritetään vielä treenata mahdollisimman vähän. Toko ei onneksi rasita kamalasti fyysisesti.

Sunnuntaina Fisulla kävi hieroja. :) Koirahierojaksi opsikeleva tuleva mudisti Laura hieroi Fiskarssin läpi. F oli tosi hieno potilas, yllätti mut ihan täysin. Tavallisesti se on aika epäluuloinen kaikkia toimenpiteitä kohtaan, mutta nyt se vain makoili rentona kuin mikä. Hah. Todennäköisesti kaikki sen epäluulo kohdistuu siis vain muhun. Mikä nyt ei erityisen hauskaa ole kyllä sekään.. Anyway, Fisun lihaksisto oli kunnossa, takajaloissa vähän jotain pientä jumia(?), mutta ei mitään vakavaa. Muuten tosi ok. seuraavalla kerralla Maisakin saa lihashuollon =)

Viime viikonlopun kisastartti jätettiin väliin samaisen flunssan takia. Mälsää. Olisi ollut kyllä kiva koittaa yksi kakkosen rata taitoeläimen kanssa. Mutta ehditään me vielä..

Fisu kakkosiin!!

2010-08-29T12:02:00.004+03:00

Tänään oli Fisun vuoro olla taas ihan sairaan pätevä! Käytiin BAT:in kisoissa Vantaalla hakemassa se viimeinen nolla ykkösistä, voitettiin luokka aikaan -15,18, SERT ja saatiin siirto kakkosluokkaan! Ei huonommin! :D

Aamulla satoi kaatamalla, ja mietin pitkään, pitäisikö jäädä nukkumaan. Maisa ei meinannut suostua aamulenkille ollenkaan, Fisu sentään on vähän säätäkestävämpi.. Lähdettiin kuitenkin reippaina kisapaikalle ja onneksemme huomattiin, että sadekin taukoaa. Rataantutustumisen aikaan ei enää tullut vettä ja saatiin kisailla kastumatta.

Tuomarina oli Ritva Herrala, joka oli tällä kertaa tehnyt mukavan etenevän radan. Ihanneaika oli 58s, etenemä 3m/s. Rataantutustumisessa tuli jo aika varma olo, kerrankin ei tarvinnut arpoa, miten ohjaa, vaan kuviot oli selvillä. Tein aika paljon takaaleikkauksia putkille, koska F hakee niihin hyvin ja olin tyytyväinen siihen, miten vähän mun tartti himmata koiran vauhtia/ottaa haltuun. Vaikeahkot kohdat radalla oli putki puomin alla (puomi tehtiin samasta suunnasta kahteen kertaan, muita kontakteja ei ollutkaan), ja pari kohtaa, joissa näytti helposti tipahtelevan rimoja. Loppupätkä oli myös tavallista haastavampi, ei suoraa ollenkaan.

Fisu starttasi viidentenä kahdeksasta koirasta. Rata lähti tosi hyvin käyntiin, oli ihan sellainen fiilis, että nyt tehdään hyvä tulos. En keksi Fisun suorituksesta oikein mitään parannettavaa, kaikki meni oikeastaan nappiin. :) Vauhtia riitti, F irtosi ja eteni uskomattoman hyvin, ihan yllätyin, miten hyvin se irtosi esim. putkiin. Putki puomin alla ei meitä hämännyt, samoin kontaktit toimi ja vielä nopeasti. Keppikulma oli helppo, tosin koiralla oli vauhtia putkesta tultuaan. F haki kuitenkin hyvin sisään, muistin antaa tilaa. ;)

Takaaleikkaus toimi, samoin vikat kolme hyppyä puomin jälkeen vähän vaikeissa linjoissa otettiin tosi hyvin. Ihan loistosuoritus, kyllä Pisu osaa! =)

Luokassa ei muita nollia tullut, ja noustiin siis korkeimmalle pallille. Huippu fiilis, ihanaa kun koira osaa ja onnistuu!

Tajusin, että Maisankin luokkanousut on aina tapahtuneet BATin kisoissa, ja palkinnot on aina olleet hyvät. Perinne siis jatkuu Fisun kanssa. :-)

Tuomari tuli vielä erikseen onnittelemaan meitä hyvästä suorituksesta. Oli kuulemma mielestään tehnyt helpon radan, mutta tuloksia katsoessa ei näyttänytkään siltä. Ei tullut montaa nollaa koko ykkösluokassa. Meille rata kuitenkin sopi ja F näytti osaavansa. Cool!

Ensi viikonloppuna startataankin jo yksi kisa kakkosissa. Jännää. Sen jälkeen mietitään, ilmotaanko lisää, vai treenaillaanko hetki ennen seuraavia kisailuja. Katsotaan.

Kotitokoa + temppuja + tuleva kurssi!

2010-08-28T11:03:00.005+03:00

Olen yrittänyt flunssaisena keksiä koirille vähän muuta aktiviteettia, jotta pääsisin vähemmällä lenkkeilyllä. Fisu on siis saanut olohuonetokoilla ja Maisa -temppuilla. M kertailee koiratanssirepertuaariaan, vielä muistaa. :)

Fisun kanssa ollaan otettu nyt mm. luoksetuloa suoraan sivulle. Unohdan ainakin hetkeksi eteen istumisen, kun se ei vain kertakaikkiaan ota toimiakseen. Aika nopeasti äkkäsi vähän kauempaakin sivulletulon, lupaava alku siis. :) Kertailtu kaukoja (i & m), seuruupätkiä (käännökset tuntui ihan hyviltä) ja ihan perusjuttuja. F on ollut innokas oppija. =)

Iloinen juttu on myös, että päästiin EKK:n tokoryhmään. Jos tämä vähän lisäisi meidän tokoilumotivaatiota. Yksikseen reenailu kun ei ole niinkään mun juttu. No, katsotaan, miten lähtee käyntiin. Ryhmä on ALO/AVO-tasoinen, toivottavasti ei olla ihan kädettömiä :D Kurssi on aika lyhyt, mutta toivotaan, että hyödyllinen. Harmillisesti se sattui juuri samalle päivälle kuin agilityt, mutta yritetään revetä molempiin! Ihan hauskaa.

Aksaa

2010-08-28T10:46:00.004+03:00

Tällä viikolla jäi valitettavasti molempien ohjatut treenit väliin mun flunssan takia, mutta oli pakko kuitenkin päästä "kertaamaan kepit ja kontaktit" (yeah right...) Fisun kanssa, joten järkättiin yhteistreenit Johannan, Ruutin ja Riesan kanssa. Ikään kuin voisinkin mennä hallille vain kertaamaan kepit ja kontaktit.

Päädyinkin ottamaan molemmille suht kunnollisen treenin, rakensin viikonlopun toisesta radasta alkupätkän, jota teinkin molempien kanssa. Nyt saatiin Fisun kanssa keppien sisäänmeno kuntoon, ja oli hauska kokeilla eri ohjauskuvioita koko alkupätkään. Huomasin esim. että valssaus keppien jälkeen oli turha, hyvin F tuli oikeaan putkenpäähän ihan pienellä vedolla keppien jälkeen.

Maisa sai ottaa vaikeahkoja sisäänmenoja kepeille, hienosti haki pieni. :) Samoin kontakteja tehtiin. Mitkään suurenmoiset ne ei ole, mutta malttaa hidastaa, eikä ole niin kamalan hidas enää... aina.

Fisu sai sitten kerrata myös niitä kontakteja. Kerran juoksi puomin läpi, muuten sujui ihan ok. Vähän hilkulla, ettei taas jäänyt liian ylös, mutta totesin, että oli maassa kuitenkin. Yritän vapauttaa aika nopeasti kun jää oikeaan kohtaan, jotta selkeytyisi. Vähän huonosti meinaa tajuta, että pitää korjata, kun on liian ylhäällä ja jään odottelemaan. Mutta nyt toimi ihan hyvin. Täytyy kai itse odottaa vähän pidempään ennen kuin annan pysäytyskäskyn.

A:n kontaktiin olen kyllä todella tyytyväinen. Se on nopea ja silti pysähtyy oikein. (kop-kop)
Keinua otettiin myös, vähän alkuun himmaili, mutta ihan hyviä toistoja. Kisoissa F on yleensä tullut aika vauhdilla ja kolauttanut kovaa. Ei se silti ole näyttänyt pelästyvän tms., mutta ehkä treeneissä ottaa vähän varovaisemmin kun vire ei ole ihan yhtä korkea kuin kisatilanteessa.

Fisun kanssa kaikki sujui siis hyvin. =) Mun flunssa ei taas tykännyt kauhean hyvää seuraavana aamuna, mutta huomenna mennään kisoihin joka tapauksessa. Nyt on hyvä fiilis. :-) Täytyisi kai Maisakin ilmota johonkin vaihteeksi. No, jos nyt itse paranisi ensin...

Hitsin kepukat

2010-08-22T22:27:00.005+03:00

Tänään startattiin kaksi agirataa Lohjan Rantapuistossa. Oli siis kaksi mahdollisuutta luokkanousuun, mutta sitä odotellaan vielä. :)

Ekalta radalta tuli keppivirhe ja tokalta radalta.........keppivirhe! Ekalla radalla F haki sisään väärältä puolelta (tätä ei yleensä tee, mun keppivarma koira..). Vienti kepeille oli ehkä vähän vaikea, joten ehkä se annetaan anteeksi. En tainnut itse antaa tarpeeksi tilaa Fisulle, se kun tekee parhaiten, jos lähetän vähän kauempaa ja annan sille oman tilan. Nyt tein päinvastoin, olin lähellä keppejä odottamassa koiraa. Onnistumisiakin oli; uskaltauduin valssaamaan keppien jälkeen, jota olen kerran kokeillut Fisun kanssa aiemmin. Fisu ei tästä hätkähtänyt yhtään, hyvin toimi! :)
Loppurata meni ihan ok, parit pitkät kaarrokset johonkin. Rata oli aika vaikea, ei yhtään sujuva eikä musta kiva ollenkaan. Etenkin koiralle inhottava, heti kun pääsi vauhtiin, niin pitikin ottaa koira haltuun ja kääntää, vääntää. :/ Tappaa ainakin Fisun menohalut. Tuomarina tällä radalla oli Ritva Herrala.

Toinen rata tuntui paljon mukavammalta, etenevä ja sujuva rata. Koiralle kivoja vauhtipätkiä. Ikävä kyllä meidän osalta tämäkin rata kaatui niihin keppeihin. Nyt panostin kunnolla siihen, että annan Fisun hakea sisäänmenon itse, joka sujuikin hienosti. Koira oli tosi pätevä, mutta mä idioottina olin tyypilliseen tapaani niin kiireessä, että nykäisin koiran liikkeelläni kepeiltä pois ennen vikaa keppiä. Eikö riitä, että olen Maisan kanssa tehnyt tämän virheen miljoona kertaa, pitääkö se toistaa Fisunkin kanssa!?? Är-syt-tä-vää!! Otin koko kepit uudestaan, nyt maltoin sentään antaa koiran tehdä rauhassa loppuun asti. Loppurata meni muuten tosi kivasti, paitsi että taisin vähän lopettaa ohjaamisen ja F tuli yhdestä hypystä tiukan valssin jälkeen ohi. En viitsinyt enää korjailla, joten tuloksena hylly.

Koira oli pätevä, ohjaaja ei! =( Tosi harmittavaa, tyhmä virhe.´Ratana tämä toinen oli meiltä kuitenkin paljon parempi, mun ohjaukset sujui selkeämmin ja koiran linjat oli musta hyvät. Yhdessä kohtaa tein riskillä poispäinkäännöksen, joka toimi loistavasti! Tästä saatiin tsemppiä!

Yksi positiivinen asia näissä kisoissa (mun osalta) oli kuitenkin se, että kerrankin maltoin vaatia koiralta kunnon suoritukset kontakteilla! Pysäytin joka kerta ennen kuin annoin luvan jatkaa. Hyvä minä! Fisulle on nyt kuitenkin yllättäen vähän epäselvää, missä kuuluu pysähtyä puomilla. Molemmilla radoilla se pysähtyi paria senttiä ennen kuin tassut osui maahan. Meni monta sekuntia, ennen kuin sain sen tajuamaan tulla alaspäin. Tosi hölmöä. Eikä toisella radalla ollut yhtään parempi, vaan sama onkelma. Tähän siis kertausta...

Oli kuitenkin hyvä huomata, että Fisu kestää kaksikin rataa samana päivänä, toistaiseksi kun olen yleensä pitänyt yhtä sille riittävänä. Mutta virtaa riitti kahdellekin. =)

Treffikuvia

2010-08-12T10:11:00.003+03:00

Eilen treffattiin yhdeksän mudin ja kolmen muunrotuisen kokoonpanolla Tuusulassa. Koirilla oli superhauskaa! Paikalla oli tuttuja mm. Ruuti-mamma, Riesa-sisko, Luja-mies, Rimma, Ronda, Paavo ja pari uutta tuttavuutta.
Kuvat (c) Sari Siitonen

Tehtävä: bongaa Fisu ja Maisa (okei, M on ehkä vähän helpompi tunnistaa...) ;-)

Vähän pidempi treeni

2010-08-11T10:10:00.002+03:00

Fisun silmä on taas ihan normaali, joten taisi olla maanantaina roska/hiekkapöly, joka ärsyynnytti sen. Eilen päästiin siis reenailemaan Maisan ryhmän vuorolla. Meitä oli huimat 2 paikalla, joten tein ulkokentälle tytöille oman ratapätkän. Mietin radan sellaiseksi, että pystyin Maisan kanssa tekemään vähän haastavampia versioita ja Fisulle helpompaa rataa.

Maisa meni älyttömän kovaa! Olin ihan hengästynyt jo yhen radan juoksemisen jälkeen. :)Kertailtiin radalla kontaktit, ihan ok toimivat. Kepeille M haki ihan sairaan pätevästi, sylkkärillä vaikea avokulma ja toimi hienosti!

Fisu pääsi innokkaana tekemään omaa rataansa. Vauhtia oli (alkuun) hullusti, mutta mä vähän möhläilin ite, mikä vähän hillitsi koiran tsemppiä. :/ Miten mä aina onnistunkin. Lopuksi otettiin pari muutaman esteen vauhtipätkää, jotta saataisiin edes joku onnistuminen loppuun. Koira kyllä teki parhaansa, siinä ei valittamista.

Kontaktit oli hienot, samoin kepeille haku (lievä avokulma). Keppien lopussa valssasin ekaa kertaa Fisun kanssa, mikä onnistui hienosti. Hyvä Fiskars! =)

Lyhyeen loppui...

2010-08-10T10:36:00.002+03:00

..meidän eiliset aksailut. Ehdittiin Fisun treeneissä tehdä yksi rata, kun huomasin, että koira siristää toista silmäänsä aika pahasti. Ei sitten viitsitty treenata enempää. Lauran kanssa tutkailtiin silmää, joka näytti olevan suht ok, ehkä jokin pieni roska tai viilto näkyi. Koira oli muuten kuitenkin ihan pirteä ja treenasikin normaalisti ennen kuin huomasin ongelman, joten en huolestunut pahasti. Tänään aamulla silmä näytti normaalilta, enkä nähnyt siinä mitään poikkeavaa, joten toiovtaan että kyseessä oli vain roska tai hiekkapöly..

Rata meni kuitenkin oikein kivasti. Vauhtia oli sopivasti, F eteni hyvin ja kontaktit toimi. A:n kontakti tuntuu olevan sille helpompi, puomilla se meinaa välillä jäädä ensin liian ylös. Korjaa kuitenkin oikein. Tehtiin toinen kerta niin, että kouluttaja oli palkkaamassa Fisun, jotta vahvistettaisiin irtoamista ja mielikuvaa siitä, että palkka voi tulla muualtakin kuin multa. F repi intona leluaan Jaakon kanssa. Hyvin toimii tämäkin palkkaus. =)

Pieni agitreeni

2010-08-09T12:06:00.003+03:00

On ollut vaikea keksiä koirille toimintaa, kun ei päivisin ole voinut tehdä oikein mitään. Mutta ihan tyytyväisiä ne ovat olleet loikoiluunkin. Maisa etenkin rrakastaa aurinkoa! ollaan viihdytty myös veden äärellä ja yritetty saada koiria uimaan - vaihtelevalla menestyksellä.

Lauantai-iltana käytiin sitten ilman viilennyttyä Purinalla ottamassa pieni treenituokio mielen virkistämiseksi. Molemmat saivat tehdä pienen ratapätkän ja sen lisäksi kertailtiin Fisun kanssa kontakteja ja Maisan kanssa keinua. Radallakin oli kontaktit, joten tuli vaúhdinkin kanssa todettua toimivan (Fisulla). Samoin keppikulma oli vaikea, ja halusin kokeilla Fisulle takaaleikkausta kepukoilla. Näitä ei olla vielä harrastettu, mutta hyvin toimi! F oli ihan super muutenkin, vauhtia oli ja riittävästi! :-D

Pieni Maisa paineli myös minkä kerkesi, treenitauko ei ollut ainakaan hillinnyt vauhtia, kummallakaan.. ;) Oli hauskaa taas päästä kunnolla reenailemaan. Tauko tekee hyvää itse kunkin motivaatiolle. =)

Sunnuntai-iltana käytiin Fanny-heelerin ja Kiira-kelpipn kanssa yhteislenkillä Nuuksiossa. Porukka tuli hyvin juttuun keskenään. Mukavaa. :-)

Lomailua + pari lampailukuvaa

2010-08-06T16:58:00.003+03:00

Meidän lauma on vaan lomaillut, mitään ei olla treenattu, eikä muutenkaan tehty mitään fiksua. Reissattu tosin ollaan senkin edestä - mökiltä mökille ja aina välissä käyty kotona. No, ensi viikolla palan (viikoksi) töihin, joten päästään taas agitreeneihinkin osallistumaan. Mitään kisojakaan en ole voinut buukata, kun reissuja riittää vielä lähes koko elokuun ajan. No, ehtiihän sitä syksylläkin. Koirilla on kuitenkin ollut nautinnollisia kesäpäiviä, uimista ollaan opeteltu, ja Fisu saatukin pari kertaa uiskentelemaan leluyn perässä. Kahlailu tuntuu siltikin vielä olevan kovempi juttu. ;-)

Tässä pari kuvaa Kuttukuun paimennusleiriltä heinäkuulta:
(klikkaa isommiksi)

(Kuvat: Katri Kulkki)

Kuusvee!!

2010-07-23T15:14:00.004+03:00

(kuva: Lilli Weckman)

Onnea meidän ihanalle pienelle Maisa-hiirelle keskiviikkoisen syntymäpäivän johdosta!!! Pikkutyttö täytti jo huimat kuusi vuotta - niin se aika rientää! Maisa on yhä yhtä pieni ja suloinen kuin ennenkin, eikä kyllä mitenkään uskoisi kuusivuotiaaksi. Toivottavasti sama meno jatkuu edelleen!
Onnea isosisko! <3

Agit + tokot

2010-07-22T09:22:00.002+03:00

Eilen treffattiin Tanja ja kalju Luja tokoilun merkeissä Purinalla. Otettiin ensin Fisun kanssa lyhyt agitreenipätkä. Kerrattiin kontaktit, toimi hyvin ja nopeasti. Nyt siis täytyy enää tsempata vaatimaan sama suoritus myös kisoissa. Kepeillä takaaleikkailtiin, koira oli super! Intoa oli ihan älyttömästi, cool!

Siirryttiin tokoiluun. En edes muista, milloin viimeksi ollaan treenattu, joten lähinnä vaan muisteltiin perusjuttuja. Aloitettiin paikallaololla. Sen Fisu sentään osaa. =) Sitten Tanja kattoi meidän seuraamista, koira oli vähän innoton. Käännökset ei kauhean skarppeja, muuten kai ihan ok.

Otettiin jossain vaiheessa liikkeestä maahanmenoja, mutta yhtäkkiä F päättikin, ettei kertakaikkiaan osaa mennä maahan. Se tarjosi koko ajan istumista. Mun oli pakko ottaa ihan kunnon käsiapu, että se tajusi yhtään mitään. Kummaa. Olisin näyttänyt meidän kaukojen alkeita, mutta koira ei mennyt maahan. Ei ollenkaan. Istui vain. En käsitä. Kun otin maahanmenoa ihan yksittäisenä vauhdista lelun kanssa, se toimi, mutta paikallaan ei mitenkään. En tajua. Mikä lie ihme juttu.

Kertailtiin vähän eteentuloa lyhyellä matkalla, tämäkin vaatii vielä tosi ison avun, että tulee loppuun asti. Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetulo lelupalkalla. Oli innokas. :-)

Masentava treeni kaiken kaikkiaan, voi meitä.

Luiza taasen oli ihan hirmuisen pätevä. Ihana karvaton kesämies!

Hauska hylly!

2010-07-15T13:01:00.002+03:00

Eilen kisattiin kesän vika Hau Open -rata. Oli kuuma, mutta se ei selvästikään ainakaan hidastanut Fisun menoa. Koira oli ihan tykki!

Mia Laamasen rata oli tosi kiva, aika helppo ja hyvin etenevä. Mietin pitkään, uskallanko laikata takaa muurilla, jolloin voisin jäädä toiselle puolelle yhtä pätkää, mikä musta oli parempi ratkaisu siihen kohtaan. Melkein kaikki ohjaajat tuntuivat vaihtavan puolta jo aiemmin jolloin olisivat muurilla "oikealla" puolella, mutta kerrankin uskalsin kokeilla jotain vähän muuta. Takaaleikkaus sopi kohtaan kuitenkin tosi hyvin, koska muurin jälkeen rata kääntyi vahvasti. Kuvio toimi sairaan nätisti ja Fisu pelitti kuin unelma!

Fisulla oli alusta asti vauhtia enemmän kuin koskaan ennen kisoissa! Koira oli ihan tulessa. :D Puomin kontakti oli hieno, nopea pysähdys oikeassa kohtaa. jostain syystä mä taas itse alan luistaa (prkl!) näissä, joten A:n suoritus jäi vähän vajaaksi. Kuitenkin koira siis tuli ihan alas asti, mutta vapautin sen jo ennen pysähdystä. Miksi!? Idiootti! No, ei ole koiran vika se..

Matka jatkui sikakovaa, mulla oli oikeasti juoksemista että pysyin perässä! Takaaleikkaus oli tosi nätti, koira kääntyi täydellisesti ja painoi suoraan putkeen kuten kuuluikin. Putkesta mulla oli tarkoitus kutsua koira tiukasti nimellä, koska sieltä piti kääntyä kepeille. Olin kuitenkin niin hengästynyt (ja kiireinen), etten saanut oikein sanaa suustani kriittisessä kohdassa. Hennosti sain sanotuksi "tässä", ihan kuin koira enää olisi kuunnellut. :-D Se paineli suoraan edessä olevalle hypylle...

Komea hylly siis. No, ei siinä mitään, otin putken kautta uudestaan ja jatkettiin nyt sinne kepeille. Upea sisäänmeno ja hyvä rytmi. Loppurata sujui hyvin, ehdin valssata kahden vierekkäisen hypyn välissä, jolloin pääsin ohjaamaan pimeän putkikulman luontevammin. Keinulla F tuli tosi pitkälle vauhdilla, mutta pysähtyi kuitenkin oikein. Keinun laskiessa se taas tipahti ohi lankulta, hölmö.. :P Loppusuora oli vauhdikas ja hyvä. Ihan loistava rata olisi siis ollut ilman hyllyä. Voin vain kuvitella, mikä aika olisi ollut. Nopea!

Jäi älyttömän hyvä mieli radasta, Fisu oli vaan ihan SUPER!

Kohta, jossa hyllytettiin oli vähän vaikea, en vain ollut tajunnut, miten vahvasti hyppy on koiralle tyrkyllä. Ja oma äänenkäyttö oli niin rajoittunut, ettei onnistunut käskyttää niin kuin piti.. Rupesin myös miettimään, että Fisu ei ehkä edes reagoi mun sanallisiin käskyihin niin vahvasti, koska sen kanssa on tullut tavaksi olla tosi paljon äänessä kannustuksen takia. Täytyykin siis vähän miettiä, jos jossain vaiheessa alkaa vähän vähentää yleistä huudantaa radalla käskyjen perillemenon vahvistamiseksi. Nyt kun vauhtia näyttää jo olevan aika kiitettävästi muutenkin... =)

Ihan loistavaa kuitenkin. Video tulee myöhemmin.

Lambileiri

2010-07-14T12:36:00.004+03:00

Reissattiin siis Vehmersalmelle paimennusleirille su-ma. Meno-ja paluumatkat olivat aika tuskaa ilmastoinnista huolimatta, mutta onneksi ei sentään tarvinnut yksin ajella. Fisu ja Muru (myös Terhi ja Noora :D ) tulivat tosi hyvin toimeen, uiskentelivat yhdessä, matkustivat nätisti takaluukussa ja intoutuivat kämpillä vähän possuilemaan vuorotellen. Fisu oli ensin syönyt 2 naudan maharullaa Terhin puolelta kun jäi yksin ja myöhemmin Muru söi pienen pussillisen Froliceja ihan omin luvin. Omatoimisia tyttöjä! :D

Majoitus oli erikoisuudessaan yllättävän mukava. Toki oli hiki 24/7 ja suihkun puute vähän harmitti, mutta hyvin pärjättiin kuitenkin. Lampaat eivät oikein nauttineet helteestä, joten paimentaminen jäi harmillisen vähälle. Sunnuntaina ei ollut tarkoituskaan treenata, joten harjoitukset alkoivat maanantai-aamuna. Treenattiin pari tuntia, jonka jälkeen oli ohjelmassa lounas ja parin tunnin siesta, joka venyikin iltayhdeksään saakka. Silloin oli edes vähän viileämpää, joten saatiin vähän jotain tehtyä lambien kanssa. Tiistaina herättiinkin kuudelta, jotta päästiin ajoissa pellolle. Ohjelma loppuikin sitten jo aamupäivällä, joten pakattiin ja lähdettiin rannan kautta kotimatkalle.

Mutta siihen paimentamiseen.. Alun harjoitukset tehtiin suunnilleen saman kokoisessa aitauksessa kuin Somerollakin. Siinä oli kunnolla tilaa kuljetella lampahia sinne ja tänne. Ensin ohjaaja sai mennä koiran kanssa lampaiden perässä, koira kytkettynä. Sinikka kulki lauman mukana ja ohjasi sauvalla koiraa ja ohjaajaa. Fisu tuli rauhallisena mun kanssa. Fisulla jäi turhan paljon aikaa katsella kärpäsiä, haistella maata ym. koska itse olin niin hidas. Sinikan mukaan Fisu on vahva koira, joten sen etäisyys lampaihin oli aika pitkä. Osittain kai siksikin sille jäi aikaa muuhun puuhailuun.

Seuraava harjoitus tehtiinkin niin, että itse olin lauman kanssa sauva kädessä, ja Sinikka tuli koiran kanssa (hihnassa) perässä. Tätä tehtiin muistaakseni kaksi kertaa. Fisu tuli ihan nätisti perässä, ja kuunteli sauvaa ja ohjeita ihan hyvin. Muutaman kerran F meinasu innostua vähän liikaa, otti äänen mukaan ja riehaantui, mutta rauhoittui hyvin kun muistutin asiasta. Osassa harjoituksista Fisu oli vapaana, ja silti se hillitsi itsensä hyvin, eikä riehunut.

Tiistaina tehtiin kaksi harjoituskertaa isohkossa pyöröaitauksessa. Koira oli vapaana. Nyt jouduin itse paljon enemmän hommiin ja miettimään taas askelkuviot uusiksi. Fisu oli jotenkin aika passiivinen, mutta se johtui kuulemma siitä, että lampaat ottavat sen niin tosissaan ja mä toisaalta olen niin hidas itse, että sekin passivoi koiraa. Mutta seuraavallakin kerralla kun ihan keskityin nopeasti (takaperin..) kävelyyn, niin siltikään se ei mun mielestä muuttanut asiaa. Kun hätistin koiraa sauvalla kiertämään, niin se tuntui vain väistävän johonkin ja jumittuvan sinne. Miten mäkään voin liikkua nopeasti, jos koira tökkii jossain paikallaan?

Kun tuskailin koiran liikkumattomuutta, Sinikka tuli näyttämään miten homma oikeasti toimii ja Fisuhan pelitti tosi hyvin! Ärsyttävää kun ei vaan itse osaa! :[ Pyöröhäkkeilyissä Fisu kuitenkin toimi mun mielestä paremmin kuin isossa aitauksessa, siihen sai ainakin kontaktia paremmin.. Kuitenkin kaikissa treeneissä este kaikelle järkevälle toiminnalle on lähinnä oma osaamattomuus.

Saatiin palautetta, että Fisu tarttisi multa enemmän innostusta ja mun täytyisi osata nostaa omaa "habitustani" korkeammalle, jotta Fisuun saisi paremmin tekemisen meininkiä. Fisu ja mä ollaan kai molemmat vähän rauhallisia, mikä ei välttämättä ole ihan paras yhdistelmä. Mutta näillä mennään, täytyy itse opetella vaan temperamenttisemmaksi ohjaajana. :-) Muissa lajeissa mielestäni osaankin sen jo aika hyvin, mutta uudet jutut vaativat niin paljon muuta aivotyötä, että koiran tsemppaus unohtuu...

Ehkä treenin osalta leiri ei meille ollut kamalan antoisa, tuntui vähän siltä, ettei kehitytty oikein mihinkään suuntaan.. Fisu alkoi pyöröhäkissä välillä napsia kärpäsiä, mikä sekin varmaan oli tietynlaita protestointia. Se ei kuitenkaan yrittänyt lähteä pois hommista. Kiva oli kuitenkin nähdä, että koira toimisi, kun mukana olisi vain toimiva ohjaaja...

Vaikka paimentaminen jäi vähän tyngäksi, niin nautin koko reissusta ihan suunnattomasti! Olisinko voinut kaksi lomapäivääni paremmin valita?? Auringonpalvojalle helle sopi mainiosti, ja sekään ei haitannut yhtään, että "piti" käydä useasti uimassa Vehmersalmella, syödä jäätelöä ja olla vaan rasittumatta lämmöstä liikaa. :) Täydellisiä lomapäiviä siis, oikeaa elämysmatkailua!

Fisua kärpäset vähän häiritsivät ja kuumuus tuntui öisin aitassa aika kovalta. Myös "mini"possu oli sen mielestä vähän pelottava, mutta muuten sekin oli oikein pätevä reissukoira. (=

Reissun kohokohtia oli myös Fisun uimaan "oppiminen"! Käytiin useita kertoja uittamassa koiria, jolloin Fisu alkuun kahlaili kuten normaalistikin. Se on aina menyt lelun perässä niin pitkälle, kun jalat ylettävät pohjaan. Nyt kuitenkin koirakavereiden läsnäolo taisi tehdä vähän paineita pienelle mudille, joka päättikin reippaana uida lelunsa perään! Olin ihan mielettömän iloinen. Riehuttiin vedessä ja Fisu lähti monta kertaa uintipyrähdykselle lelun perään! IHANAA!! Seuraavana päivänä se taas kahlaili ja riekkui vedessä, muttei ihan uiskennellut kuitenkaan. Olen kuitenkin ihan satavarma, että siitä saadaan vielä uimari. Fisun uimatyyli oli myös ihan moitteeton, ei mitään roiskimista ja räpellystä, vaan tosi siistiä menoa. :) Hauskaa!

Paimennuksesta tulee (ehkä) videoita ja koko reissusta kuvamateriaalia kunhan ehditään.

Ja taas nolla

2010-07-08T08:07:00.002+03:00

Eilen oli Maisan vuoro tehdä virallinen nollarata Hau Openeissa. :) Anne Saviojan rata oli musta oikein kiva, oli kohtia, joissa piti tosissaan miettiä, miten ohjaa, mutta kokonaisuudessaan rata oli kuitenkin sujuva ja kiva suorittaa.

Vähän taas jännitti, ehditäänkö ihanneaikaan, kun viimeksi vähän ylittyi, mutta eilen oli parempi onni! Ihanneaika oli 45s, ja Maisan suoritusaika 44,72, joten alittui jopa 0,28 sekunnilla. ;-) Oli tosi hyvä fiilis kun maaliin päästiin.

Rataantutustumisessa mietin aika monia ohjausvaihtoehtoja muutamaan kohtaan. Maisa starttasi vikana virallisesta luokasta (33 koiraa), joten ehdin katsella muiden suorituksia ennen meidän vuoroa. Parissakin kohdassa tuli sellainen olo, että "kyllähän tossa ehtisikin valssata", mutta päätin, etten muuta enää omia kuvioita, vaan teen niin kuin suunnittelin. Ja sehän toimi oikein hyvin niin. =) Uskaltauduin jopa persjätön tekemään yhteen kohtaan, vaikka niitä en yleensä harrasta. Pahasti tyrkyllä olleet putkenpäätkin ohitettiin sujuvasti vain pienellä vedolla. Mun mielestä suoritus oli tosi onnistunut!

Kontakteihinhan Maisalla palaa aikaa, mutta niille en jaksa enää tehdä yhtään mitään uutta. Ei toimi, niin ei toimi. Muuten kyuitenkin sujuu, joten iloitaan siitä..
Nollia ei tullut montaa, mutta Maisan aika riitti vasta kuudennelle sijalle. No, eipä sillä että mitään sijoituksia odotettaisiinkaan... Kiva päivä kuitenkin. :-)

Fisu pääsi hallilla vähän kertailemaan kontakteja. Maanantain kisassa se pysähtyi A:lla ja puomilla hassusti ihan vähän ennen maata, mutta nyt muisti taas heti, miten kuuluu tehdä. Jännää.